Lue keskustelun säännöt.
Voiko vanhemmat oikeasti olla niin sokeita etteivät "näe" oman lapsen ylipainoa?
18.09.2017 |
Kun usein törmää tähän että vanhemmat ovat tosi tuohtuneita jos neuvolassa tai koulussa on todettu että lapsi on ylipainoinen. Selitellään että se on vain vanttera tai että eihän se ole kenenkään mielestä pyöreä jne. vaikka ulkopuolinen selvästi näkee että on mahamakkaroita, paksut käsivarret ja jopa kaksoisleukaa.
Kommentit (243)
Mä olen katkera vanhemmilleni siitä, miten ruokailut hoidettiin. Meillä käytettiin paljon muroja, sokerijogurtteja, leipää ja mehuja. Viikonloppuisin ainoat ateriat oli aamiainen ja päivällinen, joka syötiin vasta joskus 18 maissa. Valitin kyllä nälkää välissä, mutta se viikonlopun ateria oli aina jotain hienompaa ruokaa, jota joutui odottamaan. Sitten tuli syötyä ruokaa monta lautasellista ja tottakai päälle lauantaikarkit iltapalaksi. Viikonloppuisä hemmotteli leipomalla joka toinen viikonloppu jotain...
Kyllä se lapsuuden ylipaino seuraa mukana. Teini-iän laihdutus nälkäkuureineen johti jojotteluun ja siihen, että joudun aina miettimään tarkkaan, mitä syön. Lihavan lapsen identiteetti kulkee aina mukana, vaikka olisin normaalipainossa.
Äitiäni ei vain tainnut kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kai aina näe. Minua kiusattiin koulussa ylipainon takia ja terkkari huomautteli. Äitini vaan minulle aina ihmetteli, että enhän minä ole yhtaan lihavampi kuin ne kiusaajatkaan. No olinhan minä vaikka en sitä silloin itsekään kunnolla tajunnut. No eikun vaan pullaa lohdutukseksi.
Tuo on aika surullista jos vanhemmat eivät edes yritä auttaa painonhallinnassa vaan sulkevat silmänsä. Ei siitä mitään numreoa tarvitse tehdä mutta voi vaivihkaa rukata ruokavaliota terveellisemmäksi ja lisätä vaikka uimahallikäyntejä, yhteisiä kävelyretkiä tms.
Entäs jos perheellä ovat jo valmiiksi terveelliset elämäntavat lihatonta lokakuuta ja fleksausta myöten? Pitääkö toisen vanhemman jäädä pois töistä jotta saisi puristettua elämäntapoja vielä terveellisemmiksi.
Meillä on sellainen tilanne, että kolmesta lapsesta yksi on ylipainoinen. Hän syö samaa ruokaa kuin muut ja on lapsista aktiivisin liikkumaan. Olen yrittänyt lääkäriltä kysyä neuvoa, että mitä minun vanhempana pitäisi tehdä, mutta vastaus on aina se, että kyllä se ajan kanssa korjaantuu.
Ehkä hän kuitenkin syö liian suuria annoksia, vaikka silmämääräisesti ei siltä näytäkään. Hän ei ole mitenkään älyttömän lihava. Vatsakas kyllä.
En tiedä pitäisikö vaatia lähete ravitsemusterapeutille vai uskoa siihen, että pituuskasvu tosiaan korjaa tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.
Kuinka vanhempi voi vaikuttaa siihen, että lapsella on hevosen ruokahalu ja lapsi on kaikkiruokainen eli syö myös kasviksia ja hedelmiä mutta syö paljon? Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä? Poika sanoo itse ettei kärsi ylipainostaan. Lääkäri sanoi pojalle, että heti kun alkaa kärsimään niin sitten hän laittaa pojalle lähetteen ravitsemusterapeutille.
Kaiken surkeuden huippuna nyt on kyse lapsesta, jota seurattiin pienempänä alipainon vuoksi. Paino alkoi nousta kun hän parantui ruoka-aineallergioista ja voi nyt syödä mitä tahansa.
Minkä ikäinen lapsi? En ole pitänyt itseäni minään hirvittävän ankarana vanhempana, mutta ei meillä mätetä leipää ihan mielin määrin. Ehkä tietenkin vaikea valvoa isompaa lasta. Itse en laita leipää yleensä ruoan kanssa tarjolle ollenkaan, koska lapset mielellään söisi pelkkää leipää. Leipä on napostelueväänä todella lihottavaa. Sitä menee niin helposti paljon ja päälle saa vielä lastattua vaikka mitä.
