Olen raskaana (yhteinen päätös), mies jätti koska ei haluakaan sitoutua?!
Olemme seurustelleet vajaa kaksi vuotta ja olemme hiukan päälle kolmekymppisiä molemmat. Olen jo pitkään halunnut lasta, joten kerroin tästä miehelle aika alussa, ja kun olimme hetken aikaa seurustelleet, päätimme alkaa yrittämään. Huom päätös oli mielestäni täysin yhteinen, vaikka minä asian otinkin puheeksi. Emme olleet siis seurustelleet kauaa, tiedän, mutta luulin että tämä olisi hyvä juttu, ja iänkin takia jo. Tulin sitten lopulta raskaaksi ja olen nyt 4. kuulla. Mies on ollut pari kk etäinen ja eilen illalla sitten istutin hänet alas ja käskin kertomaan mikä mättää. Hän sanoi että on ahdistunut eikä ole sittenkään vielä valmis sitoutumaan, ei lapseen eikä minuun. Siis mitä hemmettiä?! En tiedä miten tästä nyt selvitään, eroammeko vai pakotanko miehen isäksi vai mitä hittoa? Olen niin vihainen ja surullinen. Miten aikuinen mies voi näin tehdä?
Kommentit (88)
Hyi saatana.. Ehkä pahin painajaiseni tuo tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä muutenkaan luottaa kehenkään vaan huolehtia, että on ns. turvaverkot.
No mistä ne turvaverkot löytyy jos ei voi luottaa kehenkään?
Heivaat miehen pihalle, mutta kiskot elarit. Saattaa ruinata kylla takaisin viela ennen kuin vauva syntyy. Tosin jos nyt alat roikkua miehessa kiinni, juoksee se vaan lujempaa karkuun.
Vastaus on aloituksessasi: sinä halusit lapsen. Onhan toi ihan v@tun ahdistavaa kun muija penää mukulaa. Kyllä siitä on parisuhteen onni kaukana kun raskaana oleva nainen hormonipäissään kiukuttelee. Ei tarvitse olla päättelyn jättiläinen että tajuaa menon jatkuvan samanlaisena ainakin parikymmentä vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä muutenkaan luottaa kehenkään vaan huolehtia, että on ns. turvaverkot.
No mistä ne turvaverkot löytyy jos ei voi luottaa kehenkään?
Kehenkään ei voi luottaa 100%, mutta ihmisestä riippuen esim. 90% tai 70% voi. Pitää siis olla sen verran ihmisiä, että siinä missä yksi on epäluotettava jossain, toinen korvaa.
Ei ne sinappikoneet oo kaikkien juttu....
Ei ois kannattanut alkaa noin pian tekemään sitä lasta...
Ei tuossa enää aborttiakaan saa. Olispa mies ollut rehellinen aikaisemmin...
Minä epäilen miehen halukkuutta alun perinkään isäksi. Etenkään sinun aikataulullasi. Epäilen, että enemmänkin toivoit miehen haluavan samaa kuin sinä, kun ei erikseen kieltänyt etukäteen.
En ikinä tekisi lasta noin lyhyen aikaa kestäneeseen parisuhteeseen, vaikka se kello tikittäisi. Nyt on taas yksi lapsi tulossa ilman sitoutuvaa isää. Hieno homma. Lapsi siinä taas eniten kärsii. Hommaat lapsen koska oma kellosi tikitti. Pistit oman halusi lapsen edun edelle.
Tottakai se nyt tuntuu pahalta, toivottavasti sinulla on suvussa tukiverkostoa. Miehestä ei ole isäksi se on varma. Kukaan kypsä aikuinen ei tekisi noin. Kypsä aikuinen harkitsee tarkkaan mitä on tekemässä jotta vältytään tältä "enmähaluukkaa" episodilta. Jätä mies, hänestä tulee ongelmia tulevaisuudessa. Joudut joka tapauksessa hoitamaan lapsen käytännössä kokonaan yksin. En usko että noin vastuuton mies koskaan lapsen kanssa olisi ja loisi hyvää isäsuhdetta häneen.
Noin yleisesti on nyt pakko sanoa, ei siis pelkästään AP, niitä lapsia ei pidä tehtailla siinä toivossa että suhde vakiintuu ja jos oma kello tikittää. Lapsi ei ole mikään lelu jonka voi tyrkätä vuoroviikoin toiselle edestakaisin, sitä ei voi jättää heitteille. Lapsi tuo mukanaan suuren vastuun, joka alkaa jo hedelmöittymisestä. Se kestää lapsen synnyttyä 18 vuotta. Isyys ja äitiys ei lopu koskaan. Olet lopun elämääsi äiti/isä. Lapsi menee omien halujen ja oman elämän edelle.
Lapsen tulo pitää olla tarkoin suunniteltu sikäli, että kun se ehkäisy jää pois, ollaan valmiita tulevaan. Sen jälkeen ei voi enää peruuttaa. Jos näin tekee, voi katsoa itseään peiliin ja nähdä sieltä lapsen.
