Lue keskustelun säännöt.
Mies kertoi vasta nyt että tämä perheenlisäys pelottaa
14.09.2017 |
Mies paljasti vasta äsken että sitä pelottaa ja stressaa vauvan tulo. Kolme kuukautta ennen laskettua aikaa.
Sitten vielä se että haluaa nyt pitää vaan keskittyä hauskanpitoon kavereidensa kanssa kun vauvan syntymän jälkeen ei enää voi. Minä taas olen keskittynyt alusta asti vauvan tuloon ja luopunut kaikesta. Eikä mies tajua miten raskasta on olla töissä suurenevan vatsan kanssa, en tee mitään istumatyötä, jalkojen päällä 6-14 ja järkyt alaselkäkivut seurana ja joka ikinen päivä saan kuulla että taasko mä vaan makaan töiden jälkeen. Lapsi on kyllä toivottu miehenkin osalta. Olen rättiväsynyt ja rautakuurin juuri syönyt, niistä tosin tuli paha olo ja vatsa meni sekaisin. Viikonloppuisin pitäisi kuskina olla mutta ei sekään enää helppoa ole kun vatsa on tiellä ja eikä muutenkaan kiinnosta kattella muiden hauskanpitoa kun itsellä ei ole hauskaa ollenkaan. Pitää varoa koko ajan ettei kukaan töni mahaa, saa aina katseita kun vatsan kanssa puikkelehdit baarissa ja ajaminenkin on vaikeaa, selkää ja ihan joka paikkaan sattuu koko ajan. Eikä tunnuta haluavan ymmärtää mitä käyn läpi 24/7. Hirvittää kyllä muakin mutta tiedän että kaikki tulee sujumaan hyvin. Vaikkakin olen alkanut pelätä sitä että kun se vauva on tuossa ihan konkreettisesti niin onko mies siinä enää lainkaan, jos tämä hauskanpito viekin voiton kokonaan suunnitellusta.
Ja kunpa vain miehetkin ymmärtäisivät miten paljosta naiset luopuvatkaan raskaaksi tullessaan, ja se kun koko kroppa venyy ja vanuu entisestään eikä tunnu millään tavalla omalta enää. Toinen mikä ärsyttää kun olet jotenkin vapaata riistaa raskaana ollessasi, vatsasi kokoa kauhistellaan, onneksi kukaan ei ole tullut lääppimään vatsaani, vetäisin varmaan samantien pataan lääppijää. Ja sitten vielä kommentit painosta ja kai laihdutan vauvan syntymän jälkeen.
Siis täysin suunniteltu ja haluttu lapsi on kummankin osalta.
Muilla ollut vastaavaa tilannetta?
Kommentit (152)
On ihan luonnollista että miestäkin mietityttää tuleva iso elämänmuutos. Anna hänenkin käydä tunteitaan läpi, se on tärkeää.
Sitä tässä ihmettelen että mikä pakko sinun on baariin lähteä tai toimia kuskina? Toimit niinkuin itsestä hyvältä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, ainahan voi tulla keskenmeno.
Ai viikoilla 28?
Olipas kivasti sanottu :/
Ap
Mun mielestä tuossa, että pelottaa ja stressaa, ei ole mitään ihmeellistä - ne kuuluu siihen tunteiden kirjoon, mitä elämänmuutos herättää. Ehkä sullakin on sellaisia tunteita?
Kommunikaationne sun tarpeidesi suhteen voisi olla parempaa. Jos oot noin kipeä ja väsynyt, on vauvallekin prahaaksi, että saat levätä. Mitä sä itse haluaisit tehdä, mistä sulle tulis hyvä olo, mistä sä saisit omaa tilaa? Uimahallikäynti, hieronta, leffat, jokin iisi liikunta-tai venyttelytunti tai muu harrastus? Kuskaamisen sijaan voisit keksiä viikonlopulle tällaisia aktiviteetteja ja jämäkästi myös vaatia tilasi ja aikasi niihin: säkään et pääse vain rauhassa olemaan aikoihin, kun vauva tulee. Jos mies haluu bilettää, sen voi antaa mennä, mut ei sun tarvi mennä mukaan eikä kuskata. Hommatkoon itse kyytinsä.
Eikähän tuo käytös luottamusta herätä, mut on mahdollista että se nyytti konkreettisena henkilönä sit vaikuttaa miehen fiiliksiin ;) toivottavasti.
