Lue keskustelun säännöt.
äitini ei ikinä huolinut lapsia yökylään, kun "koirat stressaantuu", nyt itkee, kun koirat kuolleet ja lapset kasvaneet
18.08.2017 |
Äidilläni oli kaksi koiraa, jotka saivat ripulin ja ravasivat ympäriinsä jos lapset olivat hoidossa siellä tunninkin . Muistan, kun mies oli töissä ja menin hammaslääkäriin ja olin hermona, kun tiesin että äiti kyttää kotonaan kelloa! Koirat stressasivat kai melusta? Koirien takia äidin kyläilytkin jäivät tyngiksi (kyllä niitä pitää nyt lähteä pissittämään).
Nyt koirat ovat kuolleet ja äidillä olisi kiinnostusta ottaa lapset sinne vaikka viikonlopuksi, mutta on liian myöhäistä. Poika meni kuudennelle ja tyttö neljännelle, ei kumpaakaan enää kiinnosta mummilassa kykkiminen ! Samoin kun äitini tulee kylään, lapset ovat jossain kavereidensa kanssa mielummin kuin seurustelevat mummin kanssa. Ja äiti vääntää itkua "eikö ne enää minusta tykkää"....
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Jepjep. Meilläkin kumnatkin isovanhemmat ilmoittivat jo raskausaikana että eivät jaksa sitten alkaa auttelemaan, kukin hoitakoon omansa ja elävät nyt itselleen. Ja totta, kertaakaan eivät mitenkään auttaneet, ei edes hätätilanteessa.
No, nyt omat lapset teinejä ja isovanhemmilla sairautta, tapaturmaa jne ja NYT rääkyvät että heitä pitää auttaa, he tarvitsevat apua, kyllä heitä pitää tukea.En tiedä miten suhtautua. Itse hoidimne 3 lasta ilman sekunninkasn apua ja nyt niitä itsekkäitä paskoja pitäisi alkaa hyysäämään??
Kuulostat lähes vajaaälyiseltä perusteluinesi. Sinä olet se maailman napa jota menneet ja tulevat sukupolvet ovat syntyneet palvelemaan. Tai ehkä susilauma eikä vanhempasi hoiti sinua silloin kun sinä olit lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mun lapsista tulee jossakin vaiheessa (mitä en kuitenkaan usko) tuollaisia katkeria nillittäjiä kuin eräät täällä, niin sanonpa vaan, että ei ole mikään menetys vaikka pistävätkin välit poikki.
Nyt kun lapseni ovat jo aikuisia ja vanhuus kolkuttaa ovella, uskallan tämän sanoa. Ihmisellä voi olla muitakin ihmissuhteita kuin lapset ja lapsenlapset.
Realistisesti ottaen, lapsista ja lapsenlapsista ei välttämättä ole niin paljon seuraa ja huvia sitten enää kun on itse 70-80v koska nämä elävät juuri silloin ruuhkavuosiaan eikä heillä kuitenkaan ole aikaa käydä koko ajan vanhempiaan tapaamassa. Järkevintä on hommata omia ystäviä ja harrastuksia (vaikka koiriakin) , ettei ole vain lastensa varassa.
Samaa mieltä. Ei kaduta pätkääkään etten ole nähnyt vanhempiani yli vuosikymmeneen, mulla on parempaakin seuraa ja tekemistä kuin kuunnella katkeria vanhuksia.
Vierailija kirjoitti:
Jos mun lapsista tulee jossakin vaiheessa (mitä en kuitenkaan usko) tuollaisia katkeria nillittäjiä kuin eräät täällä, niin sanonpa vaan, että ei ole mikään menetys vaikka pistävätkin välit poikki.
Nyt kun lapseni ovat jo aikuisia ja vanhuus kolkuttaa ovella, uskallan tämän sanoa. Ihmisellä voi olla muitakin ihmissuhteita kuin lapset ja lapsenlapset.
