Lue keskustelun säännöt.
Voiko vanhemmat oikeasti olla niin sokeita etteivät "näe" oman lapsen ylipainoa?
18.09.2017 |
Kun usein törmää tähän että vanhemmat ovat tosi tuohtuneita jos neuvolassa tai koulussa on todettu että lapsi on ylipainoinen. Selitellään että se on vain vanttera tai että eihän se ole kenenkään mielestä pyöreä jne. vaikka ulkopuolinen selvästi näkee että on mahamakkaroita, paksut käsivarret ja jopa kaksoisleukaa.
Kommentit (243)
Joo, yksi tuttu ei ilmeisesti tajunnut edes ekaluokan luokkakuvaa katsellessaan että lapsensa on miltei puolet leveämpi kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, ettei meillä todellakaan syödä roskaruokaa eikä poika halua myöskään psykiatrille/psykologille koska elämä on hänen mielestään ok ja koulussa sekä kavereiden kanssa on hauskaa.
Kyllä minä olen noteerannut ihmisten syyllistävät katseet joka ikinen kerta kun olen pojan kanssa yhdessä liikkellä jossain. Jotenkin ihmiset olettavat minun tunkevan karkkia pojan suuhun tmv ja pitävät huonona äitinä kun en pysty pitämään pojan painoa aisoissa.
Leipä on kyllä helposti eräänlaista roskaruokaa. Kaloreita tulee helposti enemmän kuin mitä nälkä vaatisi.
Mitä roskaruokaa on esim. 100% rukiisessa hapanlimpussa tai Realissa? Entäs Fazerin juuresleivissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.
Kuinka vanhempi voi vaikuttaa siihen, että lapsella on hevosen ruokahalu ja lapsi on kaikkiruokainen eli syö myös kasviksia ja hedelmiä mutta syö paljon? Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä? Poika sanoo itse ettei kärsi ylipainostaan. Lääkäri sanoi pojalle, että heti kun alkaa kärsimään niin sitten hän laittaa pojalle lähetteen ravitsemusterapeutille.
Kaiken surkeuden huippuna nyt on kyse lapsesta, jota seurattiin pienempänä alipainon vuoksi. Paino alkoi nousta kun hän parantui ruoka-aineallergioista ja voi nyt syödä mitä tahansa.
Jos mietitään ihan konkreettisia tapoja vaikuttaa, niin lähtisin siitä, etten osta niitä lapsen herkkuleipiä. Ostaisin jotain, mitä hän syö vähän puolipakolla kun on oikein nälkä. Vaikka puuroa, maustamatonta jogurttia, näkkileipää. En myöskään ostaisi mitään leivän päällistä, niin leivät eivät olisi niin houkuttelevia. Kaikki keksit, murot, sokerijugurtit ja tämän tyyppiset liian hyvät välipalat jättäisin myös kauppaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olin kyllä aika hämmästynyt kun 90cm poikaa sanottiin ylipainoiseksi neuvolassa. Painoi 12kg.
Olisin minäkin, kun oma samankokoinen on vakaasti nollakäyrällä.
No en hätkähtänyt, sanoin vain että katso tuota lasta, älä niitä käyriä. Ehkä luki väärin painon.
Poika on nyt 184 cm ja 75 kg.
Lapseni on sairas. Tiedän, että hän on ylipainoinen, ja se surettaa kovasti. Muut perheessämme ovat normaalipainoisia, ja syömme terveellisesti. En voi pienentää hänen annoksiaan enää, ja meillä ei ole hänen vuoksi juuri koskaan herkkuja. Muut varmaan luulevat ettemme aikuiset välitä, ja syötämme hänelle mitä sattuu. Olen hyvin pahoillani hänen vuokseen.
Aineenvaihduntasairaus on harvinaisempi syy ylipainoon kuin liiat kalorit, mutta hyvä muistaa että sitäkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, ettei meillä todellakaan syödä roskaruokaa eikä poika halua myöskään psykiatrille/psykologille koska elämä on hänen mielestään ok ja koulussa sekä kavereiden kanssa on hauskaa.
