Onko masennislääkkeistä ollut sinulle enemmän haittaa vai hyötyä?

Väsynyt kirjoitti:

Taas kerran psyka mainitsi lääkkeiden aloittamisesta enkä oikein tiedä... Olen aika lääkevastainen ja lukenut sen verran kauhukokemuksia masennuslääkkeistä etten oikein haluaisi aloittaa niiden ottamista. Olen ollut vähän masentunut oikeastaan aina, mutta viimeiset neljä vuotta olen elänyt kuin jossain huurussa ja katsonut lasin läpi miten muut elää elämäänsä. Seurassa jaksan välillä hymyillä ja nauraa, mutta kun koulupäivä on ohi niin menen vain takaisin sänkyyn loppupäiväksi ja odotan päivän loppumista. Odotan että tapahtuisi jotain. Että mulle yhtäkkiä vain tulisi hyvä olo ja voisin elää taas normaalisti. Aamuisin mulla menee vähintään tunti siihen että pääsen ylös, joskus en nouse ollenkaan. Herääminen tuntuu niin turhalta. Jos mua väsyttää niin miksi mä haluaisin nousta ylös tähän kylmään maailmaan (asuntolan pattereihin ei saa koskea ja tää huone on aina aamuisin ihan jäätävän kylmä), kun voisi vaan jäädä lämpimän peiton alle nukkumaan ja nähdä unta paremmasta elämästä?

Tuntuu että neljä vuotta mun elämästä on vain "kadonnut". Vastahan mä aloitin yläasteen ja nyt on muka kolmas vuosi lukiota menossa. Mä en vain elä. Mikään ei mene eteenpäin ja ajatukset junnaa paikoillaan. Mä olen yhä se sama syrjitty ja pelokas seiskaluokkalainen, joka menee iltaisin salaa peiton alle itkemään kun vanhemmat huutaa viereisessä huoneessa. Nyt mun pitäisi tehdä äikänessee ja esitelmä, terveystiedossa joku raportti ja esitelmä, lukea ruotsintestiin, ottaa autokouluun yhteyttä kun se jäi kesken viime vuonna ja... En vain jaksa. Ei musta ole tähän. Tunneiltakaan ei kestä olla enää yhtään poissaoloa tai lennän kurssilta.

Älä vaan kokeile lääkkeitä vaan ala kampanjoimaan niitä vastaan tällä foorumilla, niin kuin tapana on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas täällä on niin vastakkaisia näkemyksiä :/ Psykologi, lääkäri ja vanhemmat on jo pidemmän aikaa painostanut aloittamaan lääkkeet, mutta mä olen miettinyt juuri tuota zombiksi muuttumista. En mä halua kuolettaa mun tunteita vaikka mulla olisi kuinka huono olo. Mä en vain pääse eteenpäin yhtään missään ja tuntuu että mä hukkaan mun elämää tässä.

Ap

Joo. Älä nyt missään nimessä usko psykologia, lääkäriä äläkä vanhempia. Kyllähän nyt masentunut (eli mielenterveysongelmainen) oman sairautensa keskellä yksin tietää mikä hänelle on parasta. Jatka ihmeessä sitä sänkyyn lahoamista jos ei lääkkeet kelpaa. Sillä möllöttämisellä ja lakanoissa hautumisellako meinaat sitten parantua?

Tilastojen ja tutkimusten perusteella ei kannata uskoakkaan. Meillä syödään maailman eniten lääkkeitä suhteessa väestöön ja tulokset jokainen näkee ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas täällä on niin vastakkaisia näkemyksiä :/ Psykologi, lääkäri ja vanhemmat on jo pidemmän aikaa painostanut aloittamaan lääkkeet, mutta mä olen miettinyt juuri tuota zombiksi muuttumista. En mä halua kuolettaa mun tunteita vaikka mulla olisi kuinka huono olo. Mä en vain pääse eteenpäin yhtään missään ja tuntuu että mä hukkaan mun elämää tässä.

Ap

Etsi tietoa aiheesta. Lue kirjoja. Suomessa syödään aivan liikaa lääkkeitä. Kun OECD keskimääräinen arvo on noin 50, meillä se on jo noin 80. Tulokset näet kadulla.

