Lue keskustelun säännöt.
Eikö ihmiset osaa aikuistua/elää normaalia elämää ilman lapsenhankintaa?
13.08.2017 |
Kun lapsettomien elämää kauhistellaan, että ite ei jaksaisi enää mitään sinkkubiletystä. Onko kaikki äidit ja isät entisiä tuurijuoppoja vai mitä tuo oikein tarkoittaa? Olen elänyt ihan normaalia, aviossa olevan aikuisen ihmisen elämää pitkine työpäivineen ja vapaehtoistyötä & harrastuksia kolunnut, enkä ole siihen elämään kasvamiseen lapsia tarvinnut.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapseton edes pysty ymmärtämään, minkälaista esim. pikkulapsiarki on.
Kyllä minä ainakin pystyn. Siksi minulla ei ole lapsia. En ole ollenkaan kiinnostunut tuollaisesta elämäntavasta. Vaikka minulle taattaisiin tervein, kiltein ja suloisin lapsi, se tarkoittaisi silti elämänlaadun radikaalia huononemista.
Ihmettelen, miksi jotkut eivät osaa ennakolta nähdä, miten vaativaa pikkulapsiarki voi olla.
En minä ainakaan tiennyt etukäteen. Eihän se, että tiedät jostakin asiasta, ole vielä omakohtainen kokemus.
En minä tarvitse omakohtaista kokemusta lapsiperhearjesta tietääkseni, että se olisi minulle elämänlaadun romahduttava tilanne. Tuskin sinäkään tarvitset omakohtaista kokemusta raiskatuksi tulemisesta tietääksesi, ettet pitäisi siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapseton edes pysty ymmärtämään, minkälaista esim. pikkulapsiarki on.
Kyllä minä ainakin pystyn. Siksi minulla ei ole lapsia. En ole ollenkaan kiinnostunut tuollaisesta elämäntavasta. Vaikka minulle taattaisiin tervein, kiltein ja suloisin lapsi, se tarkoittaisi silti elämänlaadun radikaalia huononemista.
Ihmettelen, miksi jotkut eivät osaa ennakolta nähdä, miten vaativaa pikkulapsiarki voi olla.
Ei, et pysty. Sinä et ymmärrä minkälaista pikkulapsearjen pyörittäminen on. Sinulla on joku kuvitelma asiasta, se voi olla kielteisempi kuin jollakulla toisella, mutta omakohtaista ymmärrystä sinulle ei asiasta ole.
Asioita voi tietää ja ymmärtää myös muuten kuin oman kokemuksen kautta. Tietenkin jos jotkut eivät tähän pysty, se tietysti selittäisi aika hyvin, miksi niin moni järkyttyy lapsia hankittuaan.
Kukaan ei pysty saamaan kokemusta ilman kokemusta. Ymmärrystä ei voi saavuttaa ilman kokemusta.
Ensimmäinen virke on totta mutta toinen ei. Minä ymmärrän esimerkiksi planeettamekaniikan, ihmiskaupan ongelmat, hoitotyön haasteet ja parsinneulojen valmistusprosessit, vaikka noista ei ole mitään omakohtaista kokemusta. Sama pätee lapsiperhearjen realiteetteihin, jotka ovat sentään vielä paljon konkreettisempi ja tavallisempi asia kuin mikään noista. Minusta täytyy olla aika alailla tynnyrissä kasvanut, jos taaperon tarvitsevuus tai teini-ikäisiin kuluva raha ovat yllätyksiä.
Taisin selittää kantani epäselvästi. En tarkoita, etteikö ihminen voi tietää vaikka mitä, mutta oma henkilökohtainen kasvu ihmisenä muodostuu omista henkilökohtaisista kokemuksista, joita ei voi saada ilman niitä omia kokemuksia. Kyllähän minäkin tiedän esim. kuinka tehdään sydämen pallolaajennus, tiedän kuinka pitkään operaatio kestää, mitä välineitä siinä käytetään, mitä otetaan huomioon, mutta minulla ei ole kyseistä operaatiota 1000 kertaa suorittaneen radiologin ymmärrystä siitä, miltä tuntuu viettää 10 vuotta toimenpideradiologina ja mitä paskaa siinä hommassa tulee vastaan, ja toisaalta miltä ne huippuhetket tuntuvat. En voi mitenkään sanoa ymmärtäväni toimenpideradiologia sillä tavalla kuin toinen toimenpideradiologi ymmärtää. Tämä noin niin kuin esimerkkinä. Ihan sama pätee vanhemmuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapseton edes pysty ymmärtämään, minkälaista esim. pikkulapsiarki on.