Kyllä minä olen noteerannut ihmisten syyllistävät katseet joka ikinen kerta kun olen pojan kanssa yhdessä liikkellä jossain. Jotenkin ihmiset olettavat minun tunkevan karkkia pojan suuhun tmv ja pitävät huonona äitinä kun en pysty pitämään pojan painoa aisoissa.
Leipä on kyllä helposti eräänlaista roskaruokaa. Kaloreita tulee helposti enemmän kuin mitä nälkä vaatisi.
Mitä roskaruokaa on esim. 100% rukiisessa hapanlimpussa tai Realissa? Entäs Fazerin juuresleivissä?
Se on vain se energiamäärä. Ei sillä ole lihomisen kannalta väliä tuleeko se energia mäkkärin hampurilaisesta vai terveysleivästä ja sen päällä olevista jutuista. Leipä on Suomessa vähän pyhä lehmä. Esimerkiksi Tanskassa leipää pidetään ruokana. Sitä syödään ruoka-aikana, eikä sen kanssa syödä vielä toista ruokaa. Meillä leipiä napostellaan ruokailujen välissä. Vaikka ne jyvät pitäisi sisällään kaikenlaista hyvää, tuolla tyylillä niistä vaan tulee liikaa energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on sairas. Tiedän, että hän on ylipainoinen, ja se surettaa kovasti. Muut perheessämme ovat normaalipainoisia, ja syömme terveellisesti. En voi pienentää hänen annoksiaan enää, ja meillä ei ole hänen vuoksi juuri koskaan herkkuja. Muut varmaan luulevat ettemme aikuiset välitä, ja syötämme hänelle mitä sattuu. Olen hyvin pahoillani hänen vuokseen.
Aineenvaihduntasairaus on harvinaisempi syy ylipainoon kuin liiat kalorit, mutta hyvä muistaa että sitäkin on.
Onko ihan tutkittu että hänellä on tuollainen sairaus? Ettei kyse ole siitä että syö itsekseen jossain salaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.
Kuinka vanhempi voi vaikuttaa siihen, että lapsella on hevosen ruokahalu ja lapsi on kaikkiruokainen eli syö myös kasviksia ja hedelmiä mutta syö paljon? Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä? Poika sanoo itse ettei kärsi ylipainostaan. Lääkäri sanoi pojalle, että heti kun alkaa kärsimään niin sitten hän laittaa pojalle lähetteen ravitsemusterapeutille.
Kaiken surkeuden huippuna nyt on kyse lapsesta, jota seurattiin pienempänä alipainon vuoksi. Paino alkoi nousta kun hän parantui ruoka-aineallergioista ja voi nyt syödä mitä tahansa.
Olisiko kannattanut toimia ennen kuin lapsi on 120 kg? Se, että lapsi ei koe kärsivänsä ylipainosta ei tarkoita etteikö siitä olisi terveydellistä haittaa.
Jos ihminen syö hevosenkokoisia annoksia ja lihoo, syynä on joko joku todella harvinainen aineenvaihduntaongelma tai sitten ruoka on sellaista että se ei pidä nälkää. Tästä nyt ei oikein ketään muuta voi syyttää kuin sitä joka sen ruoan kaupasta kantaa. Poika ei voi esimerkiksi mättää voileipiä jos kotona ei ole ensimmäistäkään leivänsiivua.
Jos kotona olisi alusta saakka ollut terveelliset elämäntavat poikasi ei olisi koskaan oppinut tuollaiseksi ahmijaksi. Eihän sille enää tietenkän kukaan muu mitään voikaan.
Kuule, pojalla olivat vauvasta lähtien niin moninaiset allergiat että ravitsemusterapeutilla on käyty vuosien aikaan kerta jos toinenkin. Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana melkein kaikki ruoka piti leipoa ja kokata itse ja tein sen terveellisesti. Ainakin ravitsemusterapeutin mielestä ruoka on ollut terveellistä.
