Haluaisiko joku oikeasti puhua kanssani Jeesuksesta?

Paholaista ei ole.

No ainakaan et mihinkään karismaattiseen liikkeeseen mene, ne kertovat että demonit ovat kiinnostuneita sinusta koska elät synnissä ja yrittävät vääntää sinusta väkivalloin heteroa. Joku luterilainen kirkko, ehkä. Mutta olisin varovainen.

Ootko sä se naiseen ihastunut naissekopää joka ei kertakaikkiaan pärjää ellei ole jotain auktoriteettia kertoamassa miten pitää ajatella?

Vierailija kirjoitti:

Paholaista ei ole.

Mielestäni paholainen on tosiaan ehkä harhaanjohtava sana. Jos Raamattua katsotaan, niin tavallaan tunnen myötätuntoa. Jehovan todistajat sanovat, että paholainen tuhotaan. Jos hän on olemassa, niin toivon, että Jumala olisi armollisempi. Ehkä kyse on erilaisesta poliittisesta näkökannasta, mutta sitten se ei mennytkään niin hyvin. Ehkä Raamatun paholaisellakaan oli paha tarkoitus. Näin ollen vääräksi osoittaminen ja armo olisi kenties paikallaan, mikäli vastapuoli sen hyväksyy.

Itse en ole minkään uskonnollisen yhteisön jäsen enkä niin tekemisissä. Kunhan mietin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ootko sä se naiseen ihastunut naissekopää joka ei kertakaikkiaan pärjää ellei ole jotain auktoriteettia kertoamassa miten pitää ajatella?

Myönnän olevani sekopää, mutten ole nainen enkä naiseen ihastunut. Auktoriteetteja inhoan. Seuraamisen ja tottelemisen pitää tulla sydämestä.

ap

On meillä aina hyvän ja pahan taistelu. Joka ainoa joutuu punnitsemaan tekojaan ja ajatuksiaan.

Oon kuullut ton nimen jossain, mutta en nyt osaa sijoittaa sitä. Missä leffoissa se on ollut?

Helsingin kirkoissa järjestetään sateenkaarimessuja, ehkä voisit mennä näihin käymään, jos asut Helsingissä tai jossain lähellä?

Suosittelen myös Tuomas-messuja, jos asut alueella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko sä se naiseen ihastunut naissekopää joka ei kertakaikkiaan pärjää ellei ole jotain auktoriteettia kertoamassa miten pitää ajatella?

Myönnän olevani sekopää, mutten ole nainen enkä naiseen ihastunut. Auktoriteetteja inhoan. Seuraamisen ja tottelemisen pitää tulla sydämestä.

ap

Siis auktoriteettiahan sä haet koko ajan, jotain mitä totella ettei tarvitse käyttää omia aivoja..... ja ihan väärällä palstalla olet.

Vierailija kirjoitti:

No ainakaan et mihinkään karismaattiseen liikkeeseen mene, ne kertovat että demonit ovat kiinnostuneita sinusta koska elät synnissä ja yrittävät vääntää sinusta väkivalloin heteroa. Joku luterilainen kirkko, ehkä. Mutta olisin varovainen.

Tutustuin juuri lesboon, joka oli ollut eheytyshoidossa. Todella surullista. Pisti vihaksi kaikki, mitä hän on kokenut.

Mä en seuraa ketään ihmistä, vaan Jumalaa, jos hän todella on tuolla jossain. Jeesuskin on ok. Mua on koitettu käännyttää ties mihin. Olen kuullut ties mitä. Kun alkaa mennä happamaksi, niin poistun kohteliaasti takavasemmalle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko sä se naiseen ihastunut naissekopää joka ei kertakaikkiaan pärjää ellei ole jotain auktoriteettia kertoamassa miten pitää ajatella?

Myönnän olevani sekopää, mutten ole nainen enkä naiseen ihastunut. Auktoriteetteja inhoan. Seuraamisen ja tottelemisen pitää tulla sydämestä.

ap

Siis auktoriteettiahan sä haet koko ajan, jotain mitä totella ettei tarvitse käyttää omia aivoja..... ja ihan väärällä palstalla olet.

