Päälle puhuminen ja noteerattamomuus.

Naisena työelämässä olen joutunut satoja kertoja manspleiningin uhriksi. Man+explaining eli mies kouluttaa ja opastaa naista työssään (vaikka olisi naisjohtaja tai huippuasiantuntija). Tälle on yksi sana: vallankäyttöä.

Päällepuhujia pidetään ihan maailmanlaajuisesti ainoastaan moukkina.

Epämiellyttävä ihmistyyppi, josta ei pidetä, lähinnä katsotaan kieroon ja inhotaan.

Noteerattamomuus?

Voi vaikuttaa myös, jos on vaikka asperger. Monotonisia monologeja, poukkoilua aiheesta toiseen ja päällepuhumista.

Miten voi olla, että vain yksi on noteerannut tuon noteerattamomuuden?

Mun mies on päällepuhuja. Hyvin sosiaalinen, tehnyt paljon myyntityötä ja isänsä samanlainen suulas mokoma. Pieni röyhkeys kuuluu häneen, mutta olen ruvennut huomauttaa kun hän puhuu päälleni. Ei itse sitä ees aina tajua. Lisäksi olen myös ruvennut keskeyttämään häntä jos koen että keskustelu jonka aloitan menee sivuraiteille. Se on hänelle fine, sanonut suoraan että aion sitä itsekin tehdä että saa sanotuksikin jotain.

Kaikenlaisia momuuksia sitä esiintyykin.

Kyse on lähinnä huonoista sosiaalisista taidoista. Itselläni on vähän puhevikaa, joten joudun puhumaan aika hitaasti jotta puheeni ei puuroutuisi. Oletettavasti tämän takia joudun ehkä keskimääräistä useammin päällepuhumisen uhriksi. Hyvä puoli on se, että osaan itse tietoisesti antaa muiden puhua loppuun, ja palautan myös suunvuoron, mikäli ryhmässä joku toinen joutuu päällepuhutuksi. Olen huomannut, että monikin osaa em tilanteessa arvostaa, jos joku toinen ryhmäläisistä osoittaa kuunnelleensa sanomalla päällepuhujalle tyyliin "palataan siihen myöhemmin, Maija oli sanomassa asiasta jotain" tms.

Voi olla että haluaa ihan näyttää sinulle että olet alempiarvoinen, et ole sen arvoinen että kuuntelisin ja kommunikoisin aidostsi kanssasi.

Tai sitten voi olla että henkilö pitää itseään vain todella erinomaisena ja mielenkiintoisena tyyppinä, joka innoissaan vaan selostaa omia juttujaan ja ajatuksiaan, koska kaikkiahan toki jaksaa kiinnostaa juuri ne asiat.

En jaksa kumpaakaan ihmistyyppiä. Pari kertaa voin huomauttaa, että nyt keskeytit minut, mutta jos ei ihminen itse halua kuunnella toista, en lähde edes keskustelemaan kyseisen ihmistyypin kanssa. Huonoa käytöstä, oli syy mikä hyvänsä.

Kouluttautunut ei korreloi viisauden kanssa. Tyhmä voi olla tohtorikin ;)

Just tänään kävin kaverilla, ja kun kerroin että isäni on kuollut, hän vastasi siihen pomppaamalla inoissaan yös tuolilta, että täähän mun pitää sulle kyllä näyttää, ja haki virttyneen villatakin kaapista esiteltäväksi, kun oli löytänyt niin halvalla kirpparilta... Että joo. 

Tai sitten ei vain huomannut että jollain oli juttu vielä kesken

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä kuuntelee, kun toinen puhuu (tai on ainakin hiljaa). Tunnen kuitenkin pari tyyppiä, jotka saattavat alkaa puhua päälle ihan eri asiaa tai kysymyksen jälkeen ovat hiljaa. Nämä ovat ihan koulututtettuja ihmisiä, eli ei johdu tyhmyydestä. Mistä moinen käytös johtuu?

