Hei Te lapsettomat joilla oli vauvakuume nelikymppisenä!

Älä hanki. Saat elää vapaasti. Et voi uskoa, mitä elämä on lapsen kanssa. Ja se on sitä ikuisesti.

Hei,

Olin aina sitä mieltä etten halua lapsia, vaan pitää "vapauteni". Tuli kuitenkin "hankittua" ensimmäinen reilusti yli 30 vuotiaana. Nyt useamman vuoden jälkeen on kyllä sanottava, että oli paras päätökseni jonka olen koskaan tehnyt.

En koe menettäneeni vapauttani, vaan ennenkin vapaus on muuttanut muotoa. Esimerkiksi ennen pystyin lähteä äkkilähdöllä reppureissaamaan, mutta nyt matkustus on muuttunut perheen harvoihin aurinkomatkoihin.

Ennen ite biletin ja kävin vaikka missä, mutta nyt puolison kanssa käydään syömässä ja leffassa jne. Eli tarkoitan tällä sitä, että vapaus kyllä pysyy mutta muuttaa muotoaan.

Mutta jos itselläsi on pienikin tunne hankkia lapsi ja puoliso on samaa mieltä niin suosittelen myös yrittämään. Muista kuitenkin, että se päätös on ikuinen eikä sen kanssa kannat vetkutella.

Omassa kaveripiirissä on muutama harmillinen tilanne. Ei ole haluttu lasta, kun ne sitoo jne. Vasta kun iän myötä on "jalan vipatus" loppunut, niin on lapsen hankinta alkanut mietityttämään. Mutta onkin ikää niin paljon että ei enään ole tärpännyt. Se että on voinut mennä ja tulla hieman pidempään, niin on mielestäni äärettömän kova hinta maksettavaksi.

Mulla tuli valtava vauvakuume vähän ennen neljääkymppiä. En kuitenkaan halunnut yh:ksi, joten yritin epätoivoisesti etsiä miestä. Ei sellaista löytynyt, joten jäi lapsikin saamatta.

En ole todellakaan katunut. Nyt olen 43, ja surullinen ajatus se olisi jos olisin hormonihöyrähdyksessä äkkiä sitonut itseni elinikäiseen vastuuseen, jota en pohjimmiltani, "normaali mielentilassa" ole koskaan halunnut. Jos olisin halunnut, olisin hankkinut lapsen jo nuorempana.

Onneksi pyörsin oman pääni kirjoitti:

Hei,

Olin aina sitä mieltä etten halua lapsia, vaan pitää "vapauteni". Tuli kuitenkin "hankittua" ensimmäinen reilusti yli 30 vuotiaana. Nyt useamman vuoden jälkeen on kyllä sanottava, että oli paras päätökseni jonka olen koskaan tehnyt.

En koe menettäneeni vapauttani, vaan ennenkin vapaus on muuttanut muotoa. Esimerkiksi ennen pystyin lähteä äkkilähdöllä reppureissaamaan, mutta nyt matkustus on muuttunut perheen harvoihin aurinkomatkoihin.

Ennen ite biletin ja kävin vaikka missä, mutta nyt puolison kanssa käydään syömässä ja leffassa jne. Eli tarkoitan tällä sitä, että vapaus kyllä pysyy mutta muuttaa muotoaan.

Mutta jos itselläsi on pienikin tunne hankkia lapsi ja puoliso on samaa mieltä niin suosittelen myös yrittämään. Muista kuitenkin, että se päätös on ikuinen eikä sen kanssa kannat vetkutella.

Omassa kaveripiirissä on muutama harmillinen tilanne. Ei ole haluttu lasta, kun ne sitoo jne. Vasta kun iän myötä on "jalan vipatus" loppunut, niin on lapsen hankinta alkanut mietityttämään. Mutta onkin ikää niin paljon että ei enään ole tärpännyt. Se että on voinut mennä ja tulla hieman pidempään, niin on mielestäni äärettömän kova hinta maksettavaksi.

Mitä tuo viimeinen virke tarkoittaa? Ei yhtään mitään.

Melkein jouduin katumaan sitä, etten mennyt aikaisemmin tutkimuksiin, vaan yritin luomuna, uskoen vauvakuumeen saavan vauvankin alulle. Olisi raskaus saatu ehkä alulle aiemmin ja helpommin, jos olisi autettu.

Varsinainen katumukseni syy ei siis ollut lapsettomuus, vaan pelko, että on liian myöhäistä, kun olin itse hidastellut vielä vauvakuumeisena ja tietäen  ikäni. Onneksi vastoinkäymisten jälkeen viimeisellä yrityksellä raskaus kesti loppuun asti ja pääsin äidiksi huomattavasti yli 40 vuotiaana.

Leena palvas kirjoitti:

Itse olen adoptoinut kiinasta lapsen koska niitä on liikaa sielä myös yksi afrikklainennkin meillä on

Tuollaisella kirjoitustaidolla? Et varmasti ole. Adoptiovanhemmat testataan. Heidän pitää olla aikuisia.

Meillä on uusperhe. Itse 40v (mies) puoliso 38v. Hänellä kaksi lasta. Itsellä ei ole. Haluaisin kyllä, mutta tietäen puolison aiemmat hankalat raskaudet, niinen aio edes yrittää puhua ympäri hankkimaan vielä yhtä. Hän kokee ymmärtåäkseni hieman olevansa surullinen puolestani koska jään lapsettomaksi. Minulle se on ihan fine. Puolison lapset tuntuvat omilta joka tapauksessa

Kiinassa ei ole enää juuri ollenkaan "liikaa" lapsia annettavaksi muihin maihin. Kiina on nykyään menestyvä maa ja ne lapset adoptoidaan kotimaahansa.

Afrikasta adoptoitu joutuu liian helposti kiusatuksi. Artikkalaisista ei oikein pidetä ja sitä ei tiedetä aina, että on adoptoitu. En minä ainakaan haluaisi sitä ahdistusta kokea, että toin sieltä lapsen tänne kiusattavaksi. Lapsen, jota tietenkin rakastaisin.

Venäjältä ei enää saa, kun he eivät anna maihin, joissa voi joutua sekauaalivähemmistölle.

Mistä lapsia vielä saisi.

up.