Mitä ajattelet ihmisestä, joka ei itke hautajaisissa?
Kommentit (59)
Minulla ei ole hautajaisissa tarvetta tuijotella kuka itkee ja kuka ei. Osa ottaa jopa rauhoittavia välttääkseen julki-itkemiset.
Olin muutama vuosi sitten mummoni hautajaisissa, enkä itkenyt kyyneltäkään.
Radiossa soi Reijo Kallion Viikonloppuisä ja kollotin, ettei loppua meinannut tulla.
.
Että revi sitten siitä sitä tunneanalyysiä...
.
M 38
Jännä et kehtaat ees miettii tälläisii vaikka veljes kuoli.
Itse en ole itkenyt yksissäkään 6 hautajaisissa, joissa olen ollut. Kuollut henkilö on ollut minulle aina vaan aika kaukainen, ei ole yksinkertaisesti itkettänyt. Mutta, jos mietin vähänkään esimerkiksi isoäitini joskus eteen tulevia hautajaisia, rupean itkemään heti. En tiedä miten selviän, kun tilanne tulee oikeasti vastaan.....
Että normaali ihminen. Epänormaaliksi miellän toisten itkemisiä kyttäävän henkilön.
Minä pidättelen koska en osaa ehkä kontrolloida sopivaa itkumäärää ja on julkinen tilanne kuitenkin.
Ihailtavan hyvä itsehillintä, jos vainaja on lähiomainen. Minä itken kuin vesiputous oli sitten kenen hautajaiset hyvänsä.
En mitään.
Its en ns. pysty itkemään hautajaisissa. En vaan jotenkin pysty sellaiseen kun on muita ihmisiä läsnä. Kauheasti n kyllä itkettänyt mummun ja vaarini hautajaisissa aikoinaan, mutta ei se itku vaan läpi tule siinä tilanteessa.
Kotonani olen itkenyt itkut kun on oma rauha.
Koska vihaa julkista itkemistä? Viime hautajaisissa keskityin miettimään erästä matematiikan kaavaa mahdollisimman intensiivisesti, jotta en kuulisi papin puhetta vainajasta, enkä keskittyisi kuuntelemaan surullista musiikkia. Keskittymiseni herpaantui hetkeksi ja aloin itkeä. Palautin kaavan taas mieleeni ja itkeminen lakkasi.
En pidä itseäni narsistisena.
Tiedän henkilön, joka ei itkenyt äitinsä hautajaisissa. Tiedän myös, että hän käyttää mielialalääkitystä. --> Todennäköisesti oli niin vahvat lääkkeet päällä, että estivät itkemisen (joka ehkä hänellä olisi voinut johtaa romahtamiseen). Ei se tarkoita, ettei sure, jos ei julkisesti itke.
En koskaan itke millekkään. Juon.
Siis ihan OIKEASTI kuka kyttää toisia hautajaisissa itkeekö joku? :0
Vierailija kirjoitti:
Miten itse reagoit hautajaisissa? Reagoitko aina samalla tavalla, riippumatta siitä onko kyseessä äitisi tai lapsesi tai siskosi?
No nämä kaikki ovat sen verran läheisiä, että tunnereaktiot olisivat voimakkaita. Mutta joskus ollaan vaikka äidin tukena etäisemmän sukulaisen hautajaisissa. Silloin kyyneleet voi tuoda silmiin sääli läheisiä kohtaan, mutta ei oma suru.
Vierailija kirjoitti:
Olin muutama vuosi sitten mummoni hautajaisissa, enkä itkenyt kyyneltäkään.
Radiossa soi Reijo Kallion Viikonloppuisä ja kollotin, ettei loppua meinannut tulla.
.
Että revi sitten siitä sitä tunneanalyysiä...
.
M 38
Miehet eivät itke. Neidit sitten erikseen.
En ole koskaan itkenyt hautajaisissa. Useissa kulttuureissa kuolema on ilon aihe ja niin minäkin asian ajattelen. Itkevät surevat itselleen, ei muille.
Ihmiset reagoi suruun eri tavoin, itkeminen ei itsessään tarkoita suremista, vaan on yksi tapa ilmaista sitä.
Tunnevammaista on väittää toista ihmistä tunnevammaiseksi pelkästään näin vähäpätöinen seikan perusteella.
Omaisen läheisten olisi hyvä pitää yhtä ja tukea toisiaan, ei arvostella ja vertailla toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihailtavan hyvä itsehillintä, jos vainaja on lähiomainen. Minä itken kuin vesiputous oli sitten kenen hautajaiset hyvänsä.
Sama. Nolottaa, koska olen aina se, joka vollottaa eniten, oli sitten kyseessä kenen tahansa siunaus. En vaan voi sille mitään.
Olen kyllä huomannut, että jotkut kohottelevat kulmiaan, että miksi tuo nyt noin kauheasti itkee. Vanhemmiten osaan kuitenkin olla itsellekin armollinen. Ymmärrän ( ja hieman myös kadehdin) niitä, joiden silmät pysyvät kuivina koko toimituksen ja muistojuhlan ajan. Ei itku kerro surun määrästä, vaan henkilön tunneherkkyydestä.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan itkenyt hautajaisissa. Useissa kulttuureissa kuolema on ilon aihe ja niin minäkin asian ajattelen. Itkevät surevat itselleen, ei muille.
No meidän kulttuurissamme ei nyt kuitenkaan satu olemaan mikään ilon aihe.
Vanhan ihmisen hautajaiset olen kokenut joskus hyväksi juhlaksi, mutta en nyt varsinaisesti miksikään ilojuhlaksi.
Ei hautajaisissa tarvitse itkeä jos ei siltä tunnu.Toisinaan sitä saattaa olla sen verran shokissa tai rauhoitettuna (esim.leski) ettei itku tule.
Btw, narsisti kyllä itkisi jotta muut kuvittelevat hänen surevan. Huomaa ettei ap tiedä asiasta mtn.
Miten itse reagoit hautajaisissa? Reagoitko aina samalla tavalla, riippumatta siitä onko kyseessä äitisi tai lapsesi tai siskosi?