Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä mielestänne ollut normaalia? Liittyy toisessa maailmassa elämiseen.
28.09.2017 |
Olen 24-vuotias naishenkilö ja kärsin masennuksesta. Olen alkanut miettimään kovasti lapsuudessa tapahtuvia asioita, jotka voisi liittyä näihin asioihin mitä minulla tällä hetkellä on. Onko teidän mielestä normaalia, että yläasteella odottaa nukkumaan menoa, jotta voisi taas nukahtaa siihen, että periaatteessa elää toisessa maailmassa ajatusten kanssa? Lähinnä sillä tavoin, että jatkaa aina joka päivä sitä "tarinaa". Esimerkiksi silloin ajatuksissani rakensin tarinaa siitä, että minulla on hulppeat kartanot ja paljon rahaa sekä kaikki oli täydellistä. Odotin aina nukkumaan menoa, että voin jatkaa taas ajatuksissani tarinaa.
Loppujen lopuksi se loppui, enkä tiedä miten, koska tein tota kauan aikaa. Onko tämä vaikuttanut teihin miten, jos teillä on ollut samanlaista?
Kommentit (12)
Ei ole ollut. Mites sä ajattelit, miten sulla vaikuttais
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mielestäni ole outoa. Kiusattiinko sinua yläasteella, oliko perheessä jotain ongelmaa tms.?
Kokeile pelata vaikka simssejä, niissä pääsee kokemaan aika hyvin tälläsen feikki todellisuuden ja on niitä muitakin rakentelupelejä mutta noi on aika simppeleitä, ehkä sulla on ylimäärästä energiaa joka tulis kuluttaa säännöllisesti joka vois sitten rauhottaa tilannetta?
Minulle tulee mieleen seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena, kun haluaa paeta jonnekin haavemaailmaan.
Itse tein tuota kouluikäisenä paitsi illalla ennen nukkumaanmenoa, myös koko koulupäivän ja suuren osan aikaa muutenkin. Yksi kesä meni kokonaan niin, että makasin sängyssä ja elin haavemaailmassa, nousin ainoastaan syömään. Olin koko kouluaikani pahasti kiusattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin harrastin sitä:) Tarina ei aina ollut sama, vaan rakentelin aina uusia seikkailuja. Päässäni siis mielikuvittelin tarinoita, joissa olin itse keskushenkilö. Usein seikkailut olivat vauhdikkaita ja sijoittuivat toiseen aikakauteen. En erikseen odottanut nukkumaan menoa, mutta harrastin sitä kyllä vuosia ja vuosia, lähes joka ilta. Aikuisenakin vielä.
Olen kuullut muidenkin tehneen samaa. Kertoo ehkä lähinnä hyvästä mielikuvituksesta, ja ehkä rakkaudesta lukemiseen/muihin tarinoihin.
En usko, että se on vaikuttanut minuun mihinkään suuntaan. Enkä usko, että se aiheuttaisi masennusta, miksi aiheuttaisi? Ellei se muutu suhteettoman tärkeäksi asiaksi, niin että se olisi suunnilleen elämän sisältö, jolloin oikea tylsä elämä alkaisi masentaa...
Mutta ehkä lapsuudessasi on tapahtunut muuta kurjaa (kun kerrot, että oikein odotit iltaa päästäksesi pakenemaan todellisuutta), joka on aiheuttanut masennuksesi.
Olin ala-asteella koulukiusattu, eivätkä kotonakaan asiat olleet kunnossa. Elin pitkiä aikoja mielikuvitusmaailmassa. Suoritin mekaanisesti rutiineja ja ajatuksissani olin aivan muualla. Mielikuvitusmaailma häipyi pikku hiljaa, kun elämäni helpottui. Nyt aikuisena olen herkkä, mielikuvitusrikas ja taiteellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä harrastan tuota nyt aikuisena. Oikeastaan ainoa tapa saada unta, jos mietin oikeita asioita nukahtaminen kestää tuntikausia, jos nukun ollenkaan.
Olen kyllä mt-ongelmainen, eikä minulla ole oikeassa elämässä mitään kivaa.
Itse harrastin tuota paljon lapsena ja nuorena. Lapsuuteeni ei ole sisältynyt kiusaamista ja kotiolot olivat hyvät.
Ihan normaali ja tasapainoinen aikuinen minusta tuli. Mitä nyt vieläkin välillä matkustan haavemaailmoihin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on kuuluisaa haaveilua! Minä olen tietääkseni täysjärkinen ja teen tuota vieläkin. Joskus alan kuvitella itseäni johonkin muuhun elämään... Ah, haaveilu on ihanaa. Joskus haluan mennä makaamaan sängylle vain saadakseni haaveilla. Ennen nukahtamista olen aina haaveillut.
Samalla tavalla muutama kaverikin aina kertoo, että ihaninta on joskus saada olla yksin kotona, maata sohvalla haaveilemassa silmät kiinni...
ikää yli 40 ja olen haaveillut niin kauan kuin muista. Pääkoppa kunnossa, ei ole koskaan kiusattu tai hyväksikäytetty.
Minulla on ollut mielikuvitusmaailma jo pikkulapsesta lähtien. Tietyllä tavalla maailma on sama mikä oli lapsenakin, mutta toki "maailma" on kehittynyt vuosien aikana. Minusta on mukava kehittää tarinaa aina nukkumaan mennessä ja nukahtaa tähän maailmaan. Joskus käyn maailmassani myös jos joudun ns. tappamaan aikaa (esim. pitkät automatkat, jos mies ajaa).
En näe tässä mitään outoa tai vahingollista.
Hmm.. kuulostaapa oudolta