Lue keskustelun säännöt.
Voiko parisuhdeväkivalta olla oma vika?
10.07.2017 |
Avomieheni räjähtää ajoittain melko helposti.
Aluksi oli "vain" tukistamista ja ranteista riuhtomista niin että oli kädet mustelmilla.
Nyt viimeiset kerrat on kuristanut. Kunnolla. Tälläkin hetkellä on kaula aivan musta.
Myös edellinen poikaystäväni löi minua ja nykyinen avomieheni sanoo ettei ihmettele sitä lainkaan ja ihan omaa syytäni. Olenkin alkanut uskoa niin, jokaisen kerran jälkeen minä pyydän anteeksi.
Kysymys siis on, voiko parisuhdeväkivalta olla kohteen syytä? Jos olen tarpeeksi ärsyttävä ja provosoiva, onko se oikeutettua?
Tiedän, että minun pitäisi lähteä suhteesta, etenkin kun ei ollut ensimmäinen kerta eikä mies pyydä anteeksi tai edes yritä luvata ettei toistu.
Niin minä itsekin sanoisin kenelle tahansa joka on samassa tilanteessa. Se vain on hankalaa, kun järki ja sydän ei ole samoilla linjoilla.
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se sinun vikasi tavallaan koska valitsemalla valitset tuollaisia jännämiehiä kilttimiehien sijasta
No, tähän on sitten turha sanoa mitään kun olet kantasi jo päättänyt.
Riippuu siitä, miten käyttäydyt ja millaisia miehiä valitset. Omalla provosoinnilla, uhittelulla tms. voi olla iso merkitys.
No siis on se siis AINA sen väkivaltaisen puoliskon ihan oma vika, ei kenenkään muun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ikinä oikein lyödä, mutta miksi provosoit ja yllytät? En ole ikinä ymmärtänyt naisia jotka oikein kerjäävät verta nenästään. Sitten itketään ja ollaan niin uhria.
Miehen tekoa ei voi mitenkään puolustaa, mutta asioilla on aina se mutta. Teet omia arvioita päätöksiä, valintoja ja arvioita omassa elämässäsi. Jos jäät tuollaiseen suhteeseen olet vastuussa itse miten sinun kohdellaan ja olet myös osa syyllinen väkivaltaan. Rakkaus on pirun huono tekosyy ottaa turpaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole oma vika. Provosoituva ihminen voi myös itse lähteä suhteesta, jota ei kestä, ilman, että ryhtyy väkivaltaiseksi.
Miksi ne on kerta toisensa jälkee samat ihmiset joilla on ongelmia heitä hakkaavien miesten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt heti helvettiin nuo "sydän sanoo"- selitykset. Lähde heti ennenkuin kannetaan jalat edellä ja lakkaa keksimästä tekosyitä. Sitten elät itseksesi ainakin sen aikaa, että saat kasvatettua selkärangan. V*tuttaa suorastaan että joku jättäytyy nyrkkeilysäkiksi! t. Ekasta kerrasta lähtenyt, enkä kadu hetkeäkään
Ensimmäisen kerran kun ottaa turpiin, se on lyöjän häpeä.
Toinen kerta on jo omaa syytä.
Kokeilepa elämää ihan sinkkuna ja rakenna minäkuvasi uudelleen. Ketään ei saa lyödä, satuttavaan suhteeseen ei pidä jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole koskaan uhrin vika.
Googlaa Naisten linja ja soita sinne ja juttele anonyymisti tilanteestasi.
Väkivalta ei ole koskaan väkivallan uhrin vika. Kenelläkään ei ole oikeutta käydä toiseen käsiksi satuttamistarkoituksessa, vaikka toinen kuinka provsoisi. Jos ei kestä jotakuta ihmistä alkamatta väkivaltaiseksi, pitää poistua tilanteesta ja laittaa välit poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olisit ihan helvetin ärsyttävä jne. niin mikään ei oikeuta fyysiseen kuritukseen. Ei mikään. Se on väärin.
Jostain syystä jotkut naiset tulevat joka parisuhteessa hakatuksi. Kumma juttu. En kuitenkaan sanoisi heihin kohdistunutta väkivaltaa suoranaisesti heidän viakseen, mutta kumppanin valikointikykyä kannattaisi kehittää.
Tätä olen itsekin miettinyt.
Varsinkin, koska olen aina ollut ns. kiltti, hiljainen tyttö. Koulussa käytös oli 10, enkä ikinä teininäkään juuri riidellyt vanhempien tai kavereiden kanssa. Kuvailisin itseäni rauhalliseksi.
Sitten parisuhteessa. Kokemusta vain yhdestä, mutta pitkästä. Huomaan vittuilevani ja uhittelevani miehelleni, koska tiedän että hän lyö. Kun tiedän niin siks mun on tehtävä se.
Jotenki siihen tyyliin, et tiiän et lyöt kuitenki ni anna tulla nyt samantien ni ei tarvi koko päivää pelätä. Kerran jopa tyrkkäsin häntä itse kevyesti leukaan ja avarihan siitä läsähti naamalle.
En tunnista enää itseäni enkä omaa käytöstä.
Mieheni on kun liitoksistaan repeilevä kuumakalle ja mä häntä rentoutan ottamalla iskuja vastaan, usein itse tietoisesti ärsyttäen.
Ihan uskomaton kuvio, mitä en olis ikinä kuvitellu elämääni tulevan. Asiat ei o niin yksinkertasia.
Miestä pahoinpidelty lapsena........
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä jotkut naiset tulevat joka parisuhteessa hakatuksi. Kumma juttu. En kuitenkaan sanoisi heihin kohdistunutta väkivaltaa suoranaisesti heidän viakseen, mutta kumppanin valikointikykyä kannattaisi kehittää.
Jep ja yleensä nämä samat naiset riidan tulla seuraavat miestä huoneesta toiseen, tönivät ja huutavat. Mies sanoo monesti että anna nyt olla, mutta ei, niin kauan seurataan että miehellä menee lopulta hermo.
En siis kaipaa kirjoituksella sääliä eikä tarkoitus ole todellakaan uhriutua.
Olen itsekin miettinyt, miten on mahdollista löytää kaksi väkivaltaista miestä peräkkäin? Eivät he sitä ole tavattuamme osoittaneet tai edes ensimmäisien vuosien aikana.
Jos tästä suhteesta joskus pääsen pois, mistä voin koskaan tietää että onko seuraavakin samanlainen?
Ja voin myöntää että osaan olla erittäin provosoiva kun suutun. En lyö tms mutta olen todella paha suustani, enkä todellakaan tiedä miksi. Siksi haluankin mielipiteitä, että onko se silloin omaa syytäni.
Näin minulle on pitkään toitotettu joten tottakai siihen alkaa uskoa itsekin.
Nyt vain tuntuu ensimmäistä kertaa että alkaa joku raja ylittyä.
- ap
Ei se uhri syyllinen ole, mutta ei mikään lapsen tasolle typistetty viaton uhrikaan.
Ei vittumaisiakaan ihmisiä saa hakata.