Jos kumppanisi on paljastunut väkivaltaiseksi niin olisiko sen voinut mielestäsi arvata ennalta jostain merkeistä?

En osannut varoa. En ollut koskaan tuntenut ketään väkivaltaista ihmistä, olin 19 v ja poikaystävä oli ensimmäiseni.  Alkuun oli oikein ihana. No kaikki ei hänestä kyllä pitäneet, huomasin sen.

Minun kanssani oli ihana, mutta pian pahasti väkivaltainen ja syytti siitä minua. Varsinkin jälkeenpäin tajuan, miten turhia kaikki syytökset olivat. Hänhän syytti minua mm. pettämisestä yms. Hei, oli melkein lapsi ja kokematon.

No kokemuksia tuli sitten nopeasti. Jonkin aikaa meni, ennen kuin jaksoin lähteä, asuimme jo yhdessä ja olimme kihloissa (miehen tahdosta).  Oli muuten ihan suomalainen, vaalea mies.

Joo. Kyllä herkkä aistii... jos on vaikka elänyt lapsuutta väkivaltaisessa perheessä.

Ei aina todellakaan pysty tietämään etukäteen.

Että kyllä ja ei...

Itseä ei siitä syyttää pidä. Se mitä pitää tehdä on, että suojelee itseään Ja niitä heikompia... kitka usein on lapset.... että kun tilanteen tajuaa, niin silloin vain POISTUU ja HEIPPA.

Ja jos tajuaa jonkun elävän sellaisessa pelossa, niin auttaa voi. Turvakotiin.

... piti kirjoittaa JOtkA usein ovat lapset.

Ja voihan olla ikääntyviä nyrkin alla. Heitäkin voisi auttaa, jos ei itse tajua. Se syyllistyminen on se pahin... se voi käydä niin huomaamatta.

Kuulin miesystävän väkivaltaisuudesta suhteemme alkuaikana, minua varoiteltiin, tyhmyyksissäni en uskonut. Monelta mustelmalta olisin säästynyt kun olisin uskonut. Ei kenenkään väkivaltaisuudesta puhuta turhaan, totta ne on aina.

Ei ole sattumaa että joutuu väkivallan uhriksi parisuhteessa

Merkit on luettavissa etukäteen

Olisin voinut kuunnella ystävääni joka oli turhautunut suhteestani kyseiseen mieheen. Ei hänkään osannut ennusta niitä asioita mitä lopulta tapahtui, kunhan vain intuitionsa toimi paremmin kuin minulla. Otin sen varoittelun mustasukkaisuutena, ja sain sitten myöhemmin tehdä kovasti töitä sen eteen että oma mielenterveys ja meidän ystävyyssuhde korjaantui.

Miehen omasta käytöksestä en olisi osannut arvata.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sattumaa että joutuu väkivallan uhriksi parisuhteessa

Merkit on luettavissa etukäteen

Luettele toki ne merkit kun kerta ne tiedät

Olen nähnyt isäni väkivaltaa äitiä ja veljeä kohtaan. Kamalaa kuulla itkua ja huutoa.

Itse en ole koskaan kohdannut väkivaltaa. En mitenkään voi kuvitella että minua voisi lyödä

Olen 50-v ja ollut 20v naimisissa. Sitä ennenkin on ollut suhteita

Omaa kokemusta ei onneksi ole mutta mitä vierestä olen seurannut, niin mielettömät, raivoisat suuttumiset asioista, joista muut eivät suuttuisi, ennakoivat väkivaltaa. Kukaan ei ala heti pieksemään vaan ensin kokeillaan, mitä toinen on valmis sietämään.

Jatkuvasti paheneva henkinen väkivalta, jonka päätteeksi tuli avokämmenestä. Ei tullut enää toista kertaa.

Mulla on ollu tapana juottaa uus naisystävä kunnon känniin heti kun sopiva paikka on tullut.

Sieltä se syvin luonne tulee humalassa esiin.

On muutama orastava suhde kaatunu ku akka on ollu täysin hullu tai mustasukkanen.

Kokeilkaa. Toimii.

Ne pitkät suhteet onki ollu sitten ihan tervepäisten kanssa.

M51v

Itse lähdin heti pois yhteisestä kodista kun mies kuristi minua enkä palannut..