Tottakai vastuu pelottaa, kyllä se ainakin minua pelotti ja hirvitti, vaikka lapsi oli tosi toivottu. Onhan se mieletön vastuu, joten kai on normaalia ja hyväkin, että pysähtyy miettimään, miten parhaiten se hoitaisi ja mitä se vaatii.
Vierailija kirjoitti:
On ihan luonnollista että miestäkin mietityttää tuleva iso elämänmuutos. Anna hänenkin käydä tunteitaan läpi, se on tärkeää.
Sitä tässä ihmettelen että mikä pakko sinun on baariin lähteä tai toimia kuskina? Toimit niinkuin itsestä hyvältä tuntuu.
Olen antanutkin.
Eipä usko millään vaikka oon sanonut etten halua lähteä kuskiksi enkä baariin mutta kuka sitä inttämistä jaksaa kuunnella ja mökötystä kattella? Siihen sitten meneekin koko viikonloppu ja omalta osalta sekin vähäinen vapaa pilalle itseltä :/
Nää on vähän hankalia juttuja. Toisaalta ymmärrän ja toisaalta taas en ymmärrä tätä hauskanpidon tarvetta...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sä tuollasen juopon kanssa olet lisääntynyt? Kun minä olin raskaana otti mies joskus saunakaljan mutta ei bilettänyt. Se vauva on yhteinen projekti.
Ehkä se ajatus selkiytyisi paremmin vaikka lähtemällä metsävaellukselle kuin riekkumalla baarissa.
Tietysti voi olla, että muutaman baari-illan jälkeen sitä tajuaa että ei tämmöinen voi riittää elämän sisällöksi.
Sitä virhettä älä aikanakaan tee, että yrität syyllistää toista. Haluaisitko itse jakaa toisen kivut ja pahan olon, kun olisi hyvin helppoa vaan lähteä pakoon moista? Et sinä miestä väkisin saa pidettyä, tuli vauva tai ei.
Kuskiksi älä rupea. Sinulla on hommaa sen vauvan kasvattamisessa sisälläsi, sinun homma olisi nauttia raskaudestasi.
Hyvää aikaa sinulle itsellesikin miettiä, mikä elämässä on tärkeää.
Terveisin
15v sitten samassa tilanteessa ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sä tuollasen juopon kanssa olet lisääntynyt? Kun minä olin raskaana otti mies joskus saunakaljan mutta ei bilettänyt. Se vauva on yhteinen projekti.
Tyypillistä suomalaiselle naiselle leimata heti juopoksi jos viikonloppuna ottaa ja muuten hoitaa työnsä mallikkaasti arkena
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan luonnollista että miestäkin mietityttää tuleva iso elämänmuutos. Anna hänenkin käydä tunteitaan läpi, se on tärkeää.
Sitä tässä ihmettelen että mikä pakko sinun on baariin lähteä tai toimia kuskina? Toimit niinkuin itsestä hyvältä tuntuu.
Olen antanutkin.
Eipä usko millään vaikka oon sanonut etten halua lähteä kuskiksi enkä baariin mutta kuka sitä inttämistä jaksaa kuunnella ja mökötystä kattella? Siihen sitten meneekin koko viikonloppu ja omalta osalta sekin vähäinen vapaa pilalle itseltä :/
Nää on vähän hankalia juttuja. Toisaalta ymmärrän ja toisaalta taas en ymmärrä tätä hauskanpidon tarvetta...Ap
Miksi ootte tehneet lapsen liian nuorena? Eihän tuo mikään aikuisten ihmissuhde ole tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei näy meillä ihan noin selvästi eikä mies ole suoraan mitään myöntänyt mutta on kyllä suurimman osan raskaudesta ollut todella yksinäinen olo.
Lapsesta puhuttiin paljon ja oli alunperin miehen toive aloittaa yritys. Olimme molemmat todella iloisia kun melkein vuoden yrittämisen jälkeen testi näytti positiivista. Ensimmäiset 2-3kk menivät kuitenkin todella pahan pahoinvoinnin kourissa enkä tehnyt ns. mitään ylimääräistä kun ei vaan voimat riittäneet. Jo tässä koin jääväni yksin asian kanssa kun mies jatkoi elämää normaalisti.
