Huutavatko muut lapselleen?
Teen sen aina,kun hermostun eli huudan 3 vuotiaalleni :(
Onko kohtalotovereita ja vahingoittaako huutaminen lastani?
Itsellä tulee vaan niin ikävä olo sitten jälkeenpäin.
Kommentit (22)
Silloin huudan, jos lapsi on tekemässä jotain vaarallista ja silloin se onkin tehokkain keino pysäyttää lapsi.
En huuda myöskään oppilailleni koulussa, enkä miehelleni. En huuda kenellekään, jos ei ole vaaratilanne. Huutamisesta ei ole mitään hyötyä. Huutaminen ahdistaa lapsia ja tekee heidän olonsa turvattomaksi. Itsehillintää voi opetella, ja sitä pitää opetella.
Ap voisi koittaa rauhoittua ja laskea vaikka sataan ennen kuin alkaa huutaa. Tiukka päätös vaan: " En ala huutaa lapselleni" .
Vierailija:
En huuda myöskään oppilailleni koulussa, enkä miehelleni. En huuda kenellekään, jos ei ole vaaratilanne. Huutamisesta ei ole mitään hyötyä. Huutaminen ahdistaa lapsia ja tekee heidän olonsa turvattomaksi. Itsehillintää voi opetella, ja sitä pitää opetella.
Näyttäkää mulle poikakatraan äitee joka ei oo koskaan joutunut kenraaliäänellä huutaan, että ÄLKÄÄ NY TOISIANNE IHAN NOIN ISOILLA KIVILLÄ HEITELKÖ, ja mä näytän teille äidin joka valehtelee tai on välinpitämätön.
5-vuotiaaltani. En ole ylpeä itsestäni.
Vierailija:
Vierailija:
En huuda myöskään oppilailleni koulussa, enkä miehelleni. En huuda kenellekään, jos ei ole vaaratilanne. Huutamisesta ei ole mitään hyötyä. Huutaminen ahdistaa lapsia ja tekee heidän olonsa turvattomaksi. Itsehillintää voi opetella, ja sitä pitää opetella.Näyttäkää mulle poikakatraan äitee joka ei oo koskaan joutunut kenraaliäänellä huutaan, että ÄLKÄÄ NY TOISIANNE IHAN NOIN ISOILLA KIVILLÄ HEITELKÖ, ja mä näytän teille äidin joka valehtelee tai on välinpitämätön.
Ei kylläkään pienille, vaan noille isommille lapsille, kun korvat on kadoksissa, eivätkä reagoi kymmenen sanomisen jälkeen. En ole mitenkään ylpeä siitä, että joskus huudan. Parempi jos rauhallinen puhe aina tehoaisi.
Eikö kyseessä ole silloin vaaratilanne, jos pojat heittelevät kiviä?
Vierailija:
Vierailija:
Vierailija:
En huuda myöskään oppilailleni koulussa, enkä miehelleni. En huuda kenellekään, jos ei ole vaaratilanne. Huutamisesta ei ole mitään hyötyä. Huutaminen ahdistaa lapsia ja tekee heidän olonsa turvattomaksi. Itsehillintää voi opetella, ja sitä pitää opetella.Näyttäkää mulle poikakatraan äitee joka ei oo koskaan joutunut kenraaliäänellä huutaan, että ÄLKÄÄ NY TOISIANNE IHAN NOIN ISOILLA KIVILLÄ HEITELKÖ, ja mä näytän teille äidin joka valehtelee tai on välinpitämätön.
Kysyy ap. Väkisellä ääntä tulee korotetuksi!
Minulla on kotona kaksi alle kouluikäistä ja yksi koulussa oleva lapsi. En ole joutunut huutamaan kertaakaan oppilailleni tänä syksynä, enkä edes muista milloin kotona olisi ollut sellainen tilanne, joka olisi vaatinut huutamista. Kyllä se on valintakysymys miten haluaa kasvattaa lapsia. Kaikki ihmiset eivät huuda lapsilleen ja toisilleen turhan takia.
Sitten vasta uskotaan,kun ääni nousee!
joutuuko muut sitomaan lapsensa tuoleihin kiinni ruokailun ajaksi?
(mistähän sais rauhottavia?)
Tyypillinen tilanne: ollaan menossa puistoon tai asioille. 3,5 v tytön ulkovaatteet ovat lattialla ja hän osaa pukea ne päälleen. Minä puen pikkuveljen 1 v ja olen pyytänyt tyttöä 10 kertaa pukemaan päälleen. Hermot alkaa kiristyä ja ärjäisen että vaatteet päälle heti tai sinä jäät yksin kotiin. Todella rakentavaa :(
Tytöllä on vilkas mielikuvitus ja hän kertoo tai laulaa minulle mitä ihmeellisempiä tarinoita ja ei jaksa keskittyä koko ajan niihin vaatteisiin tms.
Siis se on ihan sietämätöntä seurattavaa. Vaikka kämppä hajoaisi ympärillä, niin tämä äiti ohjeistaa lastaan monotoonisen hiljaisella äänellä. Ja äidin puhe häviää karmean taustahälyn joukkoon kuin hyttysen ininä vailla minkäänlaista vaikutusta yhtään mihinkään...pzzz...
Minä ainakin osaan sanoa lapsille tiukalla äänensävyllä huutamatta. Ja siitä äänensävystä tietävät, että silloin on paras totella.
Vierailija:
Minun on huudettava siksi, ettei metelin yli kuiskaukset kanna eikä tavalliseen puheeseen reagoida.
juu
Sanokaa mun sanoneen - tää on sukupuolikysymys... On nimittäin tehty vertailua lähipiirin äitien kanssa jo tässä asiassa...
Kun sain ensimmäisen luokkani valmistumisen jälkeen yksi lapsi kirjoitti äidistään kirjoitelmaansa " Pelkään joskus äitiä kun se huutaa" . Päätin, että minä en huuda enää turhan takia ja mitä kävikään. Kun kukaan ei enää odottanutkaan, että huutaisin, minun sanaani uskottiin huutamattakin. Olen soveltanut samaa tyyliä myös kotona, ja se tepsii. Tänäkin syksynä yksi ekaluokkalaiseni sanoi, että sinä olet niin kiva, kun sinä et huuda koskaan. En ole kuitenkaan mikään inisijä. :D
Minäkin huomasin yhdessä vaiheessa että aina vain huudan ja huudam vaikkei syytä olisikaan. Otin asian puheeksi ystäväni kanssa joka kysyi että olenko varma että saan riittävästi ravinteita ja kehoitti kokeilemaan magnesiumia ( vaikuttaa hermoston toimintaan mm. ). Magnesiumin käytön jälkeen olen ollut kuin " laupias enkeli" , toki ääni välillä nousee mutta oikeassa paikassa. Minulla ainakin kyse oli vain noin yksinkertaisesta asiasta.....
Lapsetkin jo huutavat minulle ja toisilleen :ó( Meillä tämä on jo ihan ongelma. Enkä tiedä mistä apua hakisin.