Seksikertojen laskeminen
Ollaan oltu yhdessä ja asuttu saman katon alla viimeiset kolme vuotta mieheni kanssa. Seksielämämme oli varsinkin alkuun todella tiivistä, niinkuin nyt yleensäkin kaikilla vastarakastuneilla. Kuluneena vuotena kohtasin itse todella rankkoja asioita. Menetin usean perheenjäsenen onnettomuuden tai sairauden vuoksi ja sairastuin itsekin. Mikä vaikuttanut fyysiseen sekä henkiseen hyvinvointiini. Nyt onneksi sairaus parantumassa ja mielialakin parempaan päin. Seksielämämme on luonnollisesti ollut hiljaisempi, mutta olen pyrkinyt huomioimaan miestäni kyllä muuten mitä olen vaan kyennyt hautajaisten ja kuolemien keskellä. Mies on selvästi ottanut minuun etäisyyttä ja koen että osasyy on hänen huono itsetuntonsa joka ei nyt sitten ole kestänyt tätä "vähäistä" rakkauselämäämme. Sainkin kuulla eilen vähän marttyyrimaiseen tyyliin että kerran kuussa on liian vähän. No onhan se. Mutta luulin että saisin kumppaniltani hieman ymmärrystä kaiken keskellä. Sen sijaan sainkin tarkan luettelon ja luvun seksikerroistamme viimeiseltä kuudelta kuukaudelta. Olenko nyt ihan hirveä akka kun tästä tuli paha mieli. Ja vähäiset halutkin katosi sen siliän tien. Onko miehille vain tärkeintä se seksin määrä? Sekö korreloi ainoastaan suhteen laatua? Vai mitä tämä nyt on?
Kommentit (13)
Mä olen nainen ja mäkin pidän lukua siitä, kuinka usein saan mieheltäni, kun tuo on ottanut ikäväksi tavaksi pihdata seksiä nyt suhteen jatkuttua 3 vuotta. Mitään muuta syytä hänellä ei ole kuin että työt kuormittaa arkena, mutta ihme kyllä viikonloppunakaan ei heru. Tuntuu, että sinkkuna sai paljon useammin seksiä, ja välillä mietin, minkä verran tuo minua enää rakastaakaan, kun ei kerran halua rakastella kanssani...
Joka tapauksessa, luulisi, että ap:n tyyppisessä tilanteessa löytyisi vähän ymmärrystä, jos on ollut kuolematapauksia, sairastumista, yms. Kyllä minä ainakin ymmärtäisin sen, vaikka seksistä pidänkin, ettei kumppania tuollaisen keskellä kauheasti haluttaisi.
Ollaan kyllä omasta mielestäni oltu muuten kuin ennenkin. Aamusuukot, heippa-suukot töihin, olen tehnyt aamuteet miehelle kun tiedän että tykkää; ja tehnyt ruokia mistä tykkää, ollaan nukuttu vierekkäin ja oltu muuten lähekkäin.
Mutta luonnollisesti seksihaluja ei itsellä ole hirveästi ollut kun on fyysisesti voinut itsekin huonosti. Mutta ikinä en ole kieltäytynytkään. En ole edes miettinyt koko asiaa, vaan ajatellut että halut paranee kunhan surutyöt hellittää. Mutta nyt sitten tämä.
Olen kyllä koettanut hoitaa suhdetta. Sen mitä olen pystynyt.
:( kirjoitti:
Ollaan kyllä omasta mielestäni oltu muuten kuin ennenkin. Aamusuukot, heippa-suukot töihin, olen tehnyt aamuteet miehelle kun tiedän että tykkää; ja tehnyt ruokia mistä tykkää, ollaan nukuttu vierekkäin ja oltu muuten lähekkäin.
Mutta luonnollisesti seksihaluja ei itsellä ole hirveästi ollut kun on fyysisesti voinut itsekin huonosti. Mutta ikinä en ole kieltäytynytkään. En ole edes miettinyt koko asiaa, vaan ajatellut että halut paranee kunhan surutyöt hellittää. Mutta nyt sitten tämä.
Olen kyllä koettanut hoitaa suhdetta. Sen mitä olen pystynyt.
Olet tehnyt asioita, jotka vahvistavat kumppanuutta, turvallisuutta, huolenpitoa. Olet laiminlyönyt asioita, jotka luovat yhteyttä, halua, viehättymistä. Parisuhde tarvitsee molempia.
Pidä sä omaa kirjanpitoa Mieskerroista ja Naiskerroista. Monestiko hän on saanut orkun ja monestiko sinä. Vaadi tilastot tasan, ennenkuin volyymiä lisätään.
Seksikertojen laskeminen on miehen tapa ilmaista onko niitä liian vähän/sopivasti.
Olen pitänyt seksiä tapana ilmaista rakkautta. Ja seksi on aina ollut hyvää. Nyt vaan on ollut liikaa tätä surua ja stressiä. Kerran kuussa ollaan kuulemma rakasteltu (itse en ole pitänyt lukua). Nyt minulle tuli tunne että se mikä on rakkauden ilmaisuksi tarkoitettu, onkin vain joku kassien tyhjennys tarve. Joka määritellään kylminä lukuina. En todellakaan ole mielestäni mikään pihtari. Ja inhoan ylipäänsä koko termiä. Olen tunteva ja elävä nainen en pelkkä reikä mihin pitää x-määrä kuussa saada heittää lasti sisään. Tosi kurja olo.