Ehkä mun aivot on vaan liian heikot. Kuka tietää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Helsingin kirkoissa järjestetään sateenkaarimessuja, ehkä voisit mennä näihin käymään, jos asut Helsingissä tai jossain lähellä?

Suosittelen myös Tuomas-messuja, jos asut alueella. 

Olen kuullut jotain Tuomas-messuista, tai ainakin kuulostaa tutulta. Asun kaukana Helsingistä tosin. Ajattelin myös katsoa, onko setalla mitään. Kuulin, että on.

Olisi hienoa puhua näistä jutuista jonkun kanssa ilman välitöntä tuomitsemista joko siitä, että olen mitä olen tai siitä, että haluan puhua.

ap

Ihanaa että olet kiinnostunut Jeesuksesta ja tunnet "outoa vetoa" Raamattua kohtaan. Raamatun ydinviestihän on siinä, että Jumala on rakastanut meitä syntiin langenneita ihmisiä niin paljon, että lähetti Poikansa Jeesuksen syntiemme sovitukseksi ja Pelastajaksemme.

En osaa neuvoa mitään tiettyä seurakuntaa, mutta sellainen, joka pitää kiinni Jumalan sanasta, on mielestäni minimivaatimus.

Älä koskaan keskity ja jämähdä miettimään paholaista ja mikä kokemus on mahdollisesti paholaisen vaikutusta tms. Sellainen keskittyminen on sivuraiteelle ajautumista. Jeesukseen tulee keskittyä.

Johdatusta.

Hienoa että olet lukenut Raamattua :) Suosittelen että jatkat ja toivon että sen sanoma avautuu sinulle niin, että saat vastauksia kysymyksiisi! Ja kyllä moni kristillinen yhteisö ottaa monenlaisia ihmisiä vastaan, kannattaa kokeilla eri paikkoja jos ensimmäinen paikka ei tunnu omalta.

Voin keskustella kanssasi. Haluatko laittaa spostisi tähän niin voimme keskustella?

Itse olen aina uskonut, mutta harva sitä tietää. En kailota sitä kaikille. Henkilökohtainen usko on henkilökohtainen.

Näen itseni kristittynä, mutta en halua lokeroida itseäni. Uskon Jumalan armoon ja siihen että olemme jokainen syntisiä, mutta syntimme on anteeksi annettu ristillä. Se on, mihin minä uskon.

AP, uskovaisten piireissä suhtaudutaan nykypäivänä kunnioittavammin erilaisiin vähemmistöihin kuin aiemmin. Jopa niissä äsken mainituissa karismaattisissa liikkeissä. Luterilaisen kirkon yhteydessä olevissa herätysliikkeissä on opittu ihan viime vuosina tosi paljon siitä, miten ihmisiä tulee rakastaa sellaisina kuin ovat, mutta toisaalta myös Jumalasta ja Jeesuksesta opetetaan sellaisena kuin heidät on aina nähty kristinuskon piirissä. Näin on mahdollista saada käsitys 'kristinuskon ytimestä' eikä se tosiaankaan pois sulje lähimmäisenrakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut vaikea elämä. Viime aikoina olen tutkiskellut Raamattua ja koen outoa vetoa. Tavallaan myös paniikkia. En tiedä, mihin uskoa. Mulla on aina ollut yliluonnollisia kokemuksia, mutta ovatko ne sitten peräisin paholaisesta? En usko niin, ehkä. Rukouksiini on vastattu erikoisella teholla. Se on jopa... pelottavaa.

Hyväksyisikö mikään yhteisö edes tällaista kyseenalaistavaa ihmistä, joka ei edes ole hetero? Haluaisin puhua näistä jutuista, mutta en tiedä, missä.

Jos sinä haluat lähteä seuraamaan Jeesusta, se tapahtuu seuraavasti. Sinun on muutettava mieltäsi. Suomalaisessa raamatussa kyseinen asia on käännetty hieman väärin, tee parannus. Kysymyksessä on kuitenkin mielenmuutos. Mielenmuutos tarkoittaa että sinä et enää usko itseesi, etkä ihmisiin vaan Jumalaan. Jeesus Kristus on kaikkein ylin auktoriteetti, jota mieltään muuttanut ihminen tottelee enemmän kuin mitään muuta. Mielenmuutos on julkinen tapahtuma jonka merkiksi on käytävä kasteella. Kasteessa sinä kuolet itsellesi ja tälle koko maailmalle ja ryhdyt elämään Jeesukselle. Eli sinä kasteessa samaistut Jeesuksen ristikuolemaan, kuolemalla tälle maailmalle, ja myös noustessasi vedestä, samaistut Jeesuksen ylönsnousemukseen ja olet uusi luomus.

