Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään toista joka kokee näin?
17.08.2024 |
Kaikenlaista olisi kiva tehdä, käydä välillä iltaa viettämässä, tanssia, käydä keikoilla, naida alapäänsä helläksi, harrastaa jotain, matkustella joskus (yksinkö, hahhah) jne, mutta sitten sitä ei kuitenkaan saa aikaiseksi, ei huvitakaan eikä riitä voimat/rohkeus/energia tai mikä lienee. Ja samaan aikaan ahdistus kasvaa, kun tietää, että elämä hupenee koko ajan ja vanhenee vain lisää ja lisää eikä ikinä mitään. Kun ei sitten viitsikään eikä jaksa. Ei tunnu siltä, että olisi edes "ansainnut" tai ansaitsisi mitään sellaista, sen kun vain jatkaa tätä kotona happanemista, töissä, jota en jaksaisi enää tippaakaan, mutta muutakaan ei ole, raatamista, kaikkea kurjaa ja paskaa liittoa (kun ei riitä ne voimat siitäkään irrottautumiseen) tai samaa harmaata mitä kaikki suurimmaksi osaksi on. Eikä kukaan tiedä kuinka paskaa kaikki on.
Mikä minua vaivaa, itken nytkin silmiäni päästä, väsyttääkin ihan jatkuvasti.
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmasti on. Kaikki ei jaksa luultavasti edes kirjoittaa siitä
Ihan yllättäen voi tulla vastaan se päivä, että et kestä liittoasi etkä työpaikkaasi.
Tuttavat kuiskivat, että se tuli sitten hulluksi, mutta sinä tiedät, että se oli sen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Ihan yllättäen voi tulla vastaan se päivä, että et kestä liittoasi etkä työpaikkaasi.
Tuttavat kuiskivat, että se tuli sitten hulluksi, mutta sinä tiedät, että se oli sen arvoista.
Sen kun näkisi, ja kokisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on paljon ajatuksia että sitä ja tätä haluaisin ja voisin tehdä, mutta jää sitten tekemättä, kun teen kuitenkin niitä mulle "perusjuttuja", eli itselleni kuitenkin sopivia ja mukavia asioita.
Eli olen kyllä aika aktiivinen muttei ne mun jutut kovin ihmeellisiä ole, mitä usein kuitenkin haaveilen. Ehkä sitä pitää enemmänkin miettiä, käyttääkö aikaansa johonkin "väärään", mitä haluaa jättää tekemättä jotta voisi tehdä jotain kiinnostavampaa.
No, itse en ainakaan halua luopua näistä omista pikkujutuista.
Sinulla saattaa olla vaan vaihdevuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska tiedät a) ettet oikeasti halua noita b) Et oikeasti pysty noihin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yllättäen voi tulla vastaan se päivä, että et kestä liittoasi etkä työpaikkaasi.
Tuttavat kuiskivat, että se tuli sitten hulluksi, mutta sinä tiedät, että se oli sen arvoista.
Sen kun näkisi, ja kokisi.
Ap
Tuohan on jo ensiaskel että tiedostat että et ole tyytyväinen. Turhautunut selvästi jo oot ja kun se turhautuminen tarpeeksi kasvaa, alat ottaa askeleita kohti sitä haluamaasi elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa mittauttaa hormoniarvot (fsh, testo, dhea) ja lisämunuaisen arvo.
Ihan oikeasti sinulla on tasan yksi elämä, noin 84 vuotta keskiarvon mukaan.
Näinkö aiot sen käyttää? Itkemällä ja odottamalla, että joku muuttuu? Muutos tulee kun teet sen.
Sulla on jo visio siitä, mitä haluaisit elämäsi olevan. Se voi olla juuri sitä, jotain muuta kuin itkeskelen ja sietämistä, sinnittelyä päivästä toiseen.
Voi miten toivoisin, että sinulla olisi ystävä, joka auttaisi näkemään ne mahdollisuudet. Oikeasti kaikkea ei edes tarvitse laittaa uusiksi, mutta on ilmiselvää että jotain sinä tarvitset elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja fiiliksiä mutta mulla on myös sitä että välillä kuvittelen haluavani asioita. Esim matkustelu. Kiva idea mutta tosiasiassa olen laiska ja viihdyn kotona.
Minulla oli tuollainen olo astutettuna. Sitten hellitti kunnes lapsi kasvoi ja kehittyi liikaa, ja sitten ahdisti taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti on. Kaikki ei jaksa luultavasti edes kirjoittaa siitä
Eikä lukea pitkää aloitusta.
lopetin lukemisen tuohon naida alapäänsä helläksi
Tuttua, mutta itse en ole parisuhteessa vaan ikisinkku joka sekin ärsyttää suunnattomasti. Monen asian kanssa on käynyt niin, että aina on ajatellut tekevänsä sitä tai tätä "sitku" on sitä tai tätä, mutta enää ne ei edes kiinnosta eli ne jäi kokematta / tekemättä iäksi ja sekin ärsyttää.
Muutenkin ärsyttää enemmän tai vähemmän kaikki eikä mikään ole mieluisalla mallilla tai omannäköistä, mutta enää ei vaan ole enää minkäänlaisia voimia minkään muuttamiseen. Eikä edes aikaa vaan se kuuluisa vika juna on mennyt jo ja jos ei ole niin ainakaan enää ei ehdi elää sellaista elämää. Lisäksi tuntuu että aika menee hurjaa vauhtia eikä tähän kesäänkään ehtinyt edes mukaan ja nyt se alkaa olla ohi. Sinne meni sekin kaikki mitä oli ajatellut tekevänsä eikä tosiaan ollut edes eka kerta eikä eka kesä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yllättäen voi tulla vastaan se päivä, että et kestä liittoasi etkä työpaikkaasi.
Tuttavat kuiskivat, että se tuli sitten hulluksi, mutta sinä tiedät, että se oli sen arvoista.
Sen kun näkisi, ja kokisi.
Ap
Tuohan on jo ensiaskel että tiedostat että et ole tyytyväinen. Turhautunut selvästi jo oot ja kun se turhautuminen tarpeeksi kasvaa, alat ottaa askeleita kohti sitä haluamaasi elämää.
Tai sitten lamautuu lopullisesti koska sen saavuttaakseen pitäisi kyetä ottamaan ne vaadittavat askeleet takaisin päin ja kääntää kello kulkemaan toiseen suuntaan.
eri
Vierailija kirjoitti:
Sinulla saattaa olla vaan vaihdevuodet.
No ei menkkojen loppuminen tällaista aiheuta.
.