Mitä teen...olen ihastunut mutta en omaan mieheeni!!??

sama tilanne täällä mutta kaksi lasta meillä, ja en todellakaan tiedä miten toimia nyt.. :(

Oletko jo tehnyt jotain ihastuksesi suhteen?

on arkea sanan jokaisessa merkityksessä.. tulevaisuudesta ei olla puhuttu muuta kun että enempää lapsia en minä ainakaan halua ja eroakin on joskus mietitty, ihan vakavasti, ei taideta kumpikaan olla onnellisia..



ja ihastus on molemminpuoleista mikä ei helpota asiaa.. ihastus myös varattu, tosin lapseton eikä naimisissa (jos ne nyt MITENKÄÄN on lieventäviä seikkoja).. töissä näen tätä miestä jatkuvasti ja kerran on käyty kahvilla töitten jälkeen.



Mites sulla?



t.2

Olen alkanut näkemään unia ensirakkaudestani... Emme koskaan seurustelleet, joenkin vain sivuutimme toisemme, jätimme tilaisuuden käyttämättä. Tiedän hänen rakastaneen minua silloin, oli tunnustanut sen ystävälleni. Kumpikaan ei vain osannut tehdä tuolloin aloitetta. Nyt näen hänet viikottain ja vaihdamme katseista...



Minulla ihana mies, joka toisinaan kovin itsekäs. Meillä myös kolme ihanaa lasta. Tunteet ovat pahasti solmussa. Ensirakkauteni on myös naimisissa tahollaan ja hänellä on kaksi lasta....



Inhottaa, kun ei aikanaan yritetty ja nyt saa pohtia tällaisia, kun on perhe!!

eipä nämä kivoja mietiskelyn aiheita ole kun on kuitenkin paljon pelissä.. uskon että johonkin suuntaan tämä ratkeaa - joko jätän mieheni tai sitten ihastus laantuu. Mutta nyt on niin pirun tuskallista joka päivä.



2

Ennen kuin alkaa uuteen suhteeseen, on vanha suhde oltava loppuunkäsitelty. Ja varatut ovat varattuja siitä syystä että he _haluavat_ olla varattuja!!! Hyvin yksinkertaista. Kunnioitus on avainsana. Mutta joillakin se loputon itsekkyys on päällimmäisenä, huokaus.

Eikä tietnkään ole mukavaa kuulla että teillä smanlaista mutta kiva vaihtaa ajatuksia...

meillä myös arki täyttä arkea ainakin miehelläni ja minulla.

Voin kehua miestäni monissa asioissa: tekee paljon kotihommia,pyykkää laittaa ruokaa, on paljon lasten kanssa jne!

Mutta entäs minä? Olen todennut viimeisen vuoden ajan että mielummin keräisin kalsareita lampunvajostimista ja sukkia pöydiltä kun hän vain Rakastaisi minua!!

Tukea minulla on siis parhaiten mieheni omalta äidiltä joka on elänyt samanlaisen miehen kanssa eli mieheni isän...



Rakastan retkiä ja ulkoilua ja kaikkea mitä ikinä voi tehdä lasten kanssa mutta miksi minun aina pitää pyytää joku ystävä lastensa kanssa mukaan, mies ei koskaan jaksa lähteä. Tekee kyllä vaikka mitä pyöräily/patikkaretkiä lasten kanssa kun minä olen asioilla tai muualla.



Mutta kaiken erikseen, ei todella pitkään aikaan yhdessä kokonaisena perheenä.

Samahan tässä vissiin olisi jos asuisimme erillämme...



Mieheni on myös aika antisosiaalinen kun minulla taas todella paljon hyviä ystäviä ja haluaisimme esim yhden ystäväpariskunnan kanssa vuokrata mökki alkuvuodesta pitkäksi viikonlopuksi mutta miheni ei innostunut lainkaan kuten ei koskaan mistään mitä ehdotan ja hän ei taas koskaan ehdota mitään...

Ja minun ihastukseni on äskettäin eronnut kahden lapsen yksinhuoltaja.

Hanen exänsä ei ole lasten isä...