Miten työssä käyvät vanhemmat ehtivät?

Miettinyt samansuuntaisia, kun olen nyt ollut kuukauden töissä.

Missä vaiheessa lapsiaan näkee? Kuka jaksais kotityöt?

Eihän tässä missään välissärentoudu. :D

Tai sitten ne rentoutumisen hetket otetaan sieltä täältä, tyyliin 5 minuutin suihku.

Oma urheileminenkin on vähän niin ja näin.

Meillä kaikilla on se 24h, lapsia tai ei. Kaikkea ei ehdi, mutta lasten kanssa vietettyä aikaa automaattisesti preferoi yli sen vartin.

Minulla ei ole arkena aikaa harrastuksille tai sosiaalisille menoille, muuten en näkisi lapsiani ollenkaan.

Asiat tärkeysjärjestykseen eli omat harrastukset, rentoutukset ja sosiaalinen elämä tauolle/minimiin

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole arkena aikaa harrastuksille tai sosiaalisille menoille, muuten en näkisi lapsiani ollenkaan.

Eikö ollenkaan? Minä koetan nähdä kavereita ainakin pari kertaa viikossa arkipäivisinkin, ja harrastukseni vievät päivittäin ainakin vähän aikaa (osa on sellaisia, joita voi tehdä omaan tahtiin kotona). Äkkiseltään sitä ajattelee, että tuntuisi varmaan tosi rajoittavalta jättää elämä vain viikonloppuihin... Ap

Mihin teillä kuluu illat? Laittakaa aikatauluja.

No onhan se elämää se lastenkin kanssa vietetty aika. :) Kun on ollut koko päivän lapsistaan erossa, heidän seuraansa kaipaa.

Mutta kyllä, oma aika ja oma hyvinvointi on ne, joista tulee joustettua ja karsittua ensimmäisenä.

Tässähän se on jo sanottukin, mutta en harrasta enkä näe kavereita viikolla, oikeastaan en koskaan enää nykyisin. Jos töiden jälkeen pitää ehtiä ruokkia lapset, tehdä edes joku pieni kotihomma ja huolehtia lapset harrastuksiin niin eipä siinä itseään oikein ehdi ajatella.

Siten että muut hoitaa heidän lapsensa. Olin töissä päiväkodissa, jonne tuotiin taaperot seitsemältä ja haettiin klo 17. 

Suunnittelemalla.

Esimerkiksi mun päivä tänään:

4.45 herätys, aamutoimet

5.00 lenkille koiran kanssa

5.30 aamupala, töihin

6-14 työpäivä

14.30 kotona, päästän koiran pihalle, teen ruuan, (kanakeitto valmistumiseen valmisteluineen meni 45min.)

15.30 ruoka ja tiskikoneen tyhjennys/täyttö, läksyjen tarkastamista lasten kanssa, ovat tehneet ne heti koulun jälkeen, kotitöitä

16.45 lähden viemään yhtä lasta harrastukseen, otan koiran mukaan ja harrastuksen ajan käyn lenkillä koiran kanssa.

~18.30 kotona

19.30-20.30 oma harrastus, mies oli lasten kanssa iltapalalla kun tulin kotiin, lapset pesulle ja iltasadut

Itse menen nukkumaan yleensä klo.22, mutta koska huomenna on vapaapäivä niin tuijotan telkkaria.

Jaa-a. Onpa ap:lla passiivisaggressiivinen aloitus, jolla hän kautta rantain haluaa todellisuudessa säälitellä pienten lasten elämää, kun on niiiiiiin tylsää, kun ei ehdi harrastaakaan.

Mutta ap, jos sinulle joku harrastus on tärkeämpi kuin oma rakas lapsi, niin silloin sinun ei kyllä kannatakaan hankkia lapsia.

Minua taas ei pätkääkään harmita jättää joku turhempi harrastus vähän vähemmälle muutamaksi vuodeksi. Lapset ovat minulle turkasesti tärkeämpiä kuin vaikka hurttien käyttäminen näyttelyssä, istuminen hevosen päällä tai saven möyssääminen astioiksi.

