Tämän on joku ennenkin sanonut,mutta jotenkin toivoisin jotain katastrofia...
Tapahtuvaksi tänne. Jotain missä nähtäisiin että miten yhdessä selvittäisiin. Ja tulisi selville ja todellisesksi se että onko yhteishenkeä tai avuluaisuutta.
Siinä samassa rytäkässä sitten äkkiä kaikki itsekeskeiset lellityt kädettömät lässyttäjät jäis ns rannalle ruikuttaan ja niille selviäis, miten avuttomia ne on.
Ja ihmisten turha materialistisuus pyyhkäistäisiin laakista pois kun muuta, tärkeämpää ajateltavaa.
Joku luonnon katastrofi tai jtn.
Kommentit (30)
Niinpä niin, taas joku oman elämänsä Indiana Jones joka luulee olevansa kuolematon. Siihen katastrofiin voisi kuule päättyä sun tai jonkun läheisesi elämä.
Mä en toivo katastrofia, en todellakaan, mutta maapallon haluan pelastaa ja mun mielestä siihen pitäisi tulla pakotteet, ihmisten turhanpäiväinen kulutus jollain pakotteilla alas. Mutta silläkin olisi pahoja globaaleja vaikutuksia, niin en sitäkään tosissani toivo.
Miksi tänne? Mikset itse sen sijaan mene vaikkapa Haitiin tai vastaavaan?
Millainen luonnonkatastrofi Suomeen tulisi?
Itämeressä ei tsunamia saa aikaiseksi, eikä maanjäristystä mihinkään. Ei tulivuoria, ei sopivaa hurrikaanimaastoa, edes ukkosmyrskyjä tai kovia maastopaloja ei synny. Helleaallot ja kovat pakkaset pysyy kaukana.
On tämä tylsää seutua.
Minäkin haluan. Maailma menee niin väärille raiteille, että tarvitaan kärsimystä joka muistuttaa ihmisille mikä on tärkeintä. Sotaa toivon eniten.
Vierailija kirjoitti:
Millainen luonnonkatastrofi Suomeen tulisi?
Itämeressä ei tsunamia saa aikaiseksi, eikä maanjäristystä mihinkään. Ei tulivuoria, ei sopivaa hurrikaanimaastoa, edes ukkosmyrskyjä tai kovia maastopaloja ei synny. Helleaallot ja kovat pakkaset pysyy kaukana.On tämä tylsää seutua.
Tylsä paikka tosiaankin. Ydinonnettomuus toisi mukavaa meininkiä.
Tämä palsta on toisinaan hyvä muistutus siitä, kuinka ---tin tyhmiä ja sekaisin olevia ihmisiä maailmassa voikaan olla.
On kyllä huomattu että osa porukkaa haluais että tapahtuis jotain suurta ja kamalaa. Tuota riemun määrää tuosta Turun tapauksestakin. Ehdottaisin muutoksia omaan elämään ja asenteeseen. Hyvä voittaa aina lopuksi ja tuo on pahuutta.
Miksi aloittaja miettii muiden ihmisten elämistä ja olemista? Jos joku elää rauhassa omaa elämäänsä lakeja noudattaen, hänellä pitää olla oikeus olla rauhassa. Oli sitten vellihousu tai reipas.
Tällä palstalla näkee usein sairasta settiä, mutta kyllä tässä avauksessa vedettiin ainakin tämän viikon pohjat.
sotaa kaivataan puhdistamaan.
sotaa ei kaivata tuhoineen.
Minä taas puolestani en välitä. Tajusin jo varhain olevani syrjäytynyt. Kun oikeisto ja vasemmisto rähisi keskenään aikoinaan, niin katsoin sitä sivusta - mulle oli aivan yhdentekevää, oliko valta Helsingissä, Tukholmassa, Moskovassa, Washingtonissa vai Brysselissä. Se ei minun asemaa liikauttaisi yhtään mihinkään suuntaan (ja olin tässä oikeassa). Pakkoruotsi ja (käytännössä) -englanti olisi vain muuttunut johonkin toiseen kieleen mahdollisesti. Nyt rähisee keskenään äärioikeisto ja maltillinen oikeisto - ei voisi vähempää kiinnostaa. Mulle on myös se ja sama, onko minua halveksiva ja alistava taho suomalaista vai ulkomaalaista laatua. Lopputulos on kuitenkin sama. Jos jotain tuolla kadulla sattuu, ketään en auta, ketään en toisaalta myös kuvaa.