Kyllä minä ainakin pystyn. Siksi minulla ei ole lapsia. En ole ollenkaan kiinnostunut tuollaisesta elämäntavasta. Vaikka minulle taattaisiin tervein, kiltein ja suloisin lapsi, se tarkoittaisi silti elämänlaadun radikaalia huononemista.
Ihmettelen, miksi jotkut eivät osaa ennakolta nähdä, miten vaativaa pikkulapsiarki voi olla.
En minä ainakaan tiennyt etukäteen. Eihän se, että tiedät jostakin asiasta, ole vielä omakohtainen kokemus.
En minä tarvitse omakohtaista kokemusta lapsiperhearjesta tietääkseni, että se olisi minulle elämänlaadun romahduttava tilanne. Tuskin sinäkään tarvitset omakohtaista kokemusta raiskatuksi tulemisesta tietääksesi, ettet pitäisi siitä.
Vähän tuntuu kaukaahaetulta verrata lapsenhankintaa raiskaukseen. Lapsiin liittyy kuitenkin aina todella paljon myös syvällisesti nautinnollisia tunteita ja iloa, omaa kasvua, toivoa, viisautta ja rakkautta.
Ehkä ongelma onkin se, että ihmiset kuvittelevat ymmärtävänsä asioita, joita he eivät tosiasiallisesti ymmärrä. Ja sitten toitottavat omia harhojaan totuuksina muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ongelma onkin se, että ihmiset kuvittelevat ymmärtävänsä asioita, joita he eivät tosiasiallisesti ymmärrä. Ja sitten toitottavat omia harhojaan totuuksina muillekin.
Nykyisin jokaisen mielipide on yhtä arvokas, oli takana minkäänlaista asiantuntemusta tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan vähän riippuu minkä ikäisenä sen lapsen on saanut. Jos alle kolmikymppisenä, niin on ne iltariennot kiinnostaneet todnäk enemmän kuin vapaaehtoistyöt ja säännöllinen elämä. Ja parempikin, että on se vaihe eletty, jottei ala myöhemmin kaihoamaan sitä.
hauska oletus että kun itse on ollut känniääliö ja kiinnostunut känniääliöilystä, niin kaikki muutkin. mutta vahvistit vaan aloituksen lähtöoletuksen, jotkut luulee että kaikki ihmiset on infantiileja ilman lapsia kuten he olisivat. varmaan se on sitten hyvä ne lapset hankkia itseään kasvattamaan. vähän surullista kyllä
Kiintoisaa, että sinulle iltariennot on yhtäkuin konttauskännit.
Me kun miehen kanssa käytiin mm. pelaamassa lähibaarissa biljardia, keilaamassa, yhtyeiden keikoilla jne. Muutama noissa kyllä juotiin, mutta kaukana "känniääliöilystä" 😉
Mutta itsellesi iltariennot ovat ilmeisesti jalat alta-kännien kiskominen, niin suosittelen katselemaan muutakin elämään sisällöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapseton edes pysty ymmärtämään, minkälaista esim. pikkulapsiarki on.
Kyllä minä ainakin pystyn. Siksi minulla ei ole lapsia. En ole ollenkaan kiinnostunut tuollaisesta elämäntavasta. Vaikka minulle taattaisiin tervein, kiltein ja suloisin lapsi, se tarkoittaisi silti elämänlaadun radikaalia huononemista.
Ihmettelen, miksi jotkut eivät osaa ennakolta nähdä, miten vaativaa pikkulapsiarki voi olla.
En minä ainakaan tiennyt etukäteen. Eihän se, että tiedät jostakin asiasta, ole vielä omakohtainen kokemus.
