Voiko masennus ilmetä ärtymyksenä?

Voi.

Etenkin miehillä vissiin.

Kyllä. 

Senlisäksi, että on "millään ei ole mitään väliä" -meiningillä, jaksaa kuitenkin ottaa pulttia joka asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Etenkin miehillä vissiin.

Olen nainen. En siis ole surullinen, eli siksi en ole ennen ajatellut että olisin masentunut...hirveä raivo välillä ja suutun todella helposti ihmisille. Alkaa olla ihmissuhteet aika koetuksella tämän takia. Pahenee vielä viikko ennen kuukautisia jolloin olen ihan raivoissani kokoajan. Ilman mitään järkevää syytä.

Voi, samoin uupumus.

Mulla oli 3 vuotta sitten (työ)uupumus (oikeasti uupumuksen aiheuttivat yksityiselämän haasteet, työn koin lepona kunnes aloin oireilla sielläkin). Huusin, rähjäsin, kirosin ja itkin perheenjäsenille ja töissä lähdin pari kertaa kokouksesta itkua pidätellen. Olin koko ajan ärtynyt.

Pystyin puolison avulla muuttamaan yksityiselämää kuormittaneita tekijöitä ja töissä sain todella motivoivan projektin. Olo parani itsestään (ei saikkua, lääkäriä, lääkkeitä) muutamassa viikossa. Masennuksesta ei siis ollut mulla kyse, olin vain uupunut ihmishirviö.

Kyllä. En ole ollut diagnosoidusti masentunut, mutta todennäköisesti olin, kun lapset oli pieniä. Olin todella ärtynyt, ja ärähtelin lapsille pienestä. Olisi pitänyt osata hakea apua, mutta olin liian ylpeä. Kun omat lapset saavat lapsia, haluan olla tukena sekä konkreettisesti, että myös sanomalla, että aina ei tarvitse jaksaa, ja fiksu hakee apua myös henkisiin ongelmiinsa.

Voi ilmetä.