Lue keskustelun säännöt.
Päälle puhuminen. Kuuntelemisen taito.
05.08.2017 |
Minulla on muutama läheinen, jotka puhuvat päälle. Olen ihan suoraan sanonut, että älä puhu päälle. Voisitko kuunnella lauseeni loppuun? Miksi alat puhumaan, kun en ole lausetta edes lopettanut? Yleensä saan vastaukseksi hiljaisuuden ja saan asiani sanottua loppuun. Joskus sanotaan, että puhut niin monta lausetta putkeen, että muuten ei saa puheenvuoroa. Mutta seuraavalla kerralla taas sama kuvio. Puhutaan päälle KESKEN lauseen. En aina jaksa sanoa tuota, että älä keskeytä, vaan sitten puhun sinnikkäästi lauseeni loppuun vaikka toinen puhuu jo päälle jotain omaansa.
En saa lausetta tai pointtiani siis loppuun / kerrottua, kun toinen kovaan ääneen puhuu päälle jotain omaa kokemaansa liittyen aiheeseen.
Tätä ei tietenkään tapahdu kokoajan, mutta kuitenkin usein. Muilla samaa? Oletko päällepuhuja vai osaatko kuunnella?
Kommentit (36)
Jos kun odottaa sitä vuoroa, ettei puhuisi päälle, ainakin jos on useampi ihminen, ei meinaa saada puheenvuoroa melkein millään.
Tulee sellainen blääh olo ja saatan jo puhua päälle.
Kummallista, ettei keskustelukumppanit aina huomaa antaa toiselle puheenvuoroa. Kuuntelemisentaitoa tarviis harjoitella. Kiinnittää siihen huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä noita on ihan helvetisti, täysiä typeryksiä useimmiten ja yleensä kuuluvat keskijohtoon.
Työkavereina on ollut tällaisia ärsyttäviä tyyppejä, jota ovat koko ajan suuna päänä ja kun yrittää sanoa jotain tulee keskeytetyksi koko ajan. Todella rasittavia ihmisiä.
Seurustelin tuollaisen miehen kanssa. Aloin puhumaan esim jostain mitä hän oli tehnyt, mielestäni loukkaavaa tai vast. Mies alkoi aina puhua päälle miten minä tein sitä ja tätä joskus, sanoin että okei, Voimme puhua siitä siitä siis ensin. Kuuntelin häntä ja asia puhuttiin. Tämän jäljeen aloin taas puhua siitä alkuperäisestä asiasta niin alkoi taas selittää päälle. Lopetin vaan puhumisen siihen. Sitten kun lopulta lähdin laukkuineni muualle, oli kovin yllättynyt. "et sinä ikinä sanonut" niin, aivan.
Täytyy keskittyä tähän asiaan, kun palaan ensi viikolla töihin. Osaan kotona olla melkein ameebamaisen rauhallinen, mutta jotenkin innostun liikaa sosiaalisissa tilanteissa, kun olen niin onnellinen kun näen muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun päälleni ei yleensä puhuta juuri siksi, että puheenvuoroni ovat lyhyitä.
On sellaisiakin ihmisiä, joilla puheenvuorot paitsi ovat pitkiä, myös "pisteettömiä".
Esim. eräs tuttavani ketjuttaa yhden puheenvuoron sisällä asiakokonaisuuksia siten, että niiden väleillä on aina sivulauserakenne. Siten hänen puhettaan ei voi kommentoida ollenkaan ilman, että puhuu kesken lauseen eli "päälle".
Koska en harrasta päälle puhumista, hän joutuu seurassani tyytymään minimipalautteeseen ja vajaaseen vuorovaikutukseen. Kun vihdoin tulisi minun vuoroni puhua, olen jo väsähtänyt ja menettänyt intoni kertoa näkemykseni sekä unohtanut puolet siitä, mitä hän sanoi.
Tässä kärjistetty ja keksitty esimerkki siitä, minkä tyylinen keskeyttäminen mua ärsyttää.
Jos vaikka haluaisin kertoa, että tehdessämme puutarhatöitä, ampiainen pisti minua.
Niin jos alustan se tarinan muutamalla lauseella vaikkapa puutarhatöistä, niin minut keskeytetään jo siinä puutarhatöiden vaiheessa. Eli en pääse noin viittä erillistä lausetta kertomaan ja sitä varsinaista asiaa (mehiläisen pisto), kun kuulija alkaa jo jauhaa jotain omaa kokemaansa puutarhatöistä. Eli se koko tarinan huippukohta, pointti jää kokonaan sanomatta, kun se kuulija jo alkaa länkyttää jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua siis muutamat läheiset aina keskeyttää. Pitäisikö mun muuttaa kerrontatapaa?