Mihin SSRI-käyttö voi johtaa? Vaikka tähän http://akukopakkala.fi/piilotettu-kansansairaus-ssri-riippuvuus/

Mihin SSRI-käyttämättämyys voi johtaa? Parempaan ja kokonaisvaltaisempaan hoitoon.

En tunne yhtään ihmistä, joka olisi aidosti parantunut lääkkeille. Ajallisesti he ovat voineet parantua samaan aikaan kun ovat lääkkeitä syöneet, sillä masennuskin tuppaa parantumaan spontaanisti ajan kanssa. Vain hyvin harvat jäävät aidosti sinne mustaan aukkoon.

Montako Aku Kopakkalan parantamaa ihmistä tunnet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas täällä on niin vastakkaisia näkemyksiä :/ Psykologi, lääkäri ja vanhemmat on jo pidemmän aikaa painostanut aloittamaan lääkkeet, mutta mä olen miettinyt juuri tuota zombiksi muuttumista. En mä halua kuolettaa mun tunteita vaikka mulla olisi kuinka huono olo. Mä en vain pääse eteenpäin yhtään missään ja tuntuu että mä hukkaan mun elämää tässä.

Ap

Joo. Älä nyt missään nimessä usko psykologia, lääkäriä äläkä vanhempia. Kyllähän nyt masentunut (eli mielenterveysongelmainen) oman sairautensa keskellä yksin tietää mikä hänelle on parasta. Jatka ihmeessä sitä sänkyyn lahoamista jos ei lääkkeet kelpaa. Sillä möllöttämisellä ja lakanoissa hautumisellako meinaat sitten parantua?

Tässähän mä juuri kyselen ihmisten kokemuksia lääkkeistä. Ja kyllä, mä olen todella skeptinen niitten toimivuuden suhteen. Suomessa melkein puoli miljoonaa ihmistä vetää masennuslääkkeitä ja silti tää maa on täynnä masentuneita. Pitäisi varmaan vaan ottaa ne lääkkeet ja kytkeä tunteet off-asentoon, niin kaikki olisi tyytyväisiä. Ja minä, mielenterveysongelmainen, omistan myös aivot vaikkei ne aina aivan täysillä kävisikään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Taas täällä on niin vastakkaisia näkemyksiä :/ Psykologi, lääkäri ja vanhemmat on jo pidemmän aikaa painostanut aloittamaan lääkkeet, mutta mä olen miettinyt juuri tuota zombiksi muuttumista. En mä halua kuolettaa mun tunteita vaikka mulla olisi kuinka huono olo. Mä en vain pääse eteenpäin yhtään missään ja tuntuu että mä hukkaan mun elämää tässä.

Ap

Paha sanoa, mitä lääkkeitä sulle on tarjottu? Ainakaan SSRI ei tee miksikään zombieksi, koska se ei lamaa, vaan päinvastoin aktivoi.

Hyötyä ehdottomasti. Syön vanhanajan masennuslääkettä. Ssri-lääkkeet eivät sopineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas täällä on niin vastakkaisia näkemyksiä :/ Psykologi, lääkäri ja vanhemmat on jo pidemmän aikaa painostanut aloittamaan lääkkeet, mutta mä olen miettinyt juuri tuota zombiksi muuttumista. En mä halua kuolettaa mun tunteita vaikka mulla olisi kuinka huono olo. Mä en vain pääse eteenpäin yhtään missään ja tuntuu että mä hukkaan mun elämää tässä.

Ap

Paha sanoa, mitä lääkkeitä sulle on tarjottu? Ainakaan SSRI ei tee miksikään zombieksi, koska se ei lamaa, vaan päinvastoin aktivoi.

Lääkkeen nimi mainittiin viimeksi joskus viime vuonna joten mä en muista sitä enää

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas täällä on niin vastakkaisia näkemyksiä :/ Psykologi, lääkäri ja vanhemmat on jo pidemmän aikaa painostanut aloittamaan lääkkeet, mutta mä olen miettinyt juuri tuota zombiksi muuttumista. En mä halua kuolettaa mun tunteita vaikka mulla olisi kuinka huono olo. Mä en vain pääse eteenpäin yhtään missään ja tuntuu että mä hukkaan mun elämää tässä.

