Lue keskustelun säännöt.
Onko masennislääkkeistä ollut sinulle enemmän haittaa vai hyötyä?
Väsynyt
06.09.2017 |
Taas kerran psyka mainitsi lääkkeiden aloittamisesta enkä oikein tiedä... Olen aika lääkevastainen ja lukenut sen verran kauhukokemuksia masennuslääkkeistä etten oikein haluaisi aloittaa niiden ottamista. Olen ollut vähän masentunut oikeastaan aina, mutta viimeiset neljä vuotta olen elänyt kuin jossain huurussa ja katsonut lasin läpi miten muut elää elämäänsä. Seurassa jaksan välillä hymyillä ja nauraa, mutta kun koulupäivä on ohi niin menen vain takaisin sänkyyn loppupäiväksi ja odotan päivän loppumista. Odotan että tapahtuisi jotain. Että mulle yhtäkkiä vain tulisi hyvä olo ja voisin elää taas normaalisti. Aamuisin mulla menee vähintään tunti siihen että pääsen ylös, joskus en nouse ollenkaan. Herääminen tuntuu niin turhalta. Jos mua väsyttää niin miksi mä haluaisin nousta ylös tähän kylmään maailmaan (asuntolan pattereihin ei saa koskea ja tää huone on aina aamuisin ihan jäätävän kylmä), kun voisi vaan jäädä lämpimän peiton alle nukkumaan ja nähdä unta paremmasta elämästä?
Tuntuu että neljä vuotta mun elämästä on vain "kadonnut". Vastahan mä aloitin yläasteen ja nyt on muka kolmas vuosi lukiota menossa. Mä en vain elä. Mikään ei mene eteenpäin ja ajatukset junnaa paikoillaan. Mä olen yhä se sama syrjitty ja pelokas seiskaluokkalainen, joka menee iltaisin salaa peiton alle itkemään kun vanhemmat huutaa viereisessä huoneessa. Nyt mun pitäisi tehdä äikänessee ja esitelmä, terveystiedossa joku raportti ja esitelmä, lukea ruotsintestiin, ottaa autokouluun yhteyttä kun se jäi kesken viime vuonna ja... En vain jaksa. Ei musta ole tähän. Tunneiltakaan ei kestä olla enää yhtään poissaoloa tai lennän kurssilta.
Kommentit (67)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyötyä ilman muuta. Olen esimerkiksi pystynyt käymään töissä, jopa vaihtamaan työpaikkaa.
Onko sinulla unelmia ja jotain jota haluat elämältä? Masentuneilla ei yleensä ole.
Ihan ykkösenä tarvitset terapiaa ja keskusteluapua, että saat asiohin vähän eri näkökulmia. Eikö lääkärisi ole sitä sinulle ehdottanut??
toisekseen , moneltako menet nukkumaan , miten nukut? miten syöt ? harrastatko liikuntaa?
Saatko riittävästi omega3-rasvahappoja , d3-vitamiinia ja vitamiineja, hivenaineita?
onko koulustressi sinulle liikaa, tarvitsisitko kouluhommiin helpomman tahdin?
onko kilpirauhasarvosi mitattu?
älä aloita masennuslääkitystä lievään /keskivaikeaan masennukseen ennen kuin muut asiat on selvitetty, paitsi tietenkin, jos olet itsetuhoinen ja mielestäsi vaikeasti masentunut.
Jos on vaikeita elämänkokemuksia taustalla ja huono ,yksipuolinen ruokavalio ja uni , niin en lähtisi lääkkeiden kautta ,vaan terapian, ruokavalion ja unen avulla korjaamaan. Ja ne kilpirauhashormonit pitää mittauttaa tietenkin.