Nyt olet tehnyt liiton Jumalan kanssa, ja asia nimeltä synti on kohdallasi käsitely, sillä samaistumalla Jeesuksen kuolemaan, Jeesus kärsi sen rangaistuksen joka sinulle kuuluisi syntiesi tähden. Uusi luomu luonnollisesti kun elää Uuden kuninkaan ohjeiden mukaan, lakkaa syntiä tekemästä, ja kyllä, homoseksuaalisuutesi pitää myöskin loppua tähän. Nyt kun asia nimeltä synti on käsitelty, voi Jumala ryhtyä siunaamaan sinua oikein "rutosti". Samalla saat myös Pyhän Hengen lahjan, joka tuo sinut kaiken totuuden tuntemiseen! Se toimii kuin navigaattori, aina kun olet poistumassa kaidalta polulta, se varoittaa sinua. Toki voit ajaa itsesi kalliota päin halutessasi, mutta varoituksen ja ohjeet kuulet aina ennen vahinkoa. Saat lupauksen iankaikkisesta elämästä ja kutsun taivasten valtakuntaan. Tästä se juttu ja ihmeiden täyttämä elämä sitten alkaa.

Selvitä kuitenkin että oletko valmis maksamaan sen hinnan mikä Jeesuksen seuraamiseen kuuluu. Jeesus lupasi saman "kohtalon" hänen seuraajilleen kuin hän itsekin tässä maailmassa koki. Hyvin suurella mahdollisuudella tämä vaellus päättyy hirsipuuhun, ja sitä kautta iankaikkiseen elämään. Harvat ovat ne jotka tämän tien löytävät ja ahtaasta portista sisälle elämään kulkevat.

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut vaikea elämä. Viime aikoina olen tutkiskellut Raamattua ja koen outoa vetoa. Tavallaan myös paniikkia. En tiedä, mihin uskoa. Mulla on aina ollut yliluonnollisia kokemuksia, mutta ovatko ne sitten peräisin paholaisesta? En usko niin, ehkä. Rukouksiini on vastattu erikoisella teholla. Se on jopa... pelottavaa.

Hyväksyisikö mikään yhteisö edes tällaista kyseenalaistavaa ihmistä, joka ei edes ole hetero? Haluaisin puhua näistä jutuista, mutta en tiedä, missä.

Jos sinä haluat lähteä seuraamaan Jeesusta, se tapahtuu seuraavasti. Sinun on muutettava mieltäsi. Suomalaisessa raamatussa kyseinen asia on käännetty hieman väärin, tee parannus. Kysymyksessä on kuitenkin mielenmuutos. Mielenmuutos tarkoittaa että sinä et enää usko itseesi, etkä ihmisiin vaan Jumalaan. Jeesus Kristus on kaikkein ylin auktoriteetti, jota mieltään muuttanut ihminen tottelee enemmän kuin mitään muuta. Mielenmuutos on julkinen tapahtuma jonka merkiksi on käytävä kasteella. Kasteessa sinä kuolet itsellesi ja tälle koko maailmalle ja ryhdyt elämään Jeesukselle. Eli sinä kasteessa samaistut Jeesuksen ristikuolemaan, kuolemalla tälle maailmalle, ja myös noustessasi vedestä, samaistut Jeesuksen ylönsnousemukseen ja olet uusi luomus.