Ainoa, mistä hieman välitän, on luonto ja maapallo. Mutta kun historiaa katsoo, niin eiköhän luonto pärjää - aina se on tavalla tai toisella irtautunut sitä vaivanneesta tuholaisesta. Ehkä ihmiset lähtevät heinäsirkkoina ja torakoina saastuttamaan muita planeettoja ja kuita.
Kun lukee historiaa, on tiettyjen ajanjaksojen jälkeen tapahtunut mullistuksia. Ellei luonto tee jotain, ihminen tekee. Noin se menee.
Ja kyllä jotain tulee tapahtumaan jatkossakin.
En kuitenkaan käsitä, miten voisi toivoa kärsimystä kenellekään. Monella jokainen päivä jo nyt on oma selviytymistarinansa; pitkäaikaissairaita lapsia, köyhyyttä, yksinäisyyttä. Onko ikäviä toivovalla ihmisellä itsellään asiat liian hyvin vai onko kenties katkeruutta. Molemmissa tapauksissa voisi alkaa tehdä hyvää muitten eteen ja näin alkaa itsekin voida oikealla tavalla paremmin.
Katastrofin tultua ihmisten raadollisuus nousee entistä enemmän esiin, kyse eloonjäämistaistelusta. Ei siinä ole loppupeleissä kuin häviäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee historiaa, on tiettyjen ajanjaksojen jälkeen tapahtunut mullistuksia. Ellei luonto tee jotain, ihminen tekee. Noin se menee.
Ja kyllä jotain tulee tapahtumaan jatkossakin.
En kuitenkaan käsitä, miten voisi toivoa kärsimystä kenellekään. Monella jokainen päivä jo nyt on oma selviytymistarinansa; pitkäaikaissairaita lapsia, köyhyyttä, yksinäisyyttä. Onko ikäviä toivovalla ihmisellä itsellään asiat liian hyvin vai onko kenties katkeruutta. Molemmissa tapauksissa voisi alkaa tehdä hyvää muitten eteen ja näin alkaa itsekin voida oikealla tavalla paremmin.
Katastrofin tultua ihmisten raadollisuus nousee entistä enemmän esiin, kyse eloonjäämistaistelusta. Ei siinä ole loppupeleissä kuin häviäjiä.
Voi siinä silti mennä vielä useita satoja vuosia Suomen kohdalla. Ei vielä kannata mennä pommisuojaan.
Vierailija kirjoitti:
Millainen luonnonkatastrofi Suomeen tulisi?
Itämeressä ei tsunamia saa aikaiseksi, eikä maanjäristystä mihinkään. Ei tulivuoria, ei sopivaa hurrikaanimaastoa, edes ukkosmyrskyjä tai kovia maastopaloja ei synny. Helleaallot ja kovat pakkaset pysyy kaukana.On tämä tylsää seutua.
Suomen normaali talvi olisi kauhea katastrofi melkein missä tahansa muussa maassa. Täällä talvi ei aiheuta suuria ongelmia koska siihen varaudutaan asian vaatimalla vakavuudella. Samaan tapaan useimmille muille maille tyypilliset luonnonkatastrofit eivät aiheuttaisi ongelmia, jos ne huomioitaisiin kuten talvi Suomessa.
Jos me eläisimme yhtä huolettomasti kuin vaikkapa haitilaiset, olisi meillä kovemman talven myötä suuronnettomuus vain muutaman vuoden välein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee historiaa, on tiettyjen ajanjaksojen jälkeen tapahtunut mullistuksia. Ellei luonto tee jotain, ihminen tekee. Noin se menee.
Ja kyllä jotain tulee tapahtumaan jatkossakin.
En kuitenkaan käsitä, miten voisi toivoa kärsimystä kenellekään. Monella jokainen päivä jo nyt on oma selviytymistarinansa; pitkäaikaissairaita lapsia, köyhyyttä, yksinäisyyttä. Onko ikäviä toivovalla ihmisellä itsellään asiat liian hyvin vai onko kenties katkeruutta. Molemmissa tapauksissa voisi alkaa tehdä hyvää muitten eteen ja näin alkaa itsekin voida oikealla tavalla paremmin.
Katastrofin tultua ihmisten raadollisuus nousee entistä enemmän esiin, kyse eloonjäämistaistelusta. Ei siinä ole loppupeleissä kuin häviäjiä.
Voi siinä silti mennä vielä useita satoja vuosia Suomen kohdalla. Ei vielä kannata mennä pommisuojaan.
Sota on lähempänä kuin ymmärrätkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen luonnonkatastrofi Suomeen tulisi?
