Eikö ihmiset osaa aikuistua/elää normaalia elämää ilman lapsenhankintaa?

Kaikki lapsettomat elää tyhjää elämää maskarat poskilla lähikapassa kuvitellen, että nuoruus jatkuu ikuisesti. Ainakin perheellisten mielestä :=) Ja sitten kun saa lapsen, niin pyhä valo lankeaa sen pyyteettömän ihmisen yläpuolelle, täynnä tarkoitusta ja epäitsekkyyttä oleva elämä. Ihan kuin jokainen äiti ei olisi lähes pakkomielteenomaisesti narsistina halunnut sen lapsen itselleen, ei sillä ole mitään tekemistä epäitsekkyyden kanssa, vaan äitihimon.

Moni sääliö juopporetku on vanhempi siinä missä moni vastuullinen, siisti ja asiallinen työssäkäyvä ihminen lapseton.

Että sikäli.

Hyvä vain, jos lapsen hankkiminen saa ihmisen aikuistumaan. Surullisempaahan se on, että lapsia hankitaan, mutta mitään elämänhallintaa tai vastuunkantoa ei ilmene.

Miksi "normaaliin aviossa olevan aikuisen ihmisen elämään" ei voisi kuulua baareissa ja yökerhoissa käyminen kerran viikkoon? Aikuisuushan on juuri sitä, että saa tehdä, mitä haluaa ja mistä tykkää. Epänormaalia olisi toimia ympäristön odotusten mukaan, vastoin omia toiveitaan, vain koska niin kuuluu tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä vain, jos lapsen hankkiminen saa ihmisen aikuistumaan. Surullisempaahan se on, että lapsia hankitaan, mutta mitään elämänhallintaa tai vastuunkantoa ei ilmene.

Hyvähän se on, en minä sitä, mutta hiukan kummallista sitten luulla, että muut on yhtä kypsymättömiä ja kykenemättömiä.

Varmaan vähän riippuu minkä ikäisenä sen lapsen on saanut. Jos alle kolmikymppisenä, niin on ne iltariennot kiinnostaneet todnäk enemmän kuin vapaaehtoistyöt ja säännöllinen elämä. Ja parempikin, että on se vaihe eletty, jottei ala myöhemmin kaihoamaan sitä.

Varmaan moni tuota velasiittielämää harjoitaa, mutta kokeilu jää yhteen sulupolveen, sillä heidän lapsensa eivät samaa tyyliä jatka.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan moni tuota velasiittielämää harjoitaa, mutta kokeilu jää yhteen sulupolveen, sillä heidän lapsensa eivät samaa tyyliä jatka.

Oletpas nokkela. Mutta asiallisesti puhuen, muutaman kymmenen vuoden kokemuksella vanhustyöstä uskallan sanoa, että halu olla lapseton ei ole mikään uusi juttu, ennen sitä ei vain pystynyt toteuttamaan. Ja se olisi ollut tabu sanoa ääneen, mutta elämänsä ehtoopuolella uskaltaa jo sanoa, että en olisi yhtäkään lasta halunnut, mutta semmoinen ei olisi ollut ennen aikaa mahdollista.

Yleensä ihminen oppii vasta pakon edessä. Ei lapseton edes pysty ymmärtämään, minkälaista esim. pikkulapsiarki on. Saattaa kyllä, mutta ymmärrys tulee ainoastaan kokemuksen kautta. Aikuistumisella ymmärretään yleensä juuri lapsista huolehtimisesta kasvavaa vastuuntuntoa ja kykyä jättää omat tarpeet taka-alalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä vain, jos lapsen hankkiminen saa ihmisen aikuistumaan. Surullisempaahan se on, että lapsia hankitaan, mutta mitään elämänhallintaa tai vastuunkantoa ei ilmene.

Hyvähän se on, en minä sitä, mutta hiukan kummallista sitten luulla, että muut on yhtä kypsymättömiä ja kykenemättömiä.

No se vasta kypsymättömyyden merkki onkin, että pitää erilaisia elämäntapoja automaattisesti keskenkasvuisuuden ja kykenemättömyyden merkkinä.

Minä myönnän rehellisesti että en osaa elää normaalia elämää yksinäni.