Ap

Etsi tietoa aiheesta. Lue kirjoja. Suomessa syödään aivan liikaa lääkkeitä. Kun OECD keskimääräinen arvo on noin 50, meillä se on jo noin 80. Tulokset näet kadulla.

Mihin SSRI-käyttö voi johtaa? Vaikka tähän http://akukopakkala.fi/piilotettu-kansansairaus-ssri-riippuvuus/

Mihin SSRI-käyttämättämyys voi johtaa? Parempaan ja kokonaisvaltaisempaan hoitoon.

En tunne yhtään ihmistä, joka olisi aidosti parantunut lääkkeille. Ajallisesti he ovat voineet parantua samaan aikaan kun ovat lääkkeitä syöneet, sillä masennuskin tuppaa parantumaan spontaanisti ajan kanssa. Vain hyvin harvat jäävät aidosti sinne mustaan aukkoon.

Montako Aku Kopakkalan parantamaa ihmistä tunnet?

Noin 45.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas täällä on niin vastakkaisia näkemyksiä :/ Psykologi, lääkäri ja vanhemmat on jo pidemmän aikaa painostanut aloittamaan lääkkeet, mutta mä olen miettinyt juuri tuota zombiksi muuttumista. En mä halua kuolettaa mun tunteita vaikka mulla olisi kuinka huono olo. Mä en vain pääse eteenpäin yhtään missään ja tuntuu että mä hukkaan mun elämää tässä.

Ap

Joo. Älä nyt missään nimessä usko psykologia, lääkäriä äläkä vanhempia. Kyllähän nyt masentunut (eli mielenterveysongelmainen) oman sairautensa keskellä yksin tietää mikä hänelle on parasta. Jatka ihmeessä sitä sänkyyn lahoamista jos ei lääkkeet kelpaa. Sillä möllöttämisellä ja lakanoissa hautumisellako meinaat sitten parantua?

Tässähän mä juuri kyselen ihmisten kokemuksia lääkkeistä. Ja kyllä, mä olen todella skeptinen niitten toimivuuden suhteen. Suomessa melkein puoli miljoonaa ihmistä vetää masennuslääkkeitä ja silti tää maa on täynnä masentuneita. Pitäisi varmaan vaan ottaa ne lääkkeet ja kytkeä tunteet off-asentoon, niin kaikki olisi tyytyväisiä. Ja minä, mielenterveysongelmainen, omistan myös aivot vaikkei ne aina aivan täysillä kävisikään.

Ap

Jos et ole lukenut palstaa niin kerron sinulle: täällä ovat Suomen lääkevastaisimmat ihmiset avaamassa hysteerisiä ketjuja joka viikko ja vastaukseksi tulevat kumma kyllä aina täsmälleen samat identtiset viestit.

Vierailija kirjoitti:

Hyötyä ehdottomasti. Pystyn elämään suhteellisen normaalia elämää, kuten valmistumaan, löytämään töitä ja puolison, käymään läpi terapian. Olen ollut masentunut lapsesta asti, 26-vuotiaana todettiin persoonallisuushäiriö. Nyt lähes 4-kymppisenä elän ihan tavallista arkea iloineen ja suruineen. En olisi varmasti enää edes hengissä ilman lääkitystä ja toivoisin että olisin saanut apua jo yläasteaikoina, viimeistään lukiossa.

Tsemppiä sinulle! Toivottavasti löydät elämänilon, oli se sitten lääkkeiden avulla tai ilman.

Mikä persoonallisuushäiriö? Mä olen myös ollut lapsesta asti masentunut. En ole ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas täällä on niin vastakkaisia näkemyksiä :/ Psykologi, lääkäri ja vanhemmat on jo pidemmän aikaa painostanut aloittamaan lääkkeet, mutta mä olen miettinyt juuri tuota zombiksi muuttumista. En mä halua kuolettaa mun tunteita vaikka mulla olisi kuinka huono olo. Mä en vain pääse eteenpäin yhtään missään ja tuntuu että mä hukkaan mun elämää tässä.

Ap

Joo. Älä nyt missään nimessä usko psykologia, lääkäriä äläkä vanhempia. Kyllähän nyt masentunut (eli mielenterveysongelmainen) oman sairautensa keskellä yksin tietää mikä hänelle on parasta. Jatka ihmeessä sitä sänkyyn lahoamista jos ei lääkkeet kelpaa. Sillä möllöttämisellä ja lakanoissa hautumisellako meinaat sitten parantua?

