Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, joka olisi " ulkomaankomennusleskenä" ?
17.09.2007 |
Mieheni on lähdössä vuoden vaihteessa 2+2 sopimuksella työkomennukselle ulkomaille. Ainakaan toistaiseksi emme ole lasten kanssa lähdössä mukaan.
Ahdistaa ja kauhistuttaa jo pelkkä ajatuskin, miten onnellisesta yhteiselosta muututaankin " vapaaehtoisesti" yksinhuoltajaksi. Kaipaisin joltain samassa tilanteessa olleelta vertaistukea.
Miten arki on lähtenyt sujumaan? Miten lapset ovat reagoineet tilanteeseen? Miten parisuhteenne on kestänyt eron? Voiko enää ylipäänsä puhua parisuhteesta, jos vuodessa näkee ehkä kahdeksan viikkoa? Oletteko lopulta muuttaneet lasten kanssa perään?
Osaisiko joku kertoa omista fiiliksistään?
Kommentit (4)
En ole oikea ihminen vastaamaan kysymykseen,koska minä olen pariin kertaan lähtenyt miehen perässä ulkomaille. Oma ura on tietty siirtynyt eteenpäin - ja nyt toivon, että mies jättäisi nuo puheet lähtemisestä (aina hän puhuu).
Koska tuo on tosi kriittinen paikka parisuhteelle, että lähtee. Moni sanoo, että se ennakoi melko varmasti eroa. Yksi vuosi ei vielä haittaa, mutta nuo vuodet... Siinä yksinkertaisesti kasvaa erilleen, ellei melkein joka viikonloppu nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ystäväni on matkustanut miehensä mukana viimeiset 8 vuotta. Heillä on 3 lasta ja koko perhe on aina matkustanut yhdessä. Heillä on hyvä sopimus miehen työnantajan kanssa lennoista säännöllisesti Suomeen. Heillä on täällä oma koti ja luonnollisesti perhe ja ystävät. Niitä he tapaavat aina täällä käydessään ja he ovat myös luoneet uudet kontaktit ulkomailla. Lapset käyvät kansainvälistä koulua & päiväkotia ja pääosin kaikki on mennyt hyvin. En tiedä mitä miehesi tekee, mutta ystäväni mies matkustaa paljon myös uuden kommennuksensa myötä. Jos ystäväni asuisi lasten kanssa Suomessa, niin he eivät varmaan näkisi paljon koskaan. Lapset sopeutuvat mihin vaan, jos vanhemmat ovat tyytyväisiä. Voisitko itse saada oman alan töitä kohdemaasta? Lastenhoitaja on helppo palkata. Muista myös, että teidän lisäksi myös lapset oppivat uusia kieliä, saavat uusia kavereita ja saavat itsevarmuutta uusissa tilanteissa. Lähde rohkeasti vaan mukaan!
tai vuorotteluvapaata tms?
saisit aikaa miettiä ja kokeilla uutta maata.
Olen " uraäiti" , ja työni on mulle kovin tärkeää. En haluaisi irtisanoutua tehtävästäni ja muuttaa kotirouvaksi vieraaseen maahan.
Meillä on vastarakennettu koti, joka on meille tärkeä. En haluaisi myydä, antaa vuokralle tai jättää sitä tyhjilleen vuosiksi. Lapset ovat " vakiintuneet" paikoilleen. Eskarit, koulut ja kaveripiirit ovat tärkeitä, tuntuu kurjalta repiä heitä irralleen sijoiltaan.
Tässä ehkä suurimmat syyt, miksi ainakaan toistaiseksi en haluaisi muuttaa yhden ihmisen työn perässä...