Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa omaa 2-vuotiastani :(
06.09.2017 |
Vaikeaa ymmärtää hänen persoonaansa. Koko ajan hänen pitäisi olla minun huomioni keskipiste. En saa hetkenkään rauhaa päivisin. Ei leiki nätisti yhtään mitään. Ei jaksa keskittyä lasten ohjelmiin. Kirkuu, tökkii, potkii, lyö, nipistee tarvittaessa saadakseen huomioni.
Kaikki tekeminen on tuhoamista. Esim. ruokapöydässä ei voi jättää hetkeksikään yksin koska kaataa maidot puurolautaselle ja puurolautasen ympäri. Vessanovessa pitäisi olla koko ajan joku lukko, koska pyrkii sinne pluttaamaan, riisuu esim. omat vaatteensa ja uittaa niitä lavuaarissa. Piirtäessä piirtää pöydän täyteen eikä paperiin. Leikkaamisessa on taitava mutta leikkaa omat hiuksensa. Kirjat revitään. Pelinappulat tungetaan dvd-laitteisiin. Varastaa sipulit ym hedelmät vain tuhotakseen ne esim. leikkiveitsellä tökkimällä. Pikkutavarat laittaa suuhunsa. Kiipeilee joka paikkaan ja yrittää koko ajan päästä käsiksi tavaroihin jotka ei hänelle kuulu (esim. vanhempien huoneessa). Joka asiasta käydään myös taistelua, oli se sitten mukin väri tai paidan kuvio niin se mitä minä annan on AINA väärä.
En tiedä onko tämä kaikki sitten täysin normaalia 2,5-vuotiaalle, mutta isoveljensä ainakin oli samassa iässä huomattavasti helpompi. Ei todellakaan enää esim. tonkinut kaikkia kaappeja ja oli hyvin kiinnostunut omista leluistaan.
Kommentit (32)
Onko lapsi oman onnensa nojassa vai onko päivässä myös aikaa jolloin olet läsnä lapselle ja teet hänen kanssa yhdessä jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi oman onnensa nojassa vai onko päivässä myös aikaa jolloin olet läsnä lapselle ja teet hänen kanssa yhdessä jotain?
No ihan jatkuvasti hänen kanssaan tehdään jotain. Myös sylitellään ja pusutellaan monta kertaa päivässä. Se tässä raskasta onkin kun mikään ei riitä.
Rajat on rakkautta.
Jos lapsi nipistää/satuttaa sinua, niin jäähylle. Jos kaataa maidon puuronsa niin ruokailu loppuu siihen. Jos uittaa vaatteitaan lavuaarissa, niin märät vaatteet päälle (ei koko päiväksi, mutta hetkeksi syy-seuraamus), dvd-laitteet pois jos lapsi tunkee niihin pelinappuloita, sitten ei katsota dvd:tä, lautapelit pois jos niiden nappuloita levitellään ympäriinsä, leikkiveitsi pois jos tökkii sillä hedelmiä. Jäähylle jos piirtää pöytään, leikkaa hiuksiaan, vanhempien tavaroihin ei kosketa, jäähylle jos kiipeää kaapeissa.
Ja kaksi vaihtoehtoa joista saa valita esim. otatko punaisen vai keltaisen mukin, jos ei suostu valitsemaan lasket esim. viiteen ja toteat, että selvä, otat sitten tämän ja ei enää mahdollisuutta valita sillä kertaa. Jos taas valitsee toisen ja sitten ei haluakkaan sitä, niin et taaskaan vaihda, vaan toteat että nyt valitsit tämän ja siinä valinnassa pysyt.
Kilareita tulee, ihan varmasti, kuuluu asiaan, lapsellasi on uhmaikä alkanut, se ilmenee juuri rajojen kokeiluna jan sellaisena ettei lapsi itsekkään oikein tiedä mitä haluaa. Jos menet lapsen kiukuitteluihin mukaan menee lapsi vaan entistä enemmän sekaisin siitä vallasta minkä on käsiinsä saanut. Kunnon rajat vain ja opetukset että asioilla on seurauksensa. Huutoa ja raivoamista tähän maailmaan mahtuu, suhtaudu siihen neutraalisti, jos alkaa riehumalla satuttamaan itseään tai muita tai rikkomaan tavaroita, niin otat syliin holdingiin.
Vierailija kirjoitti:
Rajat on rakkautta.
Jos lapsi nipistää/satuttaa sinua, niin jäähylle. Jos kaataa maidon puuronsa niin ruokailu loppuu siihen. Jos uittaa vaatteitaan lavuaarissa, niin märät vaatteet päälle (ei koko päiväksi, mutta hetkeksi syy-seuraamus), dvd-laitteet pois jos lapsi tunkee niihin pelinappuloita, sitten ei katsota dvd:tä, lautapelit pois jos niiden nappuloita levitellään ympäriinsä, leikkiveitsi pois jos tökkii sillä hedelmiä. Jäähylle jos piirtää pöytään, leikkaa hiuksiaan, vanhempien tavaroihin ei kosketa, jäähylle jos kiipeää kaapeissa.