16-vuotias syö iltapalaksi leipää jos niin haluaa. Ei hän syö leipää ainakaan kotona lämpimän ruoan kanssa tavallisesti koska meillä on joko näkkileipää tai sämpylöitä lähinnä kalakeiton ja sosekeittojen kanssa. Leipä muiden ruokien kanssa kuulostaa oudolta minun korvaani. Meilläpäin ei edes taideta syödä leipää muissakaan perheissä lämpimän ruoan kanssa eli kyse ei ole vain meistä.
Poika on syönyt puuroa allergiavuosinaan niin paljon, että sanoo itse nauttivansa eri leipien mauista. Ja en todellakaan ala painimaan teinin kanssa siksi että hän syö illalla leipää. Hän on muuten raitis ja hoitaa koulunsa ja harrastuksensa eli jokin leipä on pikkujuttu kokonaiskuvassa.
Eli rivien välistä voi lukea, että sinä itse haluat hemmotella poikaa ja ostat hänen herkkujuttujaan, koska hän on ollut pitkään allerginen ja silloin et saanut noin tehdä. Mitäpä jos sitä rakkautta voisi osoittaa jollain muulla tavalla kuin syötävillä jutuilla? Tuo on kyllä hyvin yleistä sellaisilla vanhemmilla, jotka eivät oikein osaa ilmaista tunteitaan muuten. Yritä miettiä omaa toimintaasi tuossa. Lapsesi ei ole mikään reppana, jota pitää lohduttaa siksi että hän on joskus ollut allerginen.
Sinä erehdyt lukiessasi olemattomia rivien välistä. Kai sinullakin vielä makuaisti toimii? Miksi ostaisin kotiin sellaista ruokaa, joka ei maistu miltään ja joutuu kompostiin? En pidä laisinkaan pahana asiana sitä, että ihmisellä on hyvä makuaisti ja tuntee eri nyansseja leivissä.
Sinä et taida ymmärtää mitään allergisista lapsista? Ensinnäkin on pahinta alkaa pitää lastaan reppanana allergian vuoksi ja kohdella häntä kuten jotain säälittävää otusta, joka ei ole yhtä hyvä kuin muutkin lapset koska on allerginen. Myös allergikko tulee kohdata ensimmäiseksi ihmisenä. Hänen ruokavalionsa kun ei määritä hänen persoonallisuuttaan millään tavoin. Poika on ollut pidetty joka paikassa ja hänellä on ollut aina ystäviä ja saa koko ajan lisää ystäviä koska hän on rohkeasti oma itsensä. Hän on saanut saanut kasvaa rauhassa parhaaksi versioksi omasta itsestään koska hänelle on annettu kasvurauha.
Poika meni pienenä täysin lukkoon kun joku hössötti hänen syömisistään esim. kylässä ja hän ei pystynyt syömään laisinkaan. Sen vuoksi jouduimme miettimään kylässäkäynnit ja syömiset todella tarkkaan koska yleensä kylässä syöminen meni puihin ja kotimatka itkuinen lapsen kanssa ei ollut kenellekään herkkua. Eli pojan syömisen ja syömättömyyden vuoksi on ollut pakko olla stressaamatta koska pienikin lapsi vaistoaa jos aikuiset laskevat hänen suupalojaan.
Ilmeisesti meillä on sitten liiankin rento ilmapiiri kun poika uskaltaa nyt syödä mahansa täyteen kotona. Säännöllistä ateriarytmiä meillä on noudatettu aina. Kun poika tulee kavereidensa luota yöllä niin hän ei syö enää toista iltapalaa eli käytännössä yöpalaa vaan käy pesulla ja menee nukkumaan.
Ilmeisesti pitäisi ryhtyä hulluksi hössöttäjäksi tai ruokanatsiksi niin pojan ruokahalu menisi kotona. Se olisi kuitenkin tuhoisaa väleillemme ja pahimmassa tapauksessa poika ryhtyisi syömään esim. grilleillä tai muissa syöttölöissä.
