Lue keskustelun säännöt.
äitini ei ikinä huolinut lapsia yökylään, kun "koirat stressaantuu", nyt itkee, kun koirat kuolleet ja lapset kasvaneet
18.08.2017 |
Äidilläni oli kaksi koiraa, jotka saivat ripulin ja ravasivat ympäriinsä jos lapset olivat hoidossa siellä tunninkin . Muistan, kun mies oli töissä ja menin hammaslääkäriin ja olin hermona, kun tiesin että äiti kyttää kotonaan kelloa! Koirat stressasivat kai melusta? Koirien takia äidin kyläilytkin jäivät tyngiksi (kyllä niitä pitää nyt lähteä pissittämään).
Nyt koirat ovat kuolleet ja äidillä olisi kiinnostusta ottaa lapset sinne vaikka viikonlopuksi, mutta on liian myöhäistä. Poika meni kuudennelle ja tyttö neljännelle, ei kumpaakaan enää kiinnosta mummilassa kykkiminen ! Samoin kun äitini tulee kylään, lapset ovat jossain kavereidensa kanssa mielummin kuin seurustelevat mummin kanssa. Ja äiti vääntää itkua "eikö ne enää minusta tykkää"....
Kommentit (84)
Olisitte tehneet vaihtarit: sinä olisit hoitanut koiria sen aikaa, kun hän leikkii lasten kanssa. Nyt tietysti myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama mutta ilman koiria. eipä mummoa kiinnostanut silloin kun lapset oli pieniä joten lapsia 12 ja 10-vuotiaita on erittäin vaikea saada innostumaan mummosta. No ei voi mitään. kun sidettä ei silloin aikanaan tullut niin ei sitä enää saakaan.
Niin makaa kun petaa. Miksi lapsia pitäisi kiinnostaa joku täysin vieras ihminen, joka kusettelee piskejään mieluummin kuin on lastenlasten kanssa?
koiran omistamista pitäisi ankarasti verottaa.
Aika lyhytnäköistä ellet edes yritä päästä katkeruudestasi(joka aika outoa kun äitisi kuitenkin tarvittaessa lapsia ilmeisesti hoiti vaikka tilanne hankala), meillä jokaisella on vain yhdet vanhemmat ja lapsille isovanhemmat olisivat edelleen rikkaus, eivät nuo alakoululaiset sentään niin isoja vielä ole...
Niin, sellaista se on. Kyllä koirien pitää sopeutua ihmisten elämään eikä toisinpäin. Lapsien pitää osata olla rauhallisesti eläinten kanssa, mutta kyllä sen eläimen voi myös laittaa vaikka toiseen huoneeseen jos niin stressaa. Mummi taisi hemmotella koirat pilalle.
Etkö sitten enää tarvite hoitoapua? Kyllähän tuon ikäiset vielä tarvitsevat yöksi hoitopaikan, jos haluat jonnekkin lähteä.
Mielellään sitä varmasti ottaa tuollaisen marttyyriasenteen, mutta elämä on aika lyhyt sellaiseen. Ehkäpä äitisi on oppinut läksynsä. Kannattaa myös ihan suoraan sanoa, että koirat on aina menneet lasten edelle ja siksi lapset ei niin mummosta välitä.
Ja lapsia voi käskeä olemaan kotona, kun tulee vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallinen vastakkainasettelu. On ollut molemmissa päissä todella vähän tahtoa hoitaa asia kunniallisesti, jos näin on. Äläkä yritä ap. pestä itseäsi puhtaaksi, vaikka tarina kuvitteellinen olisikin.
Mä olin mummolassa yökylässä vasta isompana. Ihan hyvin ehtii vielä tuon ikäisenä tutustua. Jos halua siis on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olihan tuo tilanne nyt oikeasti hankala, tuskinpa hän välinpitämättömyyttään lapsiasiasi vältteli.
Me ei saatu mennä mummolaan, kun mummon tyttärenpojalla oli havaittu koira-allergia ja mummo halusi pitää mummolan puhtaana koiransiemenistä siltä varalta, että tyttärenpoika tulisi joskus käymään. Edes se että oltais käyty suihkussa ja vaihdettu vaatteet talon saunasiivessä ei kelvannut. No, ei sitten menty. Eikä se tyttärenpoikakaan kyllä käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisitte tehneet vaihtarit: sinä olisit hoitanut koiria sen aikaa, kun hän leikkii lasten kanssa. Nyt tietysti myöhäistä.