Ja kaksi vaihtoehtoa joista saa valita esim. otatko punaisen vai keltaisen mukin, jos ei suostu valitsemaan lasket esim. viiteen ja toteat, että selvä, otat sitten tämän ja ei enää mahdollisuutta valita sillä kertaa. Jos taas valitsee toisen ja sitten ei haluakkaan sitä, niin et taaskaan vaihda, vaan toteat että nyt valitsit tämän ja siinä valinnassa pysyt.Kilareita tulee, ihan varmasti, kuuluu asiaan, lapsellasi on uhmaikä alkanut, se ilmenee juuri rajojen kokeiluna jan sellaisena ettei lapsi itsekkään oikein tiedä mitä haluaa. Jos menet lapsen kiukuitteluihin mukaan menee lapsi vaan entistä enemmän sekaisin siitä vallasta minkä on käsiinsä saanut. Kunnon rajat vain ja opetukset että asioilla on seurauksensa. Huutoa ja raivoamista tähän maailmaan mahtuu, suhtaudu siihen neutraalisti, jos alkaa riehumalla satuttamaan itseään tai muita tai rikkomaan tavaroita, niin otat syliin holdingiin.
Ihan tuttua kauraa kaikki nämä...
Jaxuhali. En jaksais jos olis oma 0-18 -vuotias. Ymmärrän niin sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee vielä lisää lapsia, niin pääset helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset ihmiset vaan on hankalia luonteita lapsesta alkaen. Koita jaksaa! Tai pakkohan sun on.
Tuo yllä kuvattu rajojen asettaminen ja johdonmukaisuus on varmasti se paras keino suhtautua. Mutta voi kun se voi olla VAIKEAA! Oma 2,5-vuotiaani on vähän helpompi, mutta itse olen laiska ja mukavuudenhaluinen, ja usein annan itsenikin kanssa periksi vaikka missä (syön huonosti kun huvittaa, luistan kotitöistä kun huvittaa, käytän koiran korttelin ympäri kunnon lenkin sijaan kun ei vaan viitsi, mitä näitä nyt on). Ja sitten kun 50. kerran saman päivän aikana pitää ohjata, opastaa, olla kärsivällinen, ja opettaa lasta tekemään asiat kunnolla (toisin kuin itse tekisin ideaalielämässäni :P) niin pää tuntuu räjähtävän hetkellä millä hyvänsä. Mutta pakko se vaan on tehdä. Olen järjettömän kiitollinen miehelleni, joka päivittäin järjestää minulle omaa rauhoittumisaikaa. Lapsi ei myöskään ole niin hankala, vaativa ja ripustautuva miehen kanssa kuin minun, ylläri...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen, että jos lapsi rasittaa, väännä se vain reippaasti pois päältä. Sinulla on oikeus lisääntymisen jälkeiseen rauhaan.
Enemmän liikuntaa, ulkoliikuntaa varsinkin? Auttaisikohan?
Jotkut tuttavien lapset (tyttöjä) ovat olleet tuollaisia, mutta rauhoittuneet ehkä kolmi-nelivuotiaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiset ihmiset vaan on hankalia luonteita lapsesta alkaen. Koita jaksaa! Tai pakkohan sun on.[/quo
VOI JOHTUA MYÖS kemikaaleista, lääkkeistä, viruksista, lisäaineita jne kolme äiti altistunut juuri tämä lapsi vatsassaan ollessaan. EI SIIS LAPSEN VIKA
No on meilläkin raskasta. Valoja räpsytellään, rattaiden valjaista karataan, kiipeillään, osataan siirtää penkit, että kiipeilee esim. Tiskipöydälle, hakataan televisiota.
Lelut ei kiinnosta. Tuntuu tosi raskaalta, kun isä töissä. Vilkas on ja utelias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2-vuotiaat voi olla rasittavia. Kyllä se helpottaa kun kasvaa.
Paitsi kyselyiässä (n 5 v), eskariuhmassa (n 6 v), esimurkkuiässä (n 10-12 v) ja murrosiässä (n 13-15 v). Muuten helpottaa kyllä. Onneksi urakka on kohta ohi.
Kärsivällisyyttä, johdonmukaisuutta, ennakointia, myönteistä huomiota pienistäkin onnistumisista, riittävästi unta, ulkona olemista ja säännöllinen päivärytmi.
Noista voisit aloittaa ja katsoa, auttaako. Sinä kuitenkin tunnet lapsesi parhaiten.
Rangaistukset on vähän... no, ne ei ainakaan toimi yhtä hyvin. Ei ton ikäisillä. Ja mistä niitä rangaistaan? Siitä, että ne on lapsia?
Loputa aika kuitenkin hoitaa useimmat ongelmat.
Terv. 4-vuotiaan pojan äiti
vaikuttaa siltä että kyseessä on adhd. Lapsi ei ole saanut turvallista syliä ja riittävästi aikuista. On annettu hänen tehdä mitä huvittaa. Vaikuttaa siltä että tämä lapsi määrää missä kaappi seisoo. Ei hyvältä näytä. Kasvatusneuvolaan kannattaisi varata aika. Kiireesti....
Apua, mun 1,5v on tuollainen ja mä ajattelin että puolen vuoden päästä tämä on jo vähän helpompaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2-vuotiaat voi olla rasittavia. Kyllä se helpottaa kun kasvaa.
Paitsi kyselyiässä (n 5 v), eskariuhmassa (n 6 v), esimurkkuiässä (n 10-12 v) ja murrosiässä (n 13-15 v). Muuten helpottaa kyllä. Onneksi urakka on kohta ohi.
Muista ne lapsenlapset
Ihan normaali 2-vuotias lapsi.Kyllä se jo parin vuoden päästä on huomattavasti helpompaa.
Alue: Aihe vapaa
2-vuotiaat voi olla rasittavia. Kyllä se helpottaa kun kasvaa.