Temperamentista. Se on synnynnäinen piirre. Ujosta ei irtoa hohtimillakaan mitään, mutta rohkea, helposti innostuva ja avoin voi puhua päälle. Yleensä tunnetilassa, eli iloisena tai vihaisena.

Minä pidän vilkkaasta keskustelusta, jossa ei jaeta puheenvuoroja viittaamisjärjestyksessä.

Aloittaja on änkyttäjä, se näkyy tekstistä. Änkyttäjä tarvitsee enemmän aikaa ja aivan varmasti tulee päällepuhutuksi.

Vaiva on yleensä psyykkinen ja siihen on hoito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä kuuntelee, kun toinen puhuu (tai on ainakin hiljaa). Tunnen kuitenkin pari tyyppiä, jotka saattavat alkaa puhua päälle ihan eri asiaa tai kysymyksen jälkeen ovat hiljaa. Nämä ovat ihan koulututtettuja ihmisiä, eli ei johdu tyhmyydestä. Mistä moinen käytös johtuu?

Temperamentista. Se on synnynnäinen piirre. Ujosta ei irtoa hohtimillakaan mitään, mutta rohkea, helposti innostuva ja avoin voi puhua päälle. Yleensä tunnetilassa, eli iloisena tai vihaisena.

Minä pidän vilkkaasta keskustelusta, jossa ei jaeta puheenvuoroja viittaamisjärjestyksessä.

Aamen.

t. eri

Töissä päällepuhuja on tällainen klassinen tapaus joka kuvittelee olevansa jokin "alfauros", ja hänellä tavan olen tulkinnut kumpuavan siitä että hän aidosti pitää muita alempinaan, etenkin naisia. Koska hän ei kuuntele, niin hän ei huomaa signaaleja, jotka normaalisti ilmaisevat puheenvuoron vaihtumista. Hän on myös todella keskittymiskyvytön ja lapsellisen oloinen, innostuessaan ei pysty hillitsemään itseään.

Asiakkaiden läsnäollessa on ollut monta kiusallista tilannetta, kun tämä saattaa puuttua minun ja asiakkaan väliseen keskusteluun puhumalla päälle ja mansplainaamalla minun erikoisalastani, josta hän ei paljoakaan tiedä. Siinä sitten yrittää tätä urpoa nolaamatta luovia niin, että asiakas saisi oikeat tiedot ja urpo ymmärtäisi lähteä sotkemasta.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on lähinnä huonoista sosiaalisista taidoista. Itselläni on vähän puhevikaa, joten joudun puhumaan aika hitaasti jotta puheeni ei puuroutuisi. Oletettavasti tämän takia joudun ehkä keskimääräistä useammin päällepuhumisen uhriksi. Hyvä puoli on se, että osaan itse tietoisesti antaa muiden puhua loppuun, ja palautan myös suunvuoron, mikäli ryhmässä joku toinen joutuu päällepuhutuksi. Olen huomannut, että monikin osaa em tilanteessa arvostaa, jos joku toinen ryhmäläisistä osoittaa kuunnelleensa sanomalla päällepuhujalle tyyliin "palataan siihen myöhemmin, Maija oli sanomassa asiasta jotain" tms.

Meillä sama ja argh kun se ei anna puhua loppuun ja alkaa pälpättää sitä omaa asiaansa. Joskus joudun muistuttamaan ennen kuin alan puhumaan että nyt et sano sanaakaan ennenkuin olen sanonut kaiken mitä haluan loppuun. Ne välispiikit mitä se alkaa joskus vetämään kesken mun lauseen on niin pitkiä että koko mun sanomisen idea vesittyy kun ehtinyt sanoa asioita loppuun saakka.

Vierailija kirjoitti:

Naisena työelämässä olen joutunut satoja kertoja manspleiningin uhriksi. Man+explaining eli mies kouluttaa ja opastaa naista työssään (vaikka olisi naisjohtaja tai huippuasiantuntija). Tälle on yksi sana: vallankäyttöä.