Suurin yllätys on kuitenkin ollut se että mies on juossut todella ahkerasti baareissa koko raskauden ajan. Aikaisemmin ei kiinnostanut juominen eikä ne baarit. Mies ei myöskään ole millään lailla ottanut osaa vauvan tuloon valmistautumiseen. Tulee toki mukaan kauppaan kun ilmoitan että nyt pitää ostaa sitä ja tätä.vMyös nimiä olen miettinyt yksin. Ei ihan hirveästi tämäkään aihe kiinnosta miestä.
Mistä johtuu että mies kovasti toivoi lasta mutta heti raskauden alettua otti etäisyyttä koko asiaan?
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuossa, että pelottaa ja stressaa, ei ole mitään ihmeellistä - ne kuuluu siihen tunteiden kirjoon, mitä elämänmuutos herättää. Ehkä sullakin on sellaisia tunteita?
Kommunikaationne sun tarpeidesi suhteen voisi olla parempaa. Jos oot noin kipeä ja väsynyt, on vauvallekin prahaaksi, että saat levätä. Mitä sä itse haluaisit tehdä, mistä sulle tulis hyvä olo, mistä sä saisit omaa tilaa? Uimahallikäynti, hieronta, leffat, jokin iisi liikunta-tai venyttelytunti tai muu harrastus? Kuskaamisen sijaan voisit keksiä viikonlopulle tällaisia aktiviteetteja ja jämäkästi myös vaatia tilasi ja aikasi niihin: säkään et pääse vain rauhassa olemaan aikoihin, kun vauva tulee. Jos mies haluu bilettää, sen voi antaa mennä, mut ei sun tarvi mennä mukaan eikä kuskata. Hommatkoon itse kyytinsä.
Eikähän tuo käytös luottamusta herätä, mut on mahdollista että se nyytti konkreettisena henkilönä sit vaikuttaa miehen fiiliksiin ;) toivottavasti.
Olen tässä miettinyt paljonkin asioita. On tämä iso muutos itsellenikin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sä tuollasen juopon kanssa olet lisääntynyt? Kun minä olin raskaana otti mies joskus saunakaljan mutta ei bilettänyt. Se vauva on yhteinen projekti.
Tyypillistä suomalaiselle naiselle leimata heti juopoksi jos viikonloppuna ottaa ja muuten hoitaa työnsä mallikkaasti arkena
Jos jatkuvasti bilettää ja ap joutuu aina olemaan kuskina niin käyttää ap. N mies silloin paljon alkoholia. Jos haluaa joka viikonloppu pitää hauskaa niin ei kannata hommata perhettä.
Eikö mies ymmärrä, että olet väsynyt ja kaipaat lepoa? Oletteko käyneet perhevalmennuksessa? Entä onko mies ollut neuvolassa mukana, jotta olisi saanut myös ulkopuolelta tietoa, miten raskaus vaikuttaa naiseen? Mun miehellä oli kyllä aika hyvä käsitys raskauden vaivoista ja vastasyntyneen vaatiman hoivan viemästä ajasta. Mutta hyvin jäi mieleen perhevalmennuksessa olleen nuoren isän (oikein innokkaan) valaistuminen, kun kurssia vetävä kätilö summasi yhteen keskimääräisen imetysrupeaman keston, niiden määrän vuorokaudessa, vaippojen vaihdon yms hoitotoimenpiteiden vievän ajan. Tämä tuleva isä koki valaistuneensa, ja varmaanki ymmärsi tulevaa parenmmin:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt ainakin lopetat sen juopon kuskaaminen. Menköön keskenään kavereidensa kanssa. Baari ei ole mikään paikka raskaana olevalle. Sanot miehelle että on ihan fine että sinä jäät kotiin.
Edelleen ei ole sun homma uhrata viikonloppuasi kuskina. Ei vaikka mies kuinka mököttäisi.
En ymmärrä, miksi olet alusta asti (eli ilmeisesti heti, kun raskaustesti näytti plussaa) luopunut kaikesta. Vai tarkoittaako sinulle "kaikki" viinan kanssa läträämistä? Ainakin hauskanpito taitaa sinulle tarkoittaa juomista, jos sinulla ei selvinpäin ole hauskaa eikä sinua kiinnosta katsella muiden hauskanpitoa. Sulla on edessä vielä monta ilotonta vuotta, jos hauskanpitosi vaatii alkoholia.