Mutta mieti nyt oikeasti, 120 kg ei tule 16-vuotiaalle hetkessä. Milloin lapsi on viimeksi ollut normaalipainoinen? Ihan varmasti tuo allergiatausta vaikuttaa tai on jopa aiheuttanut ongelman mutta ei se ole mikään syy olla välittämättä lapsen syömisistä niin kauan kuin hän kotona asuu. Ruokavalio on pielessä, se on ihan selvä, noin suurta ylipainoa ei muuten tule.
Vierailija kirjoitti:
Missä ravintolassa olet töissä? Kertoo jotain ruoan laadusta jos se ei kelpaa. Oliko tarjolla ranskalaisia ja nauravia nakkeja?
Ei se ole todellakaan annoksen laadusta kiinni, vaan koosta. Ravintoloissa annokset on usein järkyttävän isoja, harvoin aikuinenkaan saa omaa annostaan syötyä. Normaali lapsi lopettaa syömisen tultuaan kylläiseksi, vaikka olisi miten hyvää ruokaa siinä nenän edessä. Minä olen alusta asti kunnioittanut tätä enkä ole pakottanut lasta syömään yhtään enempää kuin hän on kokenut tarpeelliseksi. Lapsi on syönyt aina hyvin ja monipuolisesti, uppoaa niin etanat kuin tartarpihvitkin, eli mikään nirsoilija hän ei ole. Mutta kun vatsa on täynnä, niin syöminen loppuu siihen ja jälkiruuasta on siinä kohtaa turha edes puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En käsitä miten lapsen ylipaino on AINA ja PELKÄSTÄÄN vanhemman syy, kun ottaa huomioon seuraavat seikat:
- ylipainoon johtavia tekijöitä voidaan tunnistaa muitakin kuin ruokavalio ja liikunta : geenit (rasvan kertyminen, taipumus lihoa, makuaisti, ruuan palkitsevuus, ruokahalun määrä vaihtelevat yksilökohtaisesti); suoliston bakteeristo, sairaudet (joita voi olla myös diagnosoimattomina
- koulujen ja päiväkotien ruoka on runsashiilihydraattista ja vähäravinteista - harvalla vanhemmalla on käytännössä hyviä mahdollisuuksia toteuttaa terveellinen ruokavalio
- yli 2-luokkalainen lapsi saattaa viettää paljonkin aikaa myös muualla kuin kotona, syöden sitä mitä siellä on tarjolla ilman vanhempien valvontaa, ja se että kieltää lasta syömästä herkkuja kaverin luona/mummin luona/harrastuksessa/synttäreillä/kesäleirillä pidetään sosiaalisesti rajoittavana nipottamisena. Tässä kohtaa vanhemmalle ei oikein jää keinoa toimia oikein, teit niin tai näin niin väärin päin
En sano, että vanhempi ei voi lapsen ylipainolle mitään, mutta totuus on, että joitain lapsia on hyvin helppo pitää hoikkina ja toisia ei.
En muista, että meidän lapsilla olisi ollut päiväkodissa kertaakaan välipalana esim. nauris- tai porkkanapalasia. Sen sijaan sokerisia muroja maidon kanssa oli vuoronperään lettujen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi huomata ja huomauttaa? Jokainen ihminen on sellainen kuin on ja suurimmaksi osaksi johtuu perityistä geeneistä. Nälässäkö lasta pitäisi pitää!?
Samaa ihmettelen. Pitääkö perhe-elämään hankkia väkisin lisää huutoa, itkua ja riitelyä? Moni on sairastunut syömishäiriöön kun painosta on tehty liian suuri numero liian varhain. Moni on teininä pyöreä mutta sutjakoittuu täysi-ikäisenä.
Valitettavasti ei pidä paikkaansa, niistä jotka ovat teini-iässä ylipainoisia, suurin osa on sitä myös aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minusta tuntuu, että omalle lapselleen on aina jotenkin sokea. Ei näe metsää välttämättä puilta.
Veljelläni on lapsi, joka on kuukautta omaani vanhempi. Samaa sukupuolta. Nyt ovat ekalla ja veljeni lapsi painoi kesän alussa +36kg ja omani painaa 20kg. Pituudessa ei juuri eroa ole. Omani on todella hoikka, mutta syö hyvin ja liikkuu paljon.