Tässähän mä juuri kyselen ihmisten kokemuksia lääkkeistä. Ja kyllä, mä olen todella skeptinen niitten toimivuuden suhteen. Suomessa melkein puoli miljoonaa ihmistä vetää masennuslääkkeitä ja silti tää maa on täynnä masentuneita. Pitäisi varmaan vaan ottaa ne lääkkeet ja kytkeä tunteet off-asentoon, niin kaikki olisi tyytyväisiä. Ja minä, mielenterveysongelmainen, omistan myös aivot vaikkei ne aina aivan täysillä kävisikään.

Ap

No käytä sitten niitä aivojas ja tajuat, että kyseleminen ihmisten kokemuksista on aivan turhaa. Se ei sua auta pätkääkään, että Matti sanoo miten lääkkeet pelastivat hänen elämänsä. Ja Maija taas tilittää, miten lääkkeet aiheuttivat aivan hirveitä sivuvaikutuksia ja vaan pahensivat oloa. Tavutetaanpa että menee perille: Y K S I L Ö L L I S T Ä ! Sä et voi muiden kokemuksien perusteella tietää tai päättää etukäteen sopivatko lääkkeet sulle vai ei. Ainoastaan kokeilemalla ja tämän nämä psykologi, lääkäri ja vanhemmat tajuavat.

Et muuten vastannut, että jos ja kun sulle ei lääkkeet kerran kelpaa niin mikä oli sitten SINUN masterplan suunnitelma tilanteesi paranemiseksi? Koska sellainenhan sulla taatusti on, kun on jo peruskoulutkin käyty ja sulla on varaa ohittaa ammattilaisten kun psykologin ja lääkärin suositukset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas täällä on niin vastakkaisia näkemyksiä :/ Psykologi, lääkäri ja vanhemmat on jo pidemmän aikaa painostanut aloittamaan lääkkeet, mutta mä olen miettinyt juuri tuota zombiksi muuttumista. En mä halua kuolettaa mun tunteita vaikka mulla olisi kuinka huono olo. Mä en vain pääse eteenpäin yhtään missään ja tuntuu että mä hukkaan mun elämää tässä.

Ap

Joo. Älä nyt missään nimessä usko psykologia, lääkäriä äläkä vanhempia. Kyllähän nyt masentunut (eli mielenterveysongelmainen) oman sairautensa keskellä yksin tietää mikä hänelle on parasta. Jatka ihmeessä sitä sänkyyn lahoamista jos ei lääkkeet kelpaa. Sillä möllöttämisellä ja lakanoissa hautumisellako meinaat sitten parantua?

Tässähän mä juuri kyselen ihmisten kokemuksia lääkkeistä. Ja kyllä, mä olen todella skeptinen niitten toimivuuden suhteen. Suomessa melkein puoli miljoonaa ihmistä vetää masennuslääkkeitä ja silti tää maa on täynnä masentuneita. Pitäisi varmaan vaan ottaa ne lääkkeet ja kytkeä tunteet off-asentoon, niin kaikki olisi tyytyväisiä. Ja minä, mielenterveysongelmainen, omistan myös aivot vaikkei ne aina aivan täysillä kävisikään.

Ap

Jos et ole lukenut palstaa niin kerron sinulle: täällä ovat Suomen lääkevastaisimmat ihmiset avaamassa hysteerisiä ketjuja joka viikko ja vastaukseksi tulevat kumma kyllä aina täsmälleen samat identtiset viestit.

Ihan päinvastoin: täällä on lääkemyönteisimmät trollit, jotka tekee aina samoja aloituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas täällä on niin vastakkaisia näkemyksiä :/ Psykologi, lääkäri ja vanhemmat on jo pidemmän aikaa painostanut aloittamaan lääkkeet, mutta mä olen miettinyt juuri tuota zombiksi muuttumista. En mä halua kuolettaa mun tunteita vaikka mulla olisi kuinka huono olo. Mä en vain pääse eteenpäin yhtään missään ja tuntuu että mä hukkaan mun elämää tässä.

