Vaihdoin työpaikkaa - elämäni suurin virhe
Olen aina ollut suuri perfektionisti ja tavoitellut kuuta taivaalta. Nyt päätin rahanhimo silmissä ottaa työpaikan vastaan joka oli huomattavasti lähempänä kuin edellinen. No.. en ole ihan viikkoakaan ehtinyt olla uudessa paikassaja haluaisin palata vanhaan työhön seuraavalla maitojunalla. Jotenkin ko paikan arvot eivät kohtaa omia ja ei ole yhtään sellainen fiilis että olisi miellyttävää lähteä töihin. Mietin vakavissani laittavani pillit pussiin ja jääväni työttömäksi. Luulen että entinen paikkani on jo täytetty vaikka sitä kyselisinkin takaisin ja en edes tiedä kehtaanko tehdä sitä. Että miten meni noin niinkuin omasta mielestä? Täällä nyt sitten toista päivää silmiä päästä ja romahdan tämän ahdistuksen alle.
Kommentit (31)
Voi olla, että tämä on sinulle hyvä kokemus, rahanhimo ei ole arvo jota kannattaa seurata? Voithan kysäistä sieltä entisestä paikasta vai? Tai etsiä uutta, mistäs sen tietää vaikka löytäisit kuinka hyvän työpaikan? Onnea matkaan!
a) Koet muutosahdistusta
-Täysin normaalia uudessa tilanteessa
-Lyhyt työmatka voi olla pidemmän päälle hyvä juttu
b) Hae takaisin
-Sattuuhan sitä, vaikka olisit lähtenyt ns. ovet paukkuen, voit aina pyytää nöyrimmin anteeksi. Ei se edellinen työnantaja soita nykyiselle asiasta, vaikka paikka olisikin täytetty.
Kaikesta oppii. Jos olet vielä siinä iässä että voit vaan vaihtaa työpaikkaa, niin eiku uutta kehiin.
Älä palaa vanhaan.
Tämän harha-askelen kuittaat ansioluettelossasi sanomalla, että sen arvot eivät vastanneet omiasi. Jonkun vuoden päästä voit jättää sen kokonaan pois, kunhan ei ihmettele parin viikon taukoa työhistoriassasi.
Tai pidempääkään. Itsellä on kausi, joka koostuu max 4kk työsuhteista. Olen sanonut, että halusin nähdä kenttää vähän laajemmin, siksi vuoden ajalla on puolen tusinaa työsuhdetta.
Ai niin. Kohtuullinen työmatka on aina hyvä peruste työpaikan valinnalle. Mutta kaikki, joissa se itselleni on ollut tärkein peruste, ovat olleet enemmän tai vähemmän hanurista...
Tsemppiä työnhakuun! Ei se ole moka, että tekee virheitä. Niistä oppii, eivätkä ne romuta perfektionismiasi.
Käyttäjä6938 kirjoitti:
Olen aina ollut suuri perfektionisti ja tavoitellut kuuta taivaalta. Nyt päätin rahanhimo silmissä ottaa työpaikan vastaan joka oli huomattavasti lähempänä kuin edellinen. No.. en ole ihan viikkoakaan ehtinyt olla uudessa paikassaja haluaisin palata vanhaan työhön seuraavalla maitojunalla. Jotenkin ko paikan arvot eivät kohtaa omia ja ei ole yhtään sellainen fiilis että olisi miellyttävää lähteä töihin. Mietin vakavissani laittavani pillit pussiin ja jääväni työttömäksi. Luulen että entinen paikkani on jo täytetty vaikka sitä kyselisinkin takaisin ja en edes tiedä kehtaanko tehdä sitä. Että miten meni noin niinkuin omasta mielestä? Täällä nyt sitten toista päivää silmiä päästä ja romahdan tämän ahdistuksen alle.
"Ensimmäinen päivä pahin hirsipuussakin". Jospa se siitä, kunhan pahin kulttuurishokki on ohi. Kai se työkin jotenkin kiinnosti, kun vaihdoit. Jos itse työstä tulisi pelastuksesi?
No mulla on ihan päinvastoin. Kun aloitin, tuntui elämäni parhaalta työpaikalta. Nyt olen ihan kyllästynyt ja huomaan ne asiat, joista en ennen välittänyt, koska työ itse oli niin mieluista. Pomo on pääasiassa ok, vaikka on ärsyttävätkin piirteensä, kuten joka pomossa. Nekin ovat alkaneet nyt korostua, kun olen kyllästynyt.
Miksi ihmeessä jäisit työttömäksi? Haet uuden työpaikan. Tai yrität palata vanhaan.
Mulle kävi just noin. Vaihdoin työpaikkaan, jonka kulttuuri ja arvot ei kohdanneet ollenkaan omieni kanssa. Ahdisti, uuvuin ja kaipasin vanhaan työhön, jossa ei ollut ollut mitään vikaa. Luovutin neljän kuukauden jälkeen. Irtisanouduin ja jäin tyhjän päälle. Karenssikin siitä tietty napsahti. Kuulivat vanhasta työpaikasta, että olen töitä vailla ja soittivat ja pyysivät takaisin. Palasin. CV:ssa tuo lyhyt pätkä toisessa työpaikassa ja parin kuukauden työttömyysjakso on näkyvissä. Kaikille olen avoimesti kertonut, miksi lopetin työt lyhyeen siellä uudessa paikassa.
