Lue keskustelun säännöt.
Masentuneet - onko teillä rooliasu normaaleja varten, kun menette ulos? Millainen se on?
01.10.2017 |
Mä siistiydyn normaalin näköiseksi vaikka väkisin, jos pitää mennä ihmisten ilmoille, jotta mua ei huomata joukosta epäterveenä. Valitsen neutraaleja värejä. Sinistä, harmaata, mustaa, ruskeaa. Ei mitään liian räikeää, koska se kiinnittää huomiota. Ei saa olla kuitenkaan liian pyntätty. Siisti, mutta ei millään lailla huomiota herättävä. Pitää pitää huoli, että asu on täydellisen kokoinen. Jos olen laihtunut, niin ei saa silti laittaa roikkuvaa. Se kiinnittää huomiota. Kuitenkin asun pitää olla sellainen, ettei näytä laihalta. Jos taas olen lihonut, ei saa laittaa liian kireää. Sekin kiinnittää huomiota. Pitää miettiä asu, joka sopii vartalon muotoon. Jos valitsee vääränlaisen asun, voi kiinnittää huomiota. En enää värjää hiuksiani, koska sekin saattaa kiinnittää huomiota. Hiuksia ei saa laittaa liikaa, mutta ne pitää pitää siistinä. Rasvaisuus kiinnittää huomiota. Samoin, jos hiukset ovat liian nätisti. Meikkinä vain puuteri ja ripsiväri. Punaiset huulet kiinnittävät jo liikaa huomiota. Liika huomio aikaansaa mahdollisia kontaktinottoja ja silloin voi olla, että muut näkevät, kuinka epänormaali on.
Kommentit (44)
Eikö sininen harmaa ja ruskea ole vähän tasapaksuja värejä jos aina vaan niitä käyttää? Laita vaikka ruutupaita tai raitaa, sellaienn mistä oikeasti pidät. Eikö jo siitä tule vähäen paremmalle tuulelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa käyttää kuviota, kunhan se on hyvin tavanomaista kuviota. Raita- ja ruutukuvio on juuri sellaista, joka ei kiinnitä huomiota. Mielenkiintoiset printit sen sijaan voivat kiinnittää huomiota, eli niitä ei kannata käyttää. Eikä mitään sellaista kuviota, joka on visuaalisesti näyttävää. -ap
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen, että sulla on jokin muu ongelma kuin masennus.
On diagnosoitu masennus. En vain halua, että ihmiset kiinnittävät huomiota tai alkavat liikaa juttelemaan, koska silloin voi alkaa itkettää tai muuten paljastan, etten ole kunnossa.
Masentuneetko tuollaisia jaksaa pohtia ja puuhata?
Okei, kuulostaa epänormaalilta. :D Itse kun olin masentunut(ja vähän lihonut), kiinnitin kyllä huomiota, että ihmisten ilmoilla näytän "todella siistiltä ja asialliselta". Tyylini muuttui ehkä liiankin tätimäiseksi. Nyt olen päässyt tuosta eroon ja olen jotenkin sinut omassa tyylissäni/kropassani. Ostan naisellisia ja raikkaita vaatteita.
Tuo meikki, ketään ei kiinnosta. Ehkä johonkin ihan ylimeikattuun / meikkaamattomaan ja huonoihoiseen saatetaan kohdistaa tietynlaisia ennakko-odotuksia? En tiedä, ei välttämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masentuneetko tuollaisia jaksaa pohtia ja puuhata?
Kyllä. Tällaisia on pakko miettiä silloin, jos on esim. pakko käydä kaupassa ostamassa ruokaa. Asun kokoamiseen saattaa mennä useampi päivä, ja jos en löydä huomaamatonta asua, en voi mennä kauppaan. Pitää siis varmistaa, että osaa koota asun, jolla suoriutuu tehtävästä ilman, että kiinnittää ylimääräistä huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneetko tuollaisia jaksaa pohtia ja puuhata?
