Ovatko nykyajan lapset oikeasti jotenkin hankalampia kouluissa?
Jatkuvasti kuulee joka suunnasta, erityisesti opettajilta, että lapset ovat nykyään niin hankalia. Eivät tottele, eivät keskity, häiritsevät tai ovat jopa vaaraksi/väkivaltaisia. Onko asia oikeasti näin? Jos on, niin miksi ja miksi asialle ei tehdä jotain?
Kommentit (132)
Kyllä se näin on, kiitos vapaan kasvatuksen. Lapsista on tullut pikkupomoja, joiden pillin mukaan vanhemmat hyppivät. Opettajilla taas ei ole oikeuksia tai resursseja ojentaa näitä kullannuppuja.
Ihan niin kuin kouluikäiset olisivat ennen jotain enkeleitä olleet, maaseudulla varsinkin missä luonto on lähellä.
Yksi alan ihminen arvioi, että nykyään monet lapset ovat kouluikään asti tottuneet saamaan aina paljon huomiota heti isältä, äidiltä, kummeilta, mummeilta ja vaareilta. Koulussa tulee ensimmäistä kertaa vastaan tilanne, että pitäisi oikeasti odottaa omaa vuoroa rauhallisesti isossa ryhmässä, eikä aina saa kaikkea haluamaansa heti tai lainkaan. Mitenpä lapsi osaisi asioita, joita hänelle ei ole koskaan opetettu? Opettajat sitten opettavat näitä perusasioita, jotta voivat ryhtyä opettamaan jossain vaiheessa kouluaineitakin...
Kyllä lasten kanssa pärjäisi, mutta heidän vanhempansa ovat aivan liian vallattomia open makuun.
Mua vähän jotenkin huolestuttaa lasten tulevaisuus mm. sen vuoksi, että tänä päivänä kotona eikä koulussa ole minkäänlaisia vaatimuksia tai kuria lapsille. Ei saa kieltää tai torua, koska tulee traumoja. Ei saa pakottaa menemään ulos tai ottaa puhelinta pois. Ei ne siellä koulussakaan mitään voi jos lapsi on tottunut ensimmäiset 6 elinvuottaan saamaan mitä haluaa koska haluaa ja miten haluaa. Eikä siellä koulussakaan enää vissiin tehdä muuta kun selataan pädejä, katsotaan youtubesta opetusvideoita, opetetaan vlogausta ja käsinkään ei tarvitse enää kirjoittaa.
Osittain on totta. Suurempi tekijä tosin on se, että opettajalta on viety keinot asiaan puuttumiseen: luokasta ei saa poistaa ja jälki-istuntojen antamisesta on tehty vaikeaa. Ainoa suositeltu keino on kasvatuskeskustelu oppilaan ja tämän vanhemman kanssa, joka kokemukseni mukaan on yleensä tehoton ja lähinnä omaa aikaa vievä.
Osittain myös oppilaat ovat muuttuneet. Syystä tai toisesta heille on vaikeampaa ottaa vastaan suullisia ohjeita. En tarkoita siis että ohjeita ei haluttaisi noudattaa vaan että niitä ihan oikeasti ei käsitetä. Samoin lappuja tai oppikirjan kappaleita ei malteta lukea ekaa riviä pitemmälle.
Tämä kaikki on tehnyt sen, että ammatti on pitänyt niin sanotusti opetella uudelleen, tätä on puhuttu myös useiden kollegoiden kanssa. Itsestä tuntuu, että ennen oli helpompaa ja että jossain on menty vikasuuntaan, en sitten tiedä onko muistiin luottamista näissä asioissa.
Toisaalta täytyy huomata, että kaikissa ammateissa täytyy kehittyä ja muuttua ajan mukana, ei tietokoneohjelmoijakaan voi jäädä näpertelemään 80-luvun käyttöjärjestelmillä. Muutos vaatii aina vaivannäköä, mutta siitähän meille opeille maksetaan siinä kuin muidenkin alojen ammattilaisille.