Itämeressä ei tsunamia saa aikaiseksi, eikä maanjäristystä mihinkään. Ei tulivuoria, ei sopivaa hurrikaanimaastoa, edes ukkosmyrskyjä tai kovia maastopaloja ei synny. Helleaallot ja kovat pakkaset pysyy kaukana.On tämä tylsää seutua.
Suomen normaali talvi olisi kauhea katastrofi melkein missä tahansa muussa maassa. Täällä talvi ei aiheuta suuria ongelmia koska siihen varaudutaan asian vaatimalla vakavuudella. Samaan tapaan useimmille muille maille tyypilliset luonnonkatastrofit eivät aiheuttaisi ongelmia, jos ne huomioitaisiin kuten talvi Suomessa.
Jos me eläisimme yhtä huolettomasti kuin vaikkapa haitilaiset, olisi meillä kovemman talven myötä suuronnettomuus vain muutaman vuoden välein.
Näinpä. Ihmisiltä unohtuu ihan perusasiat, kun ne muuttuvat itsestäänselvyyksistä. Ei siitä niin pitkä aika ole, kun oli nälkävuosia sen takia, että oli muutama samanlainen viileähkö kesä kuin mitä nyt on ollut. Jos tuohon 'itsestäänselvyyksien' ketjuun tuleekin jokin yllättävä särö, niin saattaa suhtautuminen tähän ''tylsään ja turvalliseen' ympäristöön muuttua. Miten olisi vaikka pari viikkoa kestävä sähkökatkos tammikuussa? Olisiko sellainen mahdollista? Hakkerointi? Kyberhyökkäys?
En toivo sotaa. Se on kärsimystä ja lopputuloksestakaan ei tiedä etukäteen.
Kuitenkin sota yhdistäisi kansaa. Poliitikkojen pitäisi johtaa sitä yhdiatymiskehitystä, jotta saataisiin ihmisiä taistelemaan kansan puolesta.
Sodan jälkeen olisi työtä tarjolla lähes kaikille. Tulisi nousukausi.
Vierailija kirjoitti:
Millainen luonnonkatastrofi Suomeen tulisi?
Itämeressä ei tsunamia saa aikaiseksi, eikä maanjäristystä mihinkään. Ei tulivuoria, ei sopivaa hurrikaanimaastoa, edes ukkosmyrskyjä tai kovia maastopaloja ei synny. Helleaallot ja kovat pakkaset pysyy kaukana.On tämä tylsää seutua.
The winter is coming. The longest, coldest and fiercest the man has ever seen.
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee historiaa, on tiettyjen ajanjaksojen jälkeen tapahtunut mullistuksia. Ellei luonto tee jotain, ihminen tekee. Noin se menee.
Ja kyllä jotain tulee tapahtumaan jatkossakin.
En kuitenkaan käsitä, miten voisi toivoa kärsimystä kenellekään. Monella jokainen päivä jo nyt on oma selviytymistarinansa; pitkäaikaissairaita lapsia, köyhyyttä, yksinäisyyttä. Onko ikäviä toivovalla ihmisellä itsellään asiat liian hyvin vai onko kenties katkeruutta. Molemmissa tapauksissa voisi alkaa tehdä hyvää muitten eteen ja näin alkaa itsekin voida oikealla tavalla paremmin.
Katastrofin tultua ihmisten raadollisuus nousee entistä enemmän esiin, kyse eloonjäämistaistelusta. Ei siinä ole loppupeleissä kuin häviäjiä.
Olin tulossa tätä sanomaan. Eivätkö jotkut ihmiset näe kärsimystä ympärillään,kun sitä on jo olemassa vaikka kuinka?
Esimerkiksi minä, ei-pumpulissa-elänyt, sodan tullessa karsiutuisin kenties ekojen joukossa pois, koska en saisi enää terveydenhuoltoa enkä nytkään vaaratilanteen tullessa pysty esim. juoksemaan karkuun kuten monet toiset. Lapseni jäisi orvoksi. Ennemmin kriisissä eliminoituisi heikoimmat, ei itsekkäimmät. Rikkaat voivat missä tilanteessa tahansa helpoiten paeta ulkomaille heti, pelastautua pahantekijöiltä lahjuksilla jne. Mitään karaistumista ja nöyryyttä ei sota toisi, vaan lisää ahdinkoa ja kärsimystä, eniten heikoimmassa asemassa valmiiksi oleville.
Etkä halua. Älä edes leikittele tuollaisilla ajatuksilla.