Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisten seurustelu
03.09.2017 |
Olen tuntenut ihanan miehen nyt 3 vuotta. Tapailtiin (miehen toiveesta/vaatimuksesta) ensin noin vuosi ilman sitoumuksia. Nyt seurusteltu 2 vuotta, kun hän päättikin, että haluaa seurustella. Ensin oli sitä mieltä, ettei halua mitään vakavaa, mutta muutti mielensä, koska minä olen niin hyvää vaimoainesta. Tuon vuoden aikana ehti olla exänsäkin kanssa, ja minä olin niin rakastunut jo silloin, etten muita miehiä ajatellutkaan sänkyyni. Toki henkisesti olin kiinni exässäni (ja myös naimisissa vielä), joten olisin milloin vain ottanut exäni takaisin.
Molemmilla meillä on lapsia, mutta olemme harvoin kaikki yhdessä. Ehkä 3-4 kertaa koko aikana olemme esim. syöneet toistemme luona tai käyneet kaupungilla koko porukalla. Lapset nyt 8-16-vuotiaita, vanhin lähtenyt jo opiskelemaan. Tämä on minusta liian vähän. Haaveilen yhteen muutosta ja perheestä, jota en exänikään kanssa oikein koskaan saanut. exäni kanssa olin kyllästynyt yksinäisyyteen, emme tehneet mitään yhdessä edes perheenä saati sitten kahdestaan.
Miehen kanssa näemme lähinnä viikoittain, emme päivittäin. Yhteydessä toki ollaan puhelimella joka päivä. Hän käy joka toinen viikko yhden yön meillä, kun itsellään ei ole lapsia. Joka toinen viikonloppu vietetään kahdestaan hänen luonaan, kun minun lapset on isällä. Viikolla tapaillaan myös 1-3 kertaa sillä aikaa kun lapseni on harrastuksessa. Silloin yleensä ollaan sängyssä, kahvitellaan tai käydään lenkillä. Kuten sanoin, emme juuri koskaan vieraile puolin tai toisin lasten kanssa emmekä mielestäni jaa arkea. Sitä kaipaisin. Olenko aivan väärässä, kun ajoittain en ole tyytyväinen suhteeseen? Kahdestaan meillä on siis ihan mahtavaa.
Kommentit (10)
Vertailun vuoksi;
tapasin avomieheni,sanotaan vaikka tiistaina ensimmäisen kerran. Toisen kerran seuraavana viikonloppuna, sitten oli kahvittelutreffeja erinäisiä määriä viikolla ja viikonloppuisin. Noin kuukauden päästä ensitreffeistä, sovimme yön yli -treffeistä miehen luona kun mun, ja hänen, lapsensa olivat toisilla vanhemmillaan. Hän asuu eri paikkakunnalla.
Tuon jälkeen oli taas kahvittelutreffejä viikolla kunnes sitten pyysin häntä kerran käymään kahvilla töittensä jälkeen, niin tapaisi lapsenikin siinä samalla. Tilanne ei silleen ollut mitenkään poikkeuksellinen kun mulla on paljon tuttavia jotka poikkeaa kahvilla, osa on tullut töitten kautta, osa harrastuksista jne.
Sit hän tuli, esittelin lapsilleni. Seuraavan kerran mies tuli viikonloppuna käymään ja vietettiin päivä yhdessä. Kun hän lähti, lapseni ihmettelivät miksi hän ei jäänyt yöksi :D
Seuraavana viikonloppuna hän jäi yöksi, toki juttelin ensin lasteni kanssa että mille se heistä tuntuisi. Lapset olivat tuossa vaiheessa 10 ja 7. ja tää mies oli ensimmäinen mies eron jälkeen joka jäi yöksi niin että he tiesivät.
Siitä se sitten lähti. Sen jälkeen olemme asuneet yhdessä, 7 vuotta kohta. Miehen lapset viettivät ensin etäviikonloppunsa miehen asunnolla ja tapasin heidät ensin, sit seuraavalla kerralla oli mun lapset mukana. Jätettiin aikaa lapsille tottua toisiinsa ennen kuin ehdotettiin miehen ex-vaimolle että lapset tulisivat mun asunnolleni viikonlopuksi. Ja siitä se sitten lähti rullaamaan. Oli ongelmia kun erilaiset kasvatukset kolisi vastakkain lasten kanssa, mutta niistä selvittiin aina puhumalla.
Eli mulle toi sun tilanteesi on kyllä outo. Toisaalta kyllä kerrot haaveilevasi perheestä tän uuden miehen kanssa, tarkoittaako se että haluaisit hänen kanssaan yhteisen lapsen?