Olen aina ollut erakko (tahtomattani), ja nyt kun näen mihin kaikkeen mielestäni turhaan ja jopa vastenmieliseen touhuun verorahoja laitetaan niin en näe syytä maksaa veroja. Jos minulla olisi lapsia niin haluaisin näyttää esimerkkiä töiden ja veronmaksun suhteen ja tietysti tarjota lapsilleni hyvän lapsuuden, harrastuksia ja pari lomamatkaakin yms.

Erakkona en näe syytä kuulua yhteiskuntaan. Eikä edes hävetä.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan vähän riippuu minkä ikäisenä sen lapsen on saanut. Jos alle kolmikymppisenä, niin on ne iltariennot kiinnostaneet todnäk enemmän kuin vapaaehtoistyöt ja säännöllinen elämä. Ja parempikin, että on se vaihe eletty, jottei ala myöhemmin kaihoamaan sitä.

hauska oletus että kun itse on ollut känniääliö ja kiinnostunut känniääliöilystä, niin kaikki muutkin. mutta vahvistit vaan aloituksen lähtöoletuksen, jotkut luulee että kaikki ihmiset on infantiileja ilman lapsia kuten he olisivat. varmaan se on sitten hyvä ne lapset hankkia itseään kasvattamaan. vähän surullista kyllä

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihminen oppii vasta pakon edessä. Ei lapseton edes pysty ymmärtämään, minkälaista esim. pikkulapsiarki on. Saattaa kyllä, mutta ymmärrys tulee ainoastaan kokemuksen kautta. Aikuistumisella ymmärretään yleensä juuri lapsista huolehtimisesta kasvavaa vastuuntuntoa ja kykyä jättää omat tarpeet taka-alalle.

Ehkä se jollekin työttömälle ja itsekkäälle ihmiselle on sitten uusi kokemus. Kyllä mulle vastuullinen työ, läheisien sairastumiset, vapaaehtoistyö ja yrittäjyys on tuonut enemmän vastuuntuntoa ja aikuisuutta kuin joku parikymppinen pirkko jälkikasvuaan hoivatessa voi ymmärtää.

Terv 2 lapsen äiti

voi kumpa äidit ja isät olisikin entisiä juoppoja ja tosiaan pysyisivät kiltisti lastensa kanssa ja eläisivät hyvää perhekeskeistä elämää, mutta tuntuu että perheelliset ne vasta viinaa kiskoo ja bilettää kun pitää rankkaa arkea paeta ja nollata akut viikonloppuna. Muksut hoitoon johonkin tai pahimmillaan joutuvat katsomaan sitä touhua kotona

Vierailija kirjoitti:

Ei lapseton edes pysty ymmärtämään, minkälaista esim. pikkulapsiarki on.

Kyllä minä ainakin pystyn. Siksi minulla ei ole lapsia. En ole ollenkaan kiinnostunut tuollaisesta elämäntavasta. Vaikka minulle taattaisiin tervein, kiltein ja suloisin lapsi, se tarkoittaisi silti elämänlaadun radikaalia huononemista.

Ihmettelen, miksi jotkut eivät osaa ennakolta nähdä, miten vaativaa pikkulapsiarki voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapseton edes pysty ymmärtämään, minkälaista esim. pikkulapsiarki on.

Kyllä minä ainakin pystyn. Siksi minulla ei ole lapsia. En ole ollenkaan kiinnostunut tuollaisesta elämäntavasta. Vaikka minulle taattaisiin tervein, kiltein ja suloisin lapsi, se tarkoittaisi silti elämänlaadun radikaalia huononemista.

Ihmettelen, miksi jotkut eivät osaa ennakolta nähdä, miten vaativaa pikkulapsiarki voi olla.

Ei, et pysty. Sinä et ymmärrä minkälaista pikkulapsearjen pyörittäminen on. Sinulla on joku kuvitelma asiasta, se voi olla kielteisempi kuin jollakulla toisella, mutta omakohtaista ymmärrystä sinulle ei asiasta ole.