Jotain urheilua voin hyvin harrastaa äitinäkin, kas kun meitä vanhempia ON kaksi, joten mies hoitaa lapsia ne kolme kertaa viikossa, mitä haluan käydä salilla tai lenkillä.

Sosiaalisia suhteita hoidamme enimmäkseen lapsien kanssa. Kavereillakin on lapsia, ja tykkäämme vaikkapa kokoontua toistemme luokse tekemään ruokaa.

Ei lapsia tarvitse normaalista kanssakäymisestä sulkea sivuun. Kukaan ei harrasta kännäämistä, ja lapsien läsnäollessa voi vallan hyvon juoda pari lasillista viiniä ruuan kanssa.

Matkustelu ym. taas hoituu mainiosti lastenkin kanssa.

Tätä kaikkea on vaikea lapsettoman oikeasti varmaan ymmärtää. Meille äideille lapset ovat kumminkin normaalielämää siinä missä puolisokin. Monenlaista ehtii ja voi tehdä lasten kanssa, ja lopuista priorisoidaan ne, joita halutaan tehdä ja jätetään huoletta vähän vähemmän kiinnostavat sivuun.

Voisi ehkä verrata tuota mahtavaan uuteen työhön, joka vie paljon aikaa ja tuntuu palkitsevammalta kuin mikään ikinä aiemmin. Ei siinä silloin harmittele yhtään, että voi kauheata kun ei ehdi katsoa televisiota iltaisin tai lukea ihan yhtä montaa romaania. Koska se uusi työ antaa kaikin puolin enemmän sisältöä elämään mitä ikinä menettää.

...pienten lasten ÄITIEN... sorry puuttuva avainsana.

11

Taas yksi syy olla tekemättä lapsia, nimittäin en tule toimeen alle 8 tunnin yöunilla vaikka toisinaan pakosti joutuukin, mutta jo seitsemällä olen tavallista vittuuntuneempi. Jos vuoden tai enemmänkin heräisin edes vain kolme kertaa yössä kuten pienten lasten äidit niin sekoaisin varmasti. Eihän se heräily loppuikää kestä mutta sekoaminen voi kestääkin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole arkena aikaa harrastuksille tai sosiaalisille menoille, muuten en näkisi lapsiani ollenkaan.

Eikö ollenkaan? Minä koetan nähdä kavereita ainakin pari kertaa viikossa arkipäivisinkin, ja harrastukseni vievät päivittäin ainakin vähän aikaa (osa on sellaisia, joita voi tehdä omaan tahtiin kotona). Äkkiseltään sitä ajattelee, että tuntuisi varmaan tosi rajoittavalta jättää elämä vain viikonloppuihin... Ap

Minkähänlaista elämää tarkoitat? Viikonloppuna kuule käydään hoplopissa, mummolassa, siivotaan, askarrellaan tipuja, käydään supermarketissa ostamassa 200 eurolla ruokaa ja kurahousuja, pestään pyykkiä 7 koneellista, kokataan seuraavan viikon ruuat ja hinkataan keittiön kaapeista puurot irti. Jos oikein hyvä tuuri käy niin sitä saattaa päästä saunaan ottamaan yhdet löylyt ihan omassa rauhassa.

Ap vittuilee aika suoraan, mutta saa sitä tietysti vittuilla, jos ei muuta aihepiirin tiimoilta osaa.

Sain lapset päälle kolmikymppisenä, ja olin ihan riittävästi ennättänyt "harrastaa" jo sitä ennen, aika turhanpäiväisinä pidän sellaista elämää jos vertaan sitä omiin lapsiin.

Tänään heräsin seitsemältä, herätin lapset kouluun ja lähdin itse töihin yhdeksäksi. Iltapäivällä kävin töiden jälkeen punttisalilla ja tulin kotiin kuuden jälkeen. Mies teki ruuan, minä kävin sillä välin esikoisen kanssa kangaskaupassa. Syötiin koko perhe yhdessä, hoidin kuopuksen kanssa lemmikkiä. Lapset puuhailivat huoneissaan, syötiin iltapalaa. Nyt katselen toisella silmällä leffaa ja notkun netissä, menen kohta nukkumaan, luen hiukan romaania ennen nukahtamista.