T: pitkän linjan tiukkanuttura
Kyllä. Kun itse kävin koulua 1980-luvulla niin opettajat saivat ja myös pitivät kuria. Nykyään samat asiat ovat kiellettyjä. Se näkyy.
Tavallaan ovat ja tavallaan ovat kiltimpiä. Suurimmat muutokset viimeisen 20 vuoden aikana:
-Lukutaito on heikentynyt, koska lapset eivät enää vapaehtoisesti lue.
-Laskutaito heikentyy, koska läksyjä ei tehdä. Matematiikkaa on pitänyt peruskoulussa helpottaa todella paljon, jotta luokalta toiselle siirtyminen ei vaarantuisi.
-Yläkouluikäiset jättävät surutta läksyt tekemättä ja kokeisiin lukematta. Kotoa ei tule mitään seuraamuksia.
-Vaikeasti käytöshäiriöiset lapset ovat lisääntyneet. Aikaisempia apukouluja ei enää ole, joten vaikeatkin tapaukset ovat normaalissa opetuksessa.
-Peli- ja päihderiippuvaisia on jokaisessa yläkoulun luokassa. Osa saa silmin nähtäviä fyysisiä vieroitusoireita, jos heiltä ottaa puhelimen pois.
-Vain harva lapsi nukkuu tarpeeksi.
-Vain harva lapsi saa kotona hänelle sopivaa ruokaa. Mahaa täytetään karkeilla ja herkuilla.
-Sinnikkyys ja yrittäminen on kadonnut lähes kokonaan. Luovutetaan heti, jos ensimmäisellä yrittämällä ei onnistu.
-Kodit ovat usein koulua vastaan.
+Opettajia ei enää pelätä ja vaaratilanteista kannellaan ilman pelkoa sosiaalisesta itsemurhasta.
+Koulu on nykyään oppilaille monta kertaa turvallisempi paikka, kuin mitä se on heidän vanhemmilleen ollut.
Jep, lisää nurkkia luokkiin ja karttakepit kunnolla käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Osittain on totta. Suurempi tekijä tosin on se, että opettajalta on viety keinot asiaan puuttumiseen: luokasta ei saa poistaa ja jälki-istuntojen antamisesta on tehty vaikeaa. Ainoa suositeltu keino on kasvatuskeskustelu oppilaan ja tämän vanhemman kanssa, joka kokemukseni mukaan on yleensä tehoton ja lähinnä omaa aikaa vievä.
Osittain myös oppilaat ovat muuttuneet. Syystä tai toisesta heille on vaikeampaa ottaa vastaan suullisia ohjeita. En tarkoita siis että ohjeita ei haluttaisi noudattaa vaan että niitä ihan oikeasti ei käsitetä. Samoin lappuja tai oppikirjan kappaleita ei malteta lukea ekaa riviä pitemmälle.
Tämä kaikki on tehnyt sen, että ammatti on pitänyt niin sanotusti opetella uudelleen, tätä on puhuttu myös useiden kollegoiden kanssa. Itsestä tuntuu, että ennen oli helpompaa ja että jossain on menty vikasuuntaan, en sitten tiedä onko muistiin luottamista näissä asioissa.
Toisaalta täytyy huomata, että kaikissa ammateissa täytyy kehittyä ja muuttua ajan mukana, ei tietokoneohjelmoijakaan voi jäädä näpertelemään 80-luvun käyttöjärjestelmillä. Muutos vaatii aina vaivannäköä, mutta siitähän meille opeille maksetaan siinä kuin muidenkin alojen ammattilaisille.
