Psykoterapiassa ahdistuksen takia olevat, osaatteko auttaa? Oma terapeutti ihan avuton

Taidat olla psykodynaamisessa terapiassa

Mene mielenterveytalo.fi

Ja hae ahdistuksen omahoito

Saat vaihtaa terapeuttia :) Etsi toinen haastattelemalla terapeutteja. Kysele heiltä mitä heillä on tarjota sinulle. Valitse heistä paras.

Vaihda terapeuttia! Tuo ei tule toimimaan, nimim.oma kokemus. Kemianne ei tunnu toimivan...

Paska terapeutti.

Kävin itse joskus 1,5 vuotta terapiassa 2 x vko, missä minä pidin monologia ja terapeutti hymisi ja kysyi ehkä jotain, miltä se sinusta tuntui, mutta mitä ihmeen mieltä tuollaisessa on, olisin voinut kirjoittaa päiväkirjaa yhtä hyvin. Tarvitsin ammattilaiselta vinkkejä tilanteen haltuunottoon. 

Itsellä ja tuttavalla samanlaisia kokemuksia julkisen puolen terapeuteista. Sensijaan useampi tuttu on saanut oikean avun yksityisiltä, mutta sellaista ei ainakaan omista palkoistani makseta. Silloin onnistuu myös terapeutin vaihto sormia napsauttamalla, toisin kuin julkisia palveluita käytettäessä..

Ei kai se vaan ole psykoanalyytikko?

Ne ei tee mitään muuta kuin istuu ja tuijottaa.

Terapeutin homma on kyllä helppo: kun on tullut kelan hyväksymäksi, ei tartte enää tehdä mitään muuta kuin istua. Kukaan ei valvo terapeutin työtä eikä sillä ole mitään vastuuta tuloksesta. Jos kyseenalaistat tai valitat, sua ei uskota, koska sä olet terapiapotilas eli hullu. Jos terapia ei auta, se ei ole terapeutin syy vaan sinun: olet liian hullu.

Ainoa onni on jos löytää vastuullisen terapeutin. Mutta huom: haastattelukäynneillä terapeutti voi käyttäytyä ihan eri lailla kuin sitten kun kelan päätös tulee.

Kokemusta on, ja kyllä vituttaa. Olisi näet voinut mennä elämä aika toisin, jos olisi saanut oikean terapeutin, eikä jotain tolloa, joka istuu tuppisuuna eikä sano muuta kuin "nyt alkaa aika loppua."

Vastaus kysymykseen, onko jotain keinoja tai harjoituksia vähentämään ahdistusta: on!

Oma terapeuttini on erikoistunut mm. kehollisuusharjoituksiin ja olen oppinut käyttämään esim. tärinää vähentämään omia ahdistuskohtauksiani.

Myös kirjoittaminen on hyvä keino, saa purettua ahdistuksen paperille. Se vaan pitäisi myös käsitellä sitten siellä terapiassakin...

Ehkä sinun kannattaa etsiä toisentyyppinen terapeutti, kyllä niitä keinoja on ahdistuksenkin vähentämiseen. Terveisin nimim. psyko(paatti)terapia on jees

Vierailija kirjoitti:

Vastaus kysymykseen, onko jotain keinoja tai harjoituksia vähentämään ahdistusta: on!

Oma terapeuttini on erikoistunut mm. kehollisuusharjoituksiin ja olen oppinut käyttämään esim. tärinää vähentämään omia ahdistuskohtauksiani.

Myös kirjoittaminen on hyvä keino, saa purettua ahdistuksen paperille. Se vaan pitäisi myös käsitellä sitten siellä terapiassakin...

Ehkä sinun kannattaa etsiä toisentyyppinen terapeutti, kyllä niitä keinoja on ahdistuksenkin vähentämiseen. Terveisin nimim. psyko(paatti)terapia on jees

mikä suuntaus?

