Miten jaksaa matkailla aina samaan maahan?

No, kun uusien kokemusten etsiminen on vain yksi syy matkustaa. Itse useimmiten haen lämpöä kun ulkomaille lähden, ja silloin menen tiettyyn hyväksi havaitsemaani paikkaan, jonka tiedän vastaavan tarpeitani, ja johon minulla on syntynyt jo jonkinlainen kiintymyssuhde (+ tuttuja ihmisiäkin). Miksi ihmeessä menisin jonnekin muualle?

Mitään lomakuvia en tosin tästä paikasta koskaan edes ota, saati että niitä muille esittelisin.

No jotkut menee joka kesä samalle mökille. Jos tykkää jostain paikasta, niin miksi siellä ei saisi halutessaan käydä toistuvasti? 

Itse tykkään uusista kokemuksista, ja tästä syystä käyn aina eri paikassa. Toisaalta, voihan se olla kun löytyy se kohde, jonka kokee täysin omaksi, ja haluaa uudelleen käydä, niin miksi ei. Sain viimeinkin monen vuoden pähkäilyn jälkeen varattua liput Japaniin. Voi olla, että rakastun paikkaan niin paljon, että haluan siellä vastaisuudessakin käydä. Tai sitten se on vaan "no jaa, ihan mukava" paikka, ja jatkan seikkailua muualle.

Jossain kreikan kohteessa kävisin mielellään uudestaan, jo ihan pelkän ruoan takia, niin hyvää se on! Toisaalta Ateenassa en ole vielä käynyt, niin siinähän se menisi.

Koska ihmisiä on erilaisia. Itseäni stressaa uudet kokemukset aina, enkä periaatteessa edes pidä yhtään matkustelusta enkä kaipaa sitä. Mutta joskus kaipaan lämpöä enemmän kuin Suomessa. Vähiten stressiä tulee kun menee lämpimään paikkaan jonka jo tuntee hyvin. (Jos mulla ei olisi miestä ja lapsia, en tosin varmaan matkustelisi ikinä.)

Minä olen jo useana kesänä retkeillyt Itävallan alpeilla. Kyllä ne maisemat ovat aina yhtä komeat, vaikka olenkin ne muutamana vuonna jo nähnytkin. Ja kun nyt tunnen parhaimmat reitit, kulkuyhteydet jne. voin rentoutua lomalla täysillä eikä aika mene tietojen ja bussiyhteyksien etsimiseen.

Minä saan paljon enemmän irti matkoista tuttuihin kohteisiin kuin uusiin. Tuntuu, että oma elämänpiiri laajenee. On ihana palata samoihin kortteleihin Lontoossa tai Berliinissä. Fiilis on, kuin minulla olisi omat kotikulmat aivan toisessa kaupungissa kuin missä vakituisesti asun, eikä kaupunkia opi tuntemaan pintaraapaisua paremmin kuin viettämällä sielä paljon aikaa.

Mulla on tuttavapariskunta, joka käy joka ikinen vuosi useiden viikkojen ajan Kanarian saarilla lomailemassa. Eivät milloinkaan käy muualla. Heillä on siellä kuulemma tuttu yhteisö, mihin on aina mukavaa mennä.

Kaikkia ei kiinnosta uudet kokemukset ja uusien asioiden näkeminen.

Jotkut myös käyvät aina samassa hyväksihavaitsemassaan ruokakaupassa, ovat samassa työpaikassa josta tykkäävät, käyttävät itselleen sopivia samantyylisiä vaatteita ja kampausta ja syövät samoja lempiruokiaan. Kuinka pöyristyttävää ja muinaista!

Voi sitä samassa maassakin löytää aina uusia juttuja. Itsekin pidän uusista paikoista, mutta olen matkannut esim. New Yorkiin neljä kertaa (kestot 1-3 vk) enkä vielä ole ehtinyt poistua Manhattanilta kuin Brooklynin sillalle. Niin paljon on koettavaa yhdessä kaupungissa.

Tätä mun vanhemmat jaksaa aina mulle ja perheellemme "jäkättää". Itse he käyvät aina eri paikoissa, ja usein jopa risteilyillä joissa poiketaan kuhunkin kaupunkiin päiväksi. Välillä viikon matkoja yhteen kohteeseenkin tosin. 

Tässä huvittaa se, että he valittavat siitä, että me emme "avarru henkisesti" kun emme halua nähdä koko ajan uusia paikkoja. Mutta en kyllä tunne juuri vähemmän avaria ihmisiä kuin nuo juntit vanhempani, kaikesta matkustelusta huolimatta. Äitini esimerkiksi on kova rasisti, mustaihoiset on hänelle jotain apinankaltaisia otuksia jotka nyt kelpaavat valkoista palvelemaan turistikohteessa mutta epäillen niihin silti täytyy suhtautua, esim. ei varmaan osaa hygieniasta huolehtia joten mitään ei oikein uskalla syödä. Välimeren maiden ihmisetkin, mm. ikivanhoista antiikin kulttuureista periytyvät kreikkalaiset ja italialaiset, ovat vanhempieni mielestä "alkukantaisia" ja heille pitää puhuakin kuin lapsille. Äitini oikeasti puhuessaan esim. suomessaki kreikkalaisen ravintolan pitäjän kanssa, lässyttää ja tekee liioiteltuja ilmeitä kuin puhuisi taaperolle.

