Mistä tiedätte oman seksuaalisen suuntautumisenne? Osaatteko neuvoa?

Taidat olla demiseksuaali?

Ei ole pakko kategorioida itseään mihinkään. Voit olla mitä olet. Mene intuition ja fiiliksen mukaan.

Ystävälläni on samantapainen tilanne. Hän itse epäilee syyksi lapsuudenkodin vanhoillista uskonnollisuutta ja vanhempiensa onnetonta avioliittoa. Eli hän ikään kuin tuntee syyllisyyttä seksuaalisuudestaan ja samalla pelkää läheisyyttä, koska vanhempien malli oli huono.

En osaa sanoa, mikä tilanteessasi auttaisi. Ehkä voisit ensin vain tutustua ihmisiin ihmisinä ja antaa kiinnostuksen herätä itsestään jos se on herätäkseen?

Minä en tiedäkään ja jossain vaiheessa päätin, että en ota siitä stressiä yhtään enempää. Aseksuaalisuuden ja heteroseksuaalisuuden välillä lähinnä yritän arpoa. Olen seksuaaliselta suuntautumiseltani määrittelemätön. Tilannetta tosin vaikeuttaa se, että minulta kiellettiin kaikki seksuaalisuuteen liittyvä ja vaikka olenkin jo aikuinen niin aina vain oletetaan minun olevan aseksuaali. Koskaan ei ole asioista puhuttu, nuorella iällä vain annettiin ymmärtää kaiken kanssakäymisen vastakkaisen sukupuolen ja toki myös saman sukupuolen kanssa olevan kiellettyä ja täysin sopimatonta. Siskoni paljastuminen heteroksi olikin sitten näille ihmisille suuri järkytys. Minun paljastuminen miksikään muuksi kuin aseksuaaliksi  aloittaisi sitten varmaan kolmannen maailmansodan. Toisaalta on aika ristiriitaista, että sitä, että en halua koskaan lapsia ei ymmärretä. Ilmeisesti minun pitäisi sitten hankkia lapsi mukimenetelmällä ja kerrasta pitäisi onnistua.

Kiitos paljon vastauksista. Mä en ole varmaan koskaan ääneen sanonut olevani hetero tai homo. Olen joskus sanonut, että molemmat sukupuolet kiinnostaa yhtä vähän/paljon, joten olen bi. :D Olen nyt muuttamassa yhteen yhden kaverin kanssa, joka on vähän samanlainen. Jotenkin aavistelen, että se on siinä. Me kaksi ollaan jotain platonisia kumppaneita loppuun asti. Kumpikin kyllä haluaisi parisuhteen, mutta ei tule mitään.

Mä epäilen, että kovat kasvuolosuhteet ja hyväksikäyttö lapsena teki tämän mulle. Ihminen ei vain selviä ehkä ehjänä kaikesta, mistä se selviää hengissä.

Ap

Mä (nainen) ainakin tiedän siitä, että haluasin olla bi, koska minusta olisi kivaa kyetä ihastumaan myös naisiin. Ikävä kyllä olen umpihetero. Tunnen naista kohtaan yhtä paljon seks. kiinnostusta kuin esimerkiksi autoon tai puistonpenkkiin.

Seksuaalisuus voi myös muuttua iän myötä. Itse olin kolmikymppiseksi asti hetero, nykyään vähän bi.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos paljon vastauksista. Mä en ole varmaan koskaan ääneen sanonut olevani hetero tai homo. Olen joskus sanonut, että molemmat sukupuolet kiinnostaa yhtä vähän/paljon, joten olen bi. :D Olen nyt muuttamassa yhteen yhden kaverin kanssa, joka on vähän samanlainen. Jotenkin aavistelen, että se on siinä. Me kaksi ollaan jotain platonisia kumppaneita loppuun asti. Kumpikin kyllä haluaisi parisuhteen, mutta ei tule mitään.

Mä epäilen, että kovat kasvuolosuhteet ja hyväksikäyttö lapsena teki tämän mulle. Ihminen ei vain selviä ehkä ehjänä kaikesta, mistä se selviää hengissä.