Viimeksi kun ostin yksityiseltä irrallisen tunnin terapiaa (tunnustellakseni, josko siitä olisi jotain apua) niin terapeutti sanoi, että uhriudun (eikö ole aika normaalia kertoa voimien olevan loppu, kun kerran ottaa yhteyttä terapeuttiin) ja kehotti palkkaamaan assistentin. Että ei sieltä yksityiseltäkään aina saa laatua vai olenko taas jotenkin liian vaativa...

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi kun ostin yksityiseltä irrallisen tunnin terapiaa (tunnustellakseni, josko siitä olisi jotain apua) niin terapeutti sanoi, että uhriudun (eikö ole aika normaalia kertoa voimien olevan loppu, kun kerran ottaa yhteyttä terapeuttiin) ja kehotti palkkaamaan assistentin. Että ei sieltä yksityiseltäkään aina saa laatua vai olenko taas jotenkin liian vaativa...

Ai niin, lisäksi se ehti käskeä hankkimaan elämän. No daa, enkös sitä juuri yrittänyt ja siksi otin yhteyttä terapeuttiin.

Terapiaan kohdistuu usein liian suuria odotuksia. Jos sattuu löytämään erittäin hyvän ja itselleen sopivan terapeutin, niin sitten voi olla ihan tehokasta pidemmän päälle. Usein ne parjatut lääkkeet auttavat paljon enemmän kuin terapia ja ainakin paljon nopeammin. Lisäksi liikunta ja fyysinen rasitus auttaa ahdistuksen oireisiin. Myös meditointi voi olla tehokasta jos ajatukset pyörivät koko ajan liian villisti omassa päässä. Myös johonkin mieluisaan harrastukseen keskittyminen auttaa.

Itselläni on ollut samanlaisia kokemuksia. Kävin terapiassa 3 vuoden ajan 2-3 kertaa viikossa. Terapeutti ei puhunut yhtään mitään, tuijotti vain ja raapusteli jotain välillä vihkoonsa. Koko terapia siis perustui omaan yksinpuheluuni, joka välillä oli ahdistukseni aiheista, välillä viimeaikaisista arkisista kuulumisista, välillä säästä tms. Joskus ei ollut mitään puhuttavaa, mutta pälätin sitten mitä tahansa diibadaabaa, koska koin hiljaisuuden vaivaannuttavana. Olisin itse kaivannut analyyttisempaa ja keskustelevampaa otetta terapiaan sekä selkeämpiä vinkkejä ahdistukseni lievittämiseen. Saamani "terapia" oli sellaista, että yhtä hyvin olisin voinut puhua seinälle tai vaikka kirjoittaa päiväkirjaa. Jos ja kun terapeutin koulutus oli kestänyt vuosia, hänellä varmasti oli tietotaitoa ahdistuksesta ja masennuksesta, niin en ihan ymmärrä, miksi näitä tietoja sitten piti niin kovin pantata.

Ap:lle sanoisin, että etsi toinen terapeutti ja jotain muuta kuin psykodynaamista suuntausta edustava. Toisekseen sanoisin vielä, että jos ahdistus on oikein kova ja tuntuu, että alkaa paniikkikohtaus, niin itseään voi rauhoittaa siten, että katselee ympärilleen ja kertoo, mitä näkee. Esim. tuossa on koivu, sen oksalla lintu, tämä tie on asfalttia, auto ajoi ohitse jne., kunnes olo rauhoittuu.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ollut samanlaisia kokemuksia. Kävin terapiassa 3 vuoden ajan 2-3 kertaa viikossa. Terapeutti ei puhunut yhtään mitään, tuijotti vain ja raapusteli jotain välillä vihkoonsa. Koko terapia siis perustui omaan yksinpuheluuni, joka välillä oli ahdistukseni aiheista, välillä viimeaikaisista arkisista kuulumisista, välillä säästä tms. Joskus ei ollut mitään puhuttavaa, mutta pälätin sitten mitä tahansa diibadaabaa, koska koin hiljaisuuden vaivaannuttavana. Olisin itse kaivannut analyyttisempaa ja keskustelevampaa otetta terapiaan sekä selkeämpiä vinkkejä ahdistukseni lievittämiseen. Saamani "terapia" oli sellaista, että yhtä hyvin olisin voinut puhua seinälle tai vaikka kirjoittaa päiväkirjaa. Jos ja kun terapeutin koulutus oli kestänyt vuosia, hänellä varmasti oli tietotaitoa ahdistuksesta ja masennuksesta, niin en ihan ymmärrä, miksi näitä tietoja sitten piti niin kovin pantata.