Nyt olet tehnyt liiton Jumalan kanssa, ja asia nimeltä synti on kohdallasi käsitely, sillä samaistumalla Jeesuksen kuolemaan, Jeesus kärsi sen rangaistuksen joka sinulle kuuluisi syntiesi tähden. Uusi luomu luonnollisesti kun elää Uuden kuninkaan ohjeiden mukaan, lakkaa syntiä tekemästä, ja kyllä, homoseksuaalisuutesi pitää myöskin loppua tähän. Nyt kun asia nimeltä synti on käsitelty, voi Jumala ryhtyä siunaamaan sinua oikein "rutosti". Samalla saat myös Pyhän Hengen lahjan, joka tuo sinut kaiken totuuden tuntemiseen! Se toimii kuin navigaattori, aina kun olet poistumassa kaidalta polulta, se varoittaa sinua. Toki voit ajaa itsesi kalliota päin halutessasi, mutta varoituksen ja ohjeet kuulet aina ennen vahinkoa. Saat lupauksen iankaikkisesta elämästä ja kutsun taivasten valtakuntaan. Tästä se juttu ja ihmeiden täyttämä elämä sitten alkaa.

Selvitä kuitenkin että oletko valmis maksamaan sen hinnan mikä Jeesuksen seuraamiseen kuuluu. Jeesus lupasi saman "kohtalon" hänen seuraajilleen kuin hän itsekin tässä maailmassa koki. Hyvin suurella mahdollisuudella tämä vaellus päättyy hirsipuuhun, ja sitä kautta iankaikkiseen elämään. Harvat ovat ne jotka tämän tien löytävät ja ahtaasta portista sisälle elämään kulkevat.

Siinä sinulle ohjeet.

Kirkon palvelevasta puhelimestakin saattaisit saada ensi hätään keskusteluapua tai vinkkejä tapahtumista: 

0400 22 11 80 joka ilta klo 18 alkaen. 

Chatpalvelu ma-pe 12-20

Jos ja kun menet johonkin seurakuntaan, niin parhaiten pääset varmaan sisälle yhteisöön alkamalla käymään jossain raamattupiirissä. Joissain seurakunnissa pienryhmiä sanotaan soluiksi ja nekin voivat olla ihan mukavia, mutta oma kokemukseni on, että seurakunnassa nimenomaan raamattupiiri voi olla se, johon on helppo tulla kenen vain. Kiinnostus Raamattuun ja keskustelu siitä voi yhdistää hyvin erilaisia ihmisiä. Soluissa saattaa olla jokin muu teema tai ne on jo etukäteen rajattu jollekin ryhmälle (nuorten solu, mammasolu, pariskuntasolu ...).

Sitten jos olet siellä raamiksessa ja siinä tuntuu, että jaetaan asioita yhdessä, niin ole varovainen. Joku vaikka toinen saattaa jakaa samantyylisiä asioita kuin mitkä sinua painaa, niin kannattaa silti miettiä haluatko varmasti kertoa omaa keskeneräistä prosessiasi kaikille siinä ryhmässä. Ryhmästä tai seurakunnasta muuten saattaa kyllä löytyä joku jolle uskoutua asioista yksityisesti ja niissä ryhmätilanteissa voi olla hyvä kuulla, että muillakin on ollut jotain samankaltaisia kipuiluja elämässä, vaikka ei omaa tarinaa niin syvästi jakaisikaan.

Itse olen kertonut joitain asioitani, joita en ole muille kertonut, eräälle järjestön työntekijälle ja myöhemmin omalle papilleni. Tuo järjestön työntekijä oli hyvä kuuntelemaan ja tuki minua monessa asiassa, mutta hänkään ei kestänyt kuulla ihan kaikkea. Kyse on kuitenkin vain ihmisistä. Omalle papilleni voin mielestäni kertoa asioita vapaasti, raskaitakin asioita.

Kannattaa huomata, että kyse on todellakin "omasta papista", ei vain jostain papista, vaan henkilöstä, jonka olen tuntenut pidempään. Papeille voi ja kannattaa mennä puhumaan, mutta se voi olla onnesta / sattumasta / johdatuksesta kiinni, että löytääkö sellaisen papin, jolle voi asioistaan puhua.

Kannattaa myös varoa seurakuntia / järjestöjä, joissa sinusta aletaan liian pian leipoa jotain uskon sankaria, pyydetään eteen todistamaan tai kadulle evankelioimaan. Tuollaisissa piireissä myös helposti tulee olo, ettei oma "rivijäsenen" usko ole riittävää.