Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö vauvan kanssa olla niin kauhean raskasta?
Raskaana sitä odotti ja pelkäsi pahinta. Vauvan kanssa piti olla tosi raskasta. Muilta äideiltä kuulee jatkuvasti ongelmista, joita seuraa koko ajan toinen ongelma. Stressataan milloin mistäkin ja tämä elämäntilanne pitäisi olla todella raskas, johon on hyvä saada vertaistukea. Neuvolasta kysytään jatkuvasti perheen hyvinvoinnista ja lapsi olisi hyvä saada hoitoon välillä ettei seinät kaadu päälle.
Koen täysin päinvastaisesti ja en ymmärrä, miten tästä saa niin raskasta tehtyä. Toki vauvan hoito on ajoittain väsyttävää, mutta onhan tämä paljon rennompaa olla päivä kerrallaan kotona ilman aikatauluja ja töissä käyntiä. Ei ole mitään tarvetta saada vauvasta vapaata ja aikaa sekä jaksamista on paremmin kuin ennen.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Voisinko olettaa että sulla ehkä on helpohko vauva ja että sinun henkilökohtaiset tarpeesi (aktiviteetin, oman tilan, sosiaalisuuden tarpeet) sopivat hyvin vauva-arjen kanssa? Onneksi olkoon, mahtava juttu!
Lisään vielä että ilmeisesti myös vauvan tarjoamat nukkumismahdollisuutesi ja omat nukkumiskykysi sopivat kohtalaisen hyvin yhteen? Kestät ehkä hyvin väsymystä tai olet hyvä nukahtaja tai osaat nukkua virkistävää unta mihin vuorokauden aikaan vain - hirveän käteviä ominaisuuksia, joilla kaikkia ei ole siunattu.
Ei sen tosiaan TARVITSE olla raskasta, ihan mahtavaa ettei se sitä kaikille ole :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin oli helppo vauva-aika. Nukkui kuin unelma eikä itselläni ollut univelasta tietoakaan. Touhuttiin kaikkea mukavaa, matkusteltiin perheen kanssa paljon kun kerrankin oli aikaa. Nyt vauva jo taapero ja edelleen ns helppo lapsi, mutta tämä taapero aika tuntuu työläämmältä kun lapsi tarvitsee enemmän huomiota ja aktiviteettejä. Kyllä sitä nyt on alkanut jo omaa aikaa kaipaamaan ja välillä saadaan onneksi viettää miehen kanssa aikaa kaksin ja on ollut kiva käydä juhlimassa vanhojen kavereiden kanssa.
Aloittajalla taitaa olla helppo vauva, ja luulee että kaikilla muillakin on ihan samanlaiset vauvat.
Meillä oli 4-5 kk koliikki, refluksi, atooppinen ekseema, ruoka-aineallergia, anemia, heikko painonnousu ja katkonaiset yöt koko vuoden. Lääkärillä ja neuvolassa ravasimme jatkuvasti. Väsymys oli karmiva.
Mulla myöskin 4kk ikäisen vauvan kanssa leppoisaa. Nukkuu 12h öisin ja 3-4h päiväunia. Iltaisin ja viikonloppuisin pääsen halutessani tapaamaan ystäviäni ilman vauvaa. Tiedän kyllä että vauvani on helppo tapaus ja kaikki sympatiat äideille joilla on vaativat/ koliikki vauvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapseni ovat olleet todella helppoja hoidettavia vauva-aikana.
Alusta saakka nukkuivat 7-10h yöunet, ei ns. turhia itkuja, viihtyivät hyvin sitterissä tms. kun tein ruokaa tai muita juttuja.
Mutta kyllä ymmärrän että varmasti on raskasta jos vauva heräilee pitkin yötä, vaatii jatkuvaa sylissä oloa, koliikit yms. Kyllä siinä varmasti vanhemmat ovat jaksamisen äärirajoilla.