Oman huomioni mukaan tämä veljeni poika liikkuu olemattomasti (ja onko ihme, kun on kömpelö/iso) ja ruoka-annokset on isommat kuin minulla 170/64kg liikkuvalla naisella ja lapsi napostelee ruokien välissä koko ajan. Uskon, että käsitys normaalista annoskoosta on monella lihavan lapsen vanhemmalla täysin hämärtynyt; lapselle riittää pääruokaa n. lapsen nyrkin kokoinen annos,. Lisäksi salaatit ja leipä. Ja kaikki huuhdotaan veljeni perheessä alas tietty limukalla tai mehulla.
Jep.
Kerran poikani ollessa n.4v ja 15kg oltiin uimassa. Sinne tuli neuvolan kannustamana äiti lapsineen. Äiti kertoi, että neuvolassa oli sanottu hänen poikansa olevan aivan liian lihava ja siksi olivat ajatelleet aloittaa uimisen. Ilmoitti omansa painoksi 30kg. Saman pituinen oma lapseni painoi silloin 15kg. Se on puolet enemmän samoille luille painoa. Tämä toinen äiti vielä ihmetteli, etteikö minun laihaan lapseeni oltu neuvolassa puututtu. No ei oltu.
Onhan se melko karmaisevaa katsoa ala-asteikäisiä lapsia, joilla on isompi maha kuin minulla. Ja leuan alla roikkuu jo pehmeä rasvapussi.
Ja sinä paheksut kun lapsi tulee uimaan eli paino-ongelmalle yritetään tehdä jotain? Juuri sinunkaltaistesi kylien vuoksi lapset, teinit ja aikuisetkin ylipainoiset eivät halua käydä uimahallissa kytättävinä ja arvosteltavina.
No en veikkosten paheksu; olen päinvastoin sitä mieltä, että tuonkin lapsen olisi ollut hyvä tulla pari vuotta aiemmin noihin uimahalleihin ja muihin liikuntahommiin, niin ei olisi tullut ylipaino-ongelmaa. Hitto.
Ja kyllä; toisen lapsen jälkeen mietitytti mennä uimaan, kun ei ollut ihan vielä palautunut. Aivan turhaan murehdin. Teinitytöistä ja pojista yksi kolmesta oli niin pyöreässä ja löysässä kunnossa, että kyllä siinä oli vuosien työ jo niiden pömppömahojen eteen kotonakin tehty!
Ja vieläkin jatkat vieraiden lasten kroppien haukkumista ja siinä sivussa vähän kehaiset itseäsi #humblebragging. Olisi parempi kun pitäisit suusi kiinni. Kaikilla maksavilla ihmisillä on oikeis olla uima-asussa uimahallissa. Sinne ei ole kokovaatimuksia. Sairasta tuollainen kyylääminen, milteipä pervoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi huomata ja huomauttaa? Jokainen ihminen on sellainen kuin on ja suurimmaksi osaksi johtuu perityistä geeneistä. Nälässäkö lasta pitäisi pitää!?
Samaa ihmettelen. Pitääkö perhe-elämään hankkia väkisin lisää huutoa, itkua ja riitelyä? Moni on sairastunut syömishäiriöön kun painosta on tehty liian suuri numero liian varhain. Moni on teininä pyöreä mutta sutjakoittuu täysi-ikäisenä.
Ei siinä mitkään huudot ja riidat auta. Ruokavalion parantaminen pitää tehdä pikkuhiljaa ja huomaamattomasti ilman suurta numeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käsitä miten lapsen ylipaino on AINA ja PELKÄSTÄÄN vanhemman syy, kun ottaa huomioon seuraavat seikat:
- ylipainoon johtavia tekijöitä voidaan tunnistaa muitakin kuin ruokavalio ja liikunta : geenit (rasvan kertyminen, taipumus lihoa, makuaisti, ruuan palkitsevuus, ruokahalun määrä vaihtelevat yksilökohtaisesti); suoliston bakteeristo, sairaudet (joita voi olla myös diagnosoimattomina
- koulujen ja päiväkotien ruoka on runsashiilihydraattista ja vähäravinteista - harvalla vanhemmalla on käytännössä hyviä mahdollisuuksia toteuttaa terveellinen ruokavalio
- yli 2-luokkalainen lapsi saattaa viettää paljonkin aikaa myös muualla kuin kotona, syöden sitä mitä siellä on tarjolla ilman vanhempien valvontaa, ja se että kieltää lasta syömästä herkkuja kaverin luona/mummin luona/harrastuksessa/synttäreillä/kesäleirillä pidetään sosiaalisesti rajoittavana nipottamisena. Tässä kohtaa vanhemmalle ei oikein jää keinoa toimia oikein, teit niin tai näin niin väärin päin
En sano, että vanhempi ei voi lapsen ylipainolle mitään, mutta totuus on, että joitain lapsia on hyvin helppo pitää hoikkina ja toisia ei.