T: pitkän linjan tiukkanuttura
Kiitos vastauksestasi, siinä oli viisaita sanoja. Maailma muuttuu, se on väistämätöntä. Mahtavaa että on olemassa vielä sinunlaisia opettajia, joille lapset ja opettaminen on tärkeää :) Mielestäni ollaan menossa kuitenkin hieman väärään suuntaan, jos opettajilta otetaan auktoriteettia pois ja ainut keino vaikuttaa on kehityskeskustelu vanhempien kanssa. Lisäksi vastuu lapsen kasvattamisesta on ehdottomasti vanhemmilla. Kotona tulisi valmistaa lapsi kouluelämään (ja elämään ylipäänsä), vastoinkäymisiin ja käytöstapoihin. Koulussa sitten voidaan vielä viilata näitä taitoja ja vahvistaa niitä.
t.ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se näin on, kiitos vapaan kasvatuksen. Lapsista on tullut pikkupomoja, joiden pillin mukaan vanhemmat hyppivät. Opettajilla taas ei ole oikeuksia tai resursseja ojentaa näitä kullannuppuja.
Vapaan kasvatuksen? Eikös Suomessa juuri pitänyt olla maailman laadukkain varhaiskasvatus, jonka piirissä valtaosa nyky-koululaisista on varttunut.
En tiedä ovatko lapset kurittomampia kuin ennen, mutta ainakin tietävät oikeuksistaan paremmin kuin ennen. TIetävät myös senkin, että jos eivät käyttäydy niin opettajalla ei ole juurikaan mahdollisuuksia asiaan puuttua.
Kävin peruskouluni 90-luvulla ja oli melko normaalia, että jos tunnilla häiriköi niin joutui lopun tunnin ajaksi käytävälle. Jos toistui niin sitten rehtorin kautta hakemaan jälki-istunto -lappua, johon sitten vanhempien allekirjoitus ja nuhtelut. Tämä oli melkoisen hyvä tapa hieman hillitä mukuloiden riehumista. Oli kovin ikävää jäädä perjantaina 1-3 tunniksi ylimääräistä kouluun... Hankalampia tapauksia varten oli tarkkis. SIeltä tultiin takaisin melko nöyränä, kun pari päivää oli vietetty aikaa.
Nykyisin käsittääkseni kouluissa ei saa poistaa luokasta eikä jälki-istuntoja anneta.
Vierailija kirjoitti:
Jep, lisää nurkkia luokkiin ja karttakepit kunnolla käyttöön.
Uskoisin että on olemassa myös jotain toimivampia keinoja kuin häpeän tuottaminen tai fyysinen kurittaminen.
Luokasta saa poistaa, kunhan käytävällä on opettaja valvomassa... Eli ei onnistu. Jälkkää voi antaa vasta useiden kasvatuskeskustelujen jälkeen.
Opettajaystäväni mielestä ainakin vanhemmissa ja kasvatuksessa on ollut selkeä muutos huonompaan suuntaan. Vanhemmat eivät ota vastuuta lapsistaan eivätkä myönnä sitä että joskus se omakin lapsi tekee virheitä. Jos lapsi tekee jotain väärää koulussa ja opettaja ottaa yhteyden vanhempiin, on usein vanhempien reaktio se "ei meidän lapsi ole tehnyt mitään" tai tehnyt mitään tuollaista. Kielletään koko asia ja lapsi pääsee kuin koira veräjästä. Jopa sinisilmäisesti halutaan uskoa lapsen valheisiin, koska silloin ei tarvitse pohtia omaa kasvatusta, langettaa seurauksia tai myöntää että jokin meni vikaan. Tämä voisi olla nimeltään jotain "strutsivanhemmuutta", jossa pää tungetaan piiloon aina haastavassa tilanteessa. Kasvatus yritetään ulkoistaa koululle.
Kun vanhempi ei vain pysty tai halua ottaa vastuuta kasvatuksesta, on opettaja todella voimaton tilanteen edessä.
Meidän pitäisikin puhua hankalista vanhemmista, eikä hankalista oppilaista.
Vierailija kirjoitti:
Luokasta saa poistaa, kunhan käytävällä on opettaja valvomassa... Eli ei onnistu. Jälkkää voi antaa vasta useiden kasvatuskeskustelujen jälkeen.
Ai oikeasti jälki-istuntoa ei voi antaa kun vasta useiden keskustelujen jälkeen? Minkälaisia keinoja kouluissa nykyään siis käytetään "rankaisemiseen"? Meneekö se oikeasti niin että voit käyttäytyä ihan miten vaan ja ei mitään seuraamuksia?