Eli ekassa lauseessa kerronkin tarinani huippukohdan (mehiläinen pisti minua eilen) ja sitten siitä lähden taustoittamaan taaksepäin sitä viitekehystä ja olosuhteita, mitkä tähän johtivat. Olisko se tapa parempi?
Tosiaan mua ärsyttää eniten sellaiset keskeyttämiset, kun minulla on siellä lopussa odottamassa se varsinainen pointti tai yllätys enkä sinne asti koskaan pääse ilman että keskeytetään asioilla, jotka vievät asiat sivuraiteille.
Tämä on ongelma vain suomalaisille. Monessa muussa läntisessä kulttuurissa katkaistaan sujuvasti toisen puhetulva, eikä siitä olla moksiskaan.
Suomalaisissa on niin paljon lätisijöitä, jotka eivät osaa ilmaista itseään napakasti, vaan samoja asioita toistellaan moneen kertaan, kierrellään laveasti ympäriämpäri. Pakkohan siihen on laittaa stoppi jossain vaiheessa, jotta päästään eteenpäin. Itse olen asia- ja ratkaisukeskeinen, omassa puheessani vältän verbaalitulvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muualla kun hämeessä sitä kutsutaan innostuneeksi keskusteluksi. Itse en jaksa puuroutunutta hidasta jauhantaa, joten komppaan ja kommentoin kesken lauseiden. Ongelma tuo on vain suomalaisten hidaspuheisten kesken.
No joo. Varmasti syyllistyisin päällepuhumiseen, jos joku aloittaa juttunsa viiden lauseen päästä varsinaisesta asiasta. Ja sittenkö ilisi minun vuoroni puhua about kuuden lauseen verran?? Minulle keskustelu ei ole tuollaista monologien vaihtamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua siis muutamat läheiset aina keskeyttää. Pitäisikö mun muuttaa kerrontatapaa?
Eli ekassa lauseessa kerronkin tarinani huippukohdan (mehiläinen pisti minua eilen) ja sitten siitä lähden taustoittamaan taaksepäin sitä viitekehystä ja olosuhteita, mitkä tähän johtivat. Olisko se tapa parempi?Tosiaan mua ärsyttää eniten sellaiset keskeyttämiset, kun minulla on siellä lopussa odottamassa se varsinainen pointti tai yllätys enkä sinne asti koskaan pääse ilman että keskeytetään asioilla, jotka vievät asiat sivuraiteille.
Voi rakas, kyllä kyllä! Kerro asiasi, ja vain asiasi. (Mehiläinen pisti....) Jos toinen haluaa kuulla aiheesta enemmän, hän varmasti kyselee taustoista.
Jaarittelu kiinnostaa harvoja.
Mulla on työläisten, joka on pakko keskeyttää, jos aikoo joskus saada suuvuoron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joo. Varmasti syyllistyisin päällepuhumiseen, jos joku aloittaa juttunsa viiden lauseen päästä varsinaisesta asiasta. Ja sittenkö ilisi minun vuoroni puhua about kuuden lauseen verran?? Minulle keskustelu ei ole tuollaista monologien vaihtamista.
Niin no, veikkaan että tässä tarkoitettiin tätä:
1. Olin muuten tässä yksi päivä kaupoilla ja siellä..
2. Aijaa minäkin olin ostoksilla eilen! Ostin paidan ja housut ja siellä on muuten uusi kauppa tiesitkö?
1. Okei. Niin siis olin ostoksilla ja näin erään vanhan tutun joka kertoi..
2. Se uusi kauppa on kyllä hieno ja iso! Ihan eri maata kun ne vanhat! Meidän Pirkko on sieltä ostanut sitä ja tätä!
Got it?
Voi luoja, oletkohan työkaverini? Tyyppi ei nähtävästi osaa sanoa yhtään mitään napakasti, vaan jauhaa ja jauhaa ja luennoi just niin pitkään kunnes keskeytetään. Kenenkään muun on turha edes yrittää saada suunvuoroa, jos yrittää saada jotain sanotuksi sellaisella kohdassa missä puheenvuoro luonnollisesti vaihtuisi, niin tyyppi vaan korottaa ääntään ja jatkaa jauhamista. Todella hankalaa pitää vaikka jotain ideapalaveria, jossa kaikkien olisi tarkoitus saada äänensä kuuluviin, kun yksi jauhaa ja jauhaa ja jauhaa. Sitten kun puheenvuoro lopulta tulee jollekulle muulle, niin ehdit sanoa puoli lausetta, kun tyyppi alkaa puhua päälle. Olen joutunut monta kertaa sanomaan suoraan että ole hiljaa, minä puhun nyt.