Ap

Oli sinun ja kaverisi välillä sitten mitä tahansa, kuulostaa kuitenkin siltä, että olet löytänyt itsesi kaltaisen ihmisen , jonka kanssa olet valmis ja halukas  jakamaan elämääsi enemmän kuin tavalliset kaverit ja että välität tästä kaveristasi ja että tämä henkilö on sinulle tärkeä.

katsot erilaisia pornoleffoja, niistä voi jo saada oikeen suunnan että mikä kiihottaa?

Vierailija kirjoitti:

Minä en tiedäkään ja jossain vaiheessa päätin, että en ota siitä stressiä yhtään enempää. Aseksuaalisuuden ja heteroseksuaalisuuden välillä lähinnä yritän arpoa. Olen seksuaaliselta suuntautumiseltani määrittelemätön. Tilannetta tosin vaikeuttaa se, että minulta kiellettiin kaikki seksuaalisuuteen liittyvä ja vaikka olenkin jo aikuinen niin aina vain oletetaan minun olevan aseksuaali. Koskaan ei ole asioista puhuttu, nuorella iällä vain annettiin ymmärtää kaiken kanssakäymisen vastakkaisen sukupuolen ja toki myös saman sukupuolen kanssa olevan kiellettyä ja täysin sopimatonta. Siskoni paljastuminen heteroksi olikin sitten näille ihmisille suuri järkytys. Minun paljastuminen miksikään muuksi kuin aseksuaaliksi  aloittaisi sitten varmaan kolmannen maailmansodan. Toisaalta on aika ristiriitaista, että sitä, että en halua koskaan lapsia ei ymmärretä. Ilmeisesti minun pitäisi sitten hankkia lapsi mukimenetelmällä ja kerrasta pitäisi onnistua.

Mullakin oli tiukka kasvatus, tosin onneksi ei tältä osin noin paha. Jotenkin tuntui, että kun olin vähän erilainen kuin sukupuoliroolien mukaan olisi pitänyt, niin vanhemmat olisi halunneet musta jotain suvaitsevaisuuspisteitä. Mua painostettiin aika paljon joka suuntaan. Olisi pitänyt olla joko tosi maskuliininen tai sitten feminiininen ja ihastuksista olisi pitänyt raportoida kotiin. Oikeasti mua kiinnosti vain se, milloin kirjastoauto taas tulee ja kuinka kauan saan loikkia metsässä minäkin päivänä.

Hemmetti kun häiriintyneet ihmiset saavat lisääntyä. Nehän tuottavat vain tämmöisiä friikkejä. :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä (nainen) ainakin tiedän siitä, että haluasin olla bi, koska minusta olisi kivaa kyetä ihastumaan myös naisiin. Ikävä kyllä olen umpihetero. Tunnen naista kohtaan yhtä paljon seks. kiinnostusta kuin esimerkiksi autoon tai puistonpenkkiin.

Mäkin valitsisin naiset heti, jos nyt jaeltaisiin seksuaalisuuksia. Miehet on hikisempiä ja karvaisempia. Mutta sitten olin monta vuotta avoliitossa miehen kanssa, joka tosin oli transvestiitti. XD Mulle kaikki on nykyisin seksuaalisesti yhtä kiinnostavia kuin se auton penkki.

On aika jännä miettiä, mikä siinä on, että ihastuu johonkuhun. Mikä saa jotkut tuijottelemaan tissejä/takapuolia lihaksia yms.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en tiedäkään ja jossain vaiheessa päätin, että en ota siitä stressiä yhtään enempää. Aseksuaalisuuden ja heteroseksuaalisuuden välillä lähinnä yritän arpoa. Olen seksuaaliselta suuntautumiseltani määrittelemätön. Tilannetta tosin vaikeuttaa se, että minulta kiellettiin kaikki seksuaalisuuteen liittyvä ja vaikka olenkin jo aikuinen niin aina vain oletetaan minun olevan aseksuaali. Koskaan ei ole asioista puhuttu, nuorella iällä vain annettiin ymmärtää kaiken kanssakäymisen vastakkaisen sukupuolen ja toki myös saman sukupuolen kanssa olevan kiellettyä ja täysin sopimatonta. Siskoni paljastuminen heteroksi olikin sitten näille ihmisille suuri järkytys. Minun paljastuminen miksikään muuksi kuin aseksuaaliksi  aloittaisi sitten varmaan kolmannen maailmansodan. Toisaalta on aika ristiriitaista, että sitä, että en halua koskaan lapsia ei ymmärretä. Ilmeisesti minun pitäisi sitten hankkia lapsi mukimenetelmällä ja kerrasta pitäisi onnistua.