Ap

Joo. Älä nyt missään nimessä usko psykologia, lääkäriä äläkä vanhempia. Kyllähän nyt masentunut (eli mielenterveysongelmainen) oman sairautensa keskellä yksin tietää mikä hänelle on parasta. Jatka ihmeessä sitä sänkyyn lahoamista jos ei lääkkeet kelpaa. Sillä möllöttämisellä ja lakanoissa hautumisellako meinaat sitten parantua?

Tässähän mä juuri kyselen ihmisten kokemuksia lääkkeistä. Ja kyllä, mä olen todella skeptinen niitten toimivuuden suhteen. Suomessa melkein puoli miljoonaa ihmistä vetää masennuslääkkeitä ja silti tää maa on täynnä masentuneita. Pitäisi varmaan vaan ottaa ne lääkkeet ja kytkeä tunteet off-asentoon, niin kaikki olisi tyytyväisiä. Ja minä, mielenterveysongelmainen, omistan myös aivot vaikkei ne aina aivan täysillä kävisikään.

Ap

No käytä sitten niitä aivojas ja tajuat, että kyseleminen ihmisten kokemuksista on aivan turhaa. Se ei sua auta pätkääkään, että Matti sanoo miten lääkkeet pelastivat hänen elämänsä. Ja Maija taas tilittää, miten lääkkeet aiheuttivat aivan hirveitä sivuvaikutuksia ja vaan pahensivat oloa. Tavutetaanpa että menee perille: Y K S I L Ö L L I S T Ä ! Sä et voi muiden kokemuksien perusteella tietää tai päättää etukäteen sopivatko lääkkeet sulle vai ei. Ainoastaan kokeilemalla ja tämän nämä psykologi, lääkäri ja vanhemmat tajuavat.

Et muuten vastannut, että jos ja kun sulle ei lääkkeet kerran kelpaa niin mikä oli sitten SINUN masterplan suunnitelma tilanteesi paranemiseksi? Koska sellainenhan sulla taatusti on, kun on jo peruskoulutkin käyty ja sulla on varaa ohittaa ammattilaisten kun psykologin ja lääkärin suositukset?

Ollaanpa sitä vihaisia. Mun masterplan on hypätä sillalta

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas täällä on niin vastakkaisia näkemyksiä :/ Psykologi, lääkäri ja vanhemmat on jo pidemmän aikaa painostanut aloittamaan lääkkeet, mutta mä olen miettinyt juuri tuota zombiksi muuttumista. En mä halua kuolettaa mun tunteita vaikka mulla olisi kuinka huono olo. Mä en vain pääse eteenpäin yhtään missään ja tuntuu että mä hukkaan mun elämää tässä.

Ap

Joo. Älä nyt missään nimessä usko psykologia, lääkäriä äläkä vanhempia. Kyllähän nyt masentunut (eli mielenterveysongelmainen) oman sairautensa keskellä yksin tietää mikä hänelle on parasta. Jatka ihmeessä sitä sänkyyn lahoamista jos ei lääkkeet kelpaa. Sillä möllöttämisellä ja lakanoissa hautumisellako meinaat sitten parantua?

Tässähän mä juuri kyselen ihmisten kokemuksia lääkkeistä. Ja kyllä, mä olen todella skeptinen niitten toimivuuden suhteen. Suomessa melkein puoli miljoonaa ihmistä vetää masennuslääkkeitä ja silti tää maa on täynnä masentuneita. Pitäisi varmaan vaan ottaa ne lääkkeet ja kytkeä tunteet off-asentoon, niin kaikki olisi tyytyväisiä. Ja minä, mielenterveysongelmainen, omistan myös aivot vaikkei ne aina aivan täysillä kävisikään.

Ap

No käytä sitten niitä aivojas ja tajuat, että kyseleminen ihmisten kokemuksista on aivan turhaa. Se ei sua auta pätkääkään, että Matti sanoo miten lääkkeet pelastivat hänen elämänsä. Ja Maija taas tilittää, miten lääkkeet aiheuttivat aivan hirveitä sivuvaikutuksia ja vaan pahensivat oloa. Tavutetaanpa että menee perille: Y K S I L Ö L L I S T Ä ! Sä et voi muiden kokemuksien perusteella tietää tai päättää etukäteen sopivatko lääkkeet sulle vai ei. Ainoastaan kokeilemalla ja tämän nämä psykologi, lääkäri ja vanhemmat tajuavat.