Kyllä, lääkkeillä on haittoja , joillain erittäin haitallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyötyä. Pääsin vakavasta masennuksesta takaisin normaaliin elämään. Nyt oon ollut 4kk ilman lääkkeitä eikä lopettaminen ollut vaikeaa. Tosin ahdistus on palannut pikkuhiljaa takaisin mutta kuitenkin sen verran lievänä että en koe tarvitsevani lääkkeitä. Mieliala on pysynyt hyvänä. :)
Olin itsekin tosi lääkevastainen. Päädyin monta kertaa sairaalaan jossa viimeisellä kerralla ei enää annettu vaihtoehtoja vaan lääkkeet määrättiin. Hyvä niin, ne todella auttoi.
Ehdottomasti hyötyä. En ole kokenut masennusta moneen kuukauteen, pystyn ja ennen kaikkea jaksan käydä töissä ja hoitaa kotityöt, olen iloinen, en itke enkä mieti itsemurhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla unelmia ja jotain jota haluat elämältä? Masentuneilla ei yleensä ole.
Unelma olisi elää niin kuin muut opiskelijat ja mun ikäiset ihmiset. Opiskella, nähdä ystäviä, ylipäätään omistaa hyviä ystäviä, käydä ulkona, matkustella, saada joskus hyvä työ, jättää se hyvä työ ja muuttaa ulkomaille... Onhan näitä. Mutta en mä jaksa enää uskoa noihin. Lukio on mennyt alisuoriutuessa täysin penkin alle ja numerot huitelee siinä nelosen ja kasin välissä. Enkä mä edes tiedä mitä ihmettä tän jälkeen teen. Mulla on niin epäonnistunut olo
Ap
Hyötyä ehdottomasti. Pystyn elämään suhteellisen normaalia elämää, kuten valmistumaan, löytämään töitä ja puolison, käymään läpi terapian. Olen ollut masentunut lapsesta asti, 26-vuotiaana todettiin persoonallisuushäiriö. Nyt lähes 4-kymppisenä elän ihan tavallista arkea iloineen ja suruineen. En olisi varmasti enää edes hengissä ilman lääkitystä ja toivoisin että olisin saanut apua jo yläasteaikoina, viimeistään lukiossa.
Tsemppiä sinulle! Toivottavasti löydät elämänilon, oli se sitten lääkkeiden avulla tai ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kokeilla lääkkeitä jos masennukseen liittyy myös ahdistuneisuutta.
Nelonen, älä ala kyökkipsykologiksi yhden kysymyksen perusteella. Ei se ole noin simppeliä, että yhdellä kysymyksellä voisi selvittää diagnoosin.
Ap on psykologilla jo käynyt, joten diagnoosi lienee olemassa.
Pointtina on, kannattaako lääkitystä kokeilla,
Minusta kannattaa kokeilla, koska muuten et tiedä, tehoaako se vai ei. Jokainen kun on yksilö, joten vaikka joku olisi saanutkin apua lääkkeistä/ei ole saanut niistä apua, se ei kerro mitään siitä, hyödytkö sinä niistä.
Minun 17-vuotias tyttäreni sairastui keskivaikeaan masennukseen ja yleistyneeseen ahdistushäiriöön yhdeksännellä luokalla, koulukiusaamisen ja isänsä syöpään sairastumisen seurauksena. Hänellä aloitettiin 9. luokan keväällä SSRI (Seronil) -lääkitys ja kyllä siitä oli apua, toimintakyky koheni. Ei se tietenkään mikään autiaaksi tekevä juttu ole, mutta suosittelen kokeilemaan. Lääkitys lopetettiin tänä kesänä eli reilun vuoden kuurin päälle. Lopetusvaiheessa oli levottomia jalkoja ja sydämentykytystä, mutta ne menivät ohitse.
Muuten haittavaikutuksia ei ollut.
Etuina tosiaan toimintakyvyn koheneminen ja ahdistuksen väheneminen. Hän oli myös ajoittain kuullut hetkellisesti ääniä, minkä katsottiin johtuvan masennuksesta ja stressistä - sekin loppui lääkityksen myötä.
Toivottavasti saat terapiaa, se on tietysti tärkeää pitää lääkityksen rinnalla.
