Lue keskustelun säännöt.
Voiko vanhemmat oikeasti olla niin sokeita etteivät "näe" oman lapsen ylipainoa?
18.09.2017 |
Kun usein törmää tähän että vanhemmat ovat tosi tuohtuneita jos neuvolassa tai koulussa on todettu että lapsi on ylipainoinen. Selitellään että se on vain vanttera tai että eihän se ole kenenkään mielestä pyöreä jne. vaikka ulkopuolinen selvästi näkee että on mahamakkaroita, paksut käsivarret ja jopa kaksoisleukaa.
Kommentit (243)
No minä olin kyllä aika hämmästynyt kun 90cm poikaa sanottiin ylipainoiseksi neuvolassa. Painoi 12kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.
Kuinka vanhempi voi vaikuttaa siihen, että lapsella on hevosen ruokahalu ja lapsi on kaikkiruokainen eli syö myös kasviksia ja hedelmiä mutta syö paljon? Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä? Poika sanoo itse ettei kärsi ylipainostaan. Lääkäri sanoi pojalle, että heti kun alkaa kärsimään niin sitten hän laittaa pojalle lähetteen ravitsemusterapeutille.
Kaiken surkeuden huippuna nyt on kyse lapsesta, jota seurattiin pienempänä alipainon vuoksi. Paino alkoi nousta kun hän parantui ruoka-aineallergioista ja voi nyt syödä mitä tahansa.
Jotkut kai kokee sen jonain lapsen (ulkonäön) pilkaamisena vaikka eihän terveydenhuoltoa kiinnosta muu kuin lapsen terveys.
Meidän naapurin lapsesta oli sanottu neuvolassa että on ylipainoa, vaikka sillä luut paistaa. On hoikempi kuin oma tyttäreni, joka menee keskikäyrällä. Siinä kohtaa meillä ainakin on naapurustossa jonkinlainen joukkoharha, kun ei nähdä sen tytön ylipainoa.
Oman lapsen lihavuus on sama kun oma lihavuus. Kielletään kaikki, keksitään tekosyitä eikä varsinkaan haluta ottaa vastuuta omista virheistään (kyllä, lapsen ylipaino on vanhemman vika). Surettaa ylipainoiset lapset, ylipainosta tulee ongelmia ennemmin tai myöhemmin. Jos ei muita ongelmia niin terveysongelmia ainakin, toki teini-ikään tullessa ylipaino voi aiheuttaa myös psyykkisiä ongelmia kuten huonoa itsetuntoa ja sosiaalisia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä olin kyllä aika hämmästynyt kun 90cm poikaa sanottiin ylipainoiseksi neuvolassa. Painoi 12kg.
No ei ole millään käyrällä ylipainoinen. Sietääkin hämmästyä.
Lisään vielä, ettei meillä todellakaan syödä roskaruokaa eikä poika halua myöskään psykiatrille/psykologille koska elämä on hänen mielestään ok ja koulussa sekä kavereiden kanssa on hauskaa.
Kyllä minä olen noteerannut ihmisten syyllistävät katseet joka ikinen kerta kun olen pojan kanssa yhdessä liikkellä jossain. Jotenkin ihmiset olettavat minun tunkevan karkkia pojan suuhun tmv ja pitävät huonona äitinä kun en pysty pitämään pojan painoa aisoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.
Kuinka vanhempi voi vaikuttaa siihen, että lapsella on hevosen ruokahalu ja lapsi on kaikkiruokainen eli syö myös kasviksia ja hedelmiä mutta syö paljon? Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä? Poika sanoo itse ettei kärsi ylipainostaan. Lääkäri sanoi pojalle, että heti kun alkaa kärsimään niin sitten hän laittaa pojalle lähetteen ravitsemusterapeutille.
Kaiken surkeuden huippuna nyt on kyse lapsesta, jota seurattiin pienempänä alipainon vuoksi. Paino alkoi nousta kun hän parantui ruoka-aineallergioista ja voi nyt syödä mitä tahansa.
Minkä ikäinen lapsi? En ole pitänyt itseäni minään hirvittävän ankarana vanhempana, mutta ei meillä mätetä leipää ihan mielin määrin. Ehkä tietenkin vaikea valvoa isompaa lasta. Itse en laita leipää yleensä ruoan kanssa tarjolle ollenkaan, koska lapset mielellään söisi pelkkää leipää. Leipä on napostelueväänä todella lihottavaa. Sitä menee niin helposti paljon ja päälle saa vielä lastattua vaikka mitä.
Vierailija kirjoitti:
Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.