Et muuten vastannut, että jos ja kun sulle ei lääkkeet kerran kelpaa niin mikä oli sitten SINUN masterplan suunnitelma tilanteesi paranemiseksi? Koska sellainenhan sulla taatusti on, kun on jo peruskoulutkin käyty ja sulla on varaa ohittaa ammattilaisten kun psykologin ja lääkärin suositukset?

Ollaanpa sitä vihaisia. Mun masterplan on hypätä sillalta

Ap

Toivotaan sitten, että se lääkevastaisuus antaa sulle potkua siihen viimeiseen hyppyyn. Kannattaa ottaa kunnon vauhdit, jotta voit edes kerran kokea jotain muutakin kuin ne petivaatteet ihoa vasten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas täällä on niin vastakkaisia näkemyksiä :/ Psykologi, lääkäri ja vanhemmat on jo pidemmän aikaa painostanut aloittamaan lääkkeet, mutta mä olen miettinyt juuri tuota zombiksi muuttumista. En mä halua kuolettaa mun tunteita vaikka mulla olisi kuinka huono olo. Mä en vain pääse eteenpäin yhtään missään ja tuntuu että mä hukkaan mun elämää tässä.

Ap

Joo. Älä nyt missään nimessä usko psykologia, lääkäriä äläkä vanhempia. Kyllähän nyt masentunut (eli mielenterveysongelmainen) oman sairautensa keskellä yksin tietää mikä hänelle on parasta. Jatka ihmeessä sitä sänkyyn lahoamista jos ei lääkkeet kelpaa. Sillä möllöttämisellä ja lakanoissa hautumisellako meinaat sitten parantua?

Tässähän mä juuri kyselen ihmisten kokemuksia lääkkeistä. Ja kyllä, mä olen todella skeptinen niitten toimivuuden suhteen. Suomessa melkein puoli miljoonaa ihmistä vetää masennuslääkkeitä ja silti tää maa on täynnä masentuneita. Pitäisi varmaan vaan ottaa ne lääkkeet ja kytkeä tunteet off-asentoon, niin kaikki olisi tyytyväisiä. Ja minä, mielenterveysongelmainen, omistan myös aivot vaikkei ne aina aivan täysillä kävisikään.

Ap

No käytä sitten niitä aivojas ja tajuat, että kyseleminen ihmisten kokemuksista on aivan turhaa. Se ei sua auta pätkääkään, että Matti sanoo miten lääkkeet pelastivat hänen elämänsä. Ja Maija taas tilittää, miten lääkkeet aiheuttivat aivan hirveitä sivuvaikutuksia ja vaan pahensivat oloa. Tavutetaanpa että menee perille: Y K S I L Ö L L I S T Ä ! Sä et voi muiden kokemuksien perusteella tietää tai päättää etukäteen sopivatko lääkkeet sulle vai ei. Ainoastaan kokeilemalla ja tämän nämä psykologi, lääkäri ja vanhemmat tajuavat.

Et muuten vastannut, että jos ja kun sulle ei lääkkeet kerran kelpaa niin mikä oli sitten SINUN masterplan suunnitelma tilanteesi paranemiseksi? Koska sellainenhan sulla taatusti on, kun on jo peruskoulutkin käyty ja sulla on varaa ohittaa ammattilaisten kun psykologin ja lääkärin suositukset?

Ollaanpa sitä vihaisia. Mun masterplan on hypätä sillalta

Ap

Toivotaan sitten, että se lääkevastaisuus antaa sulle potkua siihen viimeiseen hyppyyn. Kannattaa ottaa kunnon vauhdit, jotta voit edes kerran kokea jotain muutakin kuin ne petivaatteet ihoa vasten.

Kiitti tsempeistä. Tulee aina niin hyvä olo kun erehtyy kirjoittamaan tälle palstalle

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas täällä on niin vastakkaisia näkemyksiä :/ Psykologi, lääkäri ja vanhemmat on jo pidemmän aikaa painostanut aloittamaan lääkkeet, mutta mä olen miettinyt juuri tuota zombiksi muuttumista. En mä halua kuolettaa mun tunteita vaikka mulla olisi kuinka huono olo. Mä en vain pääse eteenpäin yhtään missään ja tuntuu että mä hukkaan mun elämää tässä.