Opetelkaa ihmiset keskustelemaan. Se tarkoittaa sitä, että puheenvuoro vaihtelee eri henkilöiden kesken. Jos haluatte luennoida, alkakaa professoreiksi, tai perustakaa vaikka videoblogi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ongelma vain suomalaisille. Monessa muussa läntisessä kulttuurissa katkaistaan sujuvasti toisen puhetulva, eikä siitä olla moksiskaan.
Suomalaisissa on niin paljon lätisijöitä, jotka eivät osaa ilmaista itseään napakasti, vaan samoja asioita toistellaan moneen kertaan, kierrellään laveasti ympäriämpäri. Pakkohan siihen on laittaa stoppi jossain vaiheessa, jotta päästään eteenpäin. Itse olen asia- ja ratkaisukeskeinen, omassa puheessani vältän verbaalitulvaa.
Höpö höpö. Ihan samanlaista ongelmaa on esim. Ranskassa ranskalaisilla.
Joo, olen kokeillut yrittää antaa puhua loppuun, mutta yleensä ihmiset, joiden päälle tulee (puoliksi) vahingossa puhuttua, ovat niitä, joilta ei muuten saa ikinä suunvuoroa. Tai jos saa, niin aihe on vaihtunut jo viisitoista kertaa ennen kuin saa pienintäkään mahdollisuutta kommentoida sitä asiaa, mitä alun perin ajatteli. Jos siis haluat, että saat puhua asiasi rauhassa loppuun, anna muillekin mahdollisuus ilmaista mielipiteensä!
Vierailija kirjoitti:
Tässä kärjistetty ja keksitty esimerkki siitä, minkä tyylinen keskeyttäminen mua ärsyttää.
Jos vaikka haluaisin kertoa, että tehdessämme puutarhatöitä, ampiainen pisti minua.
Niin jos alustan se tarinan muutamalla lauseella vaikkapa puutarhatöistä, niin minut keskeytetään jo siinä puutarhatöiden vaiheessa. Eli en pääse noin viittä erillistä lausetta kertomaan ja sitä varsinaista asiaa (mehiläisen pisto), kun kuulija alkaa jo jauhaa jotain omaa kokemaansa puutarhatöistä. Eli se koko tarinan huippukohta, pointti jää kokonaan sanomatta, kun se kuulija jo alkaa länkyttää jotain.
Miksi alat länkyttää puutarhatöistä, ja vielä useamman lauseen voimin, jos haluat puhua mehiläisistä. Mene asiaan. Olen naimisissa tuollaisen "alustajan" kanssa, ja vaikka muuten on hyvä mies, niin välillä tekee mieli irvistää, kun kaikkea alustetaan ja kierrellään ja kaarrellaan. Miten vaikeaa on kertoa varsinainen asia heti alkuun, ja sen jälkeen tarvittaessa taustoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Joo, olen kokeillut yrittää antaa puhua loppuun, mutta yleensä ihmiset, joiden päälle tulee (puoliksi) vahingossa puhuttua, ovat niitä, joilta ei muuten saa ikinä suunvuoroa. Tai jos saa, niin aihe on vaihtunut jo viisitoista kertaa ennen kuin saa pienintäkään mahdollisuutta kommentoida sitä asiaa, mitä alun perin ajatteli. Jos siis haluat, että saat puhua asiasi rauhassa loppuun, anna muillekin mahdollisuus ilmaista mielipiteensä!
Just tämä. Jotkut ihmiset rakastavat omaa ääntään niin paljon, että heiltä ei saa puheenvuoroa muuten kuin ottamalla sen väkisin.
Minulla tuo on ihan ongelma. En tiedä, mistä johtuu. Varsinkin, jos innostun, en malta kuunnella loppuun, vaan huudan omat ideani muiden päälle. Jälkeenpäin hävettää. Tätä tapahtuu erityisesti töissä. Ilmeisesti olen jotenkin vakuuttunut, että tiedän jo kaiken, mitä toinen aikoo sanoa enkä jaksa kuunnella enää pitempään.