Nythän tilanne on ollut niin, että poika on käynyt koulua ja hänelle ei ole ollut kotona lämpimän välipalanlaittajaa. Sille en voi mitään että hän on tullut nälissään.
On kumma jos hedelmiä, kasviksia, juureksia sekä vähärasvaisia laihoja ja kalaa sisältävää ruokaa haukutaan huonoksi. Meillä ei ole esim. kertaakaan käytetty riisiä mihinkään sen jälkeen kun poika alkoi kestämään ohraa. Teen karjalanpiirakat ohrapiirakoina ja meillä syödään ohrauunipuuroa. Jos on epäterveellistä niin kerropa terveellisempiä vaihtoehtoja.
Ei ole muissakaan perheissä mitenkään outoa jos teinipojat syövät vähintään yhtä paljon kuin isänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen lihavuus on sama kun oma lihavuus. Kielletään kaikki, keksitään tekosyitä eikä varsinkaan haluta ottaa vastuuta omista virheistään (kyllä, lapsen ylipaino on vanhemman vika). Surettaa ylipainoiset lapset, ylipainosta tulee ongelmia ennemmin tai myöhemmin. Jos ei muita ongelmia niin terveysongelmia ainakin, toki teini-ikään tullessa ylipaino voi aiheuttaa myös psyykkisiä ongelmia kuten huonoa itsetuntoa ja sosiaalisia ongelmia.
Kerro nyt konkreettisia esimerkkejä niistä virheistä! En koe mitenkään poikani kilojen olevan minun niskassani. En ole syöttänyt häntä väkisin.
Puhumme lapsista (eli varmaan kasvavassa iässä olevista, korkeintaan yläasteikäisistä). Lapset syövät sitä, mitä vanhemmat kaappiin ostavat. Vanhemmat voivat vaikuttaa paljon, mm. lapsen ruoka-aikoihin, lautasen sisältöön, annoskokoihin, herkkupäiviin, herkkujen määriin jne. Kouluruokailuun ei pysyy vaikuttamaan, mutta esim. Herkkujen ja virvoitusjuomien ostamiseen voi vaikuttaa säännöstelemällä lapsen käytössä olevaa rahaa. Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse (alle kouluikäinen) sitä enemmän vanhempi voi vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minusta tuntuu, että omalle lapselleen on aina jotenkin sokea. Ei näe metsää välttämättä puilta.
Veljelläni on lapsi, joka on kuukautta omaani vanhempi. Samaa sukupuolta. Nyt ovat ekalla ja veljeni lapsi painoi kesän alussa +36kg ja omani painaa 20kg. Pituudessa ei juuri eroa ole. Omani on todella hoikka, mutta syö hyvin ja liikkuu paljon.
Oman huomioni mukaan tämä veljeni poika liikkuu olemattomasti (ja onko ihme, kun on kömpelö/iso) ja ruoka-annokset on isommat kuin minulla 170/64kg liikkuvalla naisella ja lapsi napostelee ruokien välissä koko ajan. Uskon, että käsitys normaalista annoskoosta on monella lihavan lapsen vanhemmalla täysin hämärtynyt; lapselle riittää pääruokaa n. lapsen nyrkin kokoinen annos,. Lisäksi salaatit ja leipä. Ja kaikki huuhdotaan veljeni perheessä alas tietty limukalla tai mehulla.
Jep.
Kerran poikani ollessa n.4v ja 15kg oltiin uimassa. Sinne tuli neuvolan kannustamana äiti lapsineen. Äiti kertoi, että neuvolassa oli sanottu hänen poikansa olevan aivan liian lihava ja siksi olivat ajatelleet aloittaa uimisen. Ilmoitti omansa painoksi 30kg. Saman pituinen oma lapseni painoi silloin 15kg. Se on puolet enemmän samoille luille painoa. Tämä toinen äiti vielä ihmetteli, etteikö minun laihaan lapseeni oltu neuvolassa puututtu. No ei oltu.
Onhan se melko karmaisevaa katsoa ala-asteikäisiä lapsia, joilla on isompi maha kuin minulla. Ja leuan alla roikkuu jo pehmeä rasvapussi.