Mikä tuossa nyt oli ylivoimaista lastenhoitoa? Eivät ne lapset loputtomiin pysy passattavina vauvoina tai taaperoina, ja sen ajan taas on olemassa semmoinen jännä ajanjakso kuin vanhempainvapaat ja hoitovapaa. Niiden aikana ehtii oikein hyvin kaikenlaista, kas kun ei tarvitse olla töissä...

Vierailija kirjoitti:

Sain lapset päälle kolmikymppisenä, ja olin ihan riittävästi ennättänyt "harrastaa" jo sitä ennen, aika turhanpäiväisinä pidän sellaista elämää jos vertaan sitä omiin lapsiin.

Näköjään sinulla ei ole koskaan ollut harrastusta, joka on samalla sinulle intohimo.

Vähemmän sosiaalisia menoja, harrastuksia ja rentoutumista. Jopa ajoittain vähemmän kotitöitä, siis siisteystasoa.joutunut hieman alentamaan. Ikkunat ei ole aina tiptop pestyt tai pölyt pyyhitty säntillisesti ja säännöllisesti. Perussiistiä on toki, täydellistä ei sen saralla.

Ja ehtii kyllä harrastaa, muttei 5krt viikossa. Omista intohimoista ei tarvitse luopua, mutta pitää luovia ja karsia jonkin verran. Onneksi omat harrastukset ovat sellaisia että jopa voi kuljettaa pientä mukanaan tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole arkena aikaa harrastuksille tai sosiaalisille menoille, muuten en näkisi lapsiani ollenkaan.

Eikö ollenkaan? Minä koetan nähdä kavereita ainakin pari kertaa viikossa arkipäivisinkin, ja harrastukseni vievät päivittäin ainakin vähän aikaa (osa on sellaisia, joita voi tehdä omaan tahtiin kotona). Äkkiseltään sitä ajattelee, että tuntuisi varmaan tosi rajoittavalta jättää elämä vain viikonloppuihin... Ap

Minkähänlaista elämää tarkoitat? Viikonloppuna kuule käydään hoplopissa, mummolassa, siivotaan, askarrellaan tipuja, käydään supermarketissa ostamassa 200 eurolla ruokaa ja kurahousuja, pestään pyykkiä 7 koneellista, kokataan seuraavan viikon ruuat ja hinkataan keittiön kaapeista puurot irti. Jos oikein hyvä tuuri käy niin sitä saattaa päästä saunaan ottamaan yhdet löylyt ihan omassa rauhassa.

Kuulostaa kyllä hyvin... kokonaisvaltaiselta. :) Ap

Lapsi kasvaa hyvällä esimerkillä ja sillä että on mukana kaikessa.

Hyvin on ehditty kasvattamaan 4 lasta, nuorin enää kotona. Molemmat olemme aina käyneet töissä, työmatkoihin mennyt n 1,5h päivässä + 8h työpäivä, aika paljon työmatkojakin jolloin toinen on ollut hoitovastuussa. Sitten on tultu kotiin, tehty yhdessä ruokaa ja syöty. Sen jälkeen on tehty läksyt, joko lapsi itsenäisesti tai olemme kuulustelleet ja tarkistaneet. Illalla on vielä ollut aikaa pelata yhdessä tai katsoa vaikka leffoja. Jokaisella on ollut 1 harrastus, me vanhemmat ollaan joskus tingitty omista. Mitätön menetys. Kun lapset olivat sitten jo yläkoulussa ja hoitivat harrastukset itsenäisesti meillä vanhemmilla on ollut paljon aikaa omille harrastuksille. Mieheni esim kävi ja käy 4-5x viikossa salilla klo 6.30-7.30.

Viikonloppuna on siivottu yhdessä ja vietetty rentoa kotiaikaa jos ei ole ollut esim lasten turnauksia. Ystäväperheiden kesken laitettiin usein ruokaa porukalla. Lapset sai seuraa toisistaan ja me vanhemmat saimme istua rauhassa juttelemassa. Ja välillä mökkeiltiin toistemme luona samalla periaatteella.

Matkoillakin lapset on helposti kulkeneet mukana aina.