Aiemmin olisi voinut päätellä että jotain ongelmia hänellä oli tunnepuolella.. mustasukkaisuus olemattomista asioista, dominoiva käytös ja syiden vierittäminen minun niskaan. Alussa hän oli hurmaava ja herrasmies. Noin puolen vuoden jälkeen alkoi tulla esiin ikävämpiä piirteitä ja 8kk:n jälkeen kävi käsiksi..

Eksäni oli kyllä aivan tosi tarkkana, että pysyi mukavana ja reiluna yhteenmuuttoon asti. Jos joskus jotain mielialan kiristymistä olikin, hänellä oli sille aina todella hyvä selitys. 

Mä olin parikymppinen, eikä  mulla ollut aiempaa kokemusta parisuhdeväkivallasta. Se oli toisaalta mun pelastukseni, koska lähdin suhteesta, kun puoliso ensimmäisen kerran kävi varsinaisesti päälle. Jos olisin esim. kotona oppinut, että lyöminen "kuuluu" suhteeseen, olisin varmasti uskonut pitempään miehen selityksiä siitä, miksi se on kaikkien muiden syy, että hänen on pakko raivota, töniä, stalkata ja kuulustella. Näistä mistään ei merkkiäkään, ennen kuin muutimme yhteen asumaan.

Mustasukkaisuus ja hermostuminen asioista joista tasapainoiset ihmiset eivät menettäisi malttiaan. Toisten ihmisten aliarviointi ja ikävä tapa puhua ihmisistä. Fyysistä väkívaltaa edeltää aina henkinen väkivalta, ilkeät kommentit ulkonäöstä, käytöksestä yms. Tarkkaile miten hän suhtautuu ihmisiin, esim. kaupan kassaan tai tarjoilijaan, monesti käytös on aggressiivista. M51:n kommentti känniin juottamisesta on hyvinkin pätevä. Kännissä aina totuus paljastuu.

Känniin juottaminen ei minun kohdalla olisi toiminut. Tämä väkivaltainen mies oli absolutisti. Niin jopa minun oma isäni neuvoi, että kännissä ihmisistä tulee ne möröt esiin helpommin.

Suurinosa väkivallasta, on kännissä tehtyä. Siihen auttaa, kun lopettaa juomisen. Sitten jos on selvinpäin väkivaltainen, niin en tiedä auttaako mikään. On niitä tietysti, kaikkia terapioita. Suuri osa on selvinpäin, hyviä miehiä, niin vaimolle, kun lapsillekin. Mutta kun on tissuteltu "mäyräkoira" saunakaljaa ja avattu iso eurokossu, niin loppuillasta alkaa nyrkit heilua.

Samoilla linjoilla, juu ja ei. Itse olen narskuvanhemman lapsi, joten suorastaan haistan näitä empatiavajeisia piirteitä muista ihmisistä. Mutta olen huomannut, että kaksi ihmisryhmää on, jotka eivät näistä merkeistä vaistoa yhtään mitään:

- erittäin terveen ja onnellisen lapsuuden kokeneet; heillä on syvä usko kanssaihmisten hyvyyteen, ja tulkitsevat hakatuksikin tulemisen niin, että varmasti tässä on joku järki ja hyvä syy, ja

- erittäin epäterveen ja onnettoman lapsuuden kokeneet; heillä on mennyt usko kanssaihmisten hyvyyteen niin täysin, että hakatuksi tullessaankin ajattelisivat, että tällaista se olisi kenen tahansa kanssa.

Mustasukkaisuus on ainakin yksi varoittava merkki.

Niinistön kaveripiiriin kuuluminen on ollut eräässäkin tapauksessa ennakkovaroitus mutta myöhään.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sattumaa että joutuu väkivallan uhriksi parisuhteessa

Merkit on luettavissa etukäteen

Ja sinäkin onnistuit kertomaan ne selvät merkit niin taidokkaasti rivien väliin tI alle, että ainakin minulta meni ohi, että mitä tällaisia merkkejä on. - Kerro ihmeessä, niin osaan varoa. Jälkikäteen tietysti voi olla helppoa sanoa, mutta entä etukäteen? - Muutoin viestisi on minusta pelkkää uhrin syyllistämistä.