Lue keskustelun säännöt.
Poikani lätkäharrastus on uuden puolisoni mielestä ongelma
06.09.2017 |
Olen asunut yhdessä nykyisen puolisoni kanssa kolmisen vuotta. Perheeseen kuuluu 12-vuotias poikani edellisestä suhteesta, hän asuu meillä suuren osan ajasta iskäviikonloppuja lukuun ottamatta.
Kaikki on periaatteessa hyvin ja rakastan uutta miestäni, hän on monella lailla tosi upea ja kiinnostava, hyvä ihminen. Ongelmaksi on noussut uuden puolisoni, siis poikani isäpuolen, suhtautuminen pojan lätkäharrastukseen. Hän ei ymmärrä sitä. Poika on jo vuosia pelannut lätkää. Hän rakastaa sitä, on ikäisilleen tyypillisesti valtavan kiinnostunut kaikesta aiheeseen liittyvästä ja "omistaa elämänsä" tällä hetkellä jääkiekolle :-) Harkkoja on kaksi kertaa viikossa ja lisäksi viikonloppuisin turnauksia ja pelireissuja. Olen itsekin poikani lätkäharrastuksessa mukana, meillä on kioskivuorot hallilla ja kuskaan treeneihin ja kuljen mukana pelireissuilla. Aika tavallista harrastavan lapsen äidin elämää mielestäni.
Mieheni valittaa, vinoilee ja murjottaa jatkuvasti näistä pelireissuista ja treeneistä. Hänen mielestään lapsen harrastus hallitsee elämäämme, ikinä viikonloppuisin ei voida tehdä mitään kun aina on pelejä, telkkaristakin katsotaan aina typerää jääkiekkoa jne. Vie kyllä poikaa harkkoihin, mutta valituksen kera vastentahtoisesti. Pelejä ei käy koskaan katsomassa. Ei kuulemma kiinnosta pätkääkään. Ja kun poika puhuu liigajoukkueista tms, mies pyörittelee silmiään ja huokailee.
Mua on alkanut todella ketuttaa mieheni suhtautuminen asiaan. Olen todennut, että haluan itse tukea lapseni harrastusta. Hän ei itse lapsettomana ilmeisesti ymmärrä ollenkaan tätä näkökulmaa tai sitä, että äiti on ylpeä ja iloinen nähdessään lapsensa nauttivan ja kehittyvän jossakin.
Tämä ei ole asia, jonka takia meillä erottaisiin. Mutta hyviä vinkkejä asian käsittelemiseen ja tulehtuneen tilanteen purkamiseen otetaan ilolla vastaan.
Kommentit (49)
Rasittava äijä. Sun poika taatusti aistii tuon mustasukkaisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytä miehelle ovea ja sano että on hyvä ja poistuu, jos ei pysty ymmärtämään sitä, että tahdot tukea ja kannustaa lapsesi harrastusta.
Kysy olisiko mukavempaa jos poika kaljottelisi viikonloput urheilun sijaan.
Valoja päälle sille äijälle.
Kato. Tyypillinen inhoan liikuntaa -iskä. Sillä v ituttaa katsoa kun nuori poikakin tykkää ja on parempi urheilullisesti kuin hän itse aikanaan tai jopa nyt. Just se farkkujalka, finniface, tuleva insinööri, joka pakosta valittiin jompaan kumpaan jengiin liikuntatunnilla aikanaan. Jätät täysin huomiotta tän hippaheikin sanomiset pojan harrastamisen suhteen. Rakentakoon vaikka 5000 palan palapeliä issesseen kellarissa. Jos ei natina lopu, niin hieman seksiä vähentämällä "motivoit" häntä.
No nyt perheeseen on saatu mies ja lapselle toinen vanhempi. Hänen sanansa painaa yhtä lailla kuin sinunkin. Teette niin, että poika lopettaa jääkiekon miehen vaatimuksesta. Sinä taas voit esittää miehelle sellaista mieleistä harrastusta jota koko perhe voi yhdessä tehdä. Kaikki voittavat :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nainen ja itse kyllä ymmärrän ap:n uutta puolisoa. Tuo on sellainen elämäntapaharrastus, eli siinä on oltava koko perhe mukana. Muuten ei tule mitään.
Voi hitsi, mitähän tuossa nyt tekisi sitten... ymmärrän kyllä aloittajaakin. Onko mies tiennyt alusta asti tästä aikaa ja rahaakin paljon vievästä harrastuksesta? Jos on niin ihmettelen kitinää. Jos ei, on ap taas vähätellyt ja piilotellut harrastuksen "laajuutta".
Älä nyt ainakaan pojan harrastusta lakkauta tuon takia. Itse tuossa tilanteessa ap:na katselisin jonkun aikaa, alkaako homma sujua ja jos ei, niin ei suhteesta kai oikein mitään tule. Mieshän ei saa viettää yhtään lainkaan aikaa uuden perheensä kanssa kun äiti ja poika on hallilla koko ajan. Vaikea on tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Kysy olisiko mukavempaa jos poika kaljottelisi viikonloput urheilun sijaan.
Valoja päälle sille äijälle.
Hahhah vaan. Vaihtoehdothan on joko kaljan ja röökin kiskonta ja mummojen potkinta TAHI todella kallis ja aikaa vievä jäkisharrastus... Muuten miten lapsen koulu menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin upposi tämäkin trolli persukansaan.
Teet selväksi miehelle että pojan harrastus on tärkeä ja sitä pitää kunnioittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vaan kateellinen, että vietät aikaa sun pojan kanssa. Hän haluaisi olla se ykkönen.
