Hyvä esimerkki siitä miten sukupuolten välillä ei ole tasa-arvoa

Totta, naisen epäonnistuminen suvaitaan helpommin kun miehen.

Vierailija kirjoitti:

Totta, naisen epäonnistuminen suvaitaan helpommin kun miehen.

Ja luonnollisesti sen hyväksytään olevan miesten vika!

Oikeastaan yleinen piirre on muutenkin se, että naiset ovat lähes järjestään tekopyhiä. Aina korkeaotsaisesti tukemassa heikompia, vähemmistöjä ja niin edelleen, mutta normaalin heteromiehen kohdalla (siis potentiaalisen kumppanin) nämä empatian ja ymmärryksen tunteet eivät toteudu.

Oikeastaan heteroparisuhteetkin ovat miehen osalta kiinni siitä, että kuinka hyvin pystyy näyttelemään haavoittumatonta ja aina emotionaalisesti vakaata ihmistä.

Jos ote lipsuu, niin siitä alkavat ongelmat. 

Aina.

M83 kirjoitti:

Oikeastaan yleinen piirre on muutenkin se, että naiset ovat lähes järjestään tekopyhiä. Aina korkeaotsaisesti tukemassa heikompia, vähemmistöjä ja niin edelleen, mutta normaalin heteromiehen kohdalla (siis potentiaalisen kumppanin) nämä empatian ja ymmärryksen tunteet eivät toteudu.

Oikeastaan heteroparisuhteetkin ovat miehen osalta kiinni siitä, että kuinka hyvin pystyy näyttelemään haavoittumatonta ja aina emotionaalisesti vakaata ihmistä.

Jos ote lipsuu, niin siitä alkavat ongelmat. 

Aina.

Ajatteleppa vaikka tilannetta jossa naisen tulisi tukea miestään miehen itsetunnon kanssa jotta mies kykenee seksiin tai tukea miestä kohtaamaan naispuoleisesti kollegoita kun tilanteet ahdistavat.

Joskus kannatti mennä avioliittoon kun siitä sai jotain turvaa. Nykyään se menee päinvastoin. Jos mieheltä menee duuni niin sitten lähtee eukko, talo ja muksutkin.

Kolmikymppinen mieshenkilö kirjoitti:

Hiljattain Facebookissa eräs naistuttava avautui ensimmäisen työpäivänsä jälkeen siitä kuinka rankkaa hänellä on, kuinka häntä ahdisti ja pelotti oma suorituminen uudessa työympäristössä sekä uusien haasteiden edessä. Kyseinen nainen sai satoja tykkäyksiä ja valtavan määrän tsemppiviestejä, joissa häntä rohkaistiin ja tsempattiin. Lisäksi ihmiset soittivat hänelle puheluita ja tukivat häntä vastoinkäymisesessä.

Kuintenkin JOS hän olisi ollut kolmikymppinen mies samassa tilanteessa, niin miehellä kyseinen toimintamalli olisi ollut sosiaalinen itsemurha, joka olisi alentanut hänen sosiaalista statustaan, seksuaalista haluttavuuttaan naisten silmissä ja johtanut luultavasti jopa hänen seksuaalisen suuntautumisensa epäilemiseen.

Yhtä kaikki, miehen on kärsittävä omat olonsa hiljaa ja yksin. Näistä asioista on lupa puhua vain kaljalla muiden miesten kanssa ja vasta tietyn kännin jälkeen.

Luultavasti naiset vastaavat, että he rohkaisevat miehiä vastaaviin avauksiin, mutta kylmä totuus on se, että ette itsekään tuollaista käytöstä suvaitsisi omalta poikakaveriltanne - saati sitten sellaisilta, joita voisitte ajatella kumppaniksi, mutta tuollaisen episodin jälkeen kiinnostus karisisi kyllä sen sileän tien.

Ajatusrakennelmasi perustuu siis siihen että vedät pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä kun vertaat a) todellista naiselle sattunutta tilannetta ja b) itse kuvittelemaasi tilannetta joka voisi ehkä mahdollisesti oletustesi mukaan syntyä jos samassa tilanteessa olisi ollut mies.

Aika heikko esitys.