En minä tarvitse omakohtaista kokemusta lapsiperhearjesta tietääkseni, että se olisi minulle elämänlaadun romahduttava tilanne. Tuskin sinäkään tarvitset omakohtaista kokemusta raiskatuksi tulemisesta tietääksesi, ettet pitäisi siitä.
En minä mielestäni noin sanonutkaan. Pointti oli se, että joku voi kuvitella sen lapsiperhearjen olevan helpompaa, koska eivät tiedä, miten esimerkiksi univaje vaikuttaa elämään. Miten sen voisi tietää, kun ei ole koskaan sitä kunnolla kokenut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapseton edes pysty ymmärtämään, minkälaista esim. pikkulapsiarki on.
Kyllä minä ainakin pystyn. Siksi minulla ei ole lapsia. En ole ollenkaan kiinnostunut tuollaisesta elämäntavasta. Vaikka minulle taattaisiin tervein, kiltein ja suloisin lapsi, se tarkoittaisi silti elämänlaadun radikaalia huononemista.
Ihmettelen, miksi jotkut eivät osaa ennakolta nähdä, miten vaativaa pikkulapsiarki voi olla.
En minä ainakaan tiennyt etukäteen. Eihän se, että tiedät jostakin asiasta, ole vielä omakohtainen kokemus.
En minä tarvitse omakohtaista kokemusta lapsiperhearjesta tietääkseni, että se olisi minulle elämänlaadun romahduttava tilanne. Tuskin sinäkään tarvitset omakohtaista kokemusta raiskatuksi tulemisesta tietääksesi, ettet pitäisi siitä.
Vähän tuntuu kaukaahaetulta verrata lapsenhankintaa raiskaukseen. Lapsiin liittyy kuitenkin aina todella paljon myös syvällisesti nautinnollisia tunteita ja iloa, omaa kasvua, toivoa, viisautta ja rakkautta.
Kaikki alapeukuttaneet ovat ilmeisesti vanhempia, joiden vanhemmuuteen ei ole liittynyt mitään hyviä tunteita. Itse tunnen vaikka kuinka paljon vanhempia, ja olen täysin varma, että heistä yksikään ei vaihtaisi lapsiaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapseton edes pysty ymmärtämään, minkälaista esim. pikkulapsiarki on.
Kyllä minä ainakin pystyn. Siksi minulla ei ole lapsia. En ole ollenkaan kiinnostunut tuollaisesta elämäntavasta. Vaikka minulle taattaisiin tervein, kiltein ja suloisin lapsi, se tarkoittaisi silti elämänlaadun radikaalia huononemista.
Ihmettelen, miksi jotkut eivät osaa ennakolta nähdä, miten vaativaa pikkulapsiarki voi olla.
En minä ainakaan tiennyt etukäteen. Eihän se, että tiedät jostakin asiasta, ole vielä omakohtainen kokemus.
En minä tarvitse omakohtaista kokemusta lapsiperhearjesta tietääkseni, että se olisi minulle elämänlaadun romahduttava tilanne. Tuskin sinäkään tarvitset omakohtaista kokemusta raiskatuksi tulemisesta tietääksesi, ettet pitäisi siitä.
En minä mielestäni noin sanonutkaan. Pointti oli se, että joku voi kuvitella sen lapsiperhearjen olevan helpompaa, koska eivät tiedä, miten esimerkiksi univaje vaikuttaa elämään. Miten sen voisi tietää, kun ei ole koskaan sitä kunnolla kokenut?
Univajeen vaikutuksia voi ymmärtää esimerkiksi ekstrapoloimalla omista huonosti nukuttujen öiden kokemuksista, lukemalla aiheesta lehtijuttuja ja artikkeleita, hankkimalla tutkimustietoa, kuuntelemalla muiden kokemuksia ja keskustelemalla aiheesta vanhempien kanssa.
Etuotsalohko on aika loistava työkalu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapseton edes pysty ymmärtämään, minkälaista esim. pikkulapsiarki on.