Jos sinulle on satoja kertoja opastettu sinun omaa työtäsi, niin jotain on varmasti pielessä joko ammattitaidossasi tai ulosannissasi. Ei minulle eikä kenellekään muulle tuntemalleni tuollaista tapahdu.

Johonkin toiseen ketjun tästä kommentoin pari viikkoa sitten itsekin.

Olen siis tuuraaja, jota pidetään jotenkin vähän yksinkertaisena ja vasta-alkajana. Työ on päätetyötä. Olen tehnyt duunia päätteiden kimpussa useampia vuosia tosiaan. Ensin tietysti sanotaan, että kysy vaan jos on jotain. Sitten kun en kysy, niin varmistetaan että onko sulla kysyttävää. Sitten kun tulee tilanne, jossa pyydän apua, tullaan rivakasti korjaamaan tilanne, mutta ei ehditä näyttää/selittää kuinka se meni ensi kertaa varten.  Vaikka pyydän.

Tulee jokin uusi tilanne (tässä päätteessä on ihan oikeasti vikaa ja juuri siksihän se tuuraajalle työnnetäänkin), pyydän apua ja alan selittää ongelmaa. Auttaja katkaisee puheeni puoleenväliin ja vauhdilla hyökkää painelemaan näppäimiä, vaikka sanon heti että voitko näyttää tämän, että osaisin ensi kerralla itsekin. Ei mitään.

Sitten tulee taas ongelma, koska tämä pääte ei niele kaikkea tai sitten minä teen virheen. Taas sama. Sitten sanon, että kuuntele kun puhun loppuun, älä puhu päälle. Tämän jouduin sanomaan kahdesti.

Tuskin tulee keikkoja tähän työpaikkaan.

Noteeraamattomuus on se toinen asia, joka koskee erityisesti tuuraajia. Ei oikein muisteta nimeä eikä naamaa, vaikka meitä olisi vain esim 5, eikä muisteta kertoa jotakin työn kannalta olennaista asiaa hänelle. Koska ajateltiin esim ettei sellaista tilannetta tule hänelle. Nähtiin tulevaisuuteen. 

Jos tuuraaja kysyy kaikilta jotain, siis avokonttorissa, niin kaikki juuri silloin keskittyvät päätteessään olevaan ongelmaan niin tiiviisti etteivät kuule/ehdi. Ai kysyitsä jotain.

Sitten remahdetaan hillittömään nauruun ihan tuuraajan sermin vieressä niin että hän ei kuule puhelimessa mitään. Koska häntä ei noteerata miksikään.  Samoin voidaan kailottaa tuuraajan sermin vieressä puhelimeen työasioita kovalla äänellä. Ei voida pysyä omassa pilttuussa.

Ollaan itse tosi päteviä ja koetaan, että tuuraajahan vielä punkeaa vakkariksi jos tässä sitä jeesataan ja se osaa. Pelkoa oman paikan säilymisen puolesta ja myös itsetehostusta. Jos tuuraaja, joka on hieman vanhempi kuin vakkarit, kysyy jotain asiaa, niin huitaistaan se juttu sivuun sillä että naurahdetaan ja sanotaan että emmätiedä ja jatketaan matkaa.  Lähdetään pakoon ettei nyt vaan lisää kysyisi koska minä en tosiaankaan tiedä vastausta ... olen vain täällä duunissa.

Lounastunti vietetään samassa paikassa, mutta "keittiön" puolella. Kun tuuraajalla on safkis, sinne voi ihan hyvin tulla hoitamaan työasioita ...

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla, että vain yksi on noteerannut tuon noteerattamomuuden?

Se on noteerattamattomuuden  hupsu:)

Paraski neuvoja:)

Harjoitellaanpa yhdessä: noteeraamattomuus.