Vierailija kirjoitti:

Totta, naisen epäonnistuminen suvaitaan helpommin kun miehen.

Ja ongelmahan ei tietenkänä ole siinä, että naisia ei tuomita epäonnistumisista vaan että miehet tuomitaan. Mies ei vielä tänä päivänäkään saa näyttää heikkoutta tai osaamattomuutta. Ja sitten ihmetellään, että miksi kaikki miehet eivät hae apua ongelmiinsa.

Vierailija kirjoitti:

M83 kirjoitti:

Oikeastaan yleinen piirre on muutenkin se, että naiset ovat lähes järjestään tekopyhiä. Aina korkeaotsaisesti tukemassa heikompia, vähemmistöjä ja niin edelleen, mutta normaalin heteromiehen kohdalla (siis potentiaalisen kumppanin) nämä empatian ja ymmärryksen tunteet eivät toteudu.

Oikeastaan heteroparisuhteetkin ovat miehen osalta kiinni siitä, että kuinka hyvin pystyy näyttelemään haavoittumatonta ja aina emotionaalisesti vakaata ihmistä.

Jos ote lipsuu, niin siitä alkavat ongelmat. 

Aina.

Ajatteleppa vaikka tilannetta jossa naisen tulisi tukea miestään miehen itsetunnon kanssa jotta mies kykenee seksiin tai tukea miestä kohtaamaan naispuoleisesti kollegoita kun tilanteet ahdistavat.

Lähtökohtaisesti en ottaisi niin heikolla itsetunnolla varustettua miestä, joka ei seksiin kykene. Jos sitten myöhemmin näin kävisi, niin tietenkin tukisin miestä. Mitä tulee kolleegoihin niin yleensä mies hakee siihen tukea omalta puolisolta eikä esim. somessa. Yleensä se oma puoliso sitä tukea myös tarjoaa. En muuten näin naisenakaan alkaisi somessa puhumaan miten kollegat jännittävät.

Noin se parisuhteessa menee. Nainen valittaa ja mies tukee. Toistenpäin nainen ei siedä valitus ja edes hetkittäistä heikkoutta. Kokemusta on itseltä ja kavereiden kanssa on puhuttu.

Nyt onneksi eri osoitteissa tuo exän kova työpanos jota se kotona teki ei nyt sitten näytä omillaan johtavan muuhun kun ahdinkoon. Yhdessä vielä asuessamme se oli valtavan arvokasta. Se arvo haihtui jontenkin muuttamisen jälkeen eri osoitteessa.

No, meillä kyllä miehen kanssa puhutaan myös hänen epävarmuuksistaan ihan avoimesti ja asiallisesti ja tuen miestäni niin paljon kuin pystyn kuten hänkin minua. Ei vähennä hänen viehättävyttään minun silmissäni mitenkään, miksi vähentäisi? Arvostan miestä, joka oikeasti osaa puhua. Minusta on päin vastoin rohkeaa, että osaa avata suunsa ja näyttää myös ne heikkoutensa. En minä tarvitse mitään suojelijaa tai onnellisen ja vahvan esittäjää, haluan tietää jos häntä vaivaa jokin.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että jo pienestä asti poikia opetetaan olemaan itkemättä eikä kannusteta puhumaan tunteistaan vaan sanotaan vaan että olepas nyt, ei tässä itku auta. Siksi varmaan monet miehet menevätkin ihan jäihin ja pitävät heikkoutena sitä, kun nainen itkee. Eivät osaa ottaa sitä luonnollisena tapana näyttää tunteita, kuten vaikka nauru tai hymy. Tästä pitäisi ihan ehdottomasti päästä eroon. Turha padota kaikkea sisälleen ja kärsiä hiljaa. Tässä on ihan varmasti opeteltavaa monellakin meistä, myös itselläni ihan varmasti, vaikka yritänkin välttää turhiin sukupuolistereotypioihin sortumista.

Näin yksinäisenä sinkkunaisena, jolla ei ole ainuttakaan kaveria tai ystävää tuntuu surulliselta lukea tällaista p*skaa. Joo ei ole ketään kaveria "tsemppaamassa" ja täällä sitten miehet vielä kilpaa haukkuvat.