Päälle puhuminen. Kuuntelemisen taito.

Vierailija kirjoitti:

Mua siis muutamat läheiset aina keskeyttää. Pitäisikö mun muuttaa kerrontatapaa?

Eli ekassa lauseessa kerronkin tarinani huippukohdan (mehiläinen pisti minua eilen) ja sitten siitä lähden taustoittamaan taaksepäin sitä viitekehystä ja olosuhteita, mitkä tähän johtivat. Olisko se tapa parempi?

Tosiaan mua ärsyttää eniten sellaiset keskeyttämiset, kun minulla on siellä lopussa odottamassa se varsinainen pointti tai yllätys enkä sinne asti koskaan pääse ilman että keskeytetään asioilla, jotka vievät asiat sivuraiteille.

Kyllä. Pointti alkuun. Ei kukaan jaksa kuunnella turhaa lätinää.

Yksi kaveri tekee tätä. Keskeyttää ja alkaa kertomaan omaa näkemystään ja jatkaa muuhun aiheeseen. En viitsi aina kertoa omaa juttua loppuun..

Ongelma ei minusta ole useinkaan taustoitus sinänsä vaan puheen hitaus. Itse olen syntyjäni itäsuomalainen ja siellä kyllä hyvää tarinaniskijää arvostetaan, mutta niissä jutuissa pitää olla koko ajan jotain mielenkiintoista, että muut jaksaa kuunnella. Ei kukaan voi olettaa toisten jaksavan kuunnella monen monta lausetta putkeen jos niissä ei ole mitään mielenkiintoista. Huumoria pitää olla mukana koko ajan, tai sitten ihan älyttömän kiinnostavia faktoja, jos ei osaa huumoria, kärjistyksiä yms. retorisia keinoja käyttää.

Kamalinta on kuunnella jonkun ihmisen (yleensä pomon) hidasta jorinaa jostain jonninjoutavasta asiasta kun sitä ei kehtaa keskeyttää pomouden takia.

Minusta ärsyttävintä päällepuhumista on sellainen, että yritetään arvata, mitä toinen on sanomassa. Syyllistyn tähän kyllä joskus itsekin, mutta vain sellaisissa tilanteissa kun toinen jää miettimään sanojaan. Ikään kuin autan häntä sanoittamaan ajatuksensa. Ärsyttäväähän sekin varmasti on, varsinkin silloin, kun se arvaus on väärä.

Mutta siis, olen tavannut ihmisen, joka sanoi jotain joka ikisen lauseeni viimeisen sanan päälle. Yleensä se oli jotain ihan muuta kuin itse olin sanomassa. Siinä sai sitten selittää, että ei vaan ... ja ihan jatkuvasti. Meistä ei sitten tullutkaan kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ärsyttävintä päällepuhumista on sellainen, että yritetään arvata, mitä toinen on sanomassa. Syyllistyn tähän kyllä joskus itsekin, mutta vain sellaisissa tilanteissa kun toinen jää miettimään sanojaan. Ikään kuin autan häntä sanoittamaan ajatuksensa. Ärsyttäväähän sekin varmasti on, varsinkin silloin, kun se arvaus on väärä.

Mutta siis, olen tavannut ihmisen, joka sanoi jotain joka ikisen lauseeni viimeisen sanan päälle. Yleensä se oli jotain ihan muuta kuin itse olin sanomassa. Siinä sai sitten selittää, että ei vaan ... ja ihan jatkuvasti. Meistä ei sitten tullutkaan kavereita.

Hyvä pointti. MInulla on yksi kaveri (bestis jopa), jonka kanssa puhumme koko ajan päällekkäin. Se on helppoa, koska usein oikeasti pystymme täydentämään toisen lauseet ja ajattelumme on hyvin samantyyppistä. Kumpikin on kasvanut ulkomailla, tosin eri maissa. Natiivisuomalaisten kanssa tulee kummallekin usein hankalia tilanteita juuri keskustelutapojen erilaisuuden vuoksi. Kaverini usein loukkaantuu kun joutuu tyypilliseen suomalaiseen keskusteluun, jossa kukaan ei reagoi kesken lauseen, eikä kukaan täydennä lauseita. Hänelle tulee aina hyvin itsetietoinen ja epävarma olo noissa tilanteissa. Itse olen tottunut jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kärjistetty ja keksitty esimerkki siitä, minkä tyylinen keskeyttäminen mua ärsyttää.