Mullakin oli tiukka kasvatus, tosin onneksi ei tältä osin noin paha. Jotenkin tuntui, että kun olin vähän erilainen kuin sukupuoliroolien mukaan olisi pitänyt, niin vanhemmat olisi halunneet musta jotain suvaitsevaisuuspisteitä. Mua painostettiin aika paljon joka suuntaan. Olisi pitänyt olla joko tosi maskuliininen tai sitten feminiininen ja ihastuksista olisi pitänyt raportoida kotiin. Oikeasti mua kiinnosti vain se, milloin kirjastoauto taas tulee ja kuinka kauan saan loikkia metsässä minäkin päivänä.

Hemmetti kun häiriintyneet ihmiset saavat lisääntyä. Nehän tuottavat vain tämmöisiä friikkejä. :D

Ap

Noh, minulla oli ylipäätään ankara kasvatus, eikä minuun luotettu yhtään, vaikka mitään typerää en tehnytkään. Koska elämäni on ollut muutenkin monessa suhteessa vaikeaa niin olen ajatellut, että tuollainen täydellinen seksuaalinen tuntemattomuus olisi  vain helpottavaa.  Mutta en siis osaa sanoa, onko jonkinlainen aseksuaalin vähintäänkin esittäminen todellakin opeteltua vai. Teininä en oikeasti tuntenut mitään seksuaalista ja se oli vain helpotus, koska sellaistahan minulta odotettiinkin ja ajattelin olevani sellainen, eikä asia mietityttänyt.  En siis miettinyt seksuaalisuuttani teininä oikeastaan. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän nämä asiat kuitenkin ovat mietityttäneet, vaikka en siis stressaakaan. Ainoa, jonka kautta olen näitä asioita pystynyt käsittelemään ovat olleet muutamat televisiosarjat. Joo, ei ehkä tälläistä ole hyvä käsitellä omassa mielessä Salattujen elämien kautta, mutta ainakin olen tätä kautta ymmärtänyt asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos paljon vastauksista. Mä en ole varmaan koskaan ääneen sanonut olevani hetero tai homo. Olen joskus sanonut, että molemmat sukupuolet kiinnostaa yhtä vähän/paljon, joten olen bi. :D Olen nyt muuttamassa yhteen yhden kaverin kanssa, joka on vähän samanlainen. Jotenkin aavistelen, että se on siinä. Me kaksi ollaan jotain platonisia kumppaneita loppuun asti. Kumpikin kyllä haluaisi parisuhteen, mutta ei tule mitään.

Mä epäilen, että kovat kasvuolosuhteet ja hyväksikäyttö lapsena teki tämän mulle. Ihminen ei vain selviä ehkä ehjänä kaikesta, mistä se selviää hengissä.

Ap

Oli sinun ja kaverisi välillä sitten mitä tahansa, kuulostaa kuitenkin siltä, että olet löytänyt itsesi kaltaisen ihmisen , jonka kanssa olet valmis ja halukas  jakamaan elämääsi enemmän kuin tavalliset kaverit ja että välität tästä kaveristasi ja että tämä henkilö on sinulle tärkeä.

No, me ollaan kuin perhettä. Kumpikaan ei halua sellaista kohtaloa, että ollaan yksin ja onnettomia. Tämmöisinä platonisina puolisoina me toimitaan hyvin. Meidän koiratkin on jo sitä mieltä, että me ollaan lauma, joten mitäs tässä enää tekemään. Jos se menee näin loppuun asti, niin en varmaan kadu, jos kumpikaan ei elämänsä rakkautta löydä.

Ap

Noin karkeasti ottaen seksuaalinen suuntautuminen selviää, kun huomaa, tunteeko vetoa omaan vai vastakkaiseen sukupuoleen. En tunne minkäänlaista seksuaalista vetoa omaan sukupuoleen, joten olen hetero, mot.

m85 kirjoitti:

katsot erilaisia pornoleffoja, niistä voi jo saada oikeen suunnan että mikä kiihottaa?