Ja sinä paheksut kun lapsi tulee uimaan eli paino-ongelmalle yritetään tehdä jotain? Juuri sinunkaltaistesi kylien vuoksi lapset, teinit ja aikuisetkin ylipainoiset eivät halua käydä uimahallissa kytättävinä ja arvosteltavina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun teki joskus tarjoilijana mieli tokaista asiakkaalle, ettei yhtään tekis pahaa vähentää pojan syömisiä, kun oli yhtä leveä kuin pitkä. Tämä asiakas tosiaan tilasi pojalleen lasten annoksen ja huusi sitten mulle, ettei yksikään lapsi pärjää noin pienellä annoksella.
Yleensä tästä annoksesta jäi lapsilla osa syömättä.Missä ravintolassa olet töissä? Kertoo jotain ruoan laadusta jos se ei kelpaa. Oliko tarjolla ranskalaisia ja nauravia nakkeja?
Ruoassa ei ollut vikaa, vaan annokset olivat suuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.
Kuinka vanhempi voi vaikuttaa siihen, että lapsella on hevosen ruokahalu ja lapsi on kaikkiruokainen eli syö myös kasviksia ja hedelmiä mutta syö paljon? Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä? Poika sanoo itse ettei kärsi ylipainostaan. Lääkäri sanoi pojalle, että heti kun alkaa kärsimään niin sitten hän laittaa pojalle lähetteen ravitsemusterapeutille.
Kaiken surkeuden huippuna nyt on kyse lapsesta, jota seurattiin pienempänä alipainon vuoksi. Paino alkoi nousta kun hän parantui ruoka-aineallergioista ja voi nyt syödä mitä tahansa.
Minkä ikäinen lapsi? En ole pitänyt itseäni minään hirvittävän ankarana vanhempana, mutta ei meillä mätetä leipää ihan mielin määrin. Ehkä tietenkin vaikea valvoa isompaa lasta. Itse en laita leipää yleensä ruoan kanssa tarjolle ollenkaan, koska lapset mielellään söisi pelkkää leipää. Leipä on napostelueväänä todella lihottavaa. Sitä menee niin helposti paljon ja päälle saa vielä lastattua vaikka mitä.
16-vuotias syö iltapalaksi leipää jos niin haluaa. Ei hän syö leipää ainakaan kotona lämpimän ruoan kanssa tavallisesti koska meillä on joko näkkileipää tai sämpylöitä lähinnä kalakeiton ja sosekeittojen kanssa. Leipä muiden ruokien kanssa kuulostaa oudolta minun korvaani. Meilläpäin ei edes taideta syödä leipää muissakaan perheissä lämpimän ruoan kanssa eli kyse ei ole vain meistä.
Poika on syönyt puuroa allergiavuosinaan niin paljon, että sanoo itse nauttivansa eri leipien mauista. Ja en todellakaan ala painimaan teinin kanssa siksi että hän syö illalla leipää. Hän on muuten raitis ja hoitaa koulunsa ja harrastuksensa eli jokin leipä on pikkujuttu kokonaiskuvassa.
Eli rivien välistä voi lukea, että sinä itse haluat hemmotella poikaa ja ostat hänen herkkujuttujaan, koska hän on ollut pitkään allerginen ja silloin et saanut noin tehdä. Mitäpä jos sitä rakkautta voisi osoittaa jollain muulla tavalla kuin syötävillä jutuilla? Tuo on kyllä hyvin yleistä sellaisilla vanhemmilla, jotka eivät oikein osaa ilmaista tunteitaan muuten. Yritä miettiä omaa toimintaasi tuossa. Lapsesi ei ole mikään reppana, jota pitää lohduttaa siksi että hän on joskus ollut allerginen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen lihavuus on sama kun oma lihavuus. Kielletään kaikki, keksitään tekosyitä eikä varsinkaan haluta ottaa vastuuta omista virheistään (kyllä, lapsen ylipaino on vanhemman vika). Surettaa ylipainoiset lapset, ylipainosta tulee ongelmia ennemmin tai myöhemmin. Jos ei muita ongelmia niin terveysongelmia ainakin, toki teini-ikään tullessa ylipaino voi aiheuttaa myös psyykkisiä ongelmia kuten huonoa itsetuntoa ja sosiaalisia ongelmia.