Ap:lle sanoisin, että etsi toinen terapeutti ja jotain muuta kuin psykodynaamista suuntausta edustava. Toisekseen sanoisin vielä, että jos ahdistus on oikein kova ja tuntuu, että alkaa paniikkikohtaus, niin itseään voi rauhoittaa siten, että katselee ympärilleen ja kertoo, mitä näkee. Esim. tuossa on koivu, sen oksalla lintu, tämä tie on asfalttia, auto ajoi ohitse jne., kunnes olo rauhoittuu.

En tajua, eikö nuo terapeutit itsekin tajua kuinka turha koko ammatti on, jos sen toteuttaa noin. Itselläkin meni puolitoista vuotta tuollaiseen turhuuteen. Sen sijaan myöhemmin elämässä sain burn outin ja menin kovatasoiselle ammattilaiselle muistaakseni kolme kertaa (maksoi noin 150 euroa kerta), sain paljon enemmän eväitä kuin tuon aiemman puolitoistavuotisen aikana ja hänestä oli oikeasti apua. Hän antoi ihan konkreettisia neuvoja sekä suhtautui tukevasti ja kannustavasti. 

Kävin psykodynaamisessa kolme vuotta (näin jälkikäteen en voi kuin ihmetellä, että miksi hitossa) vakavan ahdistuneisuushäiriön takia. Terapeuttia olisi voinut luulla mykäksi, jos ei aina alkuun olisi sentään tervehtinyt. Turha kai sanoakaan, että sairastan edelleen vakavaa ahdistuneisuushäiriötä. Toista terapiarupeamaa ei ole eikä tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi kun ostin yksityiseltä irrallisen tunnin terapiaa (tunnustellakseni, josko siitä olisi jotain apua) niin terapeutti sanoi, että uhriudun (eikö ole aika normaalia kertoa voimien olevan loppu, kun kerran ottaa yhteyttä terapeuttiin) ja kehotti palkkaamaan assistentin. Että ei sieltä yksityiseltäkään aina saa laatua vai olenko taas jotenkin liian vaativa...

Ai niin, lisäksi se ehti käskeä hankkimaan elämän. No daa, enkös sitä juuri yrittänyt ja siksi otin yhteyttä terapeuttiin.

Mitä olen tältä palstalta lueskellut kokemuksia ja kuunnellut psykoterapiassa käyneiden ystävieni juttuja, niin ihmetyttää, millaisia ihmisiä psykoterapeuteiksi oikein päätyy. Heillähän pitäisi olla pakollinen oma terapiaprosessi osana opintoja mutta vaikuttaa siltä, että se ammattikunta on silti pullollaan epätasapainoista ja näköalatonta porukkaa. Asiakkaiden ongelmiin suhtautuminen on toisinaan hyvin arveluttavaa. Pahojen tunnelukkojen ja vihanhallintaongelmien takia terapiaan hakeutuneen ystäväni olisi pitänyt hommata lääkkeeksi mies ja lapsia. Toinen, joka kävi teininä terapiassa raa'an koulukiusaamisen aiheuttamien mt-häiriöiden takia, sai terapeutilta neuvoksi, että pitää vaan mennä mukaan muiden nuorten pariin, etteivät ne oudoksu sinua. Mielialalääkkeiden negatiivisista sivuvaikutuksista on jo alettu puhua julkisesti ja olisi mielestäni aiheellista, että myös psykoterapeuttien toimintaa alettaisiin tarkastella kriittisemmin.

