Kun mies on erittäin ujo mutta mielenkiintoinen.
Miten tälläistä voi lähestyä? Tuntuu että kaikki "kosiskelu" yritykseni valuu pois, mies ei lähde niitä noteeraamaan eikä tule vastaan. Kun sanon jotain yleistä, voi mennä hetkeksi sanattomaksi ja töksäyttää jotain takaisin.
Mutta joskus innostuu puhumaan paljon, siis silloin kun puhe ja puheenaihe ovat hänen hallittavia. Seurailee minua niin fyysisesti kuin virtuaalisti, mutta niin etten (muka) huomaa.
Pyysin häntä ihan viattomasti kahville ja mies meni lähes tolaltaan. Ystävät sanovat että on ujo.
Eikö ole toivoa tutustua häneen?
Kommentit (18)
Onko sitten pidemmän päälle kivaa olla tuollaisen tuppisuun kanssa..?
Täytyy mennä seksuaalisen häirinnän puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy mennä seksuaalisen häirinnän puolelle.
Hävettää vähän myöntää mut itse sorruin kyllä tähän vikitellessäni omaa miestäni silloin aikanaan. :(
Hän oli kanssa tosi ujo ja sulkeutunut ja yhdessä vaiheessa ajattelin jo että on homo kun ei mitenkään vastannut flirttiini - tai ehkä vastasikin mutta niin hienovaraisesti etten osannut sitä lukea.
Pitkään siinä menikin, nukuttiin vierekkäin monen baari-illan jälkeen eikä hän edes koskenut, laittanut kättä ympärille tai mitään. Nykyisin tiedän että kyse oli "herrasmies"-asenteesta mutta silloin olin kyllä järjettömän turhautunut.
Jaksamisia sinne valloitusyrityksiin! Etene hitaasti ja toista kunnioittaen, mutta muista että tosi ujo saattaa oikeasti tykätä eikä kykene sitä tuomaan julki vaikka löisit sillä kysymyksellä kuvainnollisesti päin naamaa (nimimerkillä kokemusta on).
Mikset itse tee aloitetta? Suoraan. Itse olen myös mies ja jos olen todella ihastunut muutun ujoksi. Normaalisti olen kyllä aika rempseä persoona.
Varmaan joku Asperger, kun osaa puhua vain jostain omasta kiinnostuksen kohteestaan ja muuten on ihan pihalla kaikesta normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä. Jos toinen pyytää suoraan kahville ja tekee kaikkensa viestittääkseen kiinnostustaan ja toinen on ihan pihalla niin antaisin olla ja etsisin jonkun normaalin miehen. Justiinan täällä viime viikolla joku tuskaili, kun oli suhteessa tuollaisen simpukan kanssa, etsi se ketju ja mieti onko sellainen suhde mistä unelmoit.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan joku Asperger, kun osaa puhua vain jostain omasta kiinnostuksen kohteestaan ja muuten on ihan pihalla kaikesta normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä. Jos toinen pyytää suoraan kahville ja tekee kaikkensa viestittääkseen kiinnostustaan ja toinen on ihan pihalla niin antaisin olla ja etsisin jonkun normaalin miehen. Justiinan täällä viime viikolla joku tuskaili, kun oli suhteessa tuollaisen simpukan kanssa, etsi se ketju ja mieti onko sellainen suhde mistä unelmoit.
No mutta tottakai ujo on asperger. Samoin kun jokainen ylipirteä on adhd tai vetää piriä.
Haloo nyt noiden diagnoosien kanssa..
Kyllä kai normaali ujo ihminen saa kakistettua ulos, että joo lähdetään kahville, jos on yhtään on kiinnostunut pyytäjästä. Ei taida olla paukkuja suhteeseen, jos tuon vertaa ei puhuminen onnistu!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kai normaali ujo ihminen saa kakistettua ulos, että joo lähdetään kahville, jos on yhtään on kiinnostunut pyytäjästä. Ei taida olla paukkuja suhteeseen, jos tuon vertaa ei puhuminen onnistu!