Kerro nyt konkreettisia esimerkkejä niistä virheistä! En koe mitenkään poikani kilojen olevan minun niskassani. En ole syöttänyt häntä väkisin.
Ostaako se lapsi itse oman ruokansa? Alle kouluikäisen ylipainoa on varsinkin vaikea ymmärtää kun tuonikäinen nyt ei yleensä itse edes annostele ruokaansa.
Lapseni ei ole ollut ylipainoinen alle kouluikäisenä. Hän oli silloin alipainoinen.
Tottakai teini ostaa koulussa kahvia ja varmaan välillä mokkaruutuakin jos sitä on myynnissä. Olisi aika outoa olla antamatta lukiolaiselle viikkorahaa edes sen vertaa, että voisi juoda kahveja kavereiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kai aina näe. Minua kiusattiin koulussa ylipainon takia ja terkkari huomautteli. Äitini vaan minulle aina ihmetteli, että enhän minä ole yhtaan lihavampi kuin ne kiusaajatkaan. No olinhan minä vaikka en sitä silloin itsekään kunnolla tajunnut. No eikun vaan pullaa lohdutukseksi.
Tuo on aika surullista jos vanhemmat eivät edes yritä auttaa painonhallinnassa vaan sulkevat silmänsä. Ei siitä mitään numreoa tarvitse tehdä mutta voi vaivihkaa rukata ruokavaliota terveellisemmäksi ja lisätä vaikka uimahallikäyntejä, yhteisiä kävelyretkiä tms.
Miksi pitäisi huomata ja huomauttaa? Jokainen ihminen on sellainen kuin on ja suurimmaksi osaksi johtuu perityistä geeneistä. Nälässäkö lasta pitäisi pitää!?
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi huomata ja huomauttaa? Jokainen ihminen on sellainen kuin on ja suurimmaksi osaksi johtuu perityistä geeneistä. Nälässäkö lasta pitäisi pitää!?
Suurimmaksi osaksi se ei kyllä johdu geeneistä, vaan perheen elintavoista. Lasta ei tarvitse pitää nälässä jos pituuskasvu on vielä kesken. Kun syö vain sen minkä tarvitsee, pituuskasvu hoitaa hoikistumisen ihan itsestään.
En käsitä miten lapsen ylipaino on AINA ja PELKÄSTÄÄN vanhemman syy, kun ottaa huomioon seuraavat seikat:
- ylipainoon johtavia tekijöitä voidaan tunnistaa muitakin kuin ruokavalio ja liikunta : geenit (rasvan kertyminen, taipumus lihoa, makuaisti, ruuan palkitsevuus, ruokahalun määrä vaihtelevat yksilökohtaisesti); suoliston bakteeristo, sairaudet (joita voi olla myös diagnosoimattomina
- koulujen ja päiväkotien ruoka on runsashiilihydraattista ja vähäravinteista - harvalla vanhemmalla on käytännössä hyviä mahdollisuuksia toteuttaa terveellinen ruokavalio
- yli 2-luokkalainen lapsi saattaa viettää paljonkin aikaa myös muualla kuin kotona, syöden sitä mitä siellä on tarjolla ilman vanhempien valvontaa, ja se että kieltää lasta syömästä herkkuja kaverin luona/mummin luona/harrastuksessa/synttäreillä/kesäleirillä pidetään sosiaalisesti rajoittavana nipottamisena. Tässä kohtaa vanhemmalle ei oikein jää keinoa toimia oikein, teit niin tai näin niin väärin päin
En sano, että vanhempi ei voi lapsen ylipainolle mitään, mutta totuus on, että joitain lapsia on hyvin helppo pitää hoikkina ja toisia ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minusta tuntuu, että omalle lapselleen on aina jotenkin sokea. Ei näe metsää välttämättä puilta.
