Miten jaksaa matkailla aina samaan maahan?

Itselläni on vakiopaikka Kanarialla jonne matkustan joka talvi viikoksi tai pariksi mutta sen lisäksi tyykkään joka talvi reissata johonkin jossa en ole käynyt joko ikinä tai en ainakaan todella pitkään aikaan.

On ainakin kahdenlaisia matkustajia. On maiden bongaajia (mekin olemme tehneet tätä, kun ajaa autolla muutaman tunnin läpi vaikka Hollannin, ja käy kahvilla, on 'käynyt' Hollannissa), ja sitten on johonkin maahan rakastuneita aina uudestaan menijöitä (yksi tuttu on oikein kunnon anglofiili, muutaman kuukauden välein Englannissa, kuvia paljon netissä, mutta ymmärrän täysin. Joillakin on kuvia aina samasta koirasta. Saa ihmisillä olla harrastuksia ja kiinnostuksia).

Luulen, että bongaaja näistä ääripäistä avartuu vähemmän. Eikä jollain viikon matkallakaan vielä oikein mitään ehdi oikeasti tuntemaan.

Ja mikä järki on halveksua jotain Kanariaa? Minkälainen ihminen arvottaa eri maita ja asuinalueita hienousjärjestykseen? Ei ainakaan kovin avaramielinen, sellaiselle voisi tehdä hyvää tutustua Kanarian saarten ihmisten elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani käy matkoilla vaan yhdessä Euroopan maassa ja hivenen alkaa väsyttää jo katsoa vuodesta

Meidän perhe lomailee muutamassa suosikkimaassa, pääosin. Useimmiten vuokraamme asuntoja (2-3 per loma) ja liikumme paljon: autolla, junalla, paikallisbusseilla, lautoilla, pyörillä, jalan. Olemme tekemisissä paikallisten kanssa, käytämme palveluja, joita turistit harvoin käyttävät. Näemme, koemme ja opimme joka lomalla paljon uutta. En siis oikein ymmärrä kysymystä - enkä sitä, miksi kukaan pakolla katsoo toisen kuvia.

Jos tapaamisessa kaveri kaivaa vaikka kuvia kersoistaan esiin, pitää vaan todeta ettei vois vähempää kiinnostaa??? Miksi tosiaan katsotaan muiden kuvia! Ööö...kohteliaisuudesta???

Yksi tuttavapariskunta kuulostaa tuollaiselta maiden "bongailijalta", aina eri lomakohde ja mielellään luettelevat monessako maassa ovat käyneet. Kerran olen ollut heidän kanssaan reissussa, ja itselleni heidän matkustustyyli ei tosiaan sopinut ollenkaan. Juostiin nähtävyyksiä ja tuntui vähän suorittamiselta koko loma, kun "pitää nähdä se ja tämä". Silti tuntui, ettei mihinkään asiaan oikein päässyt kunnolla sisään eikä tuohon kaupunkiin syntynyt oikein mitään tunnesidettä.

Positiivisin muisto mulle jäi mukavasta baarinpitäjästä, joka kertoili pitkästi kaupungin historiasta. Myöhemmin ehdotin sinne menoa uudelleen, koska halusin jatkaa juttua, mutta oli kuulemma turha mennä samaan baariin kahta kertaa. Menin sitten yksin ja he uuteen paikkaan. Käsittääkseni he ei jutelleet kenenkään paikallisen kanssa ravintolatilauksia, ostostilanteita ja hotellin respaa enempää, eikä he siihen pyrkineetkään. Saivat kuitenkin paljon paikkoja bongattua. Ei ole tarkoitus tuomita heidän lomailutapaa, mutta mä en vaan saanut siitä mitään irti. Itse käyn mielelläni tutuissa kohteissa ja nykyään on vielä mukavaa, kun netin kautta tulee helposti pidettyä yhteyttä lomalla tavattuihin ihmisiin. Sekin sitten taas motivoi mennä tapaamaan heitä uudelleen. Minulle myös tutussa paikassa on helpompi rentoutua ja asettua lomamoodiin, kun tietää ettei pety, tuntee paikat, eksyy vähemmän, oppii vähän kieltäkin ja ymmärtää paikallisia tapoja jne. Jotkut tätä jaksaa ihmetellä ja olen varmaan heidän mielestä jämähtänyt tylsimys, mutta tämä vaan on mulle se antoisin matkustelutapa.