Lue keskustelun säännöt.
Olen ruvennut epäilemään, että mies ei rakasta minua vaan parisuhdetta
12.07.2017 |
En tiedä onko tämä ihan hullu ajatus ja ajattelenko liikaa. Mutta tuntuu, että mies ei ehkä rakastakaan minua? Vaan hän rakastaa meidän parisuhdetta, tai sitä että hänellä ylipäätään on parisuhde? Jotenkin koen, että en ole olemassa hänelle persoonana vaan naisena. Hän on paljon läsnä kotona ja teemme paljon yhdessä asioita, mutta ihan kuin hän ei olisi siinäkään läsnä ihan omana itsenään vaan toteuttaen jotain miehen/aviomiehen roolia. En voi häneltä tätä kysyä, koska tiedän että en saa mitään viisasta vastausta, kysymys vaikuttaisi miehen mielestä ihan typerältä enkä usko että hän on koskaan ajatellut koko asiaa. Mutta tämä vaivaa minua aika paljon.. Onko kukaan kokenut samoin? Ja mistä voisi johtua? Ja mistä tietää että rakastaako mies juuri minua vai haluaako hän vain että hänellä on parisuhde? Lapsia meillä ei ole eikä edes asuntolainaa, joten helppo olisi lähteäkin jos sitä haluaisi.
Kommentit (60)
No yritän saada kommentteja kertomalla lisää. Miehellä on ollut ennen minua parisuhteita, joten en ole mikään vuosikausien odotuksen tulos vaan ihan olisi saanut ja on saanut muitakin naisia. Eli parisuhteen saaminen ei ole hänelle mikään harvinainen palkinto. Mutta tuntuu siltä kuin mies toteuttaisi kanssani jotain sellaista "parisuhteen käsikirjoitusta", joka on hänen päässään. Hän ei koskaan pysähdy kysymään minun unelmia ja haaveita. Vaan jotenkin olettaa, että minulla on sellaiset unelmat "kuin naisilla keskimäärin parisuhteessa". Tunnen, että minulle on käsikirjoitettu joku vaimon tai keskimääräisen naisen rooli ja jos en toimi sen mukaan niin mies on ihmeissään. Koen usein olevani hänen mielestä jotenkin "epäkunnossa" kun en olekaan sellainen kuin naiset on. Mutta hän ei oikein vaivaudu selvittämään millainen juuri minä oikeasti olen vaan olettaa vaan paljon asioita. Olen miettinyt paljon, että eikö hän ole aidosti kiinnostunut juuri minusta? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan oltu yhdessä viisi vuotta. Seurustelun alussa mies tietysti kyseli minulta paljon kaikkea ja halusi tietää millainen olen. Mutta ihan kuin hän olisi jossain vaiheessa sitten mielestään saavuttanut riittävän tuntemisen tason, ja lakannut sitten kysymästä lisää (koska mielestään tietää riittävästi parisuhdettamme varten) ja ottamasta selvää, jos ehkä olen muuttunut tässä vuosien varrella. Samalla lailla hän suhteen alussa kertoi paljon ajatuksiaan ja itsestään muutenkin, mutta ihan kuin siinäkin olisi ollut hänen päässään joku käsikirjoitus, että nyt tuo nainen tuntee minut (riittävällä tasolla), nyt aletaan suorittamaan parisuhdetta eikä enää tarvitse "lätistä" henkilökohtaisista. Ap.
Oletko sinä aidosti kiinnostunut hänestä? Mitä ylipäätään tiedät hänestä?
Kuulostaa että olet nuori. Ja oikeasti mietit itse kuka olet.
Ja rakastatko itse juuri tätä miestä? Luultavasti et. Vaan myös sinulla on kuva kuinka Sinua pitäisi rakastaa
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinä aidosti kiinnostunut hänestä? Mitä ylipäätään tiedät hänestä?
Olen tietenkin, sehän tässä onkin se juttu. Kyselen häneltä melkein joka päivä kaikesta että mitä niistä oikeasti ajattelee ja kyselen lapsuudesta ja haaveista ja harrastuksista jne. Hän vastailee joskus jotain mutta usein ei oikein mitään. Puhelias on kuitenkin, mutta puhuu lähinnä sellaista arkista juttua käytännön asioista. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on ajattelun virhe nimeltä ajatusten lukeminen (mind reading). Et voi todellisuudessa arvailemalla selvittää, mitä miehesi on suhteestanne mieltä. Nyt pyydät meitä syyllistymään samaan harhaan, vaikka kukaan meistä ei taatusti näe miehesi pään sisään yhtään sen paremmin. Älä edes yritä.