Ei äiti olisi luottanut minuun , olisin pilannut hienot turkit ja ruokavaliot ! Äidin mielestä siis.
Äiti ei luottanut keneenkään muuhun koira-asiassa kuin itseensä.. Kuumeisenakin vei koirat ulos mielummin kuin pyysi naapuria tai ystävää.
ap
Jepjep. Meilläkin kumnatkin isovanhemmat ilmoittivat jo raskausaikana että eivät jaksa sitten alkaa auttelemaan, kukin hoitakoon omansa ja elävät nyt itselleen. Ja totta, kertaakaan eivät mitenkään auttaneet, ei edes hätätilanteessa.
No, nyt omat lapset teinejä ja isovanhemmilla sairautta, tapaturmaa jne ja NYT rääkyvät että heitä pitää auttaa, he tarvitsevat apua, kyllä heitä pitää tukea.
En tiedä miten suhtautua. Itse hoidimne 3 lasta ilman sekunninkasn apua ja nyt niitä itsekkäitä paskoja pitäisi alkaa hyysäämään??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, sellaista se on. Kyllä koirien pitää sopeutua ihmisten elämään eikä toisinpäin. Lapsien pitää osata olla rauhallisesti eläinten kanssa, mutta kyllä sen eläimen voi myös laittaa vaikka toiseen huoneeseen jos niin stressaa. Mummi taisi hemmotella koirat pilalle.
Etkö sitten enää tarvite hoitoapua? Kyllähän tuon ikäiset vielä tarvitsevat yöksi hoitopaikan, jos haluat jonnekkin lähteä.
Mielellään sitä varmasti ottaa tuollaisen marttyyriasenteen, mutta elämä on aika lyhyt sellaiseen. Ehkäpä äitisi on oppinut läksynsä. Kannattaa myös ihan suoraan sanoa, että koirat on aina menneet lasten edelle ja siksi lapset ei niin mummosta välitä.
Ja lapsia voi käskeä olemaan kotona, kun tulee vieraita.
No turha tuota koira-asiaa on enää hieroa mummolle naamaan. Sanoo vaan että kun on oltu niin vähän tekemisissä niin eivät ole tulleet läheisiksi.
Niinpä, ihmiset _on_niin tyhmiä ja rasittavia ettei jaksa...no äiti sai mitä halusi, mikä ongelma? Olis keksiny jonkun keinon ratkasta tuo koira-ongelma, mut ei, sehän ois ollut ihan mahdoton tehtävä. No, ei auta sit kun valittaa vaan, se sentään onnistuu kaikilta (liiankin hyvin...).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin mummolassa yökylässä vasta isompana. Ihan hyvin ehtii vielä tuon ikäisenä tutustua. Jos halua siis on.
Joo, mutta ei tule enää kovin läheisiä välttämättä. Meillä meni välit vanheempin silloin kun lapset oli alle kouluikäisiä, eikä sitten tavattu vuosiin lainkaan. Lapsiin äitinii kuitenkin piti jonkinlaista yhteyttä ja sitten ovat käyneet kyläilemässä, kun ovat olleet sen verran suuria että ovat voineet itse matkustaa. Kyllä noista joku käy aina mummolassa muutaman yön kesässä.
Keski-iäisten ämmien pitäisi vähän miettiä että kenellä on eniten hävittävää kun alkavat säätämään lastensa perheiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sellaista se on. Kyllä koirien pitää sopeutua ihmisten elämään eikä toisinpäin. Lapsien pitää osata olla rauhallisesti eläinten kanssa, mutta kyllä sen eläimen voi myös laittaa vaikka toiseen huoneeseen jos niin stressaa. Mummi taisi hemmotella koirat pilalle.
Etkö sitten enää tarvite hoitoapua? Kyllähän tuon ikäiset vielä tarvitsevat yöksi hoitopaikan, jos haluat jonnekkin lähteä.
Mielellään sitä varmasti ottaa tuollaisen marttyyriasenteen, mutta elämä on aika lyhyt sellaiseen. Ehkäpä äitisi on oppinut läksynsä. Kannattaa myös ihan suoraan sanoa, että koirat on aina menneet lasten edelle ja siksi lapset ei niin mummosta välitä.