Jos vaikka haluaisin kertoa, että tehdessämme puutarhatöitä, ampiainen pisti minua.

Niin jos alustan se tarinan muutamalla lauseella vaikkapa puutarhatöistä, niin minut keskeytetään jo siinä puutarhatöiden vaiheessa. Eli en pääse noin viittä erillistä lausetta kertomaan ja sitä varsinaista asiaa (mehiläisen pisto), kun kuulija alkaa jo jauhaa jotain omaa kokemaansa puutarhatöistä. Eli se koko tarinan huippukohta, pointti jää kokonaan sanomatta, kun se kuulija jo alkaa länkyttää jotain.

Miksi alat länkyttää puutarhatöistä, ja vielä useamman lauseen voimin, jos haluat puhua mehiläisistä. Mene asiaan. Olen naimisissa tuollaisen "alustajan" kanssa, ja vaikka muuten on hyvä mies, niin välillä tekee mieli irvistää, kun kaikkea alustetaan ja kierrellään ja kaarrellaan. Miten vaikeaa on kertoa varsinainen asia heti alkuun, ja sen jälkeen tarvittaessa taustoittaa?

Tämä! Minäkin olen naimisissa ihmisen kanssa, joka aloittaa kaikki asiansa aina muinaisista roomalaisista. Vuosien aikana olen kehittänyt kaksi selviytymismenetelmää sen lisäksi, että joskus tietysti kuuntelen aktiivisesti ja kiinnostuneena hyvänä puolisona koko jutun.

1. Tyly keskeytys: "Mene jo asiaan." "Niin mikä se sun pointti on?" "Mä menen pyykkiä ripustamaan, en jaksa tässä seistä, tule kodinhoitohuoneeseen selittämään asiasi."

2. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Hymyilen, nyökyttelen ja sanon aina väliin "joo, aha, niin", mutta muuten ajattelen omiani. Kun puolison puhetemposta alkaa kuulla, että nyt ollaan asian ytimessä, ryhdyn kuuntelemaan.

Puoliso on perustellut, ettei osaa ajatella muuten kuin ääneen. Minkäs sille sitten voi.

Sosiaaliset tilanteet on joskus kiusallisia. Joku pahaa aavistamaton vieras avaa pandoran lippaan kysymällä asiasta, josta tiedän tulevan maailmankaikkeuden synnystä lähtevä tarina. Kun muita ihmisiä on läsnä, en tietenkään ala tylyttää tai nolata puolisoa, vaan hymyilen vieressä ja katselen tuskastuneena, kun osa vieraista lähtee kesken jutun vessaan, tupakalle, soittamaan lapselle tai alkaa vilkuilla puhelintaan. Rohkeimmat puhuvat päälle ja koittavat kääntää keskustelun muualle. Pisin puolison yksinpuhelu tällaisessa tilanteessa on kestänyt 14 minuuttia.

En tiedä miksi, mutta minua alkoi hirveästi naurattaa tuo 14 minuutin monologi. Ja se, että joku otti aikaa...

MInusta on myös kamalaa kun ihmiset kuuntelevat keskittyneesti eikä kukaan jatka juttua. Pahimpia on sellaiset ryhmätilanteet/palaverit, joissa itse pitää puhua tarkasti suunnitelluin lausein useita minuutteja peräkkäin, eikä kukaan paljasta yhdelläkään kommentilla kuunnelleensa, hyväksyvänsä tai olevansa edes eri mieltä. Siinä alkaa epäillä, että puhuu jotain ihan ufoja, vaikka ennen puheenvuoroa omasta mielestä omat ajatukset olivat ihan järkeviä.