Veljelläni on lapsi, joka on kuukautta omaani vanhempi. Samaa sukupuolta. Nyt ovat ekalla ja veljeni lapsi painoi kesän alussa +36kg ja omani painaa 20kg. Pituudessa ei juuri eroa ole. Omani on todella hoikka, mutta syö hyvin ja liikkuu paljon.
Oman huomioni mukaan tämä veljeni poika liikkuu olemattomasti (ja onko ihme, kun on kömpelö/iso) ja ruoka-annokset on isommat kuin minulla 170/64kg liikkuvalla naisella ja lapsi napostelee ruokien välissä koko ajan. Uskon, että käsitys normaalista annoskoosta on monella lihavan lapsen vanhemmalla täysin hämärtynyt; lapselle riittää pääruokaa n. lapsen nyrkin kokoinen annos,. Lisäksi salaatit ja leipä. Ja kaikki huuhdotaan veljeni perheessä alas tietty limukalla tai mehulla.
Jep.
Kerran poikani ollessa n.4v ja 15kg oltiin uimassa. Sinne tuli neuvolan kannustamana äiti lapsineen. Äiti kertoi, että neuvolassa oli sanottu hänen poikansa olevan aivan liian lihava ja siksi olivat ajatelleet aloittaa uimisen. Ilmoitti omansa painoksi 30kg. Saman pituinen oma lapseni painoi silloin 15kg. Se on puolet enemmän samoille luille painoa. Tämä toinen äiti vielä ihmetteli, etteikö minun laihaan lapseeni oltu neuvolassa puututtu. No ei oltu.
Onhan se melko karmaisevaa katsoa ala-asteikäisiä lapsia, joilla on isompi maha kuin minulla. Ja leuan alla roikkuu jo pehmeä rasvapussi.
Ja sinä paheksut kun lapsi tulee uimaan eli paino-ongelmalle yritetään tehdä jotain? Juuri sinunkaltaistesi kylien vuoksi lapset, teinit ja aikuisetkin ylipainoiset eivät halua käydä uimahallissa kytättävinä ja arvosteltavina.
No en veikkosten paheksu; olen päinvastoin sitä mieltä, että tuonkin lapsen olisi ollut hyvä tulla pari vuotta aiemmin noihin uimahalleihin ja muihin liikuntahommiin, niin ei olisi tullut ylipaino-ongelmaa. Hitto.
Ja kyllä; toisen lapsen jälkeen mietitytti mennä uimaan, kun ei ollut ihan vielä palautunut. Aivan turhaan murehdin. Teinitytöistä ja pojista yksi kolmesta oli niin pyöreässä ja löysässä kunnossa, että kyllä siinä oli vuosien työ jo niiden pömppömahojen eteen kotonakin tehty!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.
Kuinka vanhempi voi vaikuttaa siihen, että lapsella on hevosen ruokahalu ja lapsi on kaikkiruokainen eli syö myös kasviksia ja hedelmiä mutta syö paljon? Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä? Poika sanoo itse ettei kärsi ylipainostaan. Lääkäri sanoi pojalle, että heti kun alkaa kärsimään niin sitten hän laittaa pojalle lähetteen ravitsemusterapeutille.
Kaiken surkeuden huippuna nyt on kyse lapsesta, jota seurattiin pienempänä alipainon vuoksi. Paino alkoi nousta kun hän parantui ruoka-aineallergioista ja voi nyt syödä mitä tahansa.
Minkä ikäinen lapsi? En ole pitänyt itseäni minään hirvittävän ankarana vanhempana, mutta ei meillä mätetä leipää ihan mielin määrin. Ehkä tietenkin vaikea valvoa isompaa lasta. Itse en laita leipää yleensä ruoan kanssa tarjolle ollenkaan, koska lapset mielellään söisi pelkkää leipää. Leipä on napostelueväänä todella lihottavaa. Sitä menee niin helposti paljon ja päälle saa vielä lastattua vaikka mitä.