PS: asuntolaan voi aina hommata oman lämmittimen. Sänkyyn voi ostaa lämpötyynyn tai kuumavesipullon. Poissaoloissa ei enää ole kolme krt/kurssi -sääntöä, mutta tietysti asiasta ja poissaolojen syistä pitää jutella opettajien kanssa ja sopia, miten poissaoloja korvataan. Onneksi lukiossa eletään jo digiaikaa, joten sähköisesti voi omaan tahtiin tehdä tehtäviä aika pitkälti.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko yksinäinen?
Mulla meni välit parhaan ystävän kanssa joskus neljä vuotta sitten, enkä mä olen sen jälkeen päästänyt enää ketään mun lähelle
Ap
Jos sinulla on jatkuva stressi kouluhommien takia , niin stressi myös häiritsee kilpirauhashormoneita , ja sitä kautta tekee masennusta ja alakuloa, väsymystä ja aloitekyvyttömyyttä. Palelua. Hiustenlähtöä, ummetusta.
Ehdottomasti, kannattaisi koulun henkilökunnan /terveydenhoitajan kanssa ottaa nyt asia puheeksi, ja tehdä henk.kohtainen suunnitelma opiskeluaikataululle, ja sitä kautta vähentää stressiä.
Joskus reipas ravitsemuksen korjaaminen oikealla, kasvispainotteisella ruualla,siemenet, pähkinät,
Laadukkaat kylmäp.öljyt, kala, marjat, kasvikset, hedelmät, täysjyväkaura
(käyttöön myös monivitamiinilisä, magnesiumsitraatti 600mg
Iltaisin, d3-vit. 50mikrog. Ja laadukas omega3-valmiste ) .
Raudanpuute kannattaa selvittää mittauttamalla transferriinireseptorit.
Suosi ruokia, jotka lisäävät hyviä suolistobakteereja. Suurin osa mielihyvähormoni serotoniinista muodostuu suolistossa.
Panosta unen määrään ja laatuun. Kevyt , mieleinen liikunta , jos suinkin jaksat , olisi hyvä,mutta älä ota siitä paineita nyt.
Ihminen on kokonaisuus , eikä masennuslääkkeistä pitkällä tähtäimellä ole kuin haittaa ,jos muut asiat ovat hoitamatta.
Toki, vakavasti masentuneelle ne voivat olla alkuun välttämättömät, että ihminen edes pystyy aloittamaan terapian. Minä en koskaan enää suostuisi koekaniiniksi niille lääkkeille.
T. Aiemmin kovasta ahdistuksesta ja keskivaikeasta masennuksesta kärsinyt, Lääkkeistä vain ja ainoastaan haitat saanut , nyt terve kokonaisvaltaisella hoidolla. kiitos ei kuulu lääkäreille minun tapauksessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan ykkösenä tarvitset terapiaa ja keskusteluapua, että saat asiohin vähän eri näkökulmia. Eikö lääkärisi ole sitä sinulle ehdottanut??
toisekseen , moneltako menet nukkumaan , miten nukut? miten syöt ? harrastatko liikuntaa?
Saatko riittävästi omega3-rasvahappoja , d3-vitamiinia ja vitamiineja, hivenaineita?
onko koulustressi sinulle liikaa, tarvitsisitko kouluhommiin helpomman tahdin?
onko kilpirauhasarvosi mitattu?älä aloita masennuslääkitystä lievään /keskivaikeaan masennukseen ennen kuin muut asiat on selvitetty, paitsi tietenkin, jos olet itsetuhoinen ja mielestäsi vaikeasti masentunut.
Jos on vaikeita elämänkokemuksia taustalla ja huono ,yksipuolinen ruokavalio ja uni , niin en lähtisi lääkkeiden kautta ,vaan terapian, ruokavalion ja unen avulla korjaamaan. Ja ne kilpirauhashormonit pitää mittauttaa tietenkin.
Kyllä, lääkkeillä on haittoja , joillain erittäin haitallisia.