Kerro esimerkkejä näistä kohdista, joissa olemme epäonnistuneet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun teki joskus tarjoilijana mieli tokaista asiakkaalle, ettei yhtään tekis pahaa vähentää pojan syömisiä, kun oli yhtä leveä kuin pitkä. Tämä asiakas tosiaan tilasi pojalleen lasten annoksen ja huusi sitten mulle, ettei yksikään lapsi pärjää noin pienellä annoksella.
Yleensä tästä annoksesta jäi lapsilla osa syömättä.
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen lihavuus on sama kun oma lihavuus. Kielletään kaikki, keksitään tekosyitä eikä varsinkaan haluta ottaa vastuuta omista virheistään (kyllä, lapsen ylipaino on vanhemman vika). Surettaa ylipainoiset lapset, ylipainosta tulee ongelmia ennemmin tai myöhemmin. Jos ei muita ongelmia niin terveysongelmia ainakin, toki teini-ikään tullessa ylipaino voi aiheuttaa myös psyykkisiä ongelmia kuten huonoa itsetuntoa ja sosiaalisia ongelmia.
Kerro nyt konkreettisia esimerkkejä niistä virheistä! En koe mitenkään poikani kilojen olevan minun niskassani. En ole syöttänyt häntä väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, ettei meillä todellakaan syödä roskaruokaa eikä poika halua myöskään psykiatrille/psykologille koska elämä on hänen mielestään ok ja koulussa sekä kavereiden kanssa on hauskaa.
Kyllä minä olen noteerannut ihmisten syyllistävät katseet joka ikinen kerta kun olen pojan kanssa yhdessä liikkellä jossain. Jotenkin ihmiset olettavat minun tunkevan karkkia pojan suuhun tmv ja pitävät huonona äitinä kun en pysty pitämään pojan painoa aisoissa.
Leipä on kyllä helposti eräänlaista roskaruokaa. Kaloreita tulee helposti enemmän kuin mitä nälkä vaatisi.
Vierailija kirjoitti:
No minä olin kyllä aika hämmästynyt kun 90cm poikaa sanottiin ylipainoiseksi neuvolassa. Painoi 12kg.
Olisin minäkin, kun oma samankokoinen on vakaasti nollakäyrällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.
Kuinka vanhempi voi vaikuttaa siihen, että lapsella on hevosen ruokahalu ja lapsi on kaikkiruokainen eli syö myös kasviksia ja hedelmiä mutta syö paljon? Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä? Poika sanoo itse ettei kärsi ylipainostaan. Lääkäri sanoi pojalle, että heti kun alkaa kärsimään niin sitten hän laittaa pojalle lähetteen ravitsemusterapeutille.
Kaiken surkeuden huippuna nyt on kyse lapsesta, jota seurattiin pienempänä alipainon vuoksi. Paino alkoi nousta kun hän parantui ruoka-aineallergioista ja voi nyt syödä mitä tahansa.
Olisiko kannattanut toimia ennen kuin lapsi on 120 kg? Se, että lapsi ei koe kärsivänsä ylipainosta ei tarkoita etteikö siitä olisi terveydellistä haittaa.
Jos ihminen syö hevosenkokoisia annoksia ja lihoo, syynä on joko joku todella harvinainen aineenvaihduntaongelma tai sitten ruoka on sellaista että se ei pidä nälkää. Tästä nyt ei oikein ketään muuta voi syyttää kuin sitä joka sen ruoan kaupasta kantaa. Poika ei voi esimerkiksi mättää voileipiä jos kotona ei ole ensimmäistäkään leivänsiivua.
Jos kotona olisi alusta saakka ollut terveelliset elämäntavat poikasi ei olisi koskaan oppinut tuollaiseksi ahmijaksi. Eihän sille enää tietenkän kukaan muu mitään voikaan.
No minusta tuntuu, että omalle lapselleen on aina jotenkin sokea. Ei näe metsää välttämättä puilta.
Veljelläni on lapsi, joka on kuukautta omaani vanhempi. Samaa sukupuolta. Nyt ovat ekalla ja veljeni lapsi painoi kesän alussa +36kg ja omani painaa 20kg. Pituudessa ei juuri eroa ole. Omani on todella hoikka, mutta syö hyvin ja liikkuu paljon.
Oman huomioni mukaan tämä veljeni poika liikkuu olemattomasti (ja onko ihme, kun on kömpelö/iso) ja ruoka-annokset on isommat kuin minulla 170/64kg liikkuvalla naisella ja lapsi napostelee ruokien välissä koko ajan. Uskon, että käsitys normaalista annoskoosta on monella lihavan lapsen vanhemmalla täysin hämärtynyt; lapselle riittää pääruokaa n. lapsen nyrkin kokoinen annos,. Lisäksi salaatit ja leipä. Ja kaikki huuhdotaan veljeni perheessä alas tietty limukalla tai mehulla.