Mutta se on kyllä hitusen totta, että jos jokin asia on itselle vauvan kanssa mukavaa ja helppoa, niin kaikissa ympyröissä sen ääneen sanominen ei ole hyväksyttyä. Joskus tuntuu että äitien kuuluu olla väsyneitä ja kärsineitä ja jos joku kokee elävänsä elämänsä rennointa ja parasta aikaa ja sanoo sen ääneen niin se kuullaan helposti sädekehän kiillotuksena tai kettuiluna tai omakehuna. Ei sen niinkään pitäisi olla, onnekkaiden pitäisi saada olla onnellisia, ei se keltään muulta ole pois.
Mielikuvaa vauvavuoden raskaudesta luo ehkä se, että siihen helppoon ja mukavaan arkeen ei tarvitse sitä vieraistukea, tsemppiä ja kuuntelijaa, kun taas huolien, murheiden, väsymyksen ja stressin kanssa tarvitsee. Ehkä siksi puhe painottuu kurjiin asioihin.
Kirjoittaja 1 ja 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu monesta asiasta. Itsellä on nyt 12 ja 10 vuotiaat ja muistoissa ihanin ja helpoin aika oli ensimmäiset puoli vuotta kun esikoinen oli vauva. Synnytys oli helppo ja imetyskin lähti käyntiin ihan hyvin vaikka ensin oli vesirakot nänneissä. Olin täysin hurmaantunut vauvaan ja nautin ihan vain siitä että sain kantaa sitä kantoliinassa ja kävellä ympäri kaupunkia, imettää ja pusutella. En kaivannut mitään, vauvan nukkuessa luin ja katsoin dvd-bokseja. Rupesi sitten olemaan raskaampaa kun tuli kiinteää ruokaa ja vauva alkoi kaivata muutakin kuin vain sylittelyä ja nukkumista. Sitten tulin taas raskaaksi ja pian oli taapero ja vauva ja monta vuotta oli todella raskasta. Mielestäni taaperovaihe on tosi raskas ja oikeastaan koko päiväkoti-ikä. Koululaisten kanssa on taas helppoa ja kivaa. Olen ajatellut että sellaisille reippaille ja meneville ihmisille pikkulapsiaika ei ole niin raskas, mutta itse olen köllöttelijä, joka tykkää rauhassa ajatella ajatuksiaan.
Voin myöntää, että vauvani on melko helppo tapaus. Ymmärrän hyvin, että joillain voi olla todella vaikeaa esim. koliikin kanssa. Aloitukseni ei ollut tarkoitus provosoida niitä, joilla on syytäkin olla raskasta. Mutta jos sanoo: "kiitos kysymästä, meillä menee hyvin", niin sitä ei tahdota uskoa. Kaikki olettavat, että voin huonosti. Päinvastoin tunsin, että työelämä on raskasta, sterssaavaa ja illalla olin aivan puhki. Ja olen todella huono nukkuja. Herään usein vauvan kanssa tunnin parin välein. Olen nukkunut vauvan kanssa vähiten vuosiin, mutta olo on pirteämpi ja tyytyväisempi kuin koskaan.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on ihan sama kokemus kuin ap:llä. Toki ymmärrän että esim refluksivauvan kanssa on raskasta, mutta en tajua tätä yleistä kurjuuden yhdistämistä vauvoihin. Ei kaikki vauvat ole koliikki- tai refluksivauvoja. Jos kuuntelee yleistä keskustelua, niin saa kuvan että kun lapsia tekee, niin elämä muuttuu kivirekeäkin raskaammaksi. Vauva-aika oli elämäni parasta aikaa! Kun olin välillä väsynyt, niin sitten otettiin rauhallisemmin. Mutta se onni piti jotenkin kätkeä, auta armias jos erehtyi puolella sanallakaan jotain hehkuttamaan, niin heti tuli mykistettyä sillä kurjuusmankelilla. Oli sellainen tunne että ei ole sopivaa olla onnellinen ja tyytyväinen, kurjuus- ja väsymyspuhe oli ainoa sallittu keskustelun viitekehys.