Lestojen tunnettu tapa ja käytösnormi. Korottavat vaan ääntä kovemmalle kun joku yrittää myös puhua.

Juontaa juurensa tietysti niiden kotioloista mutta kertoo vaan huonoista käytöstavoista.

Jos kokee, että ihmiset jatkuvasti puhuvat päälle, niin kannattaa tosiaan miettiä omaakin ilmaisutapaa. Joidenkin ihmisten kanssa on tosi kiusallista keskustella, kun he puhuvat niin, että pitävät todella pitkiä taukoja kertomansa jutun välissä, vaikka ovat vielä aikeissa jatkaa, eikä heistä saa selvää, että loppuiko se juttu jo. Tällaisten ihmisten kanssa tulen usein puhuneeksi päälle, kun kuvittelen, että he saivat jo sanottavansa sanottua, ja alan itse kommentoida asiaa juuri kun he ryhtyvätkin taas jatkamaan. Tietysti keskeytän itse sitten ja kuuntelen taas, mutta tahtoo mennä hermot, jos tyypin kertoessa samaa juttua noin ehtii käydä monta kertaa. Pahimmassa tapauksessa samat ihmiset vielä sitten hermostuvat, jos ovatkin jo lopettaneet juttunsa, ja itse vain olet hiljaa etkä kommentoi mitenkään, kun luulet että se taas jatkuu tauon jälkeen.

Jos joku kertoo pitkää juttua, myönnän että minun on vaikea olla kommentoimatta jotain väliin. Haluan sanoa kommenttini heti, kun on jotain sanottavaa. Jos odotan pitkän tarinan loppuun, unohdan jo mitä minun piti sanoa ja mihin.

Monesti sitten jos saan itseni hillittyä kesken tarinan, ei minulla ole mitään sanottavaa lopuksi. Keskustelua ei synny, kun unohdan sen asian, mihin minulla olisi ollut jotain lisättävää. Sille ei vaan sitten voi mitään. Kuitenkin jos kommentoin jotain kesken kaiken, sanon asiani hyvin nopeasti ja sanon sitten puhujalle että anteeksi keskeytys, jatka vain.

Meidän perheessä se on kaikilla. Ei kuunnella. Kaikkikkia se myös ärsyttää, kun toinen ei kuuntele vaan huutaa kovaan ääneen

Meidän tuttavapariskunta on tällaisia omaan ääneensä rakatuneita (molemmat, valitettavasti) ja joskus kun sinne väliin pääsee sanomaan jotain, niin rouva sanoo joka toisen sanan (siis mun sanoman) väliin 'niih, niih,niih' , tavallaan joutuu nopeuttamaan sanomaansa, että 'ehtii' sanomaan sanottavansa loppuun, kun tietää, että kohta se puhetulva alkaa. Ja kun tämä vaimo puhuu ehkäkin asiasta, niin mies a i v a n tyynesti puhuu päälle jostain ihan jonninjoutavasta muusta kuin puheena olevasta asiasta. Aina näiden kyläreissujen jälkeen olemme miehen kanssa totaalisesti poikki sitä puheripulia. Ja valitettavasti minusta tulee heidän seurassaan epäkohtelias ja kylmästi alan puhua heidän päälle, että saan sanottavani sanotuksi. Muitten ihmisten seurassa osaan odottaa kyllä vuoroani.

On ihan kormaalia puhua lomittain. Ei siis päälle vaan väliin, vuorotellen. Kyllä kuunnella voi vaikka samalla kannustaa ja komppaa puhujaa.

Muualla maailmassa ollaan vähän ihmeissään jos kukaan ei puhu eikä anna välikommentteja. Luulevat, ettei kiinnosta.

Vain kotimaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa puhutaan yksi kerrallaan, ja se on sekä teennäistä että epänormaalia.

