Mies 29v + 3v miettii; kävin ensimmäistä kertaa...
Elämässäni äiväsaikaan pubissa yksin ja samoin ensimmäistä kertaa hampurilaispaikassa ilman seuralaista myös; kävin kahdessakin burgeripaikassa, jotta pystyin vertailemaan. Ostin tietysti edullisia burgereita.
Monta vuotta on mennyt samassa paikassa, mutta kaupungilla liikkuminen ollut aina tavoitteellista yhdestä pisteestä toiseen siirtymistä. Tänään kuitenkin tuntui, että oli pakko päästä irrottautumaan seinien ikeestä tuolla tavalla ja ajattelin, että tuosta voisi tulla uusi tapa, joka korvaisi yökerhon kahden euron keikan. Samalla hinnalla kun saa hampurilaisenkin. Pelasin hetken aikaa Silent Hill 3 peliä ennen lähtöä siihen asti, jossa päähenkilö menee kauppakeskukseen ja siellä leipomoon. Jätin pleikkarin päälle ja sain innoituksen tuosta pelikohtauksesta.
Kokeilin vähän katsella ihmisiä ja myös puhuin muutamalle, mutta vastaanotto oli tyypillisen yrmeää. Näin aiemmin myös vanhaa ihastusta kaupungilla, jolle olisi ollut hyvä tilaisuus jutella, mutta hän ei vastannut tervehdykseen ja oli puhelimen pauloissa. Kaupassakin eräs kassa vain virnuili viekkaasti eikä käyttänyt kohteliaisuussanoja.
Kadulla näin myös espanjalaisia turisteja ja moikkasin lapsille ja aikuisille erikseen. Se olikin tavallaan päivän kohokohta, koska ne aikuiset vastasivat iloisesti ja näin sieluni silmin kutsuvani heidät luokseni kylään, mutta menimme vastakkaisiin suuntiin ja en siksi kehdannut kehitellä mitään keskustelua. Vierailla kielillä puhumisesta on minulle pitkään tullut hyvin vahva elossa olemisen tunne synkkyyden keskellä, mutta toisaalta en ole halunnut kääntäjäksi enkä opettajaksi ja etäopiskelu yliopistossa on tehty mahdottomaksi.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Kuka tämä hyypiö on?
Et taida käydä usein täällä?
Miksi ihmeessä kertakäyttöhanskoja olisit ostanut mummelille?
No sulla on sitten ollut kiva päivä, vai?
Maria Johanna kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tämä hyypiö on?
Et taida käydä usein täällä?
Miksi ihmeessä kertakäyttöhanskoja olisit ostanut mummelille?
Koska tämä mummeli tonkii aina roskiksia sokkona paljain käsin ja voi saada haavan ja/tai tartunnan.
Tänään pistin hyvin istuvan isältä lainassa olevan nahkatakin ja vasta ostetun uuden repun päälle lähtiessäni kävelylle. Ilmassa oli outoa toiveikkuuden tuntua ja tunne siitä, että kesä 2017 on poistumassa varkain kuten se tulikin; pitelemme sitä vielä pikkusormesta kiinni, kunnes se lipeää kokonaan.
Takki ja uutuudenhieno reppu saivaat minut tuntemaan taas itseni n.17 vuotiaaksi koulunkävijäksi ja ehkä jopa lapseksi; varsinkin kun en tuntenut kipua sillä hetkellä. Ajattelin myös, ettei syksy niin paha juttu ole, koska sittenhän alkavat erilaiset koulut ja kansalaisopistot ympäri maata ja se on se aika, jolloin taotaan tajuntaan ne hienot muistot ja saavutukset, joita voi sitten tulevana kesänä muistella. Siksi en osannut olla surullinen.
Kaupassa mummeli kertoi minulle rankkoja tarinoitaan elämän epäoikeudenmukaisuudesta, mutta ei ottanut vastaan pullokuittia eikä antanut ostaa itselleen kertakäyttöhanskoja.