Miehen tieraivo ja riita, neuvoja?

Miehellä ja minulla on alusta asti ollut ihan erilainen tyyli ajaa autoa. Itse ajan sääntöjen mukaan ja haluan jättää pelivaraa yllätyksiä varten. Ajelen rauhassa ruuhkan mukana ja lähden mieluummin aikaisemmin kuin rupean säätämään liikenteessä. Mies taas haluaa ajaa niin kovaa kuin mahdollista, aina vähintään 10-20 km/h kuin on sallittu. Jos joku ajaa hänen mielestä liian hiljaa, ajaa kiinni perseeseen. Torvi ja valojen välkytys on ahkerassa käytössä. Vaihtaa kaistaa vaikka keskellä risteystä jos siltä tuntuu. Kaistoilla pujottelee edestakaisin sen mukaan mikä näyttää vetävän parhaiten juuri nyt, ei väliä vaikka olisi poistumassa seuraavasta liittymästä. Kouluttaa joskus muita kuljettajia ajamalla rinnalle ja puimalla nyrkkiä.

En kestä miehen ajotyyliä yhtään. Kyllä, sanon päivittäin ääneen tällaisia asioita että "suojatie", "neljän kympin rajoitus", "bussikaista", "stop-merkki". Asiasta on keskusteltu mutta mies kun on omasta mielestään keskimääräistä selvästi parempi kuski, niin mitään keskustelemista ja korjaamista ei ole.

Tänään teki sitten taas liikkeen jossa kiihdytti reiluun ylinopeuteen että pääsi hidastamaan toisen auton keulan eteen ja kysyin että miksi teki tuon. Mies veti seuraavalle bussipysäkille parkkiin ja ilmoitti että ei suostu enää ajamaan nalkutuksen alla. Ajoin kotiin ja mies yritti koko matkan löytää vikaa tekemisistäni. Kotona katosi autotalliin.

Nyt on todella kurja olo. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Mennään samaan suuntaan töihin ja meillä on yksi auto, joka miehen nimissä. Asutaan paikassa, josta ei pääse mihinkään ilman omaa autoa. Naurettavaa, jos ei mahduta samaan kulkuvälineeseen, mutta minusta tuntuu että en voi hyväksyä sitäkään että nyt sitten jatkossa pitäisi vaan olla hiljaa kun toinen vieressä ottaa täysin turhia riskejä. Tai sitten ajaa, kun vieressä ollaan mielenosoituksellisesti hiljaa. Toisaalta, nykyään tuntuu että meillä kiristyy välit joka aamu ja ilta siellä autossa.

Onko mitään rakentavia neuvoja?