Lapset kasvattavat vanhempansa, sanotaan. Se on siinä mielessä totta, että ilman lapsia ei ihmisestä koskaan tulee äitiä tai isää. Kasvuprosessi on kaksisuuntainen, osa ihmisen luonnollista kypsymistä ja aikuisuutta. Elämänlaadun taas voi ymmärtää monin tavoin, toiselle se on hiljaisuutta ja materiaalista turvaa, toiselle se voi olla biologisten tarpeiden täyttymistä lisääntymisen kautta. Kukin päättää itse.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan moni tuota velasiittielämää harjoitaa, mutta kokeilu jää yhteen sulupolveen, sillä heidän lapsensa eivät samaa tyyliä jatka.

Ei tässä kovin montaa sukupolvea taida enää ylipäänsä tulla, kunnes koko ihmiskunnan puuhastelu päättyy lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapseton edes pysty ymmärtämään, minkälaista esim. pikkulapsiarki on.

Kyllä minä ainakin pystyn. Siksi minulla ei ole lapsia. En ole ollenkaan kiinnostunut tuollaisesta elämäntavasta. Vaikka minulle taattaisiin tervein, kiltein ja suloisin lapsi, se tarkoittaisi silti elämänlaadun radikaalia huononemista.

Ihmettelen, miksi jotkut eivät osaa ennakolta nähdä, miten vaativaa pikkulapsiarki voi olla.

Ei, et pysty. Sinä et ymmärrä minkälaista pikkulapsearjen pyörittäminen on. Sinulla on joku kuvitelma asiasta, se voi olla kielteisempi kuin jollakulla toisella, mutta omakohtaista ymmärrystä sinulle ei asiasta ole.

Asioita voi tietää ja ymmärtää myös muuten kuin oman kokemuksen kautta. Tietenkin jos jotkut eivät tähän pysty, se tietysti selittäisi aika hyvin, miksi niin moni järkyttyy lapsia hankittuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapseton edes pysty ymmärtämään, minkälaista esim. pikkulapsiarki on.

Kyllä minä ainakin pystyn. Siksi minulla ei ole lapsia. En ole ollenkaan kiinnostunut tuollaisesta elämäntavasta. Vaikka minulle taattaisiin tervein, kiltein ja suloisin lapsi, se tarkoittaisi silti elämänlaadun radikaalia huononemista.

Ihmettelen, miksi jotkut eivät osaa ennakolta nähdä, miten vaativaa pikkulapsiarki voi olla.

Ei, et pysty. Sinä et ymmärrä minkälaista pikkulapsearjen pyörittäminen on. Sinulla on joku kuvitelma asiasta, se voi olla kielteisempi kuin jollakulla toisella, mutta omakohtaista ymmärrystä sinulle ei asiasta ole.

Asioita voi tietää ja ymmärtää myös muuten kuin oman kokemuksen kautta. Tietenkin jos jotkut eivät tähän pysty, se tietysti selittäisi aika hyvin, miksi niin moni järkyttyy lapsia hankittuaan.

Kukaan ei pysty saamaan kokemusta ilman kokemusta. Ymmärrystä ei voi saavuttaa ilman kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapseton edes pysty ymmärtämään, minkälaista esim. pikkulapsiarki on.

Kyllä minä ainakin pystyn. Siksi minulla ei ole lapsia. En ole ollenkaan kiinnostunut tuollaisesta elämäntavasta. Vaikka minulle taattaisiin tervein, kiltein ja suloisin lapsi, se tarkoittaisi silti elämänlaadun radikaalia huononemista.

Ihmettelen, miksi jotkut eivät osaa ennakolta nähdä, miten vaativaa pikkulapsiarki voi olla.

En minä ainakaan tiennyt etukäteen. Eihän se, että tiedät jostakin asiasta, ole vielä omakohtainen kokemus. Kyllähän kaikki tietävät, että synnytys sattuu. Kaikki tietävät, mitä kipu on ja mitä synnytyksessä tulee ja mistä. Näin ollen tiedetään teoriassa, että kipeää tulee. Mutta ei sitä kipua pysty omatoimisesti kuvittelemaan, ennen kuin se ihan oikeasti tapahtuu. Samoin esimerkiksi kokemattomat nuoret haluaisivat tietää, miltä seksi tuntuu, mutta koska sitä ei täydellisesti pysty kuvittelemaan, vaikka tiedetäänkin, mitä siinä tapahtuu, se onkin monelle jotain ihan muuta, kuin he ovat kuvitelleet.