Ap

Joo. Älä nyt missään nimessä usko psykologia, lääkäriä äläkä vanhempia. Kyllähän nyt masentunut (eli mielenterveysongelmainen) oman sairautensa keskellä yksin tietää mikä hänelle on parasta. Jatka ihmeessä sitä sänkyyn lahoamista jos ei lääkkeet kelpaa. Sillä möllöttämisellä ja lakanoissa hautumisellako meinaat sitten parantua?

Tässähän mä juuri kyselen ihmisten kokemuksia lääkkeistä. Ja kyllä, mä olen todella skeptinen niitten toimivuuden suhteen. Suomessa melkein puoli miljoonaa ihmistä vetää masennuslääkkeitä ja silti tää maa on täynnä masentuneita. Pitäisi varmaan vaan ottaa ne lääkkeet ja kytkeä tunteet off-asentoon, niin kaikki olisi tyytyväisiä. Ja minä, mielenterveysongelmainen, omistan myös aivot vaikkei ne aina aivan täysillä kävisikään.

Ap

No käytä sitten niitä aivojas ja tajuat, että kyseleminen ihmisten kokemuksista on aivan turhaa. Se ei sua auta pätkääkään, että Matti sanoo miten lääkkeet pelastivat hänen elämänsä. Ja Maija taas tilittää, miten lääkkeet aiheuttivat aivan hirveitä sivuvaikutuksia ja vaan pahensivat oloa. Tavutetaanpa että menee perille: Y K S I L Ö L L I S T Ä ! Sä et voi muiden kokemuksien perusteella tietää tai päättää etukäteen sopivatko lääkkeet sulle vai ei. Ainoastaan kokeilemalla ja tämän nämä psykologi, lääkäri ja vanhemmat tajuavat.

Et muuten vastannut, että jos ja kun sulle ei lääkkeet kerran kelpaa niin mikä oli sitten SINUN masterplan suunnitelma tilanteesi paranemiseksi? Koska sellainenhan sulla taatusti on, kun on jo peruskoulutkin käyty ja sulla on varaa ohittaa ammattilaisten kun psykologin ja lääkärin suositukset?

Ollaanpa sitä vihaisia. Mun masterplan on hypätä sillalta

Ap

Toivotaan sitten, että se lääkevastaisuus antaa sulle potkua siihen viimeiseen hyppyyn. Kannattaa ottaa kunnon vauhdit, jotta voit edes kerran kokea jotain muutakin kuin ne petivaatteet ihoa vasten.

Kiitti tsempeistä. Tulee aina niin hyvä olo kun erehtyy kirjoittamaan tälle palstalle

Ap

Muista ottaa asiat lungisti ja perehtyä faktoihin. Faktoja eivät välttämättä kerro professorit, asiantuntijat tai edes puskaradio. Ainoa tapa on ottaa itse selvää asioista ja suhtautua vähän kaikkeen sopivalla kritiikillä. Tärkeintä on antaa itsellensä aikaa ja opiskella sairauttansa. Kun sairautensa tuntee, voi sitä myös hallita.

Ehdottomasti hyötyä. Mä en oo kokenu et masennuslääkkeistä on ollut mulle mitään haittaa, jos ei lasketa sitä et niihin menee rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas täällä on niin vastakkaisia näkemyksiä :/ Psykologi, lääkäri ja vanhemmat on jo pidemmän aikaa painostanut aloittamaan lääkkeet, mutta mä olen miettinyt juuri tuota zombiksi muuttumista. En mä halua kuolettaa mun tunteita vaikka mulla olisi kuinka huono olo. Mä en vain pääse eteenpäin yhtään missään ja tuntuu että mä hukkaan mun elämää tässä.

Ap

Joo. Älä nyt missään nimessä usko psykologia, lääkäriä äläkä vanhempia. Kyllähän nyt masentunut (eli mielenterveysongelmainen) oman sairautensa keskellä yksin tietää mikä hänelle on parasta. Jatka ihmeessä sitä sänkyyn lahoamista jos ei lääkkeet kelpaa. Sillä möllöttämisellä ja lakanoissa hautumisellako meinaat sitten parantua?