Realistisesti ottaen, lapsista ja lapsenlapsista ei välttämättä ole niin paljon seuraa ja huvia sitten enää kun on itse 70-80v koska nämä elävät juuri silloin ruuhkavuosiaan eikä heillä kuitenkaan ole aikaa käydä koko ajan vanhempiaan tapaamassa. Järkevintä on hommata omia ystäviä ja harrastuksia (vaikka koiriakin) , ettei ole vain lastensa varassa.
lapset ja lastenlapset on ihan parasta mitä noita mummuja kuuntelee. Ikätoverit alkaa pikkuhiljaa astumaan tuonelan pimeyteen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastanneille. Äitini siis otti koirat ikäänkuin korvikkeksi isäni kuoltua ja minun muutettuani kotoa pois, toinen koira oli cockerspanieli ja toinen pitkäkarvainen vinttikoira, Äiti otti oikein sydämen asiaksi pitää koirat kunnossa, etenkin pienemmän joka tarvitsi erikoisruokaa virtsakiviinsä . Äitini oli toki innoissaan lapsista näiden synnyttyä, mutta ongelmia alkoi tulla kun lapset kasvoivat ja kyläilyt joko ilman äitiä tai äidin kanssa kävivät ajankohtaisiksi. Äiti ei tosiaan ollut haluakas ottamaan lapsia hoitoon, tai viemään mihinkään kuten uimahalliin. Kerran äiti jopa pyysi että tulisin kahville ilman lapsia " kyllähän he voisivat muuten tulla, mutta kun Bella ja Peppi saavat taas ripulin ja sitten joudun pesemään paskoja pois. " Tämän jälkeen välit äitiini viilenivät, koin että koirat olivat menneet lasten ohi ja loukkaannuin!
Toinen koira lopetettiin 2v sitten , toinen kuoli luonnollisesti viime talvena. Ja nyt sitten äidille kelpaisi ottaa lapset vaikka viikoksi ! Mutta teini-ikää lähestyvää poikaa ei voisi vähempää kiinnostaa, eikä kyllä pikkusiskoakaan sen puoleen, mennä tuijottamaan Ti Ti nalle mummoa mummilaan ! Tai seurustella mummin kanssa kun tämä tulee kylään.
Ap
Kuulostaa kammottavalta koirien inhimillistämiseltä. Kyllähän nyt oma lapsenlapsi on lemmikkiä tärkeämpi. Ei ihme että loukkaannuit. Meillä matkat, harrastukset ja mukavuudenhalu ovat menneet lastenlasten edelle. Mutta vaaka kääntyy ja yksinäinen vanhuus on ovella. Itse aiheutetusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mun lapsista tulee jossakin vaiheessa (mitä en kuitenkaan usko) tuollaisia katkeria nillittäjiä kuin eräät täällä, niin sanonpa vaan, että ei ole mikään menetys vaikka pistävätkin välit poikki.
Nyt kun lapseni ovat jo aikuisia ja vanhuus kolkuttaa ovella, uskallan tämän sanoa. Ihmisellä voi olla muitakin ihmissuhteita kuin lapset ja lapsenlapset.
Realistisesti ottaen, lapsista ja lapsenlapsista ei välttämättä ole niin paljon seuraa ja huvia sitten enää kun on itse 70-80v koska nämä elävät juuri silloin ruuhkavuosiaan eikä heillä kuitenkaan ole aikaa käydä koko ajan vanhempiaan tapaamassa. Järkevintä on hommata omia ystäviä ja harrastuksia (vaikka koiriakin) , ettei ole vain lastensa varassa.
lapset ja lastenlapset on ihan parasta mitä noita mummuja kuuntelee. Ikätoverit alkaa pikkuhiljaa astumaan tuonelan pimeyteen.
Kelle on kelle ei. Tiedän mummuja, jotka on hoitoapuna ihan näännyksiin asti kun eivät kehtaa sanoa ei. Mun mielestä mummuikäisillä saa ja pitää olla omaakin elämää. Niin kauan kuin sitä on. Mulle on koko ajan ollut pienoinen rasite kun oma äitini ei ole pitänyt yllä omaa ystäväpiiriä vaan vaatii seuraa meistä lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitte tehneet vaihtarit: sinä olisit hoitanut koiria sen aikaa, kun hän leikkii lasten kanssa. Nyt tietysti myöhäistä.
Ei äiti olisi luottanut minuun , olisin pilannut hienot turkit ja ruokavaliot ! Äidin mielestä siis.