Avaa keskustelu aiheesta miehesi kanssa. Jos tuntuu, ettette pysty luontevasti puhumaan syvällisistä asioista, haaveista ja odotuksista, se on paljon selvempi ja konkreettisempi vaaran merkki kuin tuo erittelemätön huolesi.
Millä tavoin nämä miehen oletukset ilmenevät? Heittääkö sellaisia "kaikki naisethan tästä tykkää" -osaston kommentteja vai näkyykö se enemmän käytännön tekoina, esim. ostaa jotain supernaisellisia koruja sinulle lahjaksi vaivautumatta kysymään, ovatko sellaiset edes makuusi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että olet nuori. Ja oikeasti mietit itse kuka olet.
Ja rakastatko itse juuri tätä miestä? Luultavasti et. Vaan myös sinulla on kuva kuinka Sinua pitäisi rakastaa
En ole kovin nuori. Minullakin on takana aiempia parisuhteita, enkä niissä ole kokenut enkä miettinyt ennen tällaista. On minulla kuva siitä miten minua pitäisi rakastaa. Ehkä miehen tapa rakastaa on erilainen? Siksi täällä kyselenkin kokemuksia, kun tiedän että ajatukseni saattaa olla ihan hölmö. Sen tiedän, että mies usein odottaa että osoittaisin hänelle rakkautta tekemällä paljon arkisia tekoja kun taas minä yritän joka päivä osoittaa rakkautta läsnäololla, kuuntelulla, erityisillä huomioilla, yrittämällä tutustua yhä uudelleen hänen ajatusmaailmaan jne. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin nämä miehen oletukset ilmenevät? Heittääkö sellaisia "kaikki naisethan tästä tykkää" -osaston kommentteja vai näkyykö se enemmän käytännön tekoina, esim. ostaa jotain supernaisellisia koruja sinulle lahjaksi vaivautumatta kysymään, ovatko sellaiset edes makuusi?
Enemmän jälkimmäistä. Saattaa vaikka ehdottaa, että lähdetään nyt kaupoille yhdessä niin saat ostettua ne kukkaverhot kesäksi. Ja minä katson häntä hölmistyneenä, että minähän inhoan kaikkia kukkaverhoja, makunihan on ihan erilainen. Ja sitten hän katsoo minua hölmistyneenä, että "halusin vain ilahduttaa kun naiset tykkää kesäverhoista ja kukkaverhoista". Tai hän saattaa suunnitella meille viikonloppumatkan, ja suunnitella siihen ohjelmaa, että hän käy vaikka jossain harrastuskaupoissa ja minä käyn samalla kosmetologilla "hemmottelussa". En vaan tykkää yhtään käydä kosmetologilla! Ajatuskin ahdistaa :D , en ole ollenkaan sen tyyppinen nainen. Hän ei vain vaivaudu kysymään että mistä tykkään tai mitä haluaisin vaan ajattelee, että naisten juttu on hemmotteluhoito. Ehkä eksänsä juttu oli?
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ajattelun virhe nimeltä ajatusten lukeminen (mind reading). Et voi todellisuudessa arvailemalla selvittää, mitä miehesi on suhteestanne mieltä. Nyt pyydät meitä syyllistymään samaan harhaan, vaikka kukaan meistä ei taatusti näe miehesi pään sisään yhtään sen paremmin. Älä edes yritä.
Avaa keskustelu aiheesta miehesi kanssa. Jos tuntuu, ettette pysty luontevasti puhumaan syvällisistä asioista, haaveista ja odotuksista, se on paljon selvempi ja konkreettisempi vaaran merkki kuin tuo erittelemätön huolesi.
Minä olen kova puhumaan tuollaisista ja kova kyselemään tuollaisista. En jotenkin saa niihin vastauksia häneltä. Omistani hänelle puhun ja hän niitä kuuntelee, mutta ei oikein kommentoi. Ap.