Mä elin raskauden viimeisiin viikkoihin asti ihan normaalia elämää. Ravintoloissa on yllättävän paljon alkoholittomia vaihtoehtoja ja parhaimmissa baarimikot kehittelivät varsin upeitakin alkoholittomia drinkkejä raskaana olevalle. Yhdessä ravintolassa sain ihanan drinkin, jossa oli kokonainen tuore mansikka. Sen juotuani mieheni kävi tilaamassa mulle lasillisen mansikoita, johon voisi laittaa lisäksi vähän sitä drinkkiäkin. Baarimikkoa vain nauratti ja sain "juomani". Minusta raskausaika oli juuri hyvä totutella siihen, ettei ravintoloissa ole mikään pakko juoda alkoholia.
Anna miehen mennä baarimenonsa. Taidatte olla aika nuoria? Miehelle se lapsen tulo on konkreettista vasta siellä synnärillä, ei hänellä ole vielä sellaista suhdetta vauvaan kuin sinulla joka lasta kannat. Mieluummin anna sen miehen mennä nyt, kuin että se paniikki iskee sitten kun vauva on maailmassa. Kuskiksi sinun ei tartte lähteä, ihan sama mököttääkö se mies mutta ajattele itseäsi. Koita keskittyä loppuraskaus itsesi hoitamiseen ja valmentautumiseen siihen lapsen syntymiseen!
Jaksamisia ja koita olla stressaamatta, vaikka se ei tossa tilanteessa helppoa olekaan. Asioilla kuitenkin on tapana järjestyä parhain päin tavalla tai toisella <3
Vierailija kirjoitti:
Ei näy meillä ihan noin selvästi eikä mies ole suoraan mitään myöntänyt mutta on kyllä suurimman osan raskaudesta ollut todella yksinäinen olo.
Lapsesta puhuttiin paljon ja oli alunperin miehen toive aloittaa yritys. Olimme molemmat todella iloisia kun melkein vuoden yrittämisen jälkeen testi näytti positiivista. Ensimmäiset 2-3kk menivät kuitenkin todella pahan pahoinvoinnin kourissa enkä tehnyt ns. mitään ylimääräistä kun ei vaan voimat riittäneet. Jo tässä koin jääväni yksin asian kanssa kun mies jatkoi elämää normaalisti.
Suurin yllätys on kuitenkin ollut se että mies on juossut todella ahkerasti baareissa koko raskauden ajan. Aikaisemmin ei kiinnostanut juominen eikä ne baarit. Mies ei myöskään ole millään lailla ottanut osaa vauvan tuloon valmistautumiseen. Tulee toki mukaan kauppaan kun ilmoitan että nyt pitää ostaa sitä ja tätä.vMyös nimiä olen miettinyt yksin. Ei ihan hirveästi tämäkään aihe kiinnosta miestä.
Mistä johtuu että mies kovasti toivoi lasta mutta heti raskauden alettua otti etäisyyttä koko asiaan?
Samoja merkkejä on muuten meilläkin. Ja en ole sitten viitsinyt puhua mitään mistää. Alkuraskaus oli kamalaa pahoinvoinnin vuoksi, ja edelleen on päiviä kun huono olo iskee. Aika yksinäinen olo ollut
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan luonnollista että miestäkin mietityttää tuleva iso elämänmuutos. Anna hänenkin käydä tunteitaan läpi, se on tärkeää.
Sitä tässä ihmettelen että mikä pakko sinun on baariin lähteä tai toimia kuskina? Toimit niinkuin itsestä hyvältä tuntuu.
Olen antanutkin.
Eipä usko millään vaikka oon sanonut etten halua lähteä kuskiksi enkä baariin mutta kuka sitä inttämistä jaksaa kuunnella ja mökötystä kattella? Siihen sitten meneekin koko viikonloppu ja omalta osalta sekin vähäinen vapaa pilalle itseltä :/
Nää on vähän hankalia juttuja. Toisaalta ymmärrän ja toisaalta taas en ymmärrä tätä hauskanpidon tarvetta...Ap
Miksi ootte tehneet lapsen liian nuorena? Eihän tuo mikään aikuisten ihmissuhde ole tuollainen.
Miesnon 37 ja minä 31 joten ei tässä kovin nuoria enää olla
Ap
No, ainahan voi tulla keskenmeno.