Äiti ei luottanut keneenkään muuhun koira-asiassa kuin itseensä.. Kuumeisenakin vei koirat ulos mielummin kuin pyysi naapuria tai ystävää.
ap
Tästäkin huomaa, että ei ne lapset olleet ongelma vaan yleensäkin suhtautuminen koiriin. Äitisi oli tarkka koirista, heillä ilmeisesti herkät vatsat (tai yhdellä?) mistä mummo kovin huolissaan. Pieni koira voi kuolla ihan oikeasti vuorokaudessa ripuliin ja mummolle ne oli tärkeitä, hänen perheenjäseniään, niin siksi hermoili. Ei ilkeyttään teitä kohtaan varmaan kuitenkaan..?
Ja nyt, kyllä mun mielestä on epäkohteliasta, että lapset saa mennä missä haluavat kavereilla ja mummosta ei tarvitse välittää. :( Ei ole alkoholiongelmaa, väkivaltaa tms niin yrittäisitte nyt hyvät ihmiset sopia. Ei vielä ole myöhäistä.
gjjjj kirjoitti:
Meillä sama mutta ilman koiria. eipä mummoa kiinnostanut silloin kun lapset oli pieniä joten lapsia 12 ja 10-vuotiaita on erittäin vaikea saada innostumaan mummosta. No ei voi mitään. kun sidettä ei silloin aikanaan tullut niin ei sitä enää saakaan.
Itse pohtinut tätä asiaa ja päätynyt siihen, että pitää tehdä alle 10 v.n kanssa määrätietoisesti "työtä" että syntyy läheiset välit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä siitä, että kukaan ei ole lapsuuden hoivasta velkaa vanhemmilleen - varsinkin kun vanhemmuudessa voi mokata monella tavalla eikä vain sillä perinteisellä eli pahoinpitelemällä. Välinpitämättömyys on usein pahempaa.
Mutta aina joskus hämmästelen näitä yökyläilyn vaatimuksia. Ei ole minunkaan vanhempani koskaan halunneet ottaa yökylään. Ei se ole haitannut läheisten välien syntymistä. Mutta itseäni on enemmänkin harmittanut ne jatkuvat puheet siitä, miten minä tein lapset liian myöhään ja siksi he eivät enää jaksa hoitaa niitä eli syypää olenkin minä siihen, ettei hoitaminen kiinnosta. En vaadi hoitoa mutta vähän kypsyttää tuo valittaminen. Äitini oli 55-vuotias tullessaan mummoksi, hänen äitinsä oli vastaavasti 50-vuotias. Se viisi vuotta tuntuu nyt olevan kaikki kaikessa. Nuorin serkkuni on syntynyt, kun äitini äiti oli 60-vuotias ja silti jaksoi hoitaa tätä nuorinta ihan jokainen päivä ja kesäisin kaikkia meitä muita serkkuja (10 kpl) eli ei se ole iästä kiinni todellakaan vaan asenteesta. Lisäksi en tarvitse lapsilleni hoitajaa yöksi enkä päiväksi vaan toivon vain, että jaksettaisiin kiinnostua lastenlasten elämästä. Kyllä vanhempani soittelevat ja käymme usein kylässä, joten vieraita nämä eivät ole minun lapsilleni, mutta jotain aktiivisuutta voisi osoittaa muutenkin kuin kerran vuodessa. Miksi on vaikeaa viedä lapsia uimahalliin tai konserttiin tai lastentapahtumaan? Miksi ei voi ottaa tunniksi mukaan torille? Miksi ei voi viedä vaikkapa lähipuistoon puoleksi tunniksi? On nimittäin erittäin rankkaa alle kouluikäisille joutua istuskelemaan sohvan reunalla. VAnhempani ottavat kerran vuodessa yhden lapsen kerrallaan luokseen muutamaksi tunniksi ja silloinkin kysellään kaikki mahdolliset vinkit siitä, mitä näiden kanssa voisi tehdä mutta mikään ehdottamani ei kelpaa.