Jep.
Kerran poikani ollessa n.4v ja 15kg oltiin uimassa. Sinne tuli neuvolan kannustamana äiti lapsineen. Äiti kertoi, että neuvolassa oli sanottu hänen poikansa olevan aivan liian lihava ja siksi olivat ajatelleet aloittaa uimisen. Ilmoitti omansa painoksi 30kg. Saman pituinen oma lapseni painoi silloin 15kg. Se on puolet enemmän samoille luille painoa. Tämä toinen äiti vielä ihmetteli, etteikö minun laihaan lapseeni oltu neuvolassa puututtu. No ei oltu.
Onhan se melko karmaisevaa katsoa ala-asteikäisiä lapsia, joilla on isompi maha kuin minulla. Ja leuan alla roikkuu jo pehmeä rasvapussi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen lihavuus on sama kun oma lihavuus. Kielletään kaikki, keksitään tekosyitä eikä varsinkaan haluta ottaa vastuuta omista virheistään (kyllä, lapsen ylipaino on vanhemman vika). Surettaa ylipainoiset lapset, ylipainosta tulee ongelmia ennemmin tai myöhemmin. Jos ei muita ongelmia niin terveysongelmia ainakin, toki teini-ikään tullessa ylipaino voi aiheuttaa myös psyykkisiä ongelmia kuten huonoa itsetuntoa ja sosiaalisia ongelmia.
Kerro nyt konkreettisia esimerkkejä niistä virheistä! En koe mitenkään poikani kilojen olevan minun niskassani. En ole syöttänyt häntä väkisin.
Ostaako se lapsi itse oman ruokansa? Alle kouluikäisen ylipainoa on varsinkin vaikea ymmärtää kun tuonikäinen nyt ei yleensä itse edes annostele ruokaansa.
Ei sitä kai aina näe. Minua kiusattiin koulussa ylipainon takia ja terkkari huomautteli. Äitini vaan minulle aina ihmetteli, että enhän minä ole yhtaan lihavampi kuin ne kiusaajatkaan. No olinhan minä vaikka en sitä silloin itsekään kunnolla tajunnut. No eikun vaan pullaa lohdutukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.
Kuinka vanhempi voi vaikuttaa siihen, että lapsella on hevosen ruokahalu ja lapsi on kaikkiruokainen eli syö myös kasviksia ja hedelmiä mutta syö paljon? Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä? Poika sanoo itse ettei kärsi ylipainostaan. Lääkäri sanoi pojalle, että heti kun alkaa kärsimään niin sitten hän laittaa pojalle lähetteen ravitsemusterapeutille.
Kaiken surkeuden huippuna nyt on kyse lapsesta, jota seurattiin pienempänä alipainon vuoksi. Paino alkoi nousta kun hän parantui ruoka-aineallergioista ja voi nyt syödä mitä tahansa.
Minkä ikäinen lapsi? En ole pitänyt itseäni minään hirvittävän ankarana vanhempana, mutta ei meillä mätetä leipää ihan mielin määrin. Ehkä tietenkin vaikea valvoa isompaa lasta. Itse en laita leipää yleensä ruoan kanssa tarjolle ollenkaan, koska lapset mielellään söisi pelkkää leipää. Leipä on napostelueväänä todella lihottavaa. Sitä menee niin helposti paljon ja päälle saa vielä lastattua vaikka mitä.
16-vuotias syö iltapalaksi leipää jos niin haluaa. Ei hän syö leipää ainakaan kotona lämpimän ruoan kanssa tavallisesti koska meillä on joko näkkileipää tai sämpylöitä lähinnä kalakeiton ja sosekeittojen kanssa. Leipä muiden ruokien kanssa kuulostaa oudolta minun korvaani. Meilläpäin ei edes taideta syödä leipää muissakaan perheissä lämpimän ruoan kanssa eli kyse ei ole vain meistä.
Poika on syönyt puuroa allergiavuosinaan niin paljon, että sanoo itse nauttivansa eri leipien mauista. Ja en todellakaan ala painimaan teinin kanssa siksi että hän syö illalla leipää. Hän on muuten raitis ja hoitaa koulunsa ja harrastuksensa eli jokin leipä on pikkujuttu kokonaiskuvassa.
Joo, ne annoskoot on joskus käsittämättömiä ja luullaan että on ihan ok syödä neljä voileipää kerralla.
Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.