Avioeron tullessa onko siltä jätetyltä ihan pakko viedä ihan kaikki mitä irti lähtee?

Luulenpa, että hieman liioittelet. Tuskinpa se lähtijä kuitenkaan jätti taakseen typötyhjää asuntoa ja eksäänsä makaamaan alastomana lattialla.

Eiköhän avioehto määrittele, mitä viedään ja mitä jätetään. Ainakin viimeistään pätevä juristi.

Ex vei meidän erossa minulta kaikki omat tavaransa, sekä myös "yhteiset" tavarat, (jotka minä olin pääsääntöisesti maksanut), kuten sängyn, pesukoneet ja sohvat. Myös yhteiset lahjat (siis ne arvokkaat) lähtivät. Kiva tulla reissusta kotiin, kun asunto oli tyhjennetty.

Hyvähän se on ponnistaa uuden elämän alkuun, kun saa erossa viedä kaikki kivat kalusteet ja tarvikkeet.

Jos ei ole avioehtoa, erossa omaisuus menee 50/50, mutta ei missään ole sanottu, että lusikoista puolet pitää jättää. Kyse on omaisuuden arvosta, ei konkreettisista tavaroista.

Minäkin vein aikoinaan lähes kaiken irtaimen, koska mies omisti auton, jonka halusi pitää. Siksi hän sai pitää noin 10 000 euron arvoiseksi katsotun auton, minä otin samalla summalla irtaimistoa kodista. Eli käytännössä kaiken, mitä halusin.

Vei varmaan rahatkin?

Mun mies ei ole ikinä ollut kiinnostunut hankkimaan yhtäkään  "astiat, kattilat, lusikat, huonekalut, matot, petivaatteet, pyyhkeet......ihan kaiken mikä irti lähti". Pitäköön moottorisahansa, mutta se sahan viilakin on mun ostama :)

Kai sillä jossain autotallin perällä on vielä se laatikko jossa on jo 20 vuotta ollut poikamiesboksin peruja pari haarukkaa ja rikkinäinen muki odottamassa että tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Luulenpa, että hieman liioittelet. Tuskinpa se lähtijä kuitenkaan jätti taakseen typötyhjää asuntoa ja eksäänsä makaamaan alastomana lattialla.

Kuule totuus on oikeasti tarua ihmeellisempää.

Älä  sinä oleta niin paljon muiden kokemuksia liioitteluksi, ellet osaa ajatella boxin ulkopuolella, okei.

Tällaista oikeasti tapahtuu ja nyt pohditaan miksi.

Lue ja opi ja pohdi.

Voit kehittää samalla rajoittunutta ajatusmaailmaasi,

missä asiat joita et ymmärrä ovat liioittelua.

Mun mielestä ois vaan kiva, jos toinen osapuoli veis suurimman osan irtaimistoa. Pääsisi sisustamaan kämpän omanlaiseksi. En haluaisi, että muistuttaisi siitä vanhasta, yhdessä sisustetusta kämpästä.

Voih kuule kun eroaa niin tuleva eksä on yhtäkuin ei mitään ja silloin luonnostaan otetaan kaikki mitä saadaan. Eräskin tapaus otti 90-luvulla kaiken irtaimiston ja jätti käytännössä vain talon, isoimmat huonekalut ja laskut.

Naiset nyt vain sattuvat olemaan häikäilemättömiä , vain omaa etuaan ajattelevia käärmeitä.

Avioehdon pitäisi olla aina pakollinen. Naiseen ei pidä koskaan luottaa, missään asiassa, ikinä.

Jaa, enpä tiedä, kuinka yleistä. Minä kun lähdin, niin toki tehtiin asianmukainen ositus, ex jäi asumaan entiseen kotiimme. Irtaimesta taisin viedä pari taulua ja kuvia, mukanani muuttaneiden lasten vaatteet ja vähän kalusteita. Kaiken muun jätin exälle. Mitäpä noita itselleen ahnehtimaan - tavarat oli hankittu siihen kotiin, ja siihen kotiin ne kuuluvat niin kauan, kuin siinä joku perheemme jäsen asuu. 