Minullekin kävi noin. Menin työpaikkaan koska oli lyhyt matka töihin (10 min), 400 euroa parempi palkka ja liukuvat työajat. Työpaikka osoittautui aivan kamalaksi, hirveimmäksi missä olen ollut. Ahdistuin ja uuvuin ja lopulta olin aivan romahtamispisteessä. Onneksi sopparini oli määräaikainen niin pääsin lähtemään ilman karenssia. Olin 3 kk työtön ja sitten sain töitä kauempaa ja huonommalla palkalla, mutta työpaikka on muuten aivan ihana.
Mulle kävi vastaavasti. Heti ensimmäisenä työpäivänä tajusin vaihtaneeni huonoon työpaikkaan. Voin ihan fyysisesti pahoin siellä ja lähdin viiden viikon jälkeen tyhjän päälle. Olisin ehkä itse jäänyt vielä kärvistelemään sinne, mutta mieheni suorastaan vaati minua lähtemään, koska näki miten huonosti voin. Sain kahdessa viikossa uuden työn, josta tuli yksi työurani parhaimpia jaksoja.
Kuulostaa muutosahdistukselta. Antaisin vähintään 2 viikkoa sille aikaa, joka keskimäärin menee ihmisillä sopeutua. Sitten jos sen jälkeenkin vielä tuntuu ihan hirveältä ja omilla tai esimiehen toimilla tilanne ei parane, ala miettimään plan B:tä.
Työttömäksi en heittäytyisi - lepää, mutta älä lopeta.
Jatka mutta ala etsiä uutta duunia
Minun edellinen työpaikkani oli hirveä ja se asia valkeni kyllä jo ensimmäisen viikon parin aikana. Mulla oli jo työhaastattelussa vähän sellainen fiilis, että onkohan tämä ihan ok paikka ja harmitti jälkeenpäin, etten jo silloin ymmärtänyt perääntyä. Toinen minua haastatellut pomo vaikutti omituisen nössöltä ja saamattomalta, mutta koska pari muuta tapaamaani henkilöä olivat suht normaalin oloisia, ajattelin, että katsotaan. Kun aloitin töissä, mikään asia ei toiminut. Ei ollut tunnuksia tietojärjestelmiin, työsopparin teko venyi, perehdytys puuttui, alkuun ei ollut mitään tekemistä moneen viikkoon... Päätin kuitenkin katsella tilannetta ja katselinkin monta kuukautta. Ei se siitä muuttunut. Selvisi vain lisää epäilyttäviä asioita, palkanmaksu takkuili, työilmapiiri osoittautui eräiltä osin sietämättömäksi, työn organisointi ja johtaminen oli aivan alkeellisella tasolla jne jne. Lopulta lähdin enkä ole katunut.
Itse kun aloitin kesätyöt olin ihan järkyttynyt 2 ekaa päivää. Työ tuntui hirveältä kun en saanut perehdytystä ja luulin ekaks että työnkuvaani kuuluu joitain todella tylsiä juttuja.
Kolmantena päivänä tutustuinķin yhteen vanhempaan työntekijään, joka selitti mulle mitä mun on oikeasti tarkotus tehdä ja sen päivän jälkeen oon ilomielin lähtenyt aamulla töihin.
Kaikilla työpaikoilla pitäs järjestää kunnollinen perehdytys ja ottaa uudet ihmiset hyvillä mielin vastaan.
Meillä on otettu kyllä monta takaisin, jotka on lähtenet ja katuneet.
Lähditkö siltasi polttaen vai miksi et voisi kysyä vanhaa paikkaa takaisin?
Mitä ihmettä sinä siinä häviät, etä soitat vanhaan paikkaasi ja kysyt ottavatko takaisin. Voi olla, että eivät ota ja voi olla että ilomielin ottavat. Tämä selviää kuitenkin kysymällä.
Jos olette lähteneet ns ovet paukkuen ja silti palanneet takaisin, miten työantaja on suhtautunut? Voisi kuvitella että ei ota enää takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Jos olette lähteneet ns ovet paukkuen ja silti palanneet takaisin, miten työantaja on suhtautunut? Voisi kuvitella että ei ota enää takaisin.
Ei tuosta voi tietää. Meillä oli yksi tapaus, jossa pomo oli antanut työntekijän suoraan ymmärtää, että hän saisi mennä muualle töihin. Työntekijä lähti ja meni muualle. Vuoden päästä sama poislähtenyt työntekijä palkattiin takaisin.
En todellakaan lähtenyt siltoja poltellen. Jätin taakse monta rakasta työkaveria ja jo irtisanoutumishetkestä lähtien aloin tihrustaa itkua. Tiesin jo silloin, että tein virheen mutta yritin ajatella antavani uudelle työn mahdollisuuden. Näiden vuorojen aikana on kuitenkin tullut sellaisia asioita ilmi, jotka tappelevat omaa moraaliani vastaan ja lisäävät ahdistusta. En tiedä jaksaisinko tätä ahdistusta ja pelkään, että se vain estää lisää omaa sopeutumista työpaikkaan.
Olen jo laittanut entisen työpaikan pomolle viestiä ja aion kysyä nöyrästi paikkaani takaisin. Toivottavasti siihen ei ole löytynyt tekijää.
Elämässä tulee välillä virheitä ja välillä onnistumisia. Toinen virhe tähän perään olisi jättäytyä työttömäksi.