Kyllä. Tällaisia on pakko miettiä silloin, jos on esim. pakko käydä kaupassa ostamassa ruokaa. Asun kokoamiseen saattaa mennä useampi päivä, ja jos en löydä huomaamatonta asua, en voi mennä kauppaan. Pitää siis varmistaa, että osaa koota asun, jolla suoriutuu tehtävästä ilman, että kiinnittää ylimääräistä huomiota.
Varmaan huomaa, että mulla siis on myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa masennuksen lisäksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Okei, kuulostaa epänormaalilta. :D Itse kun olin masentunut(ja vähän lihonut), kiinnitin kyllä huomiota, että ihmisten ilmoilla näytän "todella siistiltä ja asialliselta". Tyylini muuttui ehkä liiankin tätimäiseksi. Nyt olen päässyt tuosta eroon ja olen jotenkin sinut omassa tyylissäni/kropassani. Ostan naisellisia ja raikkaita vaatteita.
Tuo meikki, ketään ei kiinnosta. Ehkä johonkin ihan ylimeikattuun / meikkaamattomaan ja huonoihoiseen saatetaan kohdistaa tietynlaisia ennakko-odotuksia? En tiedä, ei välttämättä.
Eihän siihen varmaan kiinnitetäkään huomiota. Eikä asuun eikä hiuksiinkaan. Ajatteluni on täysin epäloogista ja jumittaa paikallaan. Mutta tällaisen "naamioasun" rakentaminen auttaa pääsemään ovesta ulos.
Tiedän miltä tuntuu ja ihmisiä on vaikea katsoa silmiin. Haluaa selvitä vain nopeasti kotiin. Nyt olen parantunut ja uskoakseni aivojen välittäjäaineet on varmaan sen verran kunnossa että on eri fiilis, merkityksellisempi iloisempi ja skarpimpi. Mutta tiedän myös tunteen ja olotilan kun se ei sitä ole. Tuntuu irralliselta ja häpeälliseltä. Voimia sulle ap toipumiseen, kaikki on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneetko tuollaisia jaksaa pohtia ja puuhata?
Kyllä. Tällaisia on pakko miettiä silloin, jos on esim. pakko käydä kaupassa ostamassa ruokaa. Asun kokoamiseen saattaa mennä useampi päivä, ja jos en löydä huomaamatonta asua, en voi mennä kauppaan. Pitää siis varmistaa, että osaa koota asun, jolla suoriutuu tehtävästä ilman, että kiinnittää ylimääräistä huomiota.
Mihin masennusdiagnoosisi perustuu? Pariin rasti ruutuun lomakkeeseen ja puolen tunnin rupatteluun yleislääkärin kanssa? Oletko ollut terapiassa? Veikkaan että diagnoosisi on päin honkia.
Koita laittaa päälle asu siksi että pidät siitä ja että se näyttää mielestäsi kivalta ja tuntuu hyvältä? Ei niin, että yrittäisit peitellä jotain. Paremmalta näyttää ja aiheuttaa sen että itsekin pitää ulkonäöstään sinä päivänä. Sama hiuksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, kuulostaa epänormaalilta. :D Itse kun olin masentunut(ja vähän lihonut), kiinnitin kyllä huomiota, että ihmisten ilmoilla näytän "todella siistiltä ja asialliselta". Tyylini muuttui ehkä liiankin tätimäiseksi. Nyt olen päässyt tuosta eroon ja olen jotenkin sinut omassa tyylissäni/kropassani. Ostan naisellisia ja raikkaita vaatteita.
Tuo meikki, ketään ei kiinnosta. Ehkä johonkin ihan ylimeikattuun / meikkaamattomaan ja huonoihoiseen saatetaan kohdistaa tietynlaisia ennakko-odotuksia? En tiedä, ei välttämättä.
Eihän siihen varmaan kiinnitetäkään huomiota. Eikä asuun eikä hiuksiinkaan. Ajatteluni on täysin epäloogista ja jumittaa paikallaan. Mutta tällaisen "naamioasun" rakentaminen auttaa pääsemään ovesta ulos.