Tässähän mä juuri kyselen ihmisten kokemuksia lääkkeistä. Ja kyllä, mä olen todella skeptinen niitten toimivuuden suhteen. Suomessa melkein puoli miljoonaa ihmistä vetää masennuslääkkeitä ja silti tää maa on täynnä masentuneita. Pitäisi varmaan vaan ottaa ne lääkkeet ja kytkeä tunteet off-asentoon, niin kaikki olisi tyytyväisiä. Ja minä, mielenterveysongelmainen, omistan myös aivot vaikkei ne aina aivan täysillä kävisikään.

Ap

No käytä sitten niitä aivojas ja tajuat, että kyseleminen ihmisten kokemuksista on aivan turhaa. Se ei sua auta pätkääkään, että Matti sanoo miten lääkkeet pelastivat hänen elämänsä. Ja Maija taas tilittää, miten lääkkeet aiheuttivat aivan hirveitä sivuvaikutuksia ja vaan pahensivat oloa. Tavutetaanpa että menee perille: Y K S I L Ö L L I S T Ä ! Sä et voi muiden kokemuksien perusteella tietää tai päättää etukäteen sopivatko lääkkeet sulle vai ei. Ainoastaan kokeilemalla ja tämän nämä psykologi, lääkäri ja vanhemmat tajuavat.

Et muuten vastannut, että jos ja kun sulle ei lääkkeet kerran kelpaa niin mikä oli sitten SINUN masterplan suunnitelma tilanteesi paranemiseksi? Koska sellainenhan sulla taatusti on, kun on jo peruskoulutkin käyty ja sulla on varaa ohittaa ammattilaisten kun psykologin ja lääkärin suositukset?

Ollaanpa sitä vihaisia. Mun masterplan on hypätä sillalta

Ap

Toivotaan sitten, että se lääkevastaisuus antaa sulle potkua siihen viimeiseen hyppyyn. Kannattaa ottaa kunnon vauhdit, jotta voit edes kerran kokea jotain muutakin kuin ne petivaatteet ihoa vasten.

Kiitti tsempeistä. Tulee aina niin hyvä olo kun erehtyy kirjoittamaan tälle palstalle

Ap

Muista ottaa asiat lungisti ja perehtyä faktoihin. Faktoja eivät välttämättä kerro professorit, asiantuntijat tai edes puskaradio. Ainoa tapa on ottaa itse selvää asioista ja suhtautua vähän kaikkeen sopivalla kritiikillä. Tärkeintä on antaa itsellensä aikaa ja opiskella sairauttansa. Kun sairautensa tuntee, voi sitä myös hallita.

Niin, jotenkin musta vain tuntuu siltä että noi haluaisi tän mun ongelman pois päiväjärjestyksestä. Että mä alkaisin taas vääntämään irvistystä naamalle ja esittämään niin onnellista. Siihen vanhemmatkin on tottunut. Ei ne jaksa katella tätä mun masennusta. Ihan sama kuinka sekaisin mä olen sisältä kunhan vaan ulospäin näyttää että kaikki on okei. Ja eikös ne lääkkeet tee juuri sitä

Ap

Ehdottomasti HAITTAA, tunteet pitää käsitellä terapiassa eikä turruttaa ja siirtää niitä lääkkeillä. Ruokavalio kuntoon, sokeri pois kokonaan ja nopeat hiilarit ja maito.

Älä hyppää sillalta. Mulla on ollut pari masennusjaksoa joista ensimmäiseen auttoivat nukahtamislääkkeet. Toiseen mulle määrättiin mieto citaloprami ja lääkäri oli sitä mieltä että "voi olla niin että sun pitää syödä näitä aina" no hitaasti lopettelin ja nyt on mennyt vuosi ilman ahdistusta.

Mutta tosiaan ensimmäinen masennus johtui mulla vaan siitä etten saanut tarpeeksi unta, illalla olin ylivirittynyt ja ahdistunut ja sitten kun viimein nukahdin säpsähdin tunnin välein hereille.

Mutta kuitenkin, ei tota silta vaihtoehtoa ennen kuin kaikki keinot on koitettu.