Entäs jos hän onkin ihastunut mutta esim entinen tyttöystävä kuoli? Voin kokemuksesta sanoa ettei todellakaan ole helppoa lähteä uudestaan suhteeseen jonkun trauman jälkeen...
Vierailija kirjoitti:
Mikset itse tee aloitetta? Suoraan. Itse olen myös mies ja jos olen todella ihastunut muutun ujoksi. Normaalisti olen kyllä aika rempseä persoona.
Helpottavaa, vaikka vähän surkeaa kuulla, että muillakin on samaa ongelmaa - miehilläkin. Itse olen nainen, mutta käyttäydyn samalla tavalla. Olen myös normaalisti sosiaalinen ja helposti tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ihastuessani minusta tulee tosi ujo ja saatan käyttäytyä melkein torjuvasti, etäisesti tai ainakin välinpitämättömästi ihastustani kohtaan. On tainnut tulla paettua paikaltakin joskus. Kauan aikaa sitten nuorena yritin tehdä aloitteita, mutta tulin torjutuksi, joten en enää uskalla näyttää kiinnostustani. Jos en siis ole ihan varma, että mieskin on minusta kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset itse tee aloitetta? Suoraan. Itse olen myös mies ja jos olen todella ihastunut muutun ujoksi. Normaalisti olen kyllä aika rempseä persoona.
Helpottavaa, vaikka vähän surkeaa kuulla, että muillakin on samaa ongelmaa - miehilläkin. Itse olen nainen, mutta käyttäydyn samalla tavalla. Olen myös normaalisti sosiaalinen ja helposti tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ihastuessani minusta tulee tosi ujo ja saatan käyttäytyä melkein torjuvasti, etäisesti tai ainakin välinpitämättömästi ihastustani kohtaan. On tainnut tulla paettua paikaltakin joskus. Kauan aikaa sitten nuorena yritin tehdä aloitteita, mutta tulin torjutuksi, joten en enää uskalla näyttää kiinnostustani. Jos en siis ole ihan varma, että mieskin on minusta kiinnostunut.
Noh onneksi nykyään on some! Voihan sitä varovasti vaikka facebookissa pistää viestiä :) Pelottaisi kyllä sitten livenä nähdä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset itse tee aloitetta? Suoraan. Itse olen myös mies ja jos olen todella ihastunut muutun ujoksi. Normaalisti olen kyllä aika rempseä persoona.
Helpottavaa, vaikka vähän surkeaa kuulla, että muillakin on samaa ongelmaa - miehilläkin. Itse olen nainen, mutta käyttäydyn samalla tavalla. Olen myös normaalisti sosiaalinen ja helposti tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ihastuessani minusta tulee tosi ujo ja saatan käyttäytyä melkein torjuvasti, etäisesti tai ainakin välinpitämättömästi ihastustani kohtaan. On tainnut tulla paettua paikaltakin joskus. Kauan aikaa sitten nuorena yritin tehdä aloitteita, mutta tulin torjutuksi, joten en enää uskalla näyttää kiinnostustani. Jos en siis ole ihan varma, että mieskin on minusta kiinnostunut.
Joo ei se helppoa ole. Pitäisi vain heti ehdottaa treffejä ennenkuin ihastus lähtee ns lapasesta. Sitten on jo liian iso kynnys lähestyä jos on pidemmän aikaa katsellut. Pakit tuntuisivat musertavilta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset itse tee aloitetta? Suoraan. Itse olen myös mies ja jos olen todella ihastunut muutun ujoksi. Normaalisti olen kyllä aika rempseä persoona.