En muista, että meidän lapsilla olisi ollut päiväkodissa kertaakaan välipalana esim. nauris- tai porkkanapalasia. Sen sijaan sokerisia muroja maidon kanssa oli vuoronperään lettujen kanssa.
Vanhemmat pystyy vaikuttamaan tuollaisiin asioihin. Yleensä muutkin vanhemmat on sitä mieltä että ei liikaa makeaa, vie päiväkotiin vaikka nimilistan että me allekirjoittaneet toivomme vähemmän sokerisia välipaloja.
120kg teinillä on järkyttävä luku.
Olin teininä se koulun läski ja kiusattu poika. Painoinhan pahimmillaan 85kg 178cm pituudella.
Silloin omat vanhemmat ja isovanhemmat patistivat jatkuvasti laihduttamaan, varoittivat että kohta kasvaa "rinnat" jos et laihdu.
Vähän kaksinaismoralistista kun omat vanhemmatkin olivat paksuja ja kotoahan se herkun mättäminen oli opittu.
Samoin lohtusyöminen.
Silti paino oli sellainen, että hävetti. Liikkuminen oli raskasta.
Laihduin lukion lopussa sinne alle 75kg lukuihin, vaan en pysyvästi.
Jos minun lähtökohdat olivat vaikeat ja aikuiselämä on ollut yhtä painon jojoilua, niin minkälaisiin ongelmiin joutuukaan 120kg teini?
Kuinka silloin voi elää ja liikkua normaalisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen tuollaisen äidin ja isän. Lapsi touhusi ja söi mitä huvitti, käyttörahaa piisasi ja kaupat oli lähellä. Vanhemmat yrittäjiä ja paljon töissä. Koulusta tuli milloin mitäkin noottia mutta niitä ei otettu vakavasti koska opettajat ja terkka yleensä naisia ja akat on tyhmiä.
Lasten kasvatuksessa he ajattelivat että asiat menevät automaattisesti parhain päin eikä minkään asian suhteen tehty koskaan korjausliikkeitä. Heidän lapsensa on nyt aikuisena vaikeasti ylipainoinen.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä?
Siten, että sanot pojalle NYT RIITTÄÄ. Ei kai sinun kokosi siihen vaikuta, että pistät rajoja teinille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon miettinyt että miten rintamaidolla olevat lapset ovat nykyään myös todella lihavia. Itsekkin vauvaani imettänyt, omani oli pyöreä. Käyrillä oli silti normaali. Tiedän vaan muutaman TOSI ison puolivuotiaan. Rinnat melkein b kuppia, painoa yli 15 kg. Ja käsimakkarat valtavat. 6 vaippa ei enään mahdu.
En siis ole oikein perehtynyt rintamaitoon. Voiko maito olla jotenkin erilaista jos imettävällä äidillä on huono ruokavalio?
Nämä lapset kun tuntuvat jäävän lihaviksi. Kun eivät vaan pysty liikkumaan ketterästi. En nyt nälässä vauvaa pitäisi, mutta äidin ruokavalioko kuntoon?
Vierailija kirjoitti:
Mä oon miettinyt että miten rintamaidolla olevat lapset ovat nykyään myös todella lihavia. Itsekkin vauvaani imettänyt, omani oli pyöreä. Käyrillä oli silti normaali. Tiedän vaan muutaman TOSI ison puolivuotiaan. Rinnat melkein b kuppia, painoa yli 15 kg. Ja käsimakkarat valtavat. 6 vaippa ei enään mahdu.
En siis ole oikein perehtynyt rintamaitoon. Voiko maito olla jotenkin erilaista jos imettävällä äidillä on huono ruokavalio?
Nämä lapset kun tuntuvat jäävän lihaviksi. Kun eivät vaan pysty liikkumaan ketterästi. En nyt nälässä vauvaa pitäisi, mutta äidin ruokavalioko kuntoon?
no nyt meni ihan höpöhöpöksi. Toisilla tulee enemmän maitoa, jotkut antaa lisäksi vastiketta. Homma korjaantuu kun siirtyy kiinteisiin jos perheen ruokavalio on kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.