Katson kyllä pornoa. Sen perusteella pidän naisista. Pornonaiset on toisaalta melkein oma sukupuolensa, jota ei normaalisti esiinny. Tykkään myös jutuista, joita toisaalta en haluaisi oikeasti edes toteuttaa. Porno on kuin unta tai fantasiaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Noin karkeasti ottaen seksuaalinen suuntautuminen selviää, kun huomaa, tunteeko vetoa omaan vai vastakkaiseen sukupuoleen. En tunne minkäänlaista seksuaalista vetoa omaan sukupuoleen, joten olen hetero, mot.

Itselläni tuota ei vain jotenkin tapahtunut. Exäni piti mua aseksuaalina suhteen loppupuolella. Ehkä en vain luota kehenkään tarpeeksi. Se on muutenkin pienimuotoinen ongelma. Seksin harrastaminen vaatisi luottamusta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en tiedäkään ja jossain vaiheessa päätin, että en ota siitä stressiä yhtään enempää. Aseksuaalisuuden ja heteroseksuaalisuuden välillä lähinnä yritän arpoa. Olen seksuaaliselta suuntautumiseltani määrittelemätön. Tilannetta tosin vaikeuttaa se, että minulta kiellettiin kaikki seksuaalisuuteen liittyvä ja vaikka olenkin jo aikuinen niin aina vain oletetaan minun olevan aseksuaali. Koskaan ei ole asioista puhuttu, nuorella iällä vain annettiin ymmärtää kaiken kanssakäymisen vastakkaisen sukupuolen ja toki myös saman sukupuolen kanssa olevan kiellettyä ja täysin sopimatonta. Siskoni paljastuminen heteroksi olikin sitten näille ihmisille suuri järkytys. Minun paljastuminen miksikään muuksi kuin aseksuaaliksi  aloittaisi sitten varmaan kolmannen maailmansodan. Toisaalta on aika ristiriitaista, että sitä, että en halua koskaan lapsia ei ymmärretä. Ilmeisesti minun pitäisi sitten hankkia lapsi mukimenetelmällä ja kerrasta pitäisi onnistua.

Mullakin oli tiukka kasvatus, tosin onneksi ei tältä osin noin paha. Jotenkin tuntui, että kun olin vähän erilainen kuin sukupuoliroolien mukaan olisi pitänyt, niin vanhemmat olisi halunneet musta jotain suvaitsevaisuuspisteitä. Mua painostettiin aika paljon joka suuntaan. Olisi pitänyt olla joko tosi maskuliininen tai sitten feminiininen ja ihastuksista olisi pitänyt raportoida kotiin. Oikeasti mua kiinnosti vain se, milloin kirjastoauto taas tulee ja kuinka kauan saan loikkia metsässä minäkin päivänä.

Hemmetti kun häiriintyneet ihmiset saavat lisääntyä. Nehän tuottavat vain tämmöisiä friikkejä. :D

Ap

Noh, minulla oli ylipäätään ankara kasvatus, eikä minuun luotettu yhtään, vaikka mitään typerää en tehnytkään. Koska elämäni on ollut muutenkin monessa suhteessa vaikeaa niin olen ajatellut, että tuollainen täydellinen seksuaalinen tuntemattomuus olisi  vain helpottavaa.  Mutta en siis osaa sanoa, onko jonkinlainen aseksuaalin vähintäänkin esittäminen todellakin opeteltua vai. Teininä en oikeasti tuntenut mitään seksuaalista ja se oli vain helpotus, koska sellaistahan minulta odotettiinkin ja ajattelin olevani sellainen, eikä asia mietityttänyt.  En siis miettinyt seksuaalisuuttani teininä oikeastaan. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän nämä asiat kuitenkin ovat mietityttäneet, vaikka en siis stressaakaan. Ainoa, jonka kautta olen näitä asioita pystynyt käsittelemään ovat olleet muutamat televisiosarjat. Joo, ei ehkä tälläistä ole hyvä käsitellä omassa mielessä Salattujen elämien kautta, mutta ainakin olen tätä kautta ymmärtänyt asioita.

Jännä muuten tämä luottamusasia. Itsekään en lapsena juuri tehnyt pahojani, mutta mulle sanottiin jatkuvasti, ettei muhun voi luottaa. Nykyäänkin pelkään, että musta tulee vielä murhaaja, raiskaaja jne. Tuolla pään sisällä on kuin pandoran lipas. Sieltä tulee kaikkea hulluutta ulos, kun rupeaa ajattelemaan tai muistelemaan.