Helpottavaa, vaikka vähän surkeaa kuulla, että muillakin on samaa ongelmaa - miehilläkin. Itse olen nainen, mutta käyttäydyn samalla tavalla. Olen myös normaalisti sosiaalinen ja helposti tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ihastuessani minusta tulee tosi ujo ja saatan käyttäytyä melkein torjuvasti, etäisesti tai ainakin välinpitämättömästi ihastustani kohtaan. On tainnut tulla paettua paikaltakin joskus. Kauan aikaa sitten nuorena yritin tehdä aloitteita, mutta tulin torjutuksi, joten en enää uskalla näyttää kiinnostustani. Jos en siis ole ihan varma, että mieskin on minusta kiinnostunut.
Noh onneksi nykyään on some! Voihan sitä varovasti vaikka facebookissa pistää viestiä :) Pelottaisi kyllä sitten livenä nähdä...
Tätä olen nyt viimeksi yrittänyt. Ja sitten livenä menin vähän lukkoon ja selitin vaan tosi vakavana jotain kummallisia pohdintojani. Näitä haudanvakavia ja jäykkiä keskusteluja joskus käydään vieläkin, kun sattumalta kohdataan. Muussa seurassa olen aika rento ja nauravainen ja hänelle en ole tainnut edes hymyillä kertaakaan... eihän tällaisesta mitään voi tietysti tulla. Pitäisi varmaan jotain mielikuvaharjoittelua tehdä, että edes se hymy irtoaisi :) Tsemppiä muille ujoille!
Mies ei lähesty edes somessa ja on hiukan some vastainen. Olen tehnyt aloitteita mutta mies aivan kuin sulkee korvansa niiltä. Kun pyysin kahville mies oli hetken hiljaa ja lähti paikalta kuin paeten.
Seuraavan kerran kun näimme hän katsoi minua häpeilemättä, ajattelin jopa rivosti. Sanaakaan ei sanonut mutta hetken päästä tuli puhumaan muuta.
Ei mies muutoin vaikuta minusta ujolta, mutta kun katson tai sanon hän on täysin panikoitunut. Kun teemme samassa työpisteessä työtä hän suorastaan toheloi.
Pitkä liitto on kariutunut johonkin miehen tekemään asiaan, näin olen kuullut. Mies myös tekee paljon työtä, 60-70 tuntisia työviikkoja. Väsymistä siis varmasti on ilmassa.
Mutta silloin kun mies puhuu, on mukava keskustella, ja hän on hauska. Puheet eivät ole mitenkään hänestä kertovia, vaan milloin mistäkin.
Mies on myös koskenut minuun muutaman kerran, hienovaraisesti ja niin että sitä ei voi tulkitä lääpinnäksi.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan joku Asperger, kun osaa puhua vain jostain omasta kiinnostuksen kohteestaan ja muuten on ihan pihalla kaikesta normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä.
Mihin tämä väittämä perustuu?
Voittehan te muutamalla ensimmäisellä tapaamiskerralla keskustella juuri niistä puheenaiheista, jotka mies hallitsee. Jos mies pääsee kanssasi keskustelemaan noista aiheista pitkään, niin voihan olla, että kun tuota kautta pääsee kanssasi juttelemaan pitkään ja paljon, niin riittävän ajan päästä mukautuu tilanteeseen ja tuntee olonsa jo ns. normaaliksi, ettei jännitä enää. Mielestäni tärkeintä on nimenomaan se, että pääsee juttelemaan kanssasi, pääsee kunnolla tutustumaan sinuun ja sitä kautta alkaa tuntemaan olonsa kotoisammaksi, ei niinkään väliä sillä, mistä puheenaiheista keskusteluja käydään.
Ujon kanssa tapailu tai seurustelu vaatii aikaa sopeutumiseen normaalia enemmän. Ujot haluavat tuntea toisen kunnolla ja tuntea olonsa mukavaksi heidän seurassaan, ennen kuin juttu alkaa edetä oikein kunnolla.
Hyi joku nynny neitsytpoika. Miksi kukaan tuollaisesta olisi kiinnostunut??
Up