Kuinka vanhempi voi vaikuttaa siihen, että lapsella on hevosen ruokahalu ja lapsi on kaikkiruokainen eli syö myös kasviksia ja hedelmiä mutta syö paljon? Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä? Poika sanoo itse ettei kärsi ylipainostaan. Lääkäri sanoi pojalle, että heti kun alkaa kärsimään niin sitten hän laittaa pojalle lähetteen ravitsemusterapeutille.
Kaiken surkeuden huippuna nyt on kyse lapsesta, jota seurattiin pienempänä alipainon vuoksi. Paino alkoi nousta kun hän parantui ruoka-aineallergioista ja voi nyt syödä mitä tahansa.
Olisiko kannattanut toimia ennen kuin lapsi on 120 kg? Se, että lapsi ei koe kärsivänsä ylipainosta ei tarkoita etteikö siitä olisi terveydellistä haittaa.
Jos ihminen syö hevosenkokoisia annoksia ja lihoo, syynä on joko joku todella harvinainen aineenvaihduntaongelma tai sitten ruoka on sellaista että se ei pidä nälkää. Tästä nyt ei oikein ketään muuta voi syyttää kuin sitä joka sen ruoan kaupasta kantaa. Poika ei voi esimerkiksi mättää voileipiä jos kotona ei ole ensimmäistäkään leivänsiivua.
Jos kotona olisi alusta saakka ollut terveelliset elämäntavat poikasi ei olisi koskaan oppinut tuollaiseksi ahmijaksi. Eihän sille enää tietenkän kukaan muu mitään voikaan.
En lukenut koko ketjua, mutta itsekin olin alipainoinen lapsena ja silloin lapsen mieleen tallentuu, että pitää syödä paljon jotta paino nousee. Lapsi kasvaa siihen ja oppii siihen. Sitten on hieman vaikeampi oppia normaalipainon saavutettuaan, että nyt ei pidäkään enää ottaa toista annosta eikä syödä vatsaa täyteen niin kuin ennen. Vatsa haluaa ja tarvitsee edelleen sen täyden olon, samoin aivot, muutoin on nälkä.
Vierailija kirjoitti:
120kg teinillä on järkyttävä luku.
Olin teininä se koulun läski ja kiusattu poika. Painoinhan pahimmillaan 85kg 178cm pituudella.
Silloin omat vanhemmat ja isovanhemmat patistivat jatkuvasti laihduttamaan, varoittivat että kohta kasvaa "rinnat" jos et laihdu.Vähän kaksinaismoralistista kun omat vanhemmatkin olivat paksuja ja kotoahan se herkun mättäminen oli opittu.
Samoin lohtusyöminen.Silti paino oli sellainen, että hävetti. Liikkuminen oli raskasta.
Laihduin lukion lopussa sinne alle 75kg lukuihin, vaan en pysyvästi.
Jos minun lähtökohdat olivat vaikeat ja aikuiselämä on ollut yhtä painon jojoilua, niin minkälaisiin ongelmiin joutuukaan 120kg teini?
Kuinka silloin voi elää ja liikkua normaalisti?
Entäs jos se teini on yli 190-senttinen? Voi olla myös lihaksikas jos harrastaa vaikka punttisalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä?
Siten, että sanot pojalle NYT RIITTÄÄ. Ei kai sinun kokosi siihen vaikuta, että pistät rajoja teinille?
Ihanko tosissasi pystyt määräämään kuinka monta palaa leipää teinipoika syö iltapalaksi? Entäs mies? Kuinka monta palaa hänelle pirttihirmu suo?
Minusta on ihan kamalaa nähdä pieniä, pyöreitä lapsia esim.mäkkärissä. Ja niitä näkee valitettavan paljon. Ymmärrän, että voi olla väsynyt eikä jaksa tehdä ruokaa, mut miks vie lapsensa juuri johonkin roskaruokapaikkaan? Yleensä niistä lapsista näkee, että siellä on käyty usein. Etenkin, kun syöttötuolissa istuu pullukka lapsi, jolle vanhempi mättää ranskalaisia suuhun! MIKSI?!
Samaa ihmettelen. Pitääkö perhe-elämään hankkia väkisin lisää huutoa, itkua ja riitelyä? Moni on sairastunut syömishäiriöön kun painosta on tehty liian suuri numero liian varhain. Moni on teininä pyöreä mutta sutjakoittuu täysi-ikäisenä.