16-vuotias syö iltapalaksi leipää jos niin haluaa. Ei hän syö leipää ainakaan kotona lämpimän ruoan kanssa tavallisesti koska meillä on joko näkkileipää tai sämpylöitä lähinnä kalakeiton ja sosekeittojen kanssa. Leipä muiden ruokien kanssa kuulostaa oudolta minun korvaani. Meilläpäin ei edes taideta syödä leipää muissakaan perheissä lämpimän ruoan kanssa eli kyse ei ole vain meistä.
Poika on syönyt puuroa allergiavuosinaan niin paljon, että sanoo itse nauttivansa eri leipien mauista. Ja en todellakaan ala painimaan teinin kanssa siksi että hän syö illalla leipää. Hän on muuten raitis ja hoitaa koulunsa ja harrastuksensa eli jokin leipä on pikkujuttu kokonaiskuvassa.
Eli rivien välistä voi lukea, että sinä itse haluat hemmotella poikaa ja ostat hänen herkkujuttujaan, koska hän on ollut pitkään allerginen ja silloin et saanut noin tehdä. Mitäpä jos sitä rakkautta voisi osoittaa jollain muulla tavalla kuin syötävillä jutuilla? Tuo on kyllä hyvin yleistä sellaisilla vanhemmilla, jotka eivät oikein osaa ilmaista tunteitaan muuten. Yritä miettiä omaa toimintaasi tuossa. Lapsesi ei ole mikään reppana, jota pitää lohduttaa siksi että hän on joskus ollut allerginen.
Sinä erehdyt lukiessasi olemattomia rivien välistä. Kai sinullakin vielä makuaisti toimii? Miksi ostaisin kotiin sellaista ruokaa, joka ei maistu miltään ja joutuu kompostiin? En pidä laisinkaan pahana asiana sitä, että ihmisellä on hyvä makuaisti ja tuntee eri nyansseja leivissä.
Sinä et taida ymmärtää mitään allergisista lapsista? Ensinnäkin on pahinta alkaa pitää lastaan reppanana allergian vuoksi ja kohdella häntä kuten jotain säälittävää otusta, joka ei ole yhtä hyvä kuin muutkin lapset koska on allerginen. Myös allergikko tulee kohdata ensimmäiseksi ihmisenä. Hänen ruokavalionsa kun ei määritä hänen persoonallisuuttaan millään tavoin. Poika on ollut pidetty joka paikassa ja hänellä on ollut aina ystäviä ja saa koko ajan lisää ystäviä koska hän on rohkeasti oma itsensä. Hän on saanut saanut kasvaa rauhassa parhaaksi versioksi omasta itsestään koska hänelle on annettu kasvurauha.
Poika meni pienenä täysin lukkoon kun joku hössötti hänen syömisistään esim. kylässä ja hän ei pystynyt syömään laisinkaan. Sen vuoksi jouduimme miettimään kylässäkäynnit ja syömiset todella tarkkaan koska yleensä kylässä syöminen meni puihin ja kotimatka itkuinen lapsen kanssa ei ollut kenellekään herkkua. Eli pojan syömisen ja syömättömyyden vuoksi on ollut pakko olla stressaamatta koska pienikin lapsi vaistoaa jos aikuiset laskevat hänen suupalojaan.
Ilmeisesti meillä on sitten liiankin rento ilmapiiri kun poika uskaltaa nyt syödä mahansa täyteen kotona. Säännöllistä ateriarytmiä meillä on noudatettu aina. Kun poika tulee kavereidensa luota yöllä niin hän ei syö enää toista iltapalaa eli käytännössä yöpalaa vaan käy pesulla ja menee nukkumaan.
Ilmeisesti pitäisi ryhtyä hulluksi hössöttäjäksi tai ruokanatsiksi niin pojan ruokahalu menisi kotona. Se olisi kuitenkin tuhoisaa väleillemme ja pahimmassa tapauksessa poika ryhtyisi syömään esim. grilleillä tai muissa syöttölöissä.
Missä ravintolassa olet töissä? Kertoo jotain ruoan laadusta jos se ei kelpaa. Oliko tarjolla ranskalaisia ja nauravia nakkeja?