Vaikka se kello tikittää koko ajan, pitää ajatella lapsen parasta. Jos et voi tarjota hänelle säilyvää sekä pysyvää kotia ja perhettä, älä tee lasta. Tietenkään ei voi tietää satavarmasti mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Molempien täytyy kuitenkin olla sitoutunut ja valmis täysin. Vakiintunut parisuhde vaatii enemmän kuin pari vuotta. Pitää olla taloudellinen tilanne kunnossa, tehtävät täytyy pystyä jakamaan kotona reilusti. Lapsesta ei ole kumpikaan enemmän vastuussa. Se on 50/50.
Jos nämä pilarit ovat heikot, ei lapsuus ole täysin turvattu. Lapsi kärsii aina, jos toinen vanhemmista ei ole mukana tai jos perhe ei ole ehjä. Joskus joku viisas sanoi että vanhempien parisuhde on lapsen koti. Jos se hajoaa, on lapsen koti myös rikki. Suomessa ei ole mikään pakko lapsia tehdä. Älä tee lasta, jos aikomuksesi ovat itsekkäät.
Ehkä tässä taas kiteytyy naisten tarve tuhota toimiva parisuhde epärealistisilla perhekuvitelmilla ja jälkikasvun "luvatulla" autuaaksi tekevällä vaikutuksella. Vähän käy sääliksi kun lapsia tehdään kevein perustein "kun musta se tuntuu kivalta" -ajatuksin. Tässä tulee jälleen kärsimään viaton lapsi, vain siksi että saadaan toteuttaa prinsessaunelmaa muiden kustannuksella.
Olisit käyttänyt kondomia, oma valinta!
Onnea vauvasta! Uskon Sinun pärjäävän paremmin ilman tuollaista tyyppiä. Nauti vauvasta ja äitiydestä. Pikkuisen kanssa löytää helposti kavereita muista äideistä, jos tuki-/kaveriverkostoa ei ennestään ole.
Paljon iloa ja tsemppiä elämääsi :) <3
14:n kommenttiin sanoisin, että aivan kaikkea ei voi ennalta lapselle pedata, vaikka kuinka tahtoisi. Kaikilla ei kerta kaikkiaan ole mahdollisuuksia siihen, että elämä on omakotitaloja ja vakivirkoja myöten "valmis" ennen lapsen tuloa, ja tämä nykyinen parisuhde olisi koko loppuelämän rikkumaton. Ja pohjimmiltaanhan lapsenteko on aina itsekästä, ajattelipa sen kuinka ylevästi tahansa. Aina kaikki ei lähde ideaalitilanteesta, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö silti pystyisi tarjoamaan lapselle hyvän lapsuuden ja tukevan pohjan kasvattaa siipiään.
Vanhemmilta toki toivoisi ymmärrystä siihen, että lapseen todellakin sitoudutaan koko loppuelämäksi - myös isät. Ja palaten itse aloitukseen, ei myöskään isä voi tuosta vain olkiaan kohautellen todeta, ettei häntä sittenkään huvita. Hän voi päättää suhteen, ja hän voi päättää olematta koskaan lapselleen isä henkisellä tasolla, mikä toki on todella kurjaa etenkin lapsen itsensä kannalta. Mutta elatukseen hän on velvollinen. Ap:lle lapsen alkutaival voi olla raskas, joten kannattaa pitää jo alusta asti huoli turvaverkosta. Onko apua saatavilla omilta vanhemmilta, ystäviltä, sukulaisilta? Tukea voi myös saada kunnilta ja yhdistyksiltä, joten avun hakemisen suhteen ei kannata suotta arastella.
Pidä, ap, huoli itsestäsi. Tällainen tilanne on ilman muuta pelottava, ja on kurjaa, että luottamuksen menettää hetkellä, kun sitä kaikista eniten tarvitsisi. Mutta ihminen on sitkeä, ja esteen edessä löytää aina uuden uoman. :)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tässä taas kiteytyy naisten tarve tuhota toimiva parisuhde epärealistisilla perhekuvitelmilla ja jälkikasvun "luvatulla" autuaaksi tekevällä vaikutuksella. Vähän käy sääliksi kun lapsia tehdään kevein perustein "kun musta se tuntuu kivalta" -ajatuksin. Tässä tulee jälleen kärsimään viaton lapsi, vain siksi että saadaan toteuttaa prinsessaunelmaa muiden kustannuksella.
Käsittääkseni lapsentekoon tarvitaan kaksi osapuolta. Vai onko mies jotenkin ulkoistettu perheenperustamisesta, ja siittiöt ikään kuin vain "ilmestyvät" maagisesti naisen kohtuun kuin taikaiskusta?
Miehet ovat alhaisempi sukupuoli. Eivät saa edes suutansa ajoissa auki.
Ei pidä muutenkaan luottaa kehenkään vaan huolehtia, että on ns. turvaverkot.