Jos kyseessä on psykodynaaminen terapia niin kannattaa lopettaa. Terapeutti ei tule koskaan sinua tuon enempää auttamaan. Itsellä samankaltainen kokemus, terapeutti ei koskaan ottanut kantaa mihinkään vaikka elämä meni jatkuvasti enemmän umpikujaan. Vuosia haaskaantui ja nyt sitten korjaillaan seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ollut samanlaisia kokemuksia. Kävin terapiassa 3 vuoden ajan 2-3 kertaa viikossa. Terapeutti ei puhunut yhtään mitään, tuijotti vain ja raapusteli jotain välillä vihkoonsa. Koko terapia siis perustui omaan yksinpuheluuni, joka välillä oli ahdistukseni aiheista, välillä viimeaikaisista arkisista kuulumisista, välillä säästä tms. Joskus ei ollut mitään puhuttavaa, mutta pälätin sitten mitä tahansa diibadaabaa, koska koin hiljaisuuden vaivaannuttavana. Olisin itse kaivannut analyyttisempaa ja keskustelevampaa otetta terapiaan sekä selkeämpiä vinkkejä ahdistukseni lievittämiseen. Saamani "terapia" oli sellaista, että yhtä hyvin olisin voinut puhua seinälle tai vaikka kirjoittaa päiväkirjaa. Jos ja kun terapeutin koulutus oli kestänyt vuosia, hänellä varmasti oli tietotaitoa ahdistuksesta ja masennuksesta, niin en ihan ymmärrä, miksi näitä tietoja sitten piti niin kovin pantata.

Ap:lle sanoisin, että etsi toinen terapeutti ja jotain muuta kuin psykodynaamista suuntausta edustava. Toisekseen sanoisin vielä, että jos ahdistus on oikein kova ja tuntuu, että alkaa paniikkikohtaus, niin itseään voi rauhoittaa siten, että katselee ympärilleen ja kertoo, mitä näkee. Esim. tuossa on koivu, sen oksalla lintu, tämä tie on asfalttia, auto ajoi ohitse jne., kunnes olo rauhoittuu.

En tajua, eikö nuo terapeutit itsekin tajua kuinka turha koko ammatti on, jos sen toteuttaa noin. Itselläkin meni puolitoista vuotta tuollaiseen turhuuteen. Sen sijaan myöhemmin elämässä sain burn outin ja menin kovatasoiselle ammattilaiselle muistaakseni kolme kertaa (maksoi noin 150 euroa kerta), sain paljon enemmän eväitä kuin tuon aiemman puolitoistavuotisen aikana ja hänestä oli oikeasti apua. Hän antoi ihan konkreettisia neuvoja sekä suhtautui tukevasti ja kannustavasti. 

Voisitko antaa esimerkin konkreettisesta avusta ja neuvosta?

Minä surin äitini kuolemaa - minkä tapahtuman johdosta jäin ainoaksi jäljelle kokonaan ilman lähiomaisia eli surin sitäkin tilannetta siinä samalla - psyk.sairaanhoitaja kehoitti kasvamaan aikuiseksi ja pyydystämään netistä miehen. 

Minulla on nyt kolmatta ja viimeistä vuotta menossa kelan tukema psykoterapia, jonne hakeuduin mm. ahdistushäiriön vuoksi (post-traumaattinen stressihäiriö taustalla jne.). Terapeuttini on ollut ihan huippu ja on osannut antaa juurikin niitä käytännön läheisiä apuja erilaisiin ongelmiin. Suuntaukseltaan terapiani on ratkaisukeskeistä ja sitä se todella on ollut!

Oletko kokeillut tai onko tuttu esim. EFT-menetelmä? Siitä on ollut iso käytännön apu. Ja joku muu jo mainitsikin tärinän, minäkin olen testannut TRE:tä, mutta ei ollut oma juttuni. Monta muutakin hyvää ohjetta on tullut, joita käytän tarpeen mukaan ja yritän pitää yllä jokapäiväisessä elämässä, olen tehnyt itselleni vihkosen kaikenlaisista konsteista erilaisia ongelmatilanteita varten.

