Masentuneet - onko teillä rooliasu normaaleja varten, kun menette ulos? Millainen se on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentuneetko tuollaisia jaksaa pohtia ja puuhata?

Kyllä. Tällaisia on pakko miettiä silloin, jos on esim. pakko käydä kaupassa ostamassa ruokaa. Asun kokoamiseen saattaa mennä useampi päivä, ja jos en löydä huomaamatonta asua, en voi mennä kauppaan. Pitää siis varmistaa, että osaa koota asun, jolla suoriutuu tehtävästä ilman, että kiinnittää ylimääräistä huomiota.

Aha..en mä kyllä vakavasti masentuneena jaksanut miettiä päiväkausia kauppavaatteita. Kauppaan menin niissä mitä päällä oli tai mitä nopeasti päälle sain.

Sulla on enemmän voimia ja mielenkiintoa pukeutumiseen kuin mulla joka tänä päivänä olen terve ja käyn töissä. Onnea, voit aika hyvin!

Kiitos! Voin tosiaan paremmin kuin muutama vuosi sitten, kun en lainkaan poistunut kotoa, olin laihtunut vaikeasti alipainoiseksi syömättömyyden takia ja vain makasin sängyssä odotellen vuorokauden vaihtumista. Nyt pystyn jo käymään kaupassa, kunhan valmistaudun siihen etukäteen ja kiinnitän huomiota asioihin, jotka lievittävät ahdistusta. Mielessäni liikkuu myös joitakin asioita, vaikka ne ajatukset tosiaan ovatkin tuollaista pakonomaista ajattelua lähinnä... Eteen päin on menty, vaikka en vielä olekaan tyytyväinen kuntoutumiseni tasoon. -ap

Mä oon masentunut, ja voin aivan hyvin käydä kaupassa kotirötväysvaatteilla ilman rintsikoita, meikkaamattomana ja likaisilla hiuksilla. Ihan sama jos joku ajattelee että oon epäsiisti tai huonovointinen, eikä mua täällä oikein kukaan tunne vaikka onkin pieni paikkakunta. En ole huomannut että kukaan katsoisi nenänvarttaan pitkin, tai muutenkaan kiinnittäisi mitään huomiota. Mutta en siis meikkaa missään tilanteessa, joten meikittömyys ei ole mulla oire jaksamattomuudesta, kuten on likaiset hiukset jne. Terapiaan (kuten myös lääkäriin ym.) mennessä laitan siistit vaatteet, ja hiukset kiinni mikäli on likaiset jotta näyttäisivät vähän siistimmiltä, ja joskus käyn samalla reissulla kaupassakin. Mutta pukeudun noissa tilanteissa siististi aika paljolti siksikin, että on kiva välillä olla nätit vaatteet päällä kun muuten oon aina niissä samoissa kotivaatteissa. Mun mielestä on ihan turhaa pitää kulissia vaatetuksella jne. Mulle ei myöskään tuu kukaan vieras juttelemaan kaupassa tms., enkä usko että se olisi kovin todennäköistä missään päin Suomea. Eri asia jos joku tuttu bongaa, mutta siihen ei vaatetus ja meikki hirveästi vaikuta.

Totta helvetissä on, jo siksikin jos tulee joku ovelle yllättäen!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että sulla on jokin muu ongelma kuin masennus.

On diagnosoitu masennus. En vain halua, että ihmiset kiinnittävät huomiota tai alkavat liikaa juttelemaan, koska silloin voi alkaa itkettää tai muuten paljastan, etten ole kunnossa.

Minulla oli myös tuota itkeskelyä, kun olin masentunut. Aloin itkeä, jos minuun kiinnitettiin huomiota tai jos joku oli minulle ystävällinen. En ymmärtänyt sitä silloin lainkaan, koska masennus oli vienyt minulta täysin kyvyn tarkastella omaa toimintaani ja tunteitani.

Nyt, kun masennus on hallinnassa, ymmärrän, että minuun kohdistettu huomio tai ystävällisyys itkettivät minua vain siksi, etten itse pitänyt itseäni minkään arvoisena. Toisen ihmisen huomio tai ystävällinen sana herättivät minussa valtavan tunteen siitä, että olen olemassa ja joku viitsii katsoa minua tai jopa jutella minulle. 

Toivottavasti saat apua masennukseesi. Minulle eivät lääkkeet tepsineet. Toipumiseeni vaikutta valtavan paljon se, että sain töitä ja menin vaikka väkisin tilanteisiin, joissa olin oikeasti aivan paniikissa. Kun nämä tilanteet toistuivat, aloin sopeutumaan elämääni. Tänään osaan jopa olla ylpeä itsestäni joskus. Vaikka edelleen tunnen itseni välillä maailman turhimmaksi olennoksi, joka aiheuttaa kaikille vain pahaa mieltä. Ja jos teen oikeasti virheen vaikka töissä, se ahdistaa minua aivan valtavan paljon. Silti menen töihin ja koitan oppia olemaan itselleni armollisempi. Välillä se tosiaan onnistuukin.