Me ei-avaramieliset juntit sen sijaan. Minun täytyy töissäni olla tekemisissä monista kulttuureista olevien ihisten kanssa, ja myös matkustelen töissä mikä on osasyy miksei matkat enää niin kiinnosta lomalla. Mies on enemmän mökki- kuin ulkomaanmatkaihmisiä, mutta hän on aina ollut laajasti kiinnostunut erilaisista kulttuureita, myös muinaisista kulttuureista, ja hänellä on hyvin humaani näkemys kaikenlaisista ihmisistä ihonväristä, seksuaalisesta suuntautumista tms riippumatta. Mutta ei, me ollaan ne juntit kun ei matkustella koko ajan eri paikoissa, vanhemmat sen sijaan avartuneita ja sivistyneitä :D

Haluan tutustua erääseen maahan perusteellisesti enkä vain raapaista pintaa.

No kysyppä häneltä. Syitä löytyy varmaan yhtä monta kuin matkailijaakin.

Itse matkustan aina Japaniin, mutta kun pelkän Tokionkin sisällä on niin paljon nähtävää ja koettavaa, puhumattakaan eri prefektuureista omaleimaisilla kulttuureillaan, niin ei millään ilveellä voisi kuvailla yksitoikkoiseksi matkailuksi.

no voi voi. miten ne jotkut pystyy asumaan samassa paikassa koko ajan? jos haluaa enemmän tietää jostain kulttuurista joka vaan on kiinnostavampi kuin joku toinen, eikö sitä mene sinne?

voi samalla opiskella tiettyä kieltä, paikallista esim ruoanlaittoa tai mikä sattuu kiinnostamaan.

eli kaikki jotka on esim lentokoneessa, eivät ole lomalla, vaan voi olla jotain asioita.

mitä se oikeastaan sinulle kuuluu?

No miten jaksaa aina matkata samaan työpaikkaan? Samaan kotiin joka päivä? Samaan ruokakauppaan? Helposti jaksaa kerran vuodessa matkata samaan lomapaikkaan.

Vierailija kirjoitti:

No miten jaksaa aina matkata samaan työpaikkaan? Samaan kotiin joka päivä? Samaan ruokakauppaan? Helposti jaksaa kerran vuodessa matkata samaan lomapaikkaan.

No eipä sitä kuule jaksakaan!

Jos elämä on aina samaa rutiinia, niin hulluksi tulee....sitten vielä johonkin Kanarialle kerta vuoteen "tuulettumaan"...ei hyvää päivää.

Vierailija kirjoitti:

no voi voi. miten ne jotkut pystyy asumaan samassa paikassa koko ajan? jos haluaa enemmän tietää jostain kulttuurista joka vaan on kiinnostavampi kuin joku toinen, eikö sitä mene sinne?

voi samalla opiskella tiettyä kieltä, paikallista esim ruoanlaittoa tai mikä sattuu kiinnostamaan.

eli kaikki jotka on esim lentokoneessa, eivät ole lomalla, vaan voi olla jotain asioita.

mitä se oikeastaan sinulle kuuluu?

Ei se kuulukaan, tehköön lomillaan jokainen mitä tykkää, mutta jättäisi sitten valokuvat kotiin vaan omaksi ilokseen. Ei jaksa loputtomiin olla kiinnostunut kuvista, jotka muistuttavat toisiaan, samasta maasta kun ovat.

Ai jos käy Kanarialla kerran vuodessa niin se muuttuu arjeksi ja tylsäksi? NOT!

No mitäs katselet jonkun tylsiä lomakuvia? Sano suoraan ettei kiinnosta. Voihan se olla vähän tylyä mutta eipä tarvitse sitten täällä kiukutella.

Ehkä se olennainen juttu on, että vaikka itse viihtyy jossain paikassa loputtomiin ja saa siitä iloa elämäänsä, muut eivät välttämättä koe näin. Lomakokemukset ei aina välity muille niin mahtavina, vaikka itse on nauttinut matkastaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani käy matkoilla vaan yhdessä Euroopan maassa ja hivenen alkaa väsyttää jo katsoa vuodesta toiseen niitä samalta näyttäviä lomakuvia. Hänellä ei ole maahan mitään sukuyhteyttä, lomaosaketta tms. joka asiaa selittäisi.

Jotenkin muinaista....tapahtuuko muualla enää?

Mun mielestä muinaista on mennä perinteiselle rantalomalle, vaikka kävisi 4 kertaa vuodessa eri kohteessa. Muinaista on myös kuvitella näkevänsä jotan uutta lomakohteessa kiertelemällä muutamaa katua ja käymällä jossain parin päivän retkellä. Jos se kuitenkin on jonkun tapa lomailla, niin antaa mennä.

Meidän perhe lomailee muutamassa suosikkimaassa, pääosin. Useimmiten vuokraamme asuntoja (2-3 per loma) ja liikumme paljon: autolla, junalla, paikallisbusseilla, lautoilla, pyörillä, jalan. Olemme tekemisissä paikallisten kanssa, käytämme palveluja, joita turistit harvoin käyttävät. Näemme, koemme ja opimme joka lomalla paljon uutta. En siis oikein ymmärrä kysymystä - enkä sitä, miksi kukaan pakolla katsoo toisen kuvia.