Kyllä minä ainakin pystyn. Siksi minulla ei ole lapsia. En ole ollenkaan kiinnostunut tuollaisesta elämäntavasta. Vaikka minulle taattaisiin tervein, kiltein ja suloisin lapsi, se tarkoittaisi silti elämänlaadun radikaalia huononemista.
Ihmettelen, miksi jotkut eivät osaa ennakolta nähdä, miten vaativaa pikkulapsiarki voi olla.
En minä ainakaan tiennyt etukäteen. Eihän se, että tiedät jostakin asiasta, ole vielä omakohtainen kokemus.
En minä tarvitse omakohtaista kokemusta lapsiperhearjesta tietääkseni, että se olisi minulle elämänlaadun romahduttava tilanne. Tuskin sinäkään tarvitset omakohtaista kokemusta raiskatuksi tulemisesta tietääksesi, ettet pitäisi siitä.
Vähän tuntuu kaukaahaetulta verrata lapsenhankintaa raiskaukseen. Lapsiin liittyy kuitenkin aina todella paljon myös syvällisesti nautinnollisia tunteita ja iloa, omaa kasvua, toivoa, viisautta ja rakkautta.
Kaikki alapeukuttaneet ovat ilmeisesti vanhempia, joiden vanhemmuuteen ei ole liittynyt mitään hyviä tunteita. Itse tunnen vaikka kuinka paljon vanhempia, ja olen täysin varma, että heistä yksikään ei vaihtaisi lapsiaan pois.
Ne ihmiset, joiden elämään lapset eivät toisi "todella paljon" syvällisesti nautinnollisia tunteita ja iloa, eivät yleensä hanki lapsia. Siksi osoittaa alkeellisen päättelykyvyn puuttumsta esittää, että lasten hankkiminen olisi kaikille myönteinen kokemus. Vanhemmat ovat itsevalikoitunutta joukkoa, joka on hankkinut lapsia omasta halustaan, eikä heidän kokemuksensa kerro mitään siitä, miten joku vapaaehtoisesti lapseton kokisi vanhemmuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapseton edes pysty ymmärtämään, minkälaista esim. pikkulapsiarki on.
Kyllä minä ainakin pystyn. Siksi minulla ei ole lapsia. En ole ollenkaan kiinnostunut tuollaisesta elämäntavasta. Vaikka minulle taattaisiin tervein, kiltein ja suloisin lapsi, se tarkoittaisi silti elämänlaadun radikaalia huononemista.
Ihmettelen, miksi jotkut eivät osaa ennakolta nähdä, miten vaativaa pikkulapsiarki voi olla.
En minä ainakaan tiennyt etukäteen. Eihän se, että tiedät jostakin asiasta, ole vielä omakohtainen kokemus.
En minä tarvitse omakohtaista kokemusta lapsiperhearjesta tietääkseni, että se olisi minulle elämänlaadun romahduttava tilanne. Tuskin sinäkään tarvitset omakohtaista kokemusta raiskatuksi tulemisesta tietääksesi, ettet pitäisi siitä.
Vähän tuntuu kaukaahaetulta verrata lapsenhankintaa raiskaukseen. Lapsiin liittyy kuitenkin aina todella paljon myös syvällisesti nautinnollisia tunteita ja iloa, omaa kasvua, toivoa, viisautta ja rakkautta.
Kaikki alapeukuttaneet ovat ilmeisesti vanhempia, joiden vanhemmuuteen ei ole liittynyt mitään hyviä tunteita. Itse tunnen vaikka kuinka paljon vanhempia, ja olen täysin varma, että heistä yksikään ei vaihtaisi lapsiaan pois.
Ne ihmiset, joiden elämään lapset eivät toisi "todella paljon" syvällisesti nautinnollisia tunteita ja iloa, eivät yleensä hanki lapsia. Siksi osoittaa alkeellisen päättelykyvyn puuttumsta esittää, että lasten hankkiminen olisi kaikille myönteinen kokemus. Vanhemmat ovat itsevalikoitunutta joukkoa, joka on hankkinut lapsia omasta halustaan, eikä heidän kokemuksensa kerro mitään siitä, miten joku vapaaehtoisesti lapseton kokisi vanhemmuuden.