Jos löytää jonkin keinon käsitellä näitä juttuja, se on lähes aina vain hyvä. Vaikka se olisi joku tv-sarja. Jotkut kasvatetaan ja jotkut ohjelmoidaan.

Ap

Lainaappas kirjastosta joitain seksuaalisuutta käsitteleviä yleisteoksia, niin nopeasti huomaa että seksuaalisuus ei ole paikallaan pysyvä asia vaan alati muuttuva. Tuo muuttuminen kestää läpi koko elämän.

Toisin sanoen, hetero voi jossain vaiheessa elämää huomata että kiihottuu miehistä ja homo naisista, mutta se ei suoraan tee heistä vielä bi-seksuaaleja. Myöhemmin voi taas sitten lakata kiihotus ja siirtyä toiseen kohteeseen, vaikka isoihin silikoninukkeihin tai vaippoihin (ja joo, vaippajuttu on ihan oikea, voitte Googlata jos ette usko :).

Kyse on enemmänkin siitä miten itse itsensä kokee. Siitä ei kannata tosin stressiä ottaa tai itseään outona pitää. Minusta Sexpo-säätiöllä on paljon hyvää materiaalia liittyen tähän. Kannattaa tsekata!

Tuo tilanne ystäväsi kanssa vaikuttaa ihanteelliselta. Saatte kumppanuutta toisistanne.

Ei kaikkien tarvitse elää romanttisessa suhteessa. Aivan varmasti lapsuutesi rankat kokemukset ovat hajottaneet sinussa jotain pahasti. Oletko käynyt terapiassa?

Itse tiedän olevani hetero, koska olen aina tuntenut (seksuaalissävytteistä) vetoa miehiin ja kaipaan miehiä ympärilleni ja säpinää miesten kanssa. Toisaalta uskon että voisin mahdollisesti nykyisin rakastua myös androgyyniin naiseen.

Jos lohduttaa, niin eivät tiedä kaikki muutkaan. Itsekin huitelen kolmessakympissä, eikä ole välillä mitään käryä olenko hetero, jolta on vain halut kadoksissa  (ties kuinkamonetta vuotta putkeen...), vai olenko heteroromanttinen aseksuaali. Tai siis haluja on, mutta vain fantasiointiin ja itsetyydytykseen. Ketään konkreettista ihmistä en kaipaa sänkyyni. Toisaalta tuntuu, että olen myös aromanttinen, kun ei minulta mitkään kiihkeät rakkaudentunteetkaan luonnistu, ja kaipaan enemmän omaa rauhaa kuin kumppanin kanssa yhdessäoloa. Kaikille kukkien tuomisille, suklaille ja yhdessä sylikkäin istumiselle olen suorastaan allerginen.

Ehkä olenkin kala.

Vierailija kirjoitti:

Lainaappas kirjastosta joitain seksuaalisuutta käsitteleviä yleisteoksia, niin nopeasti huomaa että seksuaalisuus ei ole paikallaan pysyvä asia vaan alati muuttuva. Tuo muuttuminen kestää läpi koko elämän.

Toisin sanoen, hetero voi jossain vaiheessa elämää huomata että kiihottuu miehistä ja homo naisista, mutta se ei suoraan tee heistä vielä bi-seksuaaleja. Myöhemmin voi taas sitten lakata kiihotus ja siirtyä toiseen kohteeseen, vaikka isoihin silikoninukkeihin tai vaippoihin (ja joo, vaippajuttu on ihan oikea, voitte Googlata jos ette usko :).

Kyse on enemmänkin siitä miten itse itsensä kokee. Siitä ei kannata tosin stressiä ottaa tai itseään outona pitää. Minusta Sexpo-säätiöllä on paljon hyvää materiaalia liittyen tähän. Kannattaa tsekata!

Pitääpä selailla. Ehkä sitä myöskin pitäisi osata vain nostaa kädet pystyyn ja antautua. Haluaisin rakastua, ja tarjokkaitakin löytyisi, hyviäkin ihmisiä, mutta kun mitään ei tapahdu. Paitsi ikävää draamaa. Kaipa moni haluaisi muuttaa seksuaalisuutensa, mutta taitaa se olla aika mahdotonta.

Ap