:( kirjoitti:
Olen pitänyt seksiä tapana ilmaista rakkautta. Ja seksi on aina ollut hyvää. Nyt vaan on ollut liikaa tätä surua ja stressiä. Kerran kuussa ollaan kuulemma rakasteltu (itse en ole pitänyt lukua). Nyt minulle tuli tunne että se mikä on rakkauden ilmaisuksi tarkoitettu, onkin vain joku kassien tyhjennys tarve. Joka määritellään kylminä lukuina. En todellakaan ole mielestäni mikään pihtari. Ja inhoan ylipäänsä koko termiä. Olen tunteva ja elävä nainen en pelkkä reikä mihin pitää x-määrä kuussa saada heittää lasti sisään. Tosi kurja olo.
Jos seksi on rakkauden teko niin eikö kerran kuussa merkitse sitä, että rakkaus on hiipumassa/jäänyt taka-alalle? Ei sitä tarvitse noin käsittää, että olisit joku objekti.
No jos miehen mieli siitä paranee, että hän saa olla lähelläsi, saa hyväilyjä sinulta ja saa hyväillä sinua, niin onko se kovin väärin? Ja nyt olisi muuten hyvä aika mennä sen miehen luokse, halata, suudella, hyväillä ja pitää häntä hyvänä. Tuskinpa mies siitä pahakseen pistää ja mitä luultavimmin hän myös huolehtii, että sinä hymyilet sen jälkeen. Joten palsta kiinni nyt ja miehen kainaloon. Sama homma huomenna, perjantaina ja viikonloppuna oikein kunnon hellyystuokiot.
Jos et pysty sitä tekemään, niin anna miehen etsiä itselleen rakastava nainen.
Miehet haluavat naisesta vain pillua. Suhteeseen moni ryhtyy vain siksi että saa säännöllisesti seksiä eikä sitä tarvitse metsästää. Millon naiset tajuavat tämän???
:( kirjoitti:
Nyt minulle tuli tunne että se mikä on rakkauden ilmaisuksi tarkoitettu, onkin vain joku kassien tyhjennys tarve. Joka määritellään kylminä lukuina. En todellakaan ole mielestäni mikään pihtari. Ja inhoan ylipäänsä koko termiä. Olen tunteva ja elävä nainen en pelkkä reikä mihin pitää x-määrä kuussa saada heittää lasti sisään. Tosi kurja olo.
Huomaathan, että nuo ovat sinun ajatuksiasi, eivät miehen. Sinä olet niistä vastuussa, ei mies.
:( kirjoitti:
Ollaan oltu yhdessä ja asuttu saman katon alla viimeiset kolme vuotta mieheni kanssa. Seksielämämme oli varsinkin alkuun todella tiivistä, niinkuin nyt yleensäkin kaikilla vastarakastuneilla. Kuluneena vuotena kohtasin itse todella rankkoja asioita. Menetin usean perheenjäsenen onnettomuuden tai sairauden vuoksi ja sairastuin itsekin. Mikä vaikuttanut fyysiseen sekä henkiseen hyvinvointiini. Nyt onneksi sairaus parantumassa ja mielialakin parempaan päin. Seksielämämme on luonnollisesti ollut hiljaisempi, mutta olen pyrkinyt huomioimaan miestäni kyllä muuten mitä olen vaan kyennyt hautajaisten ja kuolemien keskellä. Mies on selvästi ottanut minuun etäisyyttä ja koen että osasyy on hänen huono itsetuntonsa joka ei nyt sitten ole kestänyt tätä "vähäistä" rakkauselämäämme. Sainkin kuulla eilen vähän marttyyrimaiseen tyyliin että kerran kuussa on liian vähän. No onhan se. Mutta luulin että saisin kumppaniltani hieman ymmärrystä kaiken keskellä. Sen sijaan sainkin tarkan luettelon ja luvun seksikerroistamme viimeiseltä kuudelta kuukaudelta. Olenko nyt ihan hirveä akka kun tästä tuli paha mieli. Ja vähäiset halutkin katosi sen siliän tien. Onko miehille vain tärkeintä se seksin määrä? Sekö korreloi ainoastaan suhteen laatua? Vai mitä tämä nyt on?
Onko se insinööri, kirjanpitäjä vai tilintarkastaja?
Ei se huono itsetunto ole, mikä saa ottamaa etäisyyttä kumppanista.
Se olet sinä, joka otat etäisyyttä kumppanistasi laiminlyömällä hänen emotionaaliset ja fyysiset tarpeensa.
Mikä sairaus estää ottamasta toiselta suihin?
Seksin määrä ei ole ainoa suhteen laadun kanssa korreloiva asia, mutta se on eräs tärkeimmistä.
Vielä parempi mittari on tutkitustikin suutelemisen määrä. Sitäkään teillä ei varmaan ole ollut.
Parisuhdetta ei voi jättää hoitamatta, vaikka elämässä olisi vaikeaa.