Ei tietenkään, mutta ei se vapaaehtoisesti lapsetonkaan voi tietää miten hän kokisi vanhemmuuden, kun ei ole sitä kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapseton edes pysty ymmärtämään, minkälaista esim. pikkulapsiarki on.
Kyllä minä ainakin pystyn. Siksi minulla ei ole lapsia. En ole ollenkaan kiinnostunut tuollaisesta elämäntavasta. Vaikka minulle taattaisiin tervein, kiltein ja suloisin lapsi, se tarkoittaisi silti elämänlaadun radikaalia huononemista.
Ihmettelen, miksi jotkut eivät osaa ennakolta nähdä, miten vaativaa pikkulapsiarki voi olla.
En minä ainakaan tiennyt etukäteen. Eihän se, että tiedät jostakin asiasta, ole vielä omakohtainen kokemus.
En minä tarvitse omakohtaista kokemusta lapsiperhearjesta tietääkseni, että se olisi minulle elämänlaadun romahduttava tilanne. Tuskin sinäkään tarvitset omakohtaista kokemusta raiskatuksi tulemisesta tietääksesi, ettet pitäisi siitä.
En minä mielestäni noin sanonutkaan. Pointti oli se, että joku voi kuvitella sen lapsiperhearjen olevan helpompaa, koska eivät tiedä, miten esimerkiksi univaje vaikuttaa elämään. Miten sen voisi tietää, kun ei ole koskaan sitä kunnolla kokenut?
Univajeen vaikutuksia voi ymmärtää esimerkiksi ekstrapoloimalla omista huonosti nukuttujen öiden kokemuksista, lukemalla aiheesta lehtijuttuja ja artikkeleita, hankkimalla tutkimustietoa, kuuntelemalla muiden kokemuksia ja keskustelemalla aiheesta vanhempien kanssa.
Etuotsalohko on aika loistava työkalu.
Omituista fyysisten kokemusten älyllistämistä. Rautalangasta väännettynä: onko sinun mielestä sama asia olla sotimassa sotaa viisi vuotta ja lukea asiasta vaikkapa parin viikon ajan? Kysymyksessä on aivan eri kokemus, toinen on kokonaisvaltainen kokemus, jossa ihminen on mukana omana itsenään, kaikkensa antaen, joskus jopa elämänsä. Toisessa ihminen lukee asiasta oman kotisohvansa pehmeydessä. Eivät ole sama asia. Sen sotilaan elämä on muuttunut taatusti ja totaalisesti eri tavalla tästä kokemuksesta, ja hän ymmärtää mitä sotiminen hänelle on tehnyt. Kirjasta asiasta lukenut ei tiedä mitä sotiminen hänelle itselleen tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapseton edes pysty ymmärtämään, minkälaista esim. pikkulapsiarki on.
Kyllä minä ainakin pystyn. Siksi minulla ei ole lapsia. En ole ollenkaan kiinnostunut tuollaisesta elämäntavasta. Vaikka minulle taattaisiin tervein, kiltein ja suloisin lapsi, se tarkoittaisi silti elämänlaadun radikaalia huononemista.
Ihmettelen, miksi jotkut eivät osaa ennakolta nähdä, miten vaativaa pikkulapsiarki voi olla.
En minä ainakaan tiennyt etukäteen. Eihän se, että tiedät jostakin asiasta, ole vielä omakohtainen kokemus.
En minä tarvitse omakohtaista kokemusta lapsiperhearjesta tietääkseni, että se olisi minulle elämänlaadun romahduttava tilanne. Tuskin sinäkään tarvitset omakohtaista kokemusta raiskatuksi tulemisesta tietääksesi, ettet pitäisi siitä.
Vähän tuntuu kaukaahaetulta verrata lapsenhankintaa raiskaukseen. Lapsiin liittyy kuitenkin aina todella paljon myös syvällisesti nautinnollisia tunteita ja iloa, omaa kasvua, toivoa, viisautta ja rakkautta.
Kaikki alapeukuttaneet ovat ilmeisesti vanhempia, joiden vanhemmuuteen ei ole liittynyt mitään hyviä tunteita. Itse tunnen vaikka kuinka paljon vanhempia, ja olen täysin varma, että heistä yksikään ei vaihtaisi lapsiaan pois.