Suomalaisia pidetään maailmalla usein epäkohteliaina juuri siksi, että Suomessa ns. hyviin tapoihin kuuluu se, että pitää olla ihan hiljaa. Joka paikassa ja varsinkin jos joku puhuu. Jatkuvaan vuorovaikutukseen tottuneesta tämä hiljaisuus on kiusaamista. Siinä kyseenalaistetaan puhuja jättämällä hänet huomiotta. Opiskelin aikanaan monilla englantilaisten ja amerikkalaisten pitämillä kursseilla ja oli tosi ikävää todistaa tilanteita, joissa nämä vierailijat selvästi olivat ihan loukkaantuneita tai vähintäänkin ihmeissään kun suomalaisista osallistujista piti nyhtää kommentit puoliväkisin, eikä kukaan ikinä myötäillyt tai muuten osoittanut ymmärtävänsä puheista mitään. Oli aika ankeaa mennä noille kursseille kun piti mennä aina lähelle opettajaa, jotta olisi ollut edes yksi opiskelija, joka ei vaikuttanut vihamieliseltä.

Ei minua haittaa niinkään sellainen kommentoiva keskustelu, jossa joku heittää päälle puhuen esim. toisenlaisen näkemyksen. Mutta voi jumalauta noita "minä minä minä" - ihmisiä, jotka törkeesti vaan keskeyttää ja puhuu päälle jotain jonninjoutavaa diipadaapaa itestään KOKO AJAN. Pakko saada olla huomion keskipisteenä.

Monissa kulttuureissa keskustelun tahti on paljonkin kiivaampaa kuin meillä Suomalaisilla. Taatusti myös ainakin osa heistä kuuntelee ja ymmärtää, vaikka tapahtuu monen mielestä myös päälle puhumistakin.

Monilla on iskostunut mustavalkoisesti se, että kun toinen puhuu kiivaammalla rytmillä (Vaikka olisikin hyvä mukautua keskustelukumppanin rytmiin..) hän ei kuuntele saati ymmärrä ja se joka on hiljaa ja katsoo vielä silmiin on se kuuntelija ja ymmärtäjä.

Haastan voimakkaasti tämän käsityksen. Ainakin osa näistä " hyvistä kuuntelijoista" ei kuuntele saati ymmärrä yhtään sen paremmin on sitten kuinka hiljaa kuinka pitkään hyvänsä ja katsoo silmiin kuinka tuijottaen. Jos ja kun kriteerinä on pelkästään ja ainoastaan tämä niin koko juttu on ihan höpön höpön mytologiaa.

Kiivaimmille hiljaa olija on ainoa oikea kuuntelija puolustajille mainittakoon, ettei tämä tietenkään tarkoita mustavalkoisesti eikä muutenkaan mitenkään sitä, että päälle puhujat olisivat parempia kuuntelijoita. Useimmille jo pelkkä tunne siitä, että toinen kuuntelee (vaikka ei oikeasti kuuntele, eikä välttämättä mitään ymmärrä tai ymmärtää väärin) ja se riittää.

Samoin haastan suuren osan jotka sanovat itselleen ja osa heistä mainostaa sitä muille muille " olen erinomainen ihmistuntija. Suuri osa näin sanojista ovat kokemukseni mukaan keskimääräistä huonompia siinä. Lieneekö syynä sitten se, että luulee itsestään liikoja eikä ole aitoa, aikuisten oikeasti itsekritiikkiä?

Olen päätellyt, ett osa tästä "olen erinomainen ihmistuntija" joukosta saattaa muodostaa jo yhden tai kahden kokemuksen perusteella toiverikkaan käsityksen itsestään, että näin on aina ja tämä "taito" on pysyvää ja koskee kaikkia ihmisiä.

Eli vain voitot lasketaan, häviöt unohdetaan tai niitä ei edes tunnusteta.

Teidän, jotka keskeytetään ja teidän päälle puhutaan voisitte myös vaikka vaihtelun vuoksi, huviksenne tai vaikka urheilun kannalta edes joskus miettiä miksi teidät keskeytetään. Voisiko edes joskus syynä olla, että a) olette tylsiä b) puhutte väärillä faktoilla c)  ette ole vakuuttavia  d) teillä ei ole yhtään karismaa tai jokin syy, mikä tahansa miksi juuri teidät keskeytetään..... miettikää!