Mies ei ehkä halua enää yhtään lasta ja sen takia pitää etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä saanut selvää, kenellä kaikilla niitä 8-16-vuotiaita lapsia on.
Yhteenmuuttaminen on minusta turhaa, ennenkuin nuorin on muuttamassa pois kotoa.
Siis ihan minun mielestäni vain.
En uskalla ikipäivänä muuttaa yhteen miesystäväni kanssa, koska en enää luota siihen, että mies ei muutu toiseksi ihmkseksi sen jälkeen, kun asutaan yhdessä.
Jos minä eroaisin, niin en enää muuttaisi kenenkään kanssa yhteen. Voisin kyllä seurustella ja lomalla ja viikonloppuna voisi yökyläillä puolin ja toisin ja hotellissa yöpyä yhdessä lomamatkoilla. Suhde pysyy parempana kun ei tarvi jakaa arkea ja omaa aikaa on riittävästi. Tunnen monia yli 40 vuotiaita pariskuntia jotka elävät näin ja ovat hyvin onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi pitäisi leikkiä perhettä täysin vieraiden ja melkein jo aikuisten lasten kanssa. Voin kertoa, että niitä ei kiinnosta. Tuollainen suhde olisi mahtava, aikuisten kesken kahdestaan silloin tällöin omista huusholleista käsin tapaillen. Miksi haluat pilata hyvän suhteen?
Täysin samaa mieltä. Toki jokainen on yksilö eikä ap:nkaan toive mitenkään väärä ole.
on normaalia toivoa perhettä ja haaveilla siitä nykyisen miesystävän kanssa, yhteisestä arjesta ja perheestä.
En ymmärrä kritisoijia, mitä ihmeellisstä siinä muka on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsekin erosin juuri ja tapailen uutta miestä. Ikinä en muuta yhteen hänen kanssaan. On niin ihanaa nähdä, kun nähdään. Kiva käydä yhdessä reissussa. Ei ole kivaa, kun toinen vieressä koko ajan. Meillä on kuitenkin omat tavat ja tottumukset ja niitä on hankala sovittaa yhteen yhdessä asuessa. Pieni ikävä tekee hyvää.
Kyllä minun nykyinen mieheni muutti saman tien mun luo asumaan. Omaa kämppää piti vuoden nimissään kunnes mentiin naimisiin. Meillä ei ollut lapsia vaikka nelissäkymmenissä oltiin. Ehdittiin nekin sitten vielä hankkia. En ymmärtä miksi ei oltaisi kunnolla yhdessä jos yhdessä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun nykyinen mieheni muutti saman tien mun luo asumaan. Omaa kämppää piti vuoden nimissään kunnes mentiin naimisiin. Meillä ei ollut lapsia vaikka nelissäkymmenissä oltiin. Ehdittiin nekin sitten vielä hankkia. En ymmärtä miksi ei oltaisi kunnolla yhdessä jos yhdessä ollaan.
Retuuttaisitko nykyiset lapsesi eron jälkeen alle vuoden sisään uuden miehen nurkkiin miehen lasten kanssa? On vähän eri asia muutella silloin kun ei ole lapsia kuvioissa. Jotkut vanhemmat kun lisäksi ajattelevat myös niitä lapsiaan, ei pelkästään omia mielihalujaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun nykyinen mieheni muutti saman tien mun luo asumaan. Omaa kämppää piti vuoden nimissään kunnes mentiin naimisiin. Meillä ei ollut lapsia vaikka nelissäkymmenissä oltiin. Ehdittiin nekin sitten vielä hankkia. En ymmärtä miksi ei oltaisi kunnolla yhdessä jos yhdessä ollaan.
Retuuttaisitko nykyiset lapsesi eron jälkeen alle vuoden sisään uuden miehen nurkkiin miehen lasten kanssa? On vähän eri asia muutella silloin kun ei ole lapsia kuvioissa. Jotkut vanhemmat kun lisäksi ajattelevat myös niitä lapsiaan, ei pelkästään omia mielihalujaan.
Ei kai kukaan muuta miehen luo. Kyllä ne muuttavat aina naisen luo.
Alue: Aihe vapaa
En ymmärrä miksi pitäisi leikkiä perhettä täysin vieraiden ja melkein jo aikuisten lasten kanssa. Voin kertoa, että niitä ei kiinnosta. Tuollainen suhde olisi mahtava, aikuisten kesken kahdestaan silloin tällöin omista huusholleista käsin tapaillen. Miksi haluat pilata hyvän suhteen?