Jos ei ole naimisissa ja ostoksen kuitti tallessa. Niin viestiä vaan perään että palauttaa viemänsä tavarat tai teet rikosilmoituksen.

Sama homma kuin 6:lla, eron yhteydessä huomasin että kaikki käyttökelpoinen asunnossa oli minun ostamaani. Eksälle jäi kaksi huonekalua (niistäkin molemmat puoliksi maksettuja mutta en jaksanut jättäjän roolissa valittaa) ja omat vaatteet. En ymmärrä miksi ihmiset muka eivät saisi ottaa omia tavaroitaan eron hetkellä.

Irtaimisto on yleensä melko arvotonta. Voi ottaa ihan loppusiivouksena, ei jää mitään turhaa nurkkiin pyörimään.

Itse olen jättänyt kerran elämässäni yhden monivuotisen

avopuolison ja lähtenyt yhteisestä kodista. Olen nainen.

Jätin hänelle ihan kaiken.

Sillä meillä oli hienojakin vuosia yhdessä vaikka ero tuli, yhdessä olimme eläneet vuosikausia, ei silloin toista putsata vaikka kuinka huonoissa väleissä tapahtuisi ero.

Halveksi jotenkin putsareita, mielestäni  heissä ei ole tyyliä.

Ellei tietenkin ole ihan p.a. , tai kuspää --- tai molempia ----että on pakko ottaa kaikki mikä irti lähtee sen lisäksi että lähtee.

Itse en ole ketään jättänyt, mutta muutamankin tämmöisen tapauksen vierestä seuranneena: se mies on aina sitä mieltä, että vaimo vei KAIKEN mennessään ja sitten kun esim sen vaimon kotiin menee, siellä on puolet vanhasta kämpästä ja puolet uutta. Ne ukot eivät vaan silloin avioliiton aikana ole ostaneet omalta tililtään YHTÄÄN MITÄÄN siihen yhteiseen kotiin ja se tulee sitten ylläri-pyllärinä, että lakanat maksaakin tosiaan sen min 20e/ paketti. Ja ruoka maksaa ja kaikki maksaa. 

Tietysti lompakkoloiset vie kaiken minkä irti saavat. Se on niiden työ. Seuraa materiaa vastaan jne..

Minä taas jätin exälle lähes kaiken. Käytännössä otin vain henkilökohtaiset tavarani ja joitain ihan satunnaisia tavaroita. Kaikki ihmetteli miten noin. En jaksanut alkaa tappelemaan asioista, koska minun ei ollut taloudellisesti pakko. Kaipa se syyllisyyskin erosta kalvoi takaraivossa. Olin vain onnellinen, kun pääsin yhteisestä kodita ja yhteisestä elämästä joka oli minulle täysi vankila. Taloudellinen tappio oli mittava, mutta ei vienyt minua konkurssiin.

Toki olen nähnyt muutaman toisenlaisenkin tapauksen, mutta harvemmin erossa kukaan voittaa, yleensä kaikki häviää.

Eli ei yleistetä, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas jätin exälle lähes kaiken. Käytännössä otin vain henkilökohtaiset tavarani ja joitain ihan satunnaisia tavaroita. Kaikki ihmetteli miten noin. En jaksanut alkaa tappelemaan asioista, koska minun ei ollut taloudellisesti pakko. Kaipa se syyllisyyskin erosta kalvoi takaraivossa. Olin vain onnellinen, kun pääsin yhteisestä kodita ja yhteisestä elämästä joka oli minulle täysi vankila. Taloudellinen tappio oli mittava, mutta ei vienyt minua konkurssiin.

Toki olen nähnyt muutaman toisenlaisenkin tapauksen, mutta harvemmin erossa kukaan voittaa, yleensä kaikki häviää.

Eli ei yleistetä, kiitos.

Olin siis vaimo, joka otti ritolat. Tämä selvennykseksi.

Jos kokee tulleensa isosti satutetuksi, yrittää saada kaiken mahdollisen irtoavan omaisuuden korvaukseksi.