Vaihdoin työpaikkaa - elämäni suurin virhe
Olen aina ollut suuri perfektionisti ja tavoitellut kuuta taivaalta. Nyt päätin rahanhimo silmissä ottaa työpaikan vastaan joka oli huomattavasti lähempänä kuin edellinen. No.. en ole ihan viikkoakaan ehtinyt olla uudessa paikassaja haluaisin palata vanhaan työhön seuraavalla maitojunalla. Jotenkin ko paikan arvot eivät kohtaa omia ja ei ole yhtään sellainen fiilis että olisi miellyttävää lähteä töihin. Mietin vakavissani laittavani pillit pussiin ja jääväni työttömäksi. Luulen että entinen paikkani on jo täytetty vaikka sitä kyselisinkin takaisin ja en edes tiedä kehtaanko tehdä sitä. Että miten meni noin niinkuin omasta mielestä? Täällä nyt sitten toista päivää silmiä päästä ja romahdan tämän ahdistuksen alle.
Kommentit (31)
Tein kerran itse tuon saman, silloin kun minun piti vielä käydä töissä. Palasin entiseen työhöni ja siihen palkattu työntekijä sai kenkää.
Nostin tämän vanhan ketjun jos saisin lisää kokemuksia tähän. Olen itse nyt samassa tilanteessa eli 2 kuukautta sinnitellyt uudessa paikassa ja viimeiset 2 viikkoa on ollut ihan kauheat. Itkenyt joka pv. Järkyttävä ilmapiiri ja kiukutteleva esimies joka on ottanut omat suosikit. Minusta ei pidä,ei puhu minulle ja tiuskii vain vaikka kuinka olen ystävällinen. Kaikissa muissa paikoissa olen aina ollut pidetty ja ystävällinen työkaveri. Myös työnkuva ei ole sitä mitä haastattelussa sanottiin eikä työaika.
Vanhaan työhöni on jo palkattu uusi ja heillä ei ole tarjota minulle kuin muutamia tunteja kuukaudessa. Olen lähettänyt paljon hakemuksia mutta ajat on kovat,en ole päässyt edes haastatteluun. Olen niin hukassa että miten selviän kun mistään ei löydy uutta paikkaa ja voin todella huonosti. Voisin tietty irtisanoutua tyhjän päälle mutta asuntolaina ja lapset sekä muut kulut vaativat kyllä palkkatuloni. En tiedä mitä tehdä ja olen niin epätoivoinen. Maha todella kipeä ja itkeskelen aina nämä sunnuntait kun ahdistaa alkava työviikko.
Edelliselle- kannattaa mennä käymään työterveydessä jos sellainen on ja miettimään yhdessä tukitoimia tilanteeseesi.
Mene työterveyteen tai puhu esihlö kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Nostin tämän vanhan ketjun jos saisin lisää kokemuksia tähän. Olen itse nyt samassa tilanteessa eli 2 kuukautta sinnitellyt uudessa paikassa ja viimeiset 2 viikkoa on ollut ihan kauheat. Itkenyt joka pv. Järkyttävä ilmapiiri ja kiukutteleva esimies joka on ottanut omat suosikit. Minusta ei pidä,ei puhu minulle ja tiuskii vain vaikka kuinka olen ystävällinen. Kaikissa muissa paikoissa olen aina ollut pidetty ja ystävällinen työkaveri. Myös työnkuva ei ole sitä mitä haastattelussa sanottiin eikä työaika.
Vanhaan työhöni on jo palkattu uusi ja heillä ei ole tarjota minulle kuin muutamia tunteja kuukaudessa. Olen lähettänyt paljon hakemuksia mutta ajat on kovat,en ole päässyt edes haastatteluun. Olen niin hukassa että miten selviän kun mistään ei löydy uutta paikkaa ja voin todella huonosti. Voisin tietty irtisanoutua tyhjän päälle mutta asuntolaina ja lapset sekä muut kulut vaativat kyllä palkkatuloni. En tiedä mitä tehdä ja olen
Minustakin kuulostaa työterveysasialta. Oletko vielä koeajalla? Silloin saattavat irtisanoa ilman erityistä syytä, mutta silloin ei tule karenssia. Onko teillä luottamushenkilöä?
Niin pieni yritys ettei ole luottamushenkilöä. Toivoisinkin että irtisanoisivat ettei tule karenssia. Toisaalta pelkään saanko ikinä enää työtä mistään. Saikkukin ahdistaa koska ei sillä voi loputtomiin olla. Haluan vain äkkiä pois, mutten keksi mitään ratkaisua kun ei ole rahaa.
Ja koeaikaa on vielä kuukausi siis jäljellä.
Voih, tunnen tuskasi. Minut pelasti se kun löysin äkkiä uuden paikan mutta nyt on huonommat ajat ja töitä ei ole.
Joskus se ns. huono uusi työpaikka muuttuu hyväksi. Itse havahduin samaan, että huono ratkaisu tuli tehtyä rahan perässä, mutta päätin silti jäädä katsomaan vähäksi aikaa. Vuoden päästä huono ja epäpätevä esihenkilö sekä pari ikävää työkaveria saivat potkut tai lähtivät yrityksestä, tilalle tuli hyviä. Nyt tuntuu, että työ on parempaa kuin entisessä paikassa.
Kauhea ajatus, että joku työkavereistani lähtisi unelmansa perään, pettyisi sydäntäsärkevästi uuteen paikkaan eikä kehtaisi kuitenkaan enää tulla takaisin. Meillä juostaan avosylin vastaan, kun lähteneet työkaverit tulevat takaisin!