Joo, sanoin meikistä, koska kirjoitit siitä niin tarkasti, puuteria ja ripsiväriä, ei esim. punaista huulipunaa, voi herättää huomiota. Mielestäni tuossa kohtaa meni yli.
Voi katsoa, että ok, siistit vaatteet, koska joskus masentuneilla taipumusta näyttää homssuisilta. Voi kiinnittää pukeutumiseen tavallista enemmän huomiota, mutta oikeasti, voi meikata juuri niin kuin tahtoo. Ja hiukset :D Apua, sun kannattaa puhua tuosta jollekin.
Mulla oli samantapaista, mutta ei noin pahana.
Kaikki INTP-persoonaalisuuden omaavat ihmiset ovat jotain tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pukeudun "oudosti" eikä kukaan ikinä ota mitään kontaktia. Mitä muuten edes haittaa, jos joku tuntematon ihminen huomaa että olet masentunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneetko tuollaisia jaksaa pohtia ja puuhata?
Kyllä. Tällaisia on pakko miettiä silloin, jos on esim. pakko käydä kaupassa ostamassa ruokaa. Asun kokoamiseen saattaa mennä useampi päivä, ja jos en löydä huomaamatonta asua, en voi mennä kauppaan. Pitää siis varmistaa, että osaa koota asun, jolla suoriutuu tehtävästä ilman, että kiinnittää ylimääräistä huomiota.
Mihin masennusdiagnoosisi perustuu? Pariin rasti ruutuun lomakkeeseen ja puolen tunnin rupatteluun yleislääkärin kanssa? Oletko ollut terapiassa? Veikkaan että diagnoosisi on päin honkia.
Neuropsykologin ja psykiatrin dianoosiin. Olen ollut terapiassa, mutta olen juuri vaihtamassa terapeuttia. Hoito ei ole edistynyt niin kuin olen toivonut.
Kyllä mulla on sellainen suojakuori. Meikkaan, laitan hiukset ja valitsen asuni huolella. Saan usein kuulla olevani huoliteltu, nätti ja tyylikäs. Enkä koskaan näyttäydykään muunlaisena. Olen ollut vaikeasti masentunut puolet elämästäni ja nykyään sen takia jo kuntoutustuella, mutta en halua että kukaan tietää tai voi päätellä sen ulkonäköni perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulla on sellainen suojakuori. Meikkaan, laitan hiukset ja valitsen asuni huolella. Saan usein kuulla olevani huoliteltu, nätti ja tyylikäs. Enkä koskaan näyttäydykään muunlaisena. Olen ollut vaikeasti masentunut puolet elämästäni ja nykyään sen takia jo kuntoutustuella, mutta en halua että kukaan tietää tai voi päätellä sen ulkonäköni perusteella.
Näin. En halua käsitellä sairauttani tuntemattomien kanssa. Itse kartan myös tuota positiivista huomiota. Siksi yritän olla ulkoasultani mahdollisimman neutraali. En herätä saa pahantahtoista huomiota, mutten saa kehujakaan. Ennen rakastin värejä ja erilaisia kuvioita ja herätin varmasti huomiota. Nyt pyrin huomaamattomuuteen. Se luo tietynlaista turvaa, koska olen joka tapauksessa kadottanut persoonallisuuteni. En ole enää se mitä olin, vaan olen tietyllä tapaa "horroksessa".
Vierailija kirjoitti:
Masentuneetko tuollaisia jaksaa pohtia ja puuhata?
Kyllä, ja paljon muuta samanlaista yhtä turhaa.
Siksipä palstan lääkevastustajien touhu onkin niin edesvastuutonta. Edes he kun eivät yritäkään kiistää lääkkeiden tehoa ahdistuksesta ja pakkoajatuksista eroon pääsemisessä.
Eikös "normaalitkin" tee tuota samaa?
Mä luulen, että sulla on jokin muu ongelma kuin masennus.