No hyvä jos jotkut tykkäävät vauva-ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itselle on nyt seitsemännen kuukauden kohdalla tuonut raskautta se kun nyt keksisin niin paljon kaikkia harrastuksia mitä voisi tehdä mutta ei vaan voi, vaikka olisi tunti aikaa niin olen niin väsynyt että mieluummin nukun. Lisäksi painaa nyt opiskelu ja työhuolet! Kyllä se henkinen väsymys tässä varmaan painaa aika paljon monilla.
Suomen kulttuurissa nyt vaan ei saa olla onnellinen! Oikea suomalainen vihaa jokaista elämänsä päivää, ja erityisesti perhettään. Lapsia ei sovi rakastaa, heihin laitettu aika on uhrautumista ja paskaa. Parisuhde on myös vaikea ja mies syvältä. Työelämäkään ei saa olla kivaa.
Jos haluat ystäviä, laita nassu mutrulle ja valita kuinka vihaat jokaista elämäsi hetkeä.
Näin se vaan menee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet itse tekee siitä raskaamman kuin oikeesti olis.
Vierailija kirjoitti:
Monet itse tekee siitä raskaamman kuin oikeesti olis.
Jep. Monet ovat onnistuneet tekemään yksinkertaisesti hommasti turhan monimutkaista. Ihan kuin kyse olisi jostakin rakettitieteestä.
No taitaa tosiaan riippua vauvasta. Meillä nukkuu 5 tuntia yöllä putkeen,joten saa itsekin nukuttua.Kaverin vauva ei nukkunut tuntiakaan putkeen joten äitikin oli rättiväsynyt.Ja yksi on helpompi kuin useampi...
Vierailija kirjoitti:
Voin myöntää, että vauvani on melko helppo tapaus. Ymmärrän hyvin, että joillain voi olla todella vaikeaa esim. koliikin kanssa. Aloitukseni ei ollut tarkoitus provosoida niitä, joilla on syytäkin olla raskasta. Mutta jos sanoo: "kiitos kysymästä, meillä menee hyvin", niin sitä ei tahdota uskoa. Kaikki olettavat, että voin huonosti. Päinvastoin tunsin, että työelämä on raskasta, sterssaavaa ja illalla olin aivan puhki. Ja olen todella huono nukkuja. Herään usein vauvan kanssa tunnin parin välein. Olen nukkunut vauvan kanssa vähiten vuosiin, mutta olo on pirteämpi ja tyytyväisempi kuin koskaan.
-AP
Kyllä mä uskon, että vauvan kanssa voi olla helppoa ja leppoisaa. Omasta mielestäni pahinta vauva-ajassa oli se, että vauva heräili monta kertaa yössä. Heräilyjen vuoksi aloin itse kärsiä unettomuudesta. Univelka oli silkkaa helvettiä. Ihanaa kun lapsi on nykyään leikki-ikäinen ja nukkuu yöt. Jos tulee yöllä viereen, niin en välttämättä edes herää siihen. Toista lasta en halua, koska ensin en halunnut kahta heräilevää pientä lasta. Nyt, kun saan nukkua yöt, en enää halua luopua niistä. Eli yksi lapsi riittää.
Univelka teki minunkin kahdesta vauva-ajasta helvettiä. Bonuksena mies joka ei herännyt yöllä kuin korkeintaan vihaisena karjumaan kun HÄNTÄ on häiritty ja tietenkään ei seksinsaannissa saanut olla pienintäkään taukoa.
Valitkaa miehenne huolella niin vauva-ajan ei tarvitse olla kauhean raskasta.
Voisinko olettaa että sulla ehkä on helpohko vauva ja että sinun henkilökohtaiset tarpeesi (aktiviteetin, oman tilan, sosiaalisuuden tarpeet) sopivat hyvin vauva-arjen kanssa? Onneksi olkoon, mahtava juttu!