Lue keskustelun säännöt.
äitini ei ikinä huolinut lapsia yökylään, kun "koirat stressaantuu", nyt itkee, kun koirat kuolleet ja lapset kasvaneet
18.08.2017 |
Äidilläni oli kaksi koiraa, jotka saivat ripulin ja ravasivat ympäriinsä jos lapset olivat hoidossa siellä tunninkin . Muistan, kun mies oli töissä ja menin hammaslääkäriin ja olin hermona, kun tiesin että äiti kyttää kotonaan kelloa! Koirat stressasivat kai melusta? Koirien takia äidin kyläilytkin jäivät tyngiksi (kyllä niitä pitää nyt lähteä pissittämään).
Nyt koirat ovat kuolleet ja äidillä olisi kiinnostusta ottaa lapset sinne vaikka viikonlopuksi, mutta on liian myöhäistä. Poika meni kuudennelle ja tyttö neljännelle, ei kumpaakaan enää kiinnosta mummilassa kykkiminen ! Samoin kun äitini tulee kylään, lapset ovat jossain kavereidensa kanssa mielummin kuin seurustelevat mummin kanssa. Ja äiti vääntää itkua "eikö ne enää minusta tykkää"....
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmilla ei ole koiria, mutta ovat kiinnostuneita ainoastaan siskon lapsista. Eipä ole mun lapset paljon mummolassa vierailleet🙁, nyt 8- ja 11-v , eivätkä enää mummolaan haluakaan, eikä mummolaan kyllä ole sinne pyydellyt! Win/win?? En tiedä kuinka kauan siskon lapset sinne haluaa mennä, tuleeko sit muutkin lapsenlapset mieleen?!
Näin myös meillä.
Siskoni sai pari lastaan jokusta vuotta ennen meidän lapsen syntymää. Vanhempani osallistuivat 400 km päästä siskon lasten tarhan isovanhempien tapahtumiin, kävivät aina hoitamassa heitä, kun lapset olivat sairaana, että vanhemmat pääsivät töihin. Lapset viettivät viikonkin kerrallaan mummolassa koulun loma-aikoina.
Meidän lapsen tarhan tai koulun juhliin eivät koskaan ole osallistuneet, vaikka asumme 60 km päässä. Turha kai sanoakaan, että eivät koskaan ole tulleet hoitoavuksi kun lapsi on sairaana - tai muutenkaan. Lasta ovat katsoneet pienenä joskus tunnin verran heillä vieraillessamme, kun miehen kanssa ollaan käyty kaupoilla.
Nyt sitten tilanne, että meillä nyt murrosikäinen n. 11-vuotiaasta ei ole enää halunnut lähteä mummolaan. Siskon täysi-iän kynnyksellä olevat lapset sen sijaan vierailevat sieltä 400 km päästä mummolassa paljon useammin. Ja ihmettelevät sitten vielä, kun meidän lapsi ei sinne halua lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja niin tulee se yksinpä nen vanhuus. Monet aiheuttavat sen itse. Itsekkyys, jonka huomaa vanhainkodissa.
Niinpä. Lastenlasten ollessa pieniä on matkustettu, harrastettu ja eletty itselle. Sitten ihmetellään kun kukaan ei käy vanhainkodissa katsomassa.
Toki siellä vanhainkodissa on niitäkin mummoja, jotka ovat suurinpiirtein elämänsä antaneet lapsenlapsille, hoitaneet ja huoltaneet. Eikä kukaan käy katsomassa.
Kaksi sanaa ap:lle...
ahne
sukupolvi
Enkä siis todellakaan oleta omien lasteni olevan velvoitettuja auttamaan minua sen takia, että olen heidät hoitanut lapsena. En todellakaan. Jos oletan saavani aikuisilta lapsiltani apua niin ajattelen, että minun on autettava heitä myös aikuisena. Toivon että meillä toimii sama auttamiskuvio kuin appivanhempien kanssa. Autellaan puolin ja toisin.