Olisitko jonkun kanssa vain koska tiedät toisen rakastavan sinua tosissaan?

Siis ihan oikeasti pelkkä rakkaus (=epähygieeninen, sairaalloisen ylipainoinen elämämkoululainen) vai peruskiva mies + rakkaus?

No joka tapauksessa luulen että en vois seurustella kenenkään kanssa jos en itse rakastaisi.

Riittäisi. Ensimmäinen avioliittoni kariutui siihen, että ex-vaimoni ei ilmeisesti koskaan tarpeeksi arvostanut ja rakastanut minua. Uskon siihen itämaiseen vertauskuvaan, jossa rakkaus kasvaa ajan myötä, kuten lämpiämään laitetun padan vesi.

Yritin muttei se toiminut. Ihastuin toisen rakastumiseen mutta parin vuoden jälkeen kaikki fyysinen kanssakäyminen oli tuskaa joten lähdettävä oli ja rakastuneelta särkyi sydän pitkäksi aikaa. Voi kunpa olisin toiminut toisin.

Kyllähän näitä suhteita on missä on kaveriporukasta otettu se jäljellä oleva ja sitten kappas on leimahtanut liekki. Turvallisuus on parempi, molempiin suuntiin. 

En. Ahdistaisi olla suhteessa jossa toinen rakastaa mua mutta mä en sitä.

Tuohon orgasmi ketjuun viitaten, seksi olisi todennäköisesti hyvää koska toinen rakastais ja jaksaisi pitää hyvänä. Ellei hän sitten vain lässyttäisi rakkaudesta ja todellisuudessa rakastaisi vain itseään...kuten se oikeasti usein on.

Rakkaudeksi nimitetään usein vain jotain itsekästä tunnekuohua.

Kuka edes kysyy tämmöistä. Sä välität tai et välitä. Ihastuminen muuttuu aina välittämiseksi. Rakkaus tulee ajan kanssa.

En.

Juu, kun sain vielä rahaa lisukkeeksi.

Kolmesti olen jättänyt kelvollisen, rakastuneeavan kumppanin siksi etten ole itse rakastanut. Kaksi heistä olisi voinut taata taloudellisestikin helpon elämän. Mietin tuolloin, voisinko olla suhteessa rahasta, mutta en voi.

Vierailija kirjoitti:

Eli tajuaisit että toinen rakastaa sinua enemmän kuin koskaan kukaan tulee rakastamaan. Riittäisikö se sinulle, olisiko sinulla itselläsi tunteita?

En tietenkään, jos itselläni ei olisi kummempia tunteita kun ystävyyttä häntä kohtaan.

Sääli ei ole hyvä lähtökohta parisuhteelle.

En. Jos minulle riittäisi, että joku elävä olento rakastaisi minua, niin ottaisin koiran. Ihmissuhteelta haluan kuitenkin paljon enemmän ml sen, että itsekin haluan ja rakastan kumppaniani.

Minulla hieman tälläinen tilanne. Olen tullut petetyksi ja surustellut todellisten k-päiden kanssa (ihastunut ulkomäköön). Nykyinen mieheni on ei-niin-hyvännäköinen kiltti perhemies joka rakastaa minua todella paljon. Mies ei ole tossu kuitenkaan, talous kunnossa ja kaikinpuolin ns. varma valinta.

Olen miettinyt rakastanko miestä tosissaan, pidänkö tästä turvallisuudesta, vai olenko tullut vain tunnekylmäksi ihmiseksi vuosien varrella.

Aina kun olen palavasti ihastunut olen ihastunut ulkonäköön ja palvonut miestä siksi. Nykyisellä miehellä en siihen ihastunut, mutta jokin kantava voima siinä oli että tähän asti ollaan päästy. Tämä on myös pisin ja tasaisin suhteeni ikinä.

Eli voisiko vastaus olla kyllä, voisin olla miehen kansss joka rakastaa minua täysiä ja itse tunnekylmänä ihmisenä vähemmän. Mene ja tiedä.

Ei, kyllä minun pitää rakastaa sitä henkilöä myö enemmän kuin ketään muuta. Se että joku  mua rakastaa ei  riitä syyksi jos itselläni ei ole vastaavia tunteita henkilöä kohtaan.

Prinsessaharhaiset täällä taas vastailleet ja sitten ihmettelevät kun se jännämies vaihtaa lennosta toiseen..."Miks mulle käy aina niin, että se elämän rakkaus johon olen heikkona pettää ja jättää..."

Vierailija kirjoitti:

Prinsessaharhaiset täällä taas vastailleet ja sitten ihmettelevät kun se jännämies vaihtaa lennosta toiseen..."Miks mulle käy aina niin, että se elämän rakkaus johon olen heikkona pettää ja jättää..."

Sinulle riittäisi parisuhteen perustaksi se, että nainen rakastaisi sinua tosissaan? Ihan sama millainen nainen ja haluaisitko ja rakastaisitko itse häntä? Olisit koska tahansa valmis ottamaan esimerkiksi itseäsi selvästi "alempitasoisen" naisen vain, koska hän rakastaisi ja olisi uskollinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prinsessaharhaiset täällä taas vastailleet ja sitten ihmettelevät kun se jännämies vaihtaa lennosta toiseen..."Miks mulle käy aina niin, että se elämän rakkaus johon olen heikkona pettää ja jättää..."

Sinulle riittäisi parisuhteen perustaksi se, että nainen rakastaisi sinua tosissaan? Ihan sama millainen nainen ja haluaisitko ja rakastaisitko itse häntä? Olisit koska tahansa valmis ottamaan esimerkiksi itseäsi selvästi "alempitasoisen" naisen vain, koska hän rakastaisi ja olisi uskollinen?

Kyllä. Toki joitain reunaehtoja edellisten suhteiden pohjalta eli ei saa olla mt-ongelmia, mitään hankalaa perussairautta tai ongelmallista isäsuhdettä.