Keskusteluapua kyllä on, mutta en mä puhu. Menen vain lukkoon ja tuntuu että mun asiat ei kuulu sille. Aina jos erehdyn sanomaan jotain niin se ymmärtää mut väärin ja mua alkaa kaduttaan että edes avasin suuni.
Nukkumaan mä yritän mennä mahdollisimman säännöllisesti, yleensä joskus kahdekasalta mutta joskus se venyy jonnekin puoleen yöhön. Se nukahtaminen mulla sitten on suurempi ongelma, saatan pyöriä jopa viisi tuntia sängyssä enne nukahtamista ja heräilen todella paljon yön aikana.
Syöminen mulla on vähän niin ja näin... Kaikki maistuu pahalta ja mun on todella vaikea keksiä ruokia joita mä saisin kurkusta alas. Kala on yksi tällainen mutta se on vain niin kallista. Salaattia ja vihanneksia yritän syödä tacojen muodossa. Siinä mun yleisimmät ruuat sitten olikin. Ruokarytmi on epäsäännöllinen, joskus en syö päivän aikana mitään ja jonain toisena päivänä ahdan napaani useamman pakastepizzan ja suklaalevyn. Vitamiineja mä yritän muista syödä.
Lenkkeilyä mä harrastin vielä vuosi sitte mutta johonkin se vain jäi ja nyt se tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta :/ Tuntuu ettei mulla edes riittäisi voimat siihen vaan pyörtyisin johonkin ojaan. Kilppariarvot on mitattu ja niitten pitäisi olla kunnossa.
Mulla on jaksoja jolloin mä elän terveellisemmin ja nukun paremmin, mutta mieliala silti tuntuu pysyvän samana. Siksi mä kai enää jaksakkaan yrittää niin paljoa. Mulla on vaan niin voimaton olo
Ap
Haittaa, pelkkää haittaa.
Olin henkisesti aivan uupunut, valunut harmaaseen limboon. En hautonut aktiivisesti itsemurhaa, mutta elämänhaluni oli täysin kadonnut, eikä minua "haitannut" edes pitkin lattiota vaeltavat tuholaishyönteisten toukka-armeijat kun oma huoneeni oli niin saastainen.
Sain lääkityksen 16 -vuotiaana, pahimman kauden siirtyessä taaksepäin, ja siitä oli vain ja ainoastaan pelkkää haittaa. Henkisen sumun lisäksi vierelle tuli fyysinen sumu, eli olin käytännössä vuorokauden ympäri aivan zombiena, olin saamattomampi kuin ennen lääkitystä. Aivoni lakkasivat toimimasta niin, etten enää "osannut oppia" esim. uusia sanoja enkä sisäistänyt lukemaani (aivan uutta minulle) unistani tuli todella kauheita, kaikki vähäisetkin seksuaaliset tuntemukset ja kyvykkyydet katosivat totaalisesti, kuukautiskierto meni aivan sekaisin, heräsin öisin syömään enkä muistanut asiasta enää aamulla mitään -> paino nousi vuoden aikana yli 30 kiloa ja viimeisetkin itsetuntoni rippeet hävisivät, häpesin itseäni entistä enemmän. Voisin jatkaa listaa loputtomiin. Söin lääkkeitä vielä kaksikymppisenä, vaikka pahin oli jo lähes takana, kun alotin lääkityksen. Lopetin lääkkeet vastoin lääkärin ohjeita ja nyt neljä vuotta myöhemmin olen taas elossa. Kykenen ajattelemaan, tuntemaan, toimimaan, seuraamaan keskustelua ja oppimaan vieraita kieliä ilman mitään ongelmia.