Ainakin tästä tekstistäsi saa käsityksen, että olet hyvin tyypillinen nainen kun mietit tuollaisia. 😂
Oletko ennen ollut pitkässä parisuhteessa? Jossain vaiheessa se aktiivinen tutustumisvaihe menee ohi ja sitten vain ollaan. Toki siinäkin hitaasti oppii toisesta koko ajan enemmän, mutta se ei enää ole sellaista kyselemällä tutustumista.
Kuulostaa että odotat jotain kliseistä elokuvan rakkaustarinaa, mutta olet ihan tavallisessa rakastavassa suhteessa. Älä vaadi mieheltä liikoja, jos haluat prinsessakohtelua loppuelämäsi, saat etsiä sitä loppuelämäsi. Miehille (ja useimmille naisillekin) riittää onnellisuuteen se toisen läsnäolo ja yhdessäolo.
T: Itsekin nainen, joka ei saa kiinni tuosta ajatuksestasi lainkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla, että nää on "naisellista ylianalysointia", mutta luulen ymmärtäväni, mitä ap ajaa takaa. Munkin mielestä suhteen pitää kasvaa ja kehittyä, myös henkisellä puolella. Kommunikointi, jos jompikumpi ei koe saavansa sitä, niin alkaa parisuhteen perusta vähän notkumaan. "Susta vaan tuntuu siltä" on yksi ärsyttävämpiä lauseita mitä mä tiedän. Mitä se vaan-sana siinä lauseessa tekee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ajattelun virhe nimeltä ajatusten lukeminen (mind reading). Et voi todellisuudessa arvailemalla selvittää, mitä miehesi on suhteestanne mieltä. Nyt pyydät meitä syyllistymään samaan harhaan, vaikka kukaan meistä ei taatusti näe miehesi pään sisään yhtään sen paremmin. Älä edes yritä.
Avaa keskustelu aiheesta miehesi kanssa. Jos tuntuu, ettette pysty luontevasti puhumaan syvällisistä asioista, haaveista ja odotuksista, se on paljon selvempi ja konkreettisempi vaaran merkki kuin tuo erittelemätön huolesi.
Minä olen kova puhumaan tuollaisista ja kova kyselemään tuollaisista. En jotenkin saa niihin vastauksia häneltä. Omistani hänelle puhun ja hän niitä kuuntelee, mutta ei oikein kommentoi. Ap.
Päätät itse, mikä merkitys keskusteluyhteydellä on sinulle. Minulle kolmikymppisenä miehenä tuo olisi kynnyskysymys. En voi olla parisuhteessa ihmiseen, joka ei ole taitava puhumaan toiveista, peloista, odotuksista, tarpeista ja haluista. Vielä 23-vuotiaana se onnistui, mutta olen jo vuorovaikutustaidoiltani sen verran kehittynyt, että uskallan vaatia toiselta samaa.
Mutta miten päätätkin, sen päätöksen kanssa sitten elät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelle parisuhteen hankkiminen on kuin käytetyn auton ostamista: potkitaan muutamia renkaita otetaa se mihin on varaa ja on paras. Sitten mennään sillä ellei ylitsepääsemättömiä vikoja ilmene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että olet nuori. Ja oikeasti mietit itse kuka olet.
Ja rakastatko itse juuri tätä miestä? Luultavasti et. Vaan myös sinulla on kuva kuinka Sinua pitäisi rakastaaEn ole kovin nuori. Minullakin on takana aiempia parisuhteita, enkä niissä ole kokenut enkä miettinyt ennen tällaista. On minulla kuva siitä miten minua pitäisi rakastaa. Ehkä miehen tapa rakastaa on erilainen? Siksi täällä kyselenkin kokemuksia, kun tiedän että ajatukseni saattaa olla ihan hölmö. Sen tiedän, että mies usein odottaa että osoittaisin hänelle rakkautta tekemällä paljon arkisia tekoja kun taas minä yritän joka päivä osoittaa rakkautta läsnäololla, kuuntelulla, erityisillä huomioilla, yrittämällä tutustua yhä uudelleen hänen ajatusmaailmaan jne. Ap.
Teot on oikeasti tärkeämpiä kuin sanat.
Mutta se mitä sanoit toisessa viestissä kukkaverhoista ym. on ärsyttävää. Kyllä tekoihin kuuluu sekin että tietää mistä toinen tykkää.