Ne ihmiset, joiden elämään lapset eivät toisi "todella paljon" syvällisesti nautinnollisia tunteita ja iloa, eivät yleensä hanki lapsia. Siksi osoittaa alkeellisen päättelykyvyn puuttumsta esittää, että lasten hankkiminen olisi kaikille myönteinen kokemus. Vanhemmat ovat itsevalikoitunutta joukkoa, joka on hankkinut lapsia omasta halustaan, eikä heidän kokemuksensa kerro mitään siitä, miten joku vapaaehtoisesti lapseton kokisi vanhemmuuden.
Ei tietenkään, mutta ei se vapaaehtoisesti lapsetonkaan voi tietää miten hän kokisi vanhemmuuden, kun ei ole sitä kokenut.
Kyllä minä ainakin tiedän. Ihan niin kuin sinäkin tiedät, ettet pitäisi raiskauksen uhriksi joutumisesta. Sitä kutsutaan itsetuntemukseksi.
Jos tämä vertaus hätkähdytää liikaa, kuvittele jokin ammatti tai elämäntilanne, joka olisi sinulle vastenmielisin mahdollinen ja mieti, nauttisitko siitä, että joudut toimimaan siinä seuraavat parikymmentä vuotta elämästäsi. Aika itsestäänselvästi varmaan sanoisit, että elämäsi on onnellisempaa, kun saat tehdä niitä asioita, joista pidät ja jotka sinulle sopivat, etkä joudu olosuhteisiin, jotka olisivat sinulle maanpäällinen helvetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapseton edes pysty ymmärtämään, minkälaista esim. pikkulapsiarki on.
Kyllä minä ainakin pystyn. Siksi minulla ei ole lapsia. En ole ollenkaan kiinnostunut tuollaisesta elämäntavasta. Vaikka minulle taattaisiin tervein, kiltein ja suloisin lapsi, se tarkoittaisi silti elämänlaadun radikaalia huononemista.
Ihmettelen, miksi jotkut eivät osaa ennakolta nähdä, miten vaativaa pikkulapsiarki voi olla.
En minä ainakaan tiennyt etukäteen. Eihän se, että tiedät jostakin asiasta, ole vielä omakohtainen kokemus.
En minä tarvitse omakohtaista kokemusta lapsiperhearjesta tietääkseni, että se olisi minulle elämänlaadun romahduttava tilanne. Tuskin sinäkään tarvitset omakohtaista kokemusta raiskatuksi tulemisesta tietääksesi, ettet pitäisi siitä.
En minä mielestäni noin sanonutkaan. Pointti oli se, että joku voi kuvitella sen lapsiperhearjen olevan helpompaa, koska eivät tiedä, miten esimerkiksi univaje vaikuttaa elämään. Miten sen voisi tietää, kun ei ole koskaan sitä kunnolla kokenut?
Univajeen vaikutuksia voi ymmärtää esimerkiksi ekstrapoloimalla omista huonosti nukuttujen öiden kokemuksista, lukemalla aiheesta lehtijuttuja ja artikkeleita, hankkimalla tutkimustietoa, kuuntelemalla muiden kokemuksia ja keskustelemalla aiheesta vanhempien kanssa.
Etuotsalohko on aika loistava työkalu.
Omituista fyysisten kokemusten älyllistämistä. Rautalangasta väännettynä: onko sinun mielestä sama asia olla sotimassa sotaa viisi vuotta ja lukea asiasta vaikkapa parin viikon ajan?
Ei tietenkään ole sama asia, eikä tämä ole mikään kilpailu. Varmasti vanhemmat tietävät vanhemmuudesta paljon sellaista, mitä minä en tiedä ja mistä en ole edes kiinnostunut. Mutta tuosta on aika pitkä matka siihen, etteikö lapsiperhe-elämän realiteeteista voisi hankkia tietoa ja ymmärrystä ilman lasten hankintaa. En sano, että tuo olisi kaikille mahdollista, sillä osa ihmisistä tuntuu todella toimivan lähes kokonaan omien aistiensa ja kokemustensa varassa, mutta kyllä se aika monelta tuntuu silti onnistuvan.