Luulenpa, että lääkkeiden sijaan minun olisi pitänyt ohjautua terapiaan. Pääsin pakoon sairaita ja epäinhimillisiä kotioloja peruskoulun jälkeen kun muutin opiskelemaan uudelle paikkakunnalle ja asetuin kodiksi soluasuntoon. Psyykkinen alamäki alkoi heti, kun elämä oli vihdoin asettumassa normaaliksi :/
15, normaalisti syövä ihminen ei tarvitse lisävitamiineja. Ne jopa lisäävät syöpäriskiä. Lopeta lisäravinteiden tuputus, sinä taidat tupata melkein jokaiseen masennusta koskevaan ketjuun tuputtamaan noita. Et suinkaan itse myy lisäravinteita...?
http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005354105.html
"Liiallinen vitamiinien saanti voi lisätä jopa syövän riskiä – Lääkäri: ”En söisi edes monivitamiinia, jos olisin normaali terve ihminen”
Lisäravinnepillereiden haitallisuus tulee ihmisille usein yllätyksenä, kertovat ravitsemusterapeutti ja lääkäri.
RUNSAS vitamiinien syönti ei lisää terveyttä tai suojaa syöviltä. Tutkimusten mukaan asia voi olla jopa päinvastoin. Jotkin vitamiinit ja hivenaineet näyttävät jopa lisäävän syöpäriskiä, selviää useista tällä vuosituhannella tehdyistä tutkimuksista ja tutkimusyhteenvedoista.
Taas täällä on niin vastakkaisia näkemyksiä :/ Psykologi, lääkäri ja vanhemmat on jo pidemmän aikaa painostanut aloittamaan lääkkeet, mutta mä olen miettinyt juuri tuota zombiksi muuttumista. En mä halua kuolettaa mun tunteita vaikka mulla olisi kuinka huono olo. Mä en vain pääse eteenpäin yhtään missään ja tuntuu että mä hukkaan mun elämää tässä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Taas täällä on niin vastakkaisia näkemyksiä :/ Psykologi, lääkäri ja vanhemmat on jo pidemmän aikaa painostanut aloittamaan lääkkeet, mutta mä olen miettinyt juuri tuota zombiksi muuttumista. En mä halua kuolettaa mun tunteita vaikka mulla olisi kuinka huono olo. Mä en vain pääse eteenpäin yhtään missään ja tuntuu että mä hukkaan mun elämää tässä.
Ap
Joo. Älä nyt missään nimessä usko psykologia, lääkäriä äläkä vanhempia. Kyllähän nyt masentunut (eli mielenterveysongelmainen) oman sairautensa keskellä yksin tietää mikä hänelle on parasta. Jatka ihmeessä sitä sänkyyn lahoamista jos ei lääkkeet kelpaa. Sillä möllöttämisellä ja lakanoissa hautumisellako meinaat sitten parantua?
Vierailija kirjoitti:
Taas täällä on niin vastakkaisia näkemyksiä :/ Psykologi, lääkäri ja vanhemmat on jo pidemmän aikaa painostanut aloittamaan lääkkeet, mutta mä olen miettinyt juuri tuota zombiksi muuttumista. En mä halua kuolettaa mun tunteita vaikka mulla olisi kuinka huono olo. Mä en vain pääse eteenpäin yhtään missään ja tuntuu että mä hukkaan mun elämää tässä.
Ap
Etsi tietoa aiheesta. Lue kirjoja. Suomessa syödään aivan liikaa lääkkeitä. Kun OECD keskimääräinen arvo on noin 50, meillä se on jo noin 80. Tulokset näet kadulla.
Mihin SSRI-käyttö voi johtaa? Vaikka tähän http://akukopakkala.fi/piilotettu-kansansairaus-ssri-riippuvuus/
Mihin SSRI-käyttämättämyys voi johtaa? Parempaan ja kokonaisvaltaisempaan hoitoon.
En tunne yhtään ihmistä, joka olisi aidosti parantunut lääkkeille. Ajallisesti he ovat voineet parantua samaan aikaan kun ovat lääkkeitä syöneet, sillä masennuskin tuppaa parantumaan spontaanisti ajan kanssa. Vain hyvin harvat jäävät aidosti sinne mustaan aukkoon.
*masennuslääkkeistä, ennen kuin joku ehtii sanomaan...