Ja lapsia voi käskeä olemaan kotona, kun tulee vieraita.No turha tuota koira-asiaa on enää hieroa mummolle naamaan. Sanoo vaan että kun on oltu niin vähän tekemisissä niin eivät ole tulleet läheisiksi.
Kyllä mä sanoisin ihan suoraan niistä koirista. Turha jättää mitään ilmaan leijumaan, jos välejä aiotaan selviä. Mitäs jos mummo ottaakin uuden koiran? Tuskin se meno sen jälkeen sen kummallisempaa on.
Vierailija kirjoitti:
Jepjep. Meilläkin kumnatkin isovanhemmat ilmoittivat jo raskausaikana että eivät jaksa sitten alkaa auttelemaan, kukin hoitakoon omansa ja elävät nyt itselleen. Ja totta, kertaakaan eivät mitenkään auttaneet, ei edes hätätilanteessa.
No, nyt omat lapset teinejä ja isovanhemmilla sairautta, tapaturmaa jne ja NYT rääkyvät että heitä pitää auttaa, he tarvitsevat apua, kyllä heitä pitää tukea.En tiedä miten suhtautua. Itse hoidimne 3 lasta ilman sekunninkasn apua ja nyt niitä itsekkäitä paskoja pitäisi alkaa hyysäämään??
Ilmoittaisin suoraan, että muistattekos mitä meille aikoinaan sanoitte. Ja että ei mulla ole nyt aikaa eikä kiinnostusta alkaa teitä hoitamaan. Etsisin yksityisten palvelutuottajien ja kunnan avun tarjoajien yhteystiedot ja se apu olisi sitten siinä.
Myöhemmin edunvalvoja, kotihoito ja siivousapu kyllä hoitaa tärkeimmät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitte tehneet vaihtarit: sinä olisit hoitanut koiria sen aikaa, kun hän leikkii lasten kanssa. Nyt tietysti myöhäistä.
Ei äiti olisi luottanut minuun , olisin pilannut hienot turkit ja ruokavaliot ! Äidin mielestä siis.
Äiti ei luottanut keneenkään muuhun koira-asiassa kuin itseensä.. Kuumeisenakin vei koirat ulos mielummin kuin pyysi naapuria tai ystävää.
ap
Noita koira-äitejä on muillakin :(
Nyt vanhempana itkevät sitten yksinäisyyttään...
Kaikkien koirakavereiden kanssa riidelty välit poikki
Koirat kuolleet
Lapset tuli aina elukoiden jälkeen ja elukoista huolehdittiin paremmin kuin niistä lapsista.
Lapsia oli kiva tehdä, mutta hoitaminen jätettiin muille...
Nyt jumalauta kehtaa ihmetellä, kun lapset on "hylänneet" hänet...
Go figure!
Vierailija kirjoitti:
Jepjep. Meilläkin kumnatkin isovanhemmat ilmoittivat jo raskausaikana että eivät jaksa sitten alkaa auttelemaan, kukin hoitakoon omansa ja elävät nyt itselleen. Ja totta, kertaakaan eivät mitenkään auttaneet, ei edes hätätilanteessa.
No, nyt omat lapset teinejä ja isovanhemmilla sairautta, tapaturmaa jne ja NYT rääkyvät että heitä pitää auttaa, he tarvitsevat apua, kyllä heitä pitää tukea.En tiedä miten suhtautua. Itse hoidimne 3 lasta ilman sekunninkasn apua ja nyt niitä itsekkäitä paskoja pitäisi alkaa hyysäämään??
Juu juurikin näin myös täällä.
Että ottaa päähän omien vanhempien itsekkyys. Mutta niin makaa kuin petaa eli tyynen rauhallisesti kuten he aikoinaan totesivat että kukin hoitakoon lapsensa, olen ilmoittanut että tässä omassa pyörityksessä on ihan tarpeeksi jotta kukin hoitakoon omansa, en voi auttaa. Koska näin se on. Miksi vieraita ihmisiä hoivaisin? Silloin kun kuvittelin olevani perhettä, en apua saanut ja nyt 18v myöhemmin sitä yhtäkkiä olenkin.
Lapset ja ripuloivat koirat on huono yhdistelmä. Siinä menee äkkiä mummonkin vatsa sekasin.