Eiköhän nää sinkkubiletysten ja drinkkien lipittämisen hokijat oo just niitä, joita vaan vituttaa kun itse eivät pääse enää :D tai sitten tosiaan itse ovat olleet ennen lapsiaan hirveitä juoppoja. Kyllä mulla velana on ihan muutakin elämää, mutta voin myös lähteä bailaamaan jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapseton edes pysty ymmärtämään, minkälaista esim. pikkulapsiarki on.
Kyllä minä ainakin pystyn. Siksi minulla ei ole lapsia. En ole ollenkaan kiinnostunut tuollaisesta elämäntavasta. Vaikka minulle taattaisiin tervein, kiltein ja suloisin lapsi, se tarkoittaisi silti elämänlaadun radikaalia huononemista.
Ihmettelen, miksi jotkut eivät osaa ennakolta nähdä, miten vaativaa pikkulapsiarki voi olla.
En minä ainakaan tiennyt etukäteen. Eihän se, että tiedät jostakin asiasta, ole vielä omakohtainen kokemus.
En minä tarvitse omakohtaista kokemusta lapsiperhearjesta tietääkseni, että se olisi minulle elämänlaadun romahduttava tilanne. Tuskin sinäkään tarvitset omakohtaista kokemusta raiskatuksi tulemisesta tietääksesi, ettet pitäisi siitä.
Vähän tuntuu kaukaahaetulta verrata lapsenhankintaa raiskaukseen. Lapsiin liittyy kuitenkin aina todella paljon myös syvällisesti nautinnollisia tunteita ja iloa, omaa kasvua, toivoa, viisautta ja rakkautta.
Kaikki alapeukuttaneet ovat ilmeisesti vanhempia, joiden vanhemmuuteen ei ole liittynyt mitään hyviä tunteita. Itse tunnen vaikka kuinka paljon vanhempia, ja olen täysin varma, että heistä yksikään ei vaihtaisi lapsiaan pois.
Ne ihmiset, joiden elämään lapset eivät toisi "todella paljon" syvällisesti nautinnollisia tunteita ja iloa, eivät yleensä hanki lapsia. Siksi osoittaa alkeellisen päättelykyvyn puuttumsta esittää, että lasten hankkiminen olisi kaikille myönteinen kokemus. Vanhemmat ovat itsevalikoitunutta joukkoa, joka on hankkinut lapsia omasta halustaan, eikä heidän kokemuksensa kerro mitään siitä, miten joku vapaaehtoisesti lapseton kokisi vanhemmuuden.
Ei tietenkään, mutta ei se vapaaehtoisesti lapsetonkaan voi tietää miten hän kokisi vanhemmuuden, kun ei ole sitä kokenut.
Kyllä minä ainakin tiedän. Ihan niin kuin sinäkin tiedät, ettet pitäisi raiskauksen uhriksi joutumisesta. Sitä kutsutaan itsetuntemukseksi.
Jos tämä vertaus hätkähdytää liikaa, kuvittele jokin ammatti tai elämäntilanne, joka olisi sinulle vastenmielisin mahdollinen ja mieti, nauttisitko siitä, että joudut toimimaan siinä seuraavat parikymmentä vuotta elämästäsi. Aika itsestäänselvästi varmaan sanoisit, että elämäsi on onnellisempaa, kun saat tehdä niitä asioita, joista pidät ja jotka sinulle sopivat, etkä joudu olosuhteisiin, jotka olisivat sinulle maanpäällinen helvetti.
Itse asiassa on mahdoton tietää, pitääkö jostakin työstä vai ei ennen kuin on tehnyt sitä. Siksipä niin moni vaihtaa alaa jossain vaiheessa. Itse esim. kuvittelin nuorena, etten pitäisi lastenhoitamisesta, mutta kun jouduin töihin hoitamaan lapsia, se olikin aika mukavaa. Täysin erilaista kuin olin odottanut.
