Onko moraalitonta tyydyttää itseään, jos on elänyt nelisen vuotta selibaatissa?
Onko moraalitonta tyydyttää itseään, jos on elänyt nelisen vuotta selibaatissa?
Olen tässä kärsinyt seksinhimosta melkein koko selibaattini (=avioliiton viimeiset vuodet) ajan. Mietin sellaista, että osaisinkohan enää edes tyydyttää kumppaniani, jos sellainen tilanne joskus tulisi. Ts. pelkään lantionpohjan lihasten löystyneen, kun en ole harrastanut seksiä sekä ehkä en taipuisi ihan kaikkiin asentoihinkaan.
Muistan, kuinka pidin tärkeänä juuri notkeutta ja sitä, että pystyin liikuttamaan lantiotani tarpeeksi notkeasti ja nopeastikin samanaikaisesti sekä vaihtelemaan nopeutta siten, että jaksoin hyvin ja kumppani (silloinen miesystäväni) oli hekumoissaan. Mietin jopa siten, että se itsetyydytys voisi olla hyväksi "treenin" kannalta, jos sattuisinkin jostain löytämään kumppanin. Häpeän ajatusta samanaikaisesti ja pelkään sen myös löystyttävän paikkoja. Miltä kuulostaa?
Jeesus näkee ja joudut maksamaan enemmän kirkollisveroa ensi kuussa.
Älä siis masturboi.
Ala vaikka reserviläishommiin, siellä kaikki epämoraalitonta ja aina oikein ja aitoa ja tervettä.
Jos helvetin lieskat eivät sinua pelota, niin anna mennä vain.
Kyllä ne hieman pelottavat. Mutta uskoisin, että parempi on näin kuin esim. liian heppoisin perustein haetun kumppanin kanssa. Ja alkaa olla sellainen olo, että sekoan tästä himokkuudestani kohta. :) Haluaisin ehkä mahdollisesti joskus löytää rakkauden vielä elämääni ja jakaa ne seksuaaliset unelmani sitten hänen kanssaan.