Minäkin sanoisin, että vaihda terapeuttia, voit saada niin paljon enemmän apua joltakulta pätevämmältä ammattilaiselta. Itsekin kävin lyhyen aikaa terapeutilla, joka ei kyllä osannut auttaa minua yhtäänmitenkään. Tämän nykyisen löysin aikoinaan Psykoterapiakeskus Vastaamon kautta (mutta ei ole enää nykyään ko. firmalla töissä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ollut samanlaisia kokemuksia. Kävin terapiassa 3 vuoden ajan 2-3 kertaa viikossa. Terapeutti ei puhunut yhtään mitään, tuijotti vain ja raapusteli jotain välillä vihkoonsa. Koko terapia siis perustui omaan yksinpuheluuni, joka välillä oli ahdistukseni aiheista, välillä viimeaikaisista arkisista kuulumisista, välillä säästä tms. Joskus ei ollut mitään puhuttavaa, mutta pälätin sitten mitä tahansa diibadaabaa, koska koin hiljaisuuden vaivaannuttavana. Olisin itse kaivannut analyyttisempaa ja keskustelevampaa otetta terapiaan sekä selkeämpiä vinkkejä ahdistukseni lievittämiseen. Saamani "terapia" oli sellaista, että yhtä hyvin olisin voinut puhua seinälle tai vaikka kirjoittaa päiväkirjaa. Jos ja kun terapeutin koulutus oli kestänyt vuosia, hänellä varmasti oli tietotaitoa ahdistuksesta ja masennuksesta, niin en ihan ymmärrä, miksi näitä tietoja sitten piti niin kovin pantata.

Ap:lle sanoisin, että etsi toinen terapeutti ja jotain muuta kuin psykodynaamista suuntausta edustava. Toisekseen sanoisin vielä, että jos ahdistus on oikein kova ja tuntuu, että alkaa paniikkikohtaus, niin itseään voi rauhoittaa siten, että katselee ympärilleen ja kertoo, mitä näkee. Esim. tuossa on koivu, sen oksalla lintu, tämä tie on asfalttia, auto ajoi ohitse jne., kunnes olo rauhoittuu.

En tajua, eikö nuo terapeutit itsekin tajua kuinka turha koko ammatti on, jos sen toteuttaa noin. Itselläkin meni puolitoista vuotta tuollaiseen turhuuteen. Sen sijaan myöhemmin elämässä sain burn outin ja menin kovatasoiselle ammattilaiselle muistaakseni kolme kertaa (maksoi noin 150 euroa kerta), sain paljon enemmän eväitä kuin tuon aiemman puolitoistavuotisen aikana ja hänestä oli oikeasti apua. Hän antoi ihan konkreettisia neuvoja sekä suhtautui tukevasti ja kannustavasti. 

Voisitko antaa esimerkin konkreettisesta avusta ja neuvosta?

No burn outiin:

Lisäravinteita, koska keho kuluttaa vitamiineja valtavalla vauhdilla stressissä. En olisi tajunnut itse. 

Koska ajatukset prosessoituvat yöllä, ihan viimekseksi kirjoitat kynällä johonkin mielellään kauniiseen vihkoon tai kalenteriin päivän kolme hyvää asiaa, olivat ne kuinka ankeita tahansa aluksi. 

Aamulla saa kirjoittaa vapaata ajatuksenvirtaa heti herättyään.

Valveillaoloaikana pitää rajoittaa murehtimista eli kun jää kiinni negatiivisista ajatuksista, pitää tietoisesti ohjata itseään muualle. Huolille tulee antaa joku rajattu aika päivässä, jolloin saa murehtia vapaasti. 

Minua nuo auttoivat. Saattoi siinä olla muutakin, tuosta on jo 10 vuotta aikaa.