Ei näitä vela-provoja oikein jaksais. Ketään ei kiinnosta onko teillä lapsia, suuri osa sellaisia egoistinarsisteja, etää parempi vaan ettette hankikaan.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän nää sinkkubiletysten ja drinkkien lipittämisen hokijat oo just niitä, joita vaan vituttaa kun itse eivät pääse enää :D tai sitten tosiaan itse ovat olleet ennen lapsiaan hirveitä juoppoja. Kyllä mulla velana on ihan muutakin elämää, mutta voin myös lähteä bailaamaan jos siltä tuntuu.
Se vapaus on lapsettomuudessa nimenomaan parasta. Siitä en pystyisi enää vapaaehtoisesti luopumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapseton edes pysty ymmärtämään, minkälaista esim. pikkulapsiarki on.
Kyllä minä ainakin pystyn. Siksi minulla ei ole lapsia. En ole ollenkaan kiinnostunut tuollaisesta elämäntavasta. Vaikka minulle taattaisiin tervein, kiltein ja suloisin lapsi, se tarkoittaisi silti elämänlaadun radikaalia huononemista.
Ihmettelen, miksi jotkut eivät osaa ennakolta nähdä, miten vaativaa pikkulapsiarki voi olla.
En minä ainakaan tiennyt etukäteen. Eihän se, että tiedät jostakin asiasta, ole vielä omakohtainen kokemus.
En minä tarvitse omakohtaista kokemusta lapsiperhearjesta tietääkseni, että se olisi minulle elämänlaadun romahduttava tilanne. Tuskin sinäkään tarvitset omakohtaista kokemusta raiskatuksi tulemisesta tietääksesi, ettet pitäisi siitä.
En minä mielestäni noin sanonutkaan. Pointti oli se, että joku voi kuvitella sen lapsiperhearjen olevan helpompaa, koska eivät tiedä, miten esimerkiksi univaje vaikuttaa elämään. Miten sen voisi tietää, kun ei ole koskaan sitä kunnolla kokenut?
Univajeen vaikutuksia voi ymmärtää esimerkiksi ekstrapoloimalla omista huonosti nukuttujen öiden kokemuksista, lukemalla aiheesta lehtijuttuja ja artikkeleita, hankkimalla tutkimustietoa, kuuntelemalla muiden kokemuksia ja keskustelemalla aiheesta vanhempien kanssa.
Etuotsalohko on aika loistava työkalu.
Omituista fyysisten kokemusten älyllistämistä. Rautalangasta väännettynä: onko sinun mielestä sama asia olla sotimassa sotaa viisi vuotta ja lukea asiasta vaikkapa parin viikon ajan?
Ei tietenkään ole sama asia, eikä tämä ole mikään kilpailu. Varmasti vanhemmat tietävät vanhemmuudesta paljon sellaista, mitä minä en tiedä ja mistä en ole edes kiinnostunut. Mutta tuosta on aika pitkä matka siihen, etteikö lapsiperhe-elämän realiteeteista voisi hankkia tietoa ja ymmärrystä ilman lasten hankintaa. En sano, että tuo olisi kaikille mahdollista, sillä osa ihmisistä tuntuu todella toimivan lähes kokonaan omien aistiensa ja kokemustensa varassa, mutta kyllä se aika monelta tuntuu silti onnistuvan.
Kuka on sanonut, ettei kukaan hankkisi tietoa? Et kai ihan tosissasi väitä, että olisi sellaisia vanhempia, jotka eivät esimerkiksi tiedä, että lapset valvottavat ja heitä pitää vahtia?
Ensimmäinen virke on totta mutta toinen ei. Minä ymmärrän esimerkiksi planeettamekaniikan, ihmiskaupan ongelmat, hoitotyön haasteet ja parsinneulojen valmistusprosessit, vaikka noista ei ole mitään omakohtaista kokemusta. Sama pätee lapsiperhearjen realiteetteihin, jotka ovat sentään vielä paljon konkreettisempi ja tavallisempi asia kuin mikään noista. Minusta täytyy olla aika alailla tynnyrissä kasvanut, jos taaperon tarvitsevuus tai teini-ikäisiin kuluva raha ovat yllätyksiä.