Opettajana olen enneminkin huolissaan siitä että minkään eteen ei oikein jakseta tehdä töitä, nähdä vaivaa ja ponnistella. Opettajana minun pitäisi pystyä jotenkin mystisesti kaatamaan kaikki tieto nuorten päähän ilman että heidän itse tarvitsee tehdä asialle mitään. Läksyjä ei saisi tulla ja kokeisiin luku on tylsää. Ei jakseta esim. harjoitella matikaan tehtäviä vaikka se laskurutiini olisi se ainoa keino oppia asia. Eivät kyllä käyttäydy tunneilla mitenkään erityisen huonosti, iso osa vaan on älyttömän laiskoja ja mikään muu ei kiinnosta kuin älypuhelin.
Vierailija kirjoitti:
Opettajaystäväni mielestä ainakin vanhemmissa ja kasvatuksessa on ollut selkeä muutos huonompaan suuntaan. Vanhemmat eivät ota vastuuta lapsistaan eivätkä myönnä sitä että joskus se omakin lapsi tekee virheitä. Jos lapsi tekee jotain väärää koulussa ja opettaja ottaa yhteyden vanhempiin, on usein vanhempien reaktio se "ei meidän lapsi ole tehnyt mitään" tai tehnyt mitään tuollaista. Kielletään koko asia ja lapsi pääsee kuin koira veräjästä. Jopa sinisilmäisesti halutaan uskoa lapsen valheisiin, koska silloin ei tarvitse pohtia omaa kasvatusta, langettaa seurauksia tai myöntää että jokin meni vikaan. Tämä voisi olla nimeltään jotain "strutsivanhemmuutta", jossa pää tungetaan piiloon aina haastavassa tilanteessa. Kasvatus yritetään ulkoistaa koululle.
Kun vanhempi ei vain pysty tai halua ottaa vastuuta kasvatuksesta, on opettaja todella voimaton tilanteen edessä.
Meidän pitäisikin puhua hankalista vanhemmista, eikä hankalista oppilaista.
Tämä. Opettajaa ei uskota kun kertoo mitä koulussa on tapahtunut. En ole tavannut vielä yhtään lasta joka ei vanhemmilleen selittäisi tapahtumia niin että olisi itselleen parempi. Ihan kuin opettajilla olisi muiden töiden lisäksi aikaa keksiä tarinoita siitä mitä koululla on tapahtunut ja ovat sitten vaan huvikseen yhteydessä vanhempiin. Eiköhän se opekin pääsis paljon helpommalla kun ei tarvitsisi muiden töiden lisäksi noitakin hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokasta saa poistaa, kunhan käytävällä on opettaja valvomassa... Eli ei onnistu. Jälkkää voi antaa vasta useiden kasvatuskeskustelujen jälkeen.
Ai oikeasti jälki-istuntoa ei voi antaa kun vasta useiden keskustelujen jälkeen? Minkälaisia keinoja kouluissa nykyään siis käytetään "rankaisemiseen"? Meneekö se oikeasti niin että voit käyttäytyä ihan miten vaan ja ei mitään seuraamuksia?
Siis kuka törppö on nämä uudistukset tehnyt? Luokasta poistaminen oli pääasiallinen kurinpitokeino omalla ylä-asteellani 90-luvun lopulla ja joidenkin yksilöiden kohdalla se poistaminen oli yleistä. Se takasi muille oppilaille mahdollisuuden opiskella kun mölyapina heitettiin käytävälle ja opiskelu voi jatkua. Ihan käsittämätöntä että tuokin keino on poistettu.
On. Yleinen malttaminen mihinkään on ajallisesti lyhentynyt hurjasti. Olisiko syynä se, että joka tuutista (kännykät js muut laitteet) tulee niin valtavalla syötöllä koko ajan kaikkea informaatiota (parempaa ja huonompaa), ettei jakseta keskittyä mihinkään.
Toivottavasti lspset ovat olleet luonnossa kuulemassa luonnon ääniä ja katsomassa kauemmas kesän aikana.