Toista se oli minun lapsuudessani mummolassa. Olimme siellä koko serkusparvi useita öitä, jopa viikkoja kerrallaan ja puuhasimme kaikkea sitä mitä mummokin. Autoimme kasvimaalla, leivoimme, autoimme lakanoiden mankeloinnissa mutta mitään ei ollut pakko tehdä ja päädyimme aina näiden tekemisten keskellä puuhailemaan omia leikkejämme. En muista koskaan kotona, että olisin saanut keinua lakanakeinussa tai poimia porkkanoita kasvimaalta tai syödä mansikoita suoraan omasta maasta. Lapset vain häiritsevät, pitää pysyä poissa ja hiljaa, oli siellä motto. Samaa sitten lastenlastenkin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin makaa kun petaa. Miksi lapsia pitäisi kiinnostaa joku täysin vieras ihminen, joka kusettelee piskejään mieluummin kuin on lastenlasten kanssa?
koiran omistamista pitäisi ankarasti verottaa.
Miehet ovat tässä paljon järkevämpiä ja kykenevät näkemään asioita kokonaisuuksina. En tunne yhtään miestä joka palvoo jotain kapisia piskejä ja kohtelee niitä kuin jotain lapsia.
Ihmiset ja lapset menevät prioriteetissa 6-0 piskien ohi.
Ei pidä paikkaansa...mun isäni on juuri sellainen, että kykenee osoittamaan hellyyttä ja on lempeä vain koirille. Lapsia purevan pikkupiskin ottaa sohvalla syliinsä ja hosuu lapset kauemmas. On etäinen isä ja ja vielä etäisempi pappa lastenlapsilleen. :.(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nuo koiratkin vielä jotenkin ymmärtää, kyllähän elävään eläimeen kiintyy. Meidän lasten mummo ei ehdi olla lasten kanssa kasvien takia.
Vierailija kirjoitti:
No nuo koiratkin vielä jotenkin ymmärtää, kyllähän elävään eläimeen kiintyy. Meidän lasten mummo ei ehdi olla lasten kanssa kasvien takia.
Ei hyvänen aika...tälle kyllä jo repesin.
Jostain syystä ajattelen et meillä suomalaisilla tämä touhu on juuri tällaista. Suomenruotsalaisilla ja ruotsalaisilla puhumattakaan keskieurooppalaisista meininki on aivan toisenlainen. No, en tiedä onko oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt luin vielä ton, että isäsi kuolemasta pari vuotta ja sinä lähtenyt myös kotona. Äitisi on surussa kiintynyt koiriin ja ehkä tuo on mennyt vähän yli, mutta että sä olet nyt katkera siitä vuosien jälkeen?
Olipa surullista luettavaa. Meillä on ollut se onni, että kummatkin isovanhemmat ovat halunneet viettää aikaa meidän lasten kanssa. Varsinkin miehen äiti jaksoi touhuta lasten kanssa vaikka kuinka pitkään. Esikoinen oli oikea kyläluuta, hän olisi viihtynyt mummuloissa vaikka kuinka pitkään, nuorempi tykkäsi olla enemmän kotona.
Nyt näillä isovanhemmilla on vaikka mitä vaivaa. Oma isä on sairastellut paljon, häneltä meni ajokortti, joten olen nyt kuskaillut lääkärireissuilla ja käyttänyt kaupassa. Omat lapset ovat jo nuoria aikuisia, mutta he soittelevat isovanhemmille ja käyvät kylässä joka kerta, kun tulevat käymään kotipaikkakunnalle. Lämpimien ja läheisten suhteen saavuttaminen vaatii kummaltakin osapuolelta halua ja kiinnostusta.
Vaikka minä, sisareni ja serkut olimme viikkoja isovanhempien luona kesäisin, jäivät he vieraiksi. Minulla oli koko ajan tunne, että he eivät olisi halunneet meitä sinne. Maatalossa oli paljon puuhaa ja ainakin minulle tuli tutuksi pienten serkkujeni hoitaminen, tiskaaminen ja kasvimaan kitkeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keski-iäisten ämmien pitäisi vähän miettiä että kenellä on eniten hävittävää kun alkavat säätämään lastensa perheiden kanssa.
Keski- ikäinen se sinustakin tulee jos saat elää.