Lapsella on oikeus harrastaa sitä mistä tykkää. Ymmärrän, että miestä harmittaa, mutta meni hallille ja opettelisäännöt yms. niin hänelläkin voisi olla hauskaa. Jos ei niin sitten asiasta voi keskustella uudestaan. Minuakin harmittaa kuulla tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestäni ongelma on puolisosi jss
Eikö teillä ole mahdollisuutta jakaa toisen perheen kanssa harrastukseenviemiskuljetuksia?
Missä pojan isä ja muut sukulaiset ovat kun poika tarvitsee kyytiä tai muuta apua ja huomiota harrastaessaan?
Ei minuakaan jääkiekko sen kummemmin kuin mikään muukaan kilpaurheilu kiinnosta ja siitä vouhkaaminen ottaa kyllä päähän jo näin penkkiurheilijaperheessäkin, koska kotonaan joutuu siitä kuulemaan ja tosiaan menotkin pitää isojen kisojen aikaan sovittaa tv-lähetysten mukaan. Kisalähetykset häiritsevät myös yöunia, joten ymmärrän kyllä miestäsi, onhan se raivostuttavaa jos kaikki asiat perheessä pyörivät jonkin sellaisen ympärilla jolle itse ei anna mitään arvoa, saati että olisi kiinnostunut - ja tätä jatkuu vuodesta toiseen. En usko, että sillä on mitään tekemistä asian kanssa, että miehesi on lapseton, vaan sillä että lapsen harrastus määrittää liikaa koko perhettänne.
Liikunta on tietenkin suositeltavaa, mutta tässä maailmassa urheilusta on tullut joku kumma "pyhä lehmä", jota ei saa arvostella ja johon lattettuja resursseja ei kukaan pidä kohtuuttomina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmana ei taida olla lätkäharrastus vaan koko poika.
Yleensä nää tämmöiset narisijat on itse lapsena jääneet vaille vanhemman huomiota ylipäätään ja panostusta harrastukseen, joka olisi ollut lapselle mieluinen. Kun sitten aikuisena näkee jonkun lapsen saavan kaikkea sitä mistä itse jäi paitsi, alkaa kateellinen valitus ja tietoinen toisten mielialan myrkyttäminen.
Kokemuksesta neuvoisin, että lapsi etusijalle, äijä pihalle. Ei muutu paremmaksi ajan myötä ja lapsella pitäisi kotonaan olla oikeus olla harrastuksestaan hyvällä mielellä.
Mun suhde kaatui siihen ettei mieheni tullut toimeen poikani kanssa. Mies oli mustasukkainen ja huomautteli että on epänormaalia kun tuon ikäinen poika haluaa viettää aikaa äitinsä kanssa (poika on nyt 13v). Alkoi huomauttelu ja nälviminen miehen taholta. Poika ei koskaan käyttäytynyt rumasti miestä kohtaan. Ainoa, minkä saatoin tilanteessa tehdä, oli jättää mies. Kyllä lapsen pitää mennä edelle.
Älä ainakaan lopeta pojan harrastamista. Meillä kotona ihan samanlaista, jääkiekkoa aamusta iltaan. En voisi kuvitellakaan ehdottavani pojalle lopettamista. Aikuinen mies voisi kyllä joustaa, eihän tuo loppuelämää kestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy olisiko mukavempaa jos poika kaljottelisi viikonloput urheilun sijaan.
Valoja päälle sille äijälle.
Hahhah vaan. Vaihtoehdothan on joko kaljan ja röökin kiskonta ja mummojen potkinta TAHI todella kallis ja aikaa vievä jäkisharrastus... Muuten miten lapsen koulu menee?
Mistä te revitty käsityksen että jääkiekkoa pelaavilla menisi koulu huonosti? Treenejä ja matseja on kieltämättä paljon mutta elämäntavat ovat muuten säännölliset ja terveelliset. Meidän poika hoitaa kouluhommat heti kotiin tultuaan ja välillä jatkaa treenien jälkeen ja ka oli keväällä 8,5. Ihan riittävän hyvä minun mielestäni.
Jos te kuvittelette, että jääkiekkoilijan pitää olla agressiotaan kontrolloimaton terrieri niin sitten erehdytte. Juuri niille kouhottajille ei mielellään anneta peliaikaa koska he hankkivat jäähyjä ja vastustaja pystyy tekemään helpommin maalin.
Kyllä minuakin vastaavassa tilanteessa harmittaisi, jos koko perhe-elämä pyörii sellaisen asian ympärillä, jolle en anna itse mitään arvoa. Minulle olisi ihan eri asia, jos poika harrastaisi vaikka suunnistusta tai yleisurheilua. Siinä olisin itsekin innolla mukana.
Mutta on toki selvää, että pojan pitää saada jatkaa hänelle rakasta harrastusta. Yrittäkää löytää sopivia kompromisseja. En esim. ymmärrä, miksi miehen pitää kuskata poikaa harjoituksiin. Ja jos lähdette yhdessä pelireissulle, niin voisiko siihen yhdistää käynnin jossain miestä kiinnostavassa kohteessa?
Olisiko mahdollista katsoa pelejä kotona sellaisessa paikassa, että ne eivät täytä koko asuntoa?
Joka tapauksessa kannattaa muistaa, että kysymys on ohimenevästä tilanteesta. Kuuden vuoden päästä poika voi jo hankkia ajokortin ja kulkea itse harjoituksiin, jos niihin ei ilman autoa pääse.
Jätä se neiti