Mulla oli sama tunne eksäni kanssa, periaatteessa kaikki oli hyvin mutta aina tuntui siltä ettei mies oikeasti tunne minua eikä edes halua oppia. Sitten kun erottiin minun halusta, miehellä olikin jo uusi nainen kahden viikon päästä. Eli hänellä on vaan pakko olla joku nainen, ei ole niin tärkeää millainen tuo nainen edes on... itse surin kyllä tuon suhteen loppumista jonkun aikaa, mutta mies vaan vaihtoi hetkessä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli sama tunne eksäni kanssa, periaatteessa kaikki oli hyvin mutta aina tuntui siltä ettei mies oikeasti tunne minua eikä edes halua oppia. Sitten kun erottiin minun halusta, miehellä olikin jo uusi nainen kahden viikon päästä. Eli hänellä on vaan pakko olla joku nainen, ei ole niin tärkeää millainen tuo nainen edes on... itse surin kyllä tuon suhteen loppumista jonkun aikaa, mutta mies vaan vaihtoi hetkessä toiseen.
Luulen, että jos eroaisimme, niin mies yrittäisi saada uuden naisen itselleen pian, ja jatkaisi hänen kanssaan sen saman parisuhde-käsikirjoituksen toteuttamista. En voi tällaisia hänelle kuitenkaan puhua, koska jos olen ihan väärässä niin loukkaan häntä tuollaisilla puheilla hyvin paljon. Jos oikeasti rakastaa jotain ihmistä, ja tämä koko ajan epäilee että rakastatko, niin se satuttaa. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että nää on "naisellista ylianalysointia", mutta luulen ymmärtäväni, mitä ap ajaa takaa. Munkin mielestä suhteen pitää kasvaa ja kehittyä, myös henkisellä puolella. Kommunikointi, jos jompikumpi ei koe saavansa sitä, niin alkaa parisuhteen perusta vähän notkumaan. "Susta vaan tuntuu siltä" on yksi ärsyttävämpiä lauseita mitä mä tiedän. Mitä se vaan-sana siinä lauseessa tekee?
Olin useamman vuoden sinkkuna ennen tapaamistamme, ja olin ihan tyytyväinen siinä sinkkuarjessa. En kaivannut parisuhdetta pelastamaan arkeani tai täyttämään yksinäisyyttäni. Tapasin miehen, ja ihastuin ja rakastuin. Ei minulle ole olennaista jokin yhteinen toimiva arki vaan henkinen yhteys kahden persoonan välillä. Joku kai voi sanoa sitä prinsessaunelmaksi, mutta en osaa ajatella sitä niin. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin nämä miehen oletukset ilmenevät? Heittääkö sellaisia "kaikki naisethan tästä tykkää" -osaston kommentteja vai näkyykö se enemmän käytännön tekoina, esim. ostaa jotain supernaisellisia koruja sinulle lahjaksi vaivautumatta kysymään, ovatko sellaiset edes makuusi?
Enemmän jälkimmäistä. Saattaa vaikka ehdottaa, että lähdetään nyt kaupoille yhdessä niin saat ostettua ne kukkaverhot kesäksi. Ja minä katson häntä hölmistyneenä, että minähän inhoan kaikkia kukkaverhoja, makunihan on ihan erilainen. Ja sitten hän katsoo minua hölmistyneenä, että "halusin vain ilahduttaa kun naiset tykkää kesäverhoista ja kukkaverhoista". Tai hän saattaa suunnitella meille viikonloppumatkan, ja suunnitella siihen ohjelmaa, että hän käy vaikka jossain harrastuskaupoissa ja minä käyn samalla kosmetologilla "hemmottelussa". En vaan tykkää yhtään käydä kosmetologilla! Ajatuskin ahdistaa :D , en ole ollenkaan sen tyyppinen nainen. Hän ei vain vaivaudu kysymään että mistä tykkään tai mitä haluaisin vaan ajattelee, että naisten juttu on hemmotteluhoito. Ehkä eksänsä juttu oli?
Ap.
Ja sä oot 5 vuotta ollu tossa parisuhteessa :D
Hitto te menetätte paljon
Ja sä mietit onks se mies kunnolla messissä hitto te ootte kyllä huvittavia
Osaisiko joku sanoa tähän jotain? Ap.