Ai niin, mutta sinähän oletkin fiksu ja teet kaiken aina oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mun lapsista tulee jossakin vaiheessa (mitä en kuitenkaan usko) tuollaisia katkeria nillittäjiä kuin eräät täällä, niin sanonpa vaan, että ei ole mikään menetys vaikka pistävätkin välit poikki.
Nyt kun lapseni ovat jo aikuisia ja vanhuus kolkuttaa ovella, uskallan tämän sanoa. Ihmisellä voi olla muitakin ihmissuhteita kuin lapset ja lapsenlapset.
Realistisesti ottaen, lapsista ja lapsenlapsista ei välttämättä ole niin paljon seuraa ja huvia sitten enää kun on itse 70-80v koska nämä elävät juuri silloin ruuhkavuosiaan eikä heillä kuitenkaan ole aikaa käydä koko ajan vanhempiaan tapaamassa. Järkevintä on hommata omia ystäviä ja harrastuksia (vaikka koiriakin) , ettei ole vain lastensa varassa.
lapset ja lastenlapset on ihan parasta mitä noita mummuja kuuntelee. Ikätoverit alkaa pikkuhiljaa astumaan tuonelan pimeyteen.
Kelle on kelle ei. Tiedän mummuja, jotka on hoitoapuna ihan näännyksiin asti kun eivät kehtaa sanoa ei. Mun mielestä mummuikäisillä saa ja pitää olla omaakin elämää. Niin kauan kuin sitä on. Mulle on koko ajan ollut pienoinen rasite kun oma äitini ei ole pitänyt yllä omaa ystäväpiiriä vaan vaatii seuraa meistä lapsista.
totta, mummuillakin on elämää, itse en oo mummu vielä, poika vasta 20 vee ja opiskelee. Enkä tahdo olla mummu vielä koska ei olisi aikaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jepjep. Meilläkin kumnatkin isovanhemmat ilmoittivat jo raskausaikana että eivät jaksa sitten alkaa auttelemaan, kukin hoitakoon omansa ja elävät nyt itselleen. Ja totta, kertaakaan eivät mitenkään auttaneet, ei edes hätätilanteessa.
No, nyt omat lapset teinejä ja isovanhemmilla sairautta, tapaturmaa jne ja NYT rääkyvät että heitä pitää auttaa, he tarvitsevat apua, kyllä heitä pitää tukea.En tiedä miten suhtautua. Itse hoidimne 3 lasta ilman sekunninkasn apua ja nyt niitä itsekkäitä paskoja pitäisi alkaa hyysäämään??
Ilmoittaisin suoraan, että muistattekos mitä meille aikoinaan sanoitte. Ja että ei mulla ole nyt aikaa eikä kiinnostusta alkaa teitä hoitamaan. Etsisin yksityisten palvelutuottajien ja kunnan avun tarjoajien yhteystiedot ja se apu olisi sitten siinä.
Myöhemmin edunvalvoja, kotihoito ja siivousapu kyllä hoitaa tärkeimmät.
Ensinnäkin nämä isovanhemmat ovat kai kuitenkin teidät lapset itse hoitaneet vai olitteko laitoksessa?
Toiseksi ihanko vakavalla naamalla väität että hoitaisit heitä nyt jos he olisivat hoitaneet lapsenlapsia?
Minun kokemuksen mukaan hyvin harvat lapset hoitavat vanhempiaan saati appivanhempiaan vaikka nämä olisivat kuinka uhranneet aikaansa lapsenlapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jepjep. Meilläkin kumnatkin isovanhemmat ilmoittivat jo raskausaikana että eivät jaksa sitten alkaa auttelemaan, kukin hoitakoon omansa ja elävät nyt itselleen. Ja totta, kertaakaan eivät mitenkään auttaneet, ei edes hätätilanteessa.
No, nyt omat lapset teinejä ja isovanhemmilla sairautta, tapaturmaa jne ja NYT rääkyvät että heitä pitää auttaa, he tarvitsevat apua, kyllä heitä pitää tukea.En tiedä miten suhtautua. Itse hoidimne 3 lasta ilman sekunninkasn apua ja nyt niitä itsekkäitä paskoja pitäisi alkaa hyysäämään??
Täysin sama tilanne. En sitten viitsinyt mennä katsomaan edes sairaalaan syöpäleikkauksen jälkeen vaikka sitä puhelimessa itkettiin. Jokainen hoitakoon oman tonttinsa. Kannattaisi aina terveenä ja elinvoimaisena miettiä, että joskus ne vaa´an punnukset joka tapauksessa kääntyvät toisinpäin.
No sinä olet kyllä pelkästään törkeä.
Ja armoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jepjep. Meilläkin kumnatkin isovanhemmat ilmoittivat jo raskausaikana että eivät jaksa sitten alkaa auttelemaan, kukin hoitakoon omansa ja elävät nyt itselleen. Ja totta, kertaakaan eivät mitenkään auttaneet, ei edes hätätilanteessa.
No, nyt omat lapset teinejä ja isovanhemmilla sairautta, tapaturmaa jne ja NYT rääkyvät että heitä pitää auttaa, he tarvitsevat apua, kyllä heitä pitää tukea.En tiedä miten suhtautua. Itse hoidimne 3 lasta ilman sekunninkasn apua ja nyt niitä itsekkäitä paskoja pitäisi alkaa hyysäämään??
Vanhempiesi siis pitäisi auttaa sekä sinua lapsena, että sinun lapsiasi kun olet äiti, ja sun ei ole velvollisuus tehdä mitään, jos auttoi vain sinua lapsena?
Mun mielestä lapsena saadusta hoivasta ei ole vanhemmilleen mitään velkaa. Ei se lapsi ole itse päättänyt syntyä, vanhemmat sen päätöksen teki ja ovat velvollisia huolehtimaan alaikäisestä lapsesta. Eli siis lapsilla ei todellakaan ole mitään velvoitetta auttaa ikääntyviä vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jepjep. Meilläkin kumnatkin isovanhemmat ilmoittivat jo raskausaikana että eivät jaksa sitten alkaa auttelemaan, kukin hoitakoon omansa ja elävät nyt itselleen. Ja totta, kertaakaan eivät mitenkään auttaneet, ei edes hätätilanteessa.
No, nyt omat lapset teinejä ja isovanhemmilla sairautta, tapaturmaa jne ja NYT rääkyvät että heitä pitää auttaa, he tarvitsevat apua, kyllä heitä pitää tukea.En tiedä miten suhtautua. Itse hoidimne 3 lasta ilman sekunninkasn apua ja nyt niitä itsekkäitä paskoja pitäisi alkaa hyysäämään??
Ilmoittaisin suoraan, että muistattekos mitä meille aikoinaan sanoitte. Ja että ei mulla ole nyt aikaa eikä kiinnostusta alkaa teitä hoitamaan. Etsisin yksityisten palvelutuottajien ja kunnan avun tarjoajien yhteystiedot ja se apu olisi sitten siinä.
Myöhemmin edunvalvoja, kotihoito ja siivousapu kyllä hoitaa tärkeimmät.Ensinnäkin nämä isovanhemmat ovat kai kuitenkin teidät lapset itse hoitaneet vai olitteko laitoksessa?
Toiseksi ihanko vakavalla naamalla väität että hoitaisit heitä nyt jos he olisivat hoitaneet lapsenlapsia?
Minun kokemuksen mukaan hyvin harvat lapset hoitavat vanhempiaan saati appivanhempiaan vaikka nämä olisivat kuinka uhranneet aikaansa lapsenlapsille.
Kyllä meillä pelaa keskinäinen auttaminen. Isovanhemmat auttavat tarvittaessa ja toisinpäin. Totta helvetissä sitä enemmän auttaa läheistä vanhempaa kuin sellasta joka viis veisaa sinusta tai perheestäsi.
Mun anoppi ei halunnut lastenlasten vierailuja, kun ne sotkivat niin paljon. Mukaan otettiin muutama lelu ja paljon oltiin ulkona mutta ei se auttanut, jäihän lasten käsistä mm. sormenjälkiä parkettiin, seiniin ja oviin kun konttailivat ja kävelivät puita pitkin. Kyläilyt jäi, kun koimme olevamme aivan liikaa vaivaa. (Ei, en itse halunnut kulkea rätti kädessä pyyhkimässä sormenjälki kerrallaan kun en niitä edes erottanut.) Ja